Narsismi ja kotieläimet

Koska narsisti rakastaa vain itseään. Eläinhän tarvitsisi rapstusta, ja lämpöä, huomioimista ym. Ei narsisti osaa antaa näitä koska häneltähän puuttuu empatiakyky, niin ihmisiin kuin eläimiin.

Ei kai narsisti rakasta mitään tai ketään. Mahtaako rakastaa lopulta itseäänkään. Kotieläin, vaikka iso koira näyttää olevan lähinnä statussymboli, tapa hankkia huomiota tai uusia "ystäviä". Narsisit voi keksiä olevansa "koiraihminen" jos olettaa jonkun ihailevan sellaista ja tarvitsee siihen tietysti koiran tai pari. Ja voihan sen koiran vaikka hankkia ihan kiusallaan naapuria ärsyyttääkseen, jos tämä on erehtynyt kertomaan koirapelostaan. Koirat saa alistettua suht helposti ja pysymään lojaalina vaikka kohtelu olisi huonoakina, ja siitähän narsisti nauttii. Mitään todellista vastuuta narsisti ei eläimestä ota eli eläin jää jonkun muun hoidettavaksi tai se usein myös hävitetään varsin nuorena. Ei narsisti eläintä hävitä koska eläin kärsii vaan siksi että hänen oma kuvansa voi tahraantua häiriintyneen tai sairaan eläimen takia. Ja omia lapsiaan narsisti kohtelee samoin. Lapsia ei tosin voi hävittää tarvittaessa ja ne onnettomat voivat oireilla niin monella näkyvällä tapaa joten niistä joutuu pitämään vähän enemmän huolta. Ihan vaan jotta maine ei menisi. Lapset ovat sikäli käteviä että niitä voi käyttää kiristämiseen jos puoliso erehtyy ryppyilemään.

En oikein tiedä aitoudesta, mutta kyllähän eläin voisi olla ihanteellinen narsistin kohde. Eäintä voi ohjata, eläimen olot voi ihminen päättää täysin, eläin ei juuri sano vastaan, vaan tyytyy osaansa, kaikki lemmikin asiat päättää hoitaja, ei lemmikki. Eikös narsisti juuri halua puuttua toisten asioihin ja hallita toisten asioita ? Pentutehtailijat pitävät 100 kissaa tai koiraa talossa ja havittelevat rahallista voittoa niillä, ei osaa sanoa tekeekö sellaista kukaan "rakkaudesta" lemmikkejään kohtaan vai silkasta ahneudesta. Tai näyttelykissoja pitävät ihmiset, jotka kuljettavat stressaantuneita kattejaan ahtaissa häkeissä kaikissa mahdollisissa näyttelyissä saadakseen sanoa että "omistan kissan, jolla on sellainen ja tälläinen palkinto".
Luulona varmaan että kissa on jalostettu kuin koriste-esineeksi, jolla kilpaillaan. Kissa ei itse ymmärrä mitään vaikka voittaisi nobelin palkinnon, kaikki kunnia menee omistajalle. Lemmikit voisivat olla hyvä kulissi, jolla aikaansaadaan ympäristölle mielikuva ystävällisestä ja hyvästä ihmisestä. Lemmikin asiat ovat omiin nähden etusijalla. No jos vaikka kissaa pidetään pienessä yksiössä tai ahtaissa kuljetuskopeissa koko elämänsä ajan ja vaikka sille syötettäisiin hanhenmaksapalleroita, onko se periaatteeltaan eläimelle sopivaa elämää ? Miksi kissa sinne hankitaan ? Ihminen kissan sinne haluaa, ei kissa itse sinne halua. Mutta koska kissa ei ole saanut kokea vapaana, se ei osaa sitä edes kaivata, se on kuin kellarissa pidetty lapsi. Onko tuollainen aitoa rakkautta lemmikkiä kohtaan vai onko eläin narsistin uhri?