Millaisia teidän paikallisalkuiset kohtauksenne ovat? Itsellä toistuu aika lailla sama kaava: yleensä ensiksi auroja, joissa "vaistoaa" että kohta kohtaus tulee. Kohtaus saattaa alkaa jostakin ärsykkeestä, esim. musiikki, tai yhtäkkisestä deja vu -tunteesta, ja sitten alan hengittää raskaasti, puuskutan ja nieleskelen. Kropan läpi kulkee aaltoina epämiellyttävä tunne, sydän lyö lujasti, puhe yleensä katkeaa ja olen muissa maailmoissa. Kestää maksimissaan minuutin. Olen ymmärtänyt että tällainen on poissaolokohtaus. Vai liittyykö poissaolokohtaukseen aina fyysisiä oireita, esim. hengitysvaikeuksia?
Miksi muuten tuo robotintunnistustoiminto alla väittää välillä että "yhteenlaskun tulos ei ollut oikea" vaikka ihan varmasti on? Minun käsittääkseni ainakin 14 14 on 28.
Miksi muuten tuo robotintunnistustoiminto alla väittää välillä että "yhteenlaskun tulos ei ollut oikea" vaikka ihan varmasti on? Minun käsittääkseni ainakin 14 14 on 28.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oman kokemukseni mukaan, kuvailemasi tyyppi ei ole poissaolokohtaus. Eikös poissaolokohtauksessa olla kirjaimellisesti "poissa" vaikkakin kouristelematta eikä siitä jälkikäteen mitään tiedä. Olen kokenut samaa, mitä kuvailit mutta en ole koskaan (tiedettävästi) saanut poissaolokohtausta, ainostaan isoja kramppikohtauksia. Neuroni mukaan nuo saattavat olla ikäänkuin alkavia kohtauksia mutta lääkitys (itselläni) estää pahemmaksi menemisen. Kerran on raajakin alkanut vispaavaan mutta taju ei mennyt. Mulle sattuu muutamia kertoja vuodessa, eli vähenivät (aiemmin n. kerran 1-2 kuun välein) viimeisen lääkenoston yhteydessä. Paikallisalkuisuudesta nuo eivät välttämättä kerro.
Juttele neurosi kanssa? Vaikka lääkenosto kenkutti niin kuitenkin auttoi ja taudin aiheuttamat pelkotilat vähentyivät.
Ja juu, mullakin tuo varmistuslasku on pettänyt usemman kerran. Uuden klikkaaminen tuntuu olevan jääräpäisyyttä vastaan ainoa vaihtoehto..
kuvailla. Olen omalla kohdalla huolissani epämääräisistä oireista. Joskus tajunta saattaa hämärtyä sekunneiksi, saan de ja vuita tai tulee olo, että "leijun", varsinkin jos olen nukkunut huonosti tai liian vähän. Joskus harvoin näen sahanpurua silmissä. Usein nukkumaan mennesssäni saan oudon olon ja alan tuntea, että kohta keskivartalon kohdilta kourasee ja niin yleensä tapahtuu. Unissani olen herännyt siihen, että pienen pieni kouristus tulee ja samaan aikaan päästän suustani pienen, lyhyen ö- huudon. Vain kerran olen menettänyt tajuntani kertaheitolla ja purrut kieleni verille. Se oli ennen lääkitystä. Sinä päivänä olin koko päivän ollut kuin koomassa, en oikeastaan tajunnut mitä ympäristössä tapahtui.
Pelasin pleikkaria nuoremman tuttuni kanssa ja ku olin sulkemassa konsolia, katoin telkkarin ruutua varmaan liian läheltä, jollon kohtaus alko. Tuli huono olo ja päässä alko pyörii aikasemmat tapahtumat/unet. Yleensä kohtauksen aikana en reagoi puheesee, mut nyt kyllä pystyin puhumaan aika lailla normaalisti. Mutta ikkunasta ku katoin ulos, ni rupes oksettaa vaan entistä enemmän :S
tässä tyypillisiä
http://www.epilepsia.fi/epilepsialiitto/ajankohtaista/tietoa_epilepsiasta/epilepsiakohtausten_oireet
Hei,
minulla on ollut aivan samanlaiset oireet ja "kohtaukset" kuin sinulla, välillä kesti ehkä hiukan pidempään (muutaman minuutin). Dg: paikallisalkuinen epilepsia, vas. ohimolohkossa poikkeava alue.
Sain ohimolohkoepilepsiadiagnoosin kuukausi sitten oirekuvan perusteella- tosin myöhemmin puhelinkeskustelussa asia muuttui siten, että edelleenkään ei varmuudella voida dg tehdä, koska kohtauksilla ei ole ollut todistajia. Itse olen jo vakuuttunut asiasta, koska taustalla on useita aivoleikkauksia vasemman ohimolohkon alueella ja alue on arpea täynnä. Jo pari vuotta sitten oli kohtaus, jossa en yhtäkkiä osannut tehdä toimintaa, jota olin tehnyt varmaan sata kertaa aikaisemmin rutiinilla. Taustalla soi musiikki melko kovalla. Silloin kohtaus tulkittiin stressiksi. Koska minulla on kiireinen työ, muut oireet (väsymys, kuin olisin juossut seinään) työpäivän jälkeen, ääniyliherkkyys ja puheen vaikeutuminen työpäivän loppua kohden tulkittiin masennukseksi ja työuupumukseksi (olin ollut viisi vuotta aiemmin masentunut). Koetin kertoa neurologille, etten ole masentunut vaan ikään kuin aivoni olisivat "kärähtäneet" työpäivän loppua kohden. VIime keväänä menetin pari kertaa autolla ajaessa täysin oikean ja vasemman hahmotuksen, jolloin käännyin vastaantulijan kaistalle ja eksyin tutussa kaupungissa. Eksyin myös työpaikallani. Silloin olin jossain hämärätilassa, mutta ikään kuin itseni ulkopuolella ja peloissani. Viime syksyn aikana sain kaksi kertaa kohtauksen, jossa filmi meni pari kertaa aamulla täysin poikki muutamiksi minuuteiksi. Olin tehnyt täysin hulluja juttuja, mm. poistanut laturin kännykästä (löytyi viikko myöhemmin ikkunalaudalta) ja toisella kerralla juuttunut suihkuun kymmeneksi minuutiksi. Molempien kertojen jälkeen olin ihan kuin maratonin juossut ja oli pakko mennä hetkeksi pitkälleni, mutta koska en muistanut näistä tilanteista mitään, jatkoin toimintaa siitä mihin se jäikin. Ihmettelin vain, miksi ollaan myöhässä. Jälkimmäisellä kerralla huomasin töissä, etten kyennyt kunnolla puhumaan, käsi oli kipeä (olin kai puristanut kovasti käsisuihkua) Jatkotutkimuksissa unideprivaatiossa aamuyöllä en yhtäkkiä muistanut miten pylväs tehdään vaikka olin virkannut kolme tuntia putkeen pylväitä ennen sitä. EEG:ssä ei tullut kohtauksia ilmi, tosin vietin osastolla pelkkää lepolomaa. Lääkityksen nostamisen jälkeen olen kerran olen pissinyt alle, tällaista ei koskaan aikaisemmin ole tapahtunut. Tämä ei lääkärin mielestä sovi epilepsiakohtaukseen, mihin sitten?
dementiaa?
En usko, koska neuropsykologiset testit menivät reilusti yli keskitason. Myös sisarellani on epilepsia.
Oli aika loukkaava kommentti, yritin vain kuvata oireita, joista keskustelu koski. Epilepsia ei rajaa ketään tai mitään ammattikuntaa, lääkäritkin voivat sairastua siihen.
Kokeilepa normalisoida veren ph. Minulle nimittäin kofeiinin käytön lopettaminen aiheutti tuon tapaisia oireita, ja ne helpottuivat hyvin nopeasti veren ph:n kohottamisella.
Jos veren happamuus on liian alhaalla, asia selviää verikaasuanalyysilla, mutta sen voi kokeilla myös itse kotioloissa, neutraloimalla verenkierrosta virtsahappoja ja tehostamalla niiden poistumista virtsan mukana.
Ota kaksinkertainen vuorokausiannos kalkki/magnesiumvalmistetta.
Purista kokonaisen sitruunan mehu 1½ litraan vettä.
Imeskele 1/4 tl merisuolaa suussasi. Mikään tavallinen ruokasuola ei kelpaa.
Sekoita 1 tl ruokasoodaa lasilliseen vettä ja juo se.
Juo sitruunavesi noin tunnin aikana.
Sooda, kalkki/magnesium ja merisuola neutraloivat veren happamuutta ja sitruuna auttaa munuaisia poistamaan neutraloimattomia virtsahappoja erittäin tehokkaasti.
Voit myös todeta itse kokeellisesti happojen poistumisen kehosta, mittaamalla ensin virtsasi ph:n. Jos ph happamoituu käsittelyn seurauksena, se todistaa munuaisten poistavan verestä neutraloimattomia virtsahappoja vain, kun sitä autetaan kemiallisesti. Tämä voi olla merkki liiallisesta happokuormituksesta tai munuaisten toimintahäiriöstä, joka voi aiheutua fyysisestä vauriosta, tai kroonisesti kohonneista stressihormonitasoista, jotka ohjaavat munuaisten toimintaa, estämällä niitä poistamasta neutraloimattomia happojäämiä virtsaan.
Jos virtsa on hapanta (alle 7) jo ennen testiä, munuaisesi poistavat kyllä happoja, mutta niitä tulee liikaa ravinnostasi ja kehon kudosten happokertymistä. Muuta ruokailutottumuksiasi emäksisöivämmiksi ja huolehdi emäksisten mineraalien saannista.
http://qmies.blogit.fi/
Kyllä toi silti musta kuulostais epilepsialta. Mulla tulee tosi eri tasoisia poissaolokohtauksia, joskus teen juttuja joissa ei just oo mitään järkeä, ja joskus vaan jumitun jonnekin. Joskus vastailen puheeseen (ite en tätä yleensä tiedosta/muista jälkeenpäin), joskus puhun järjettömyyksiä, ja joskus taas muhun ei saa mitään kontaktia.
Erityisesti toi tunne, kun on ikään kuin itsensä ulkopuolella ja peloissaan on tosi tuttua. Ja mulla siis epilepsiadiagnoosi.
on aina alkuoireita. Joko saattaa lihakset alkaa nykimään ennen tajunnan menetystä, mikä saattaa aiheuttaa sen että esim. en pysy pystyssä tai tavarat ei pysy kädessä ja/tai tajunta heikkenee vähitellen, että en muista missä oon ja kaikki on vähän hämärän peitossa. Yleensä kohtauksen aiheuttaa alkoholi eli krapula, vilkkuva valo, syömättömyys jne.