Luulin jo et nyt vihdoin kaikki on paremmin, pystyin jopa syömään muutamana päivänä pieniä määriä ruokaa, erehdyin katsomaan peiliin, pystyin hetken jopa hymyilemään ja sit sain tehä taas hirveen työn etten yritä saada itteeni hautaan. Ärsyttää, kun tuntuu ettei kukaan haluu auttaa, mut ehkäpä joku haluis auttaa mut se ei vaan tiedä miten tai mitä uskaltaa sanoa tai tehdä.
Ja jotenkin kun oon aikasemmin kirjottanu tänne ja olo on helpottunu sillä mut nyt en tiiä mitä pitäis krjottaa, oon miljoonia ajatuksia päässä, en pysy niitten perässä. Koulussakiin pitäis käydä IHAN oikeesti, tuntuu vaan etten jaksa en halua, haluun vaan kuolla. Tiiän pitäis mennä sairaalaan mut en vaan jaksa, pitäis käydä koulussa, haluun sen suoritetuks mut en vaan jaksa... Jotenkin ei vaan oo voimii enää mihinkään. Ettiny netistä jotain ohjeita, tuntuu et teen kaiken väärin, tuntuu etten laihdu kilookaan, oon edelleen se sama läski mitä oon aina ollu, vihaan itteeni. Yritän jaksaa hymyillä, yritän kovasti esittää että kakki on ihan hyvin mut silti haluun vaan olla yksin. En kaipaa ketään, en jaksa keksiä mitään puhuttavaa. Ja on kavereita joilta täytyy aina kysyä et koska nähtäis ja mitä tehtäis ja se vastaus on aina sama; en mä tiiä, keksi sä jotain. Miks mun täytyy kun en jaksa?!? Ai nii... mun piti rauhottuu. Ehkäpä mä tästä poistun ja kirjottelen ens kerralla lisää, mikäli nyt ees jotain kiinnostaa...
Ja jotenkin kun oon aikasemmin kirjottanu tänne ja olo on helpottunu sillä mut nyt en tiiä mitä pitäis krjottaa, oon miljoonia ajatuksia päässä, en pysy niitten perässä. Koulussakiin pitäis käydä IHAN oikeesti, tuntuu vaan etten jaksa en halua, haluun vaan kuolla. Tiiän pitäis mennä sairaalaan mut en vaan jaksa, pitäis käydä koulussa, haluun sen suoritetuks mut en vaan jaksa... Jotenkin ei vaan oo voimii enää mihinkään. Ettiny netistä jotain ohjeita, tuntuu et teen kaiken väärin, tuntuu etten laihdu kilookaan, oon edelleen se sama läski mitä oon aina ollu, vihaan itteeni. Yritän jaksaa hymyillä, yritän kovasti esittää että kakki on ihan hyvin mut silti haluun vaan olla yksin. En kaipaa ketään, en jaksa keksiä mitään puhuttavaa. Ja on kavereita joilta täytyy aina kysyä et koska nähtäis ja mitä tehtäis ja se vastaus on aina sama; en mä tiiä, keksi sä jotain. Miks mun täytyy kun en jaksa?!? Ai nii... mun piti rauhottuu. Ehkäpä mä tästä poistun ja kirjottelen ens kerralla lisää, mikäli nyt ees jotain kiinnostaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hm, on sekin jo paljon että olet edes yrittänyt. Se on jo TODELLA paljon ! ;) Nyt kun vielä jaksaisit ajatella elämääsi pidemmälle ja olla positiivinen niin kyllä se siitä lähtee kulkemaan paremmin. Itselläni oli noin puoli vuotta sitten paha anoreksia mutta parannuin siitä.
Kuin kauan oot jo sairastanu ?
Mut hei, tsemppiä hirveesti parantumiseen ja hyviä jatkoja
Kärsiny jo syömisongelmista pienestä asti, ja nyt oon uudestaan siinä samassa tilanteessa missä olin jo 11 vuotiaana... Haluun vaan laihtuu, oon väsyny oleen se sama läski mitä oon aina ollu. Ja tosiaan vamaan se et oon taistellu tän kanssa yli 10 vuotta saa mut hakeen apua, tiiän etten kuitenkaan ota sitä vapaa ehtosesti, en ees tiiä mitä haen lääkäreiltä, kai kaipaan vaan sitä huomioo ja sitä et edes yks ihminen sanois et oot laiha. Mut ei kukaan sano, joten jatkan itteni vihaamista...