Minä rakkauden maljoja nostin
vaikka tiennyt en tunteistasi,
minä kultaisen sormuksen ostin
uskoin aina oot rinnallani.
Sinä hymyillen suudelmat annoit
oli vala kuin rakkauden,
silti valheen verkkoa kannoit
sitä huomannut silloin en.
Vaikka Luoja loi Naisen ja Miehen
antoi rakkauden myös pettävän,
kuivui tunteet ne jo puolitiehen
minä suuren vain sain ikävän.
Silti tahtoon en tuskankaan taivu
mua tunteet vain on siirrelleet,
tunnetaakkojen alle en vaivu
rintaan ruusuja vain piirrelleet.
Näin mä uskon elämä antaa
vielä oikean rakkauden maan,
tunnevammaista sylissään kantaa
läpi kyynelten kuiskata saan.
olen käynnyt polulle tälle
minä liiaksi kai luottaen ?
Annan anteeksi sen elämälle
kuivuu kyynelkin murheiden.
Silti uskon rakkauden voimaan
uskon suudelmaankin polttavaan,
tullessaan käyvätkin soimaan
siksi rakastaa minäkin saan.
Annan sydämein siis tuomarille
joka määrää tunteeni sen,
oli kuulunut se petturille
siksi kuljenkin etsien.
Miksi elämä onnea antaa ?
Kohta murtaa sen kokonaan pois,
vaikka haaveitaan mukanaan kantaa
eikö kanteleet tuulessa sois ?
Minä etsiä jaksan siis vielä
vaikka rakkauden muruset sain,
tunne polttava rinnassa siellä
eteenpäin vie mun askeltain .
vaikka tiennyt en tunteistasi,
minä kultaisen sormuksen ostin
uskoin aina oot rinnallani.
Sinä hymyillen suudelmat annoit
oli vala kuin rakkauden,
silti valheen verkkoa kannoit
sitä huomannut silloin en.
Vaikka Luoja loi Naisen ja Miehen
antoi rakkauden myös pettävän,
kuivui tunteet ne jo puolitiehen
minä suuren vain sain ikävän.
Silti tahtoon en tuskankaan taivu
mua tunteet vain on siirrelleet,
tunnetaakkojen alle en vaivu
rintaan ruusuja vain piirrelleet.
Näin mä uskon elämä antaa
vielä oikean rakkauden maan,
tunnevammaista sylissään kantaa
läpi kyynelten kuiskata saan.
olen käynnyt polulle tälle
minä liiaksi kai luottaen ?
Annan anteeksi sen elämälle
kuivuu kyynelkin murheiden.
Silti uskon rakkauden voimaan
uskon suudelmaankin polttavaan,
tullessaan käyvätkin soimaan
siksi rakastaa minäkin saan.
Annan sydämein siis tuomarille
joka määrää tunteeni sen,
oli kuulunut se petturille
siksi kuljenkin etsien.
Miksi elämä onnea antaa ?
Kohta murtaa sen kokonaan pois,
vaikka haaveitaan mukanaan kantaa
eikö kanteleet tuulessa sois ?
Minä etsiä jaksan siis vielä
vaikka rakkauden muruset sain,
tunne polttava rinnassa siellä
eteenpäin vie mun askeltain .
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja kovin ylevät.
Kangastusko vain
se olikin
min
rakkautta luulin
olevan.
Rakkaudesta ei aina
etukäteen tiedä.
Arvaamaton tunne.
täytyy sanoa, että liikutuin lukiessani runoasi.
Olet saanut sisällytettyä siihen niin paljon
elämän karikkoa, mutta myös eliksiiriä ja
kyyneleitä. Haaveista ei pitäisi milloinkaan
luopua, niissä on meitä kantavaa voimaa.
Kiitos runostasi Sinulle runojen Suuri R.
Kyllähän haavemaa on kuitenkin
jollain lailla myös kantava voima,
jolla on helppo rakentaa tulevaa
eikä koe suuria pettymyksiä.
Valoa päiviisi ystäväni. J.
tunnen
avannut olet varpaan
kynnetkin
niin sydäntuskaa
mutta
myös niin toiveikasta
runossasi
kuvaat tunteitasi..
Oli tämä totta tai kuvittelua
niin otti mukaansa
lukijansa....
Olet oman luokkasi ykkönen...
Osin fiktiota osin faktaa.
Rakkaudesta on helppo kirjoittaa
silloin kun se satuttaa tai silloin
kun kaikki on vaaleanpunaista.
Kiva kun tykkäsit.
kevättä kohti mennään
ja valoa päin. J.
Kuiskien humisee.
Puun latvukset vastaa.
Et yksin matkaa.
On monta meitä.
Yhtä eksyneitä.
Maailman turuilla.
Rakkauden poluilla.
Kun tuuli käy.
Ole rannalla.
Sillä aallon harjalla.
Ratsastaa kulkija.
Toinen yksinäinen.
Vilkuta silloin.
Kauniista vastarunostasi.
Vilkutan varmasti.
Valoa päiviisi. J.