Huoh

Luulin jo et nyt vihdoin kaikki on paremmin, pystyin jopa syömään muutamana päivänä pieniä määriä ruokaa, erehdyin katsomaan peiliin, pystyin hetken jopa hymyilemään ja sit sain tehä taas hirveen työn etten yritä saada itteeni hautaan. Ärsyttää, kun tuntuu ettei kukaan haluu auttaa, mut ehkäpä joku haluis auttaa mut se ei vaan tiedä miten tai mitä uskaltaa sanoa tai tehdä.
Ja jotenkin kun oon aikasemmin kirjottanu tänne ja olo on helpottunu sillä mut nyt en tiiä mitä pitäis krjottaa, oon miljoonia ajatuksia päässä, en pysy niitten perässä. Koulussakiin pitäis käydä IHAN oikeesti, tuntuu vaan etten jaksa en halua, haluun vaan kuolla. Tiiän pitäis mennä sairaalaan mut en vaan jaksa, pitäis käydä koulussa, haluun sen suoritetuks mut en vaan jaksa... Jotenkin ei vaan oo voimii enää mihinkään. Ettiny netistä jotain ohjeita, tuntuu et teen kaiken väärin, tuntuu etten laihdu kilookaan, oon edelleen se sama läski mitä oon aina ollu, vihaan itteeni. Yritän jaksaa hymyillä, yritän kovasti esittää että kakki on ihan hyvin mut silti haluun vaan olla yksin. En kaipaa ketään, en jaksa keksiä mitään puhuttavaa. Ja on kavereita joilta täytyy aina kysyä et koska nähtäis ja mitä tehtäis ja se vastaus on aina sama; en mä tiiä, keksi sä jotain. Miks mun täytyy kun en jaksa?!? Ai nii... mun piti rauhottuu. Ehkäpä mä tästä poistun ja kirjottelen ens kerralla lisää, mikäli nyt ees jotain kiinnostaa...