Tällä hetkellä minusta tuntuu, kuin sisältä olis jotain todella pahasti rikki.. Pysähdyn ihan miettimään että missä on vika, ja ongelma on missäs muussakaan kun ihmissuhteissa.
Joitain vuosia sitten kaikki oli ihan ok, tapasin miehen ja olin innoissani, aktiivinen pitämään yllä jotain ja jos sitten menikin mönkään, ajattelin että ei se mitään.. seuraavan miehen kanssa sitten. Rakastuin elämäni ensimmäistä kertaa, takana monta epäonnistumista.. ajattelin että ihanaa tässä se on, kerrankin olen jollekin jotain! No, ei mennyt sitten kauaa kun selvisi että miehellä on tyttöystävä ja lapsi.. olin ollut vain pelkkä lelu. Meni pari kuukautta, tapasin ihanan miehen jälleen.. hän oli huomaavainen, ihana, vietti aikaa kanssani paljon vaikka asui eri paikkakunnalla.. yllättäen tapaamiskerrat harveni ja kun kysyin missä vika, hän sanoi ettei aika nyt oikein riitä kun on työkiireitä..ja että oon tosi itsekäs kun vaadin hänen aikaansa itselleni.. ei mennyt kauaa kun hän alkoi tapailla ystävääni. No, sitten seuraava mies.. alku näytti jälleen lupaavalta, mies sanoi minulle että ehdottomasti voisi kuvitella suhteen kanssani.. lähdin viikoksi ulkomailla, tuona aikana hän alkoi käyttäytyä oudosti.. kun palasin takaisin oli kaikki sitten muuttunut. Mies ei halannut, suudellut tai koskettanut minua koskaan.. kun sanoin hänelle asiasta, se oli painostamista.. hän haukkui minut lyttyyn ja kaikki oli minun syytäni.
Tällä hetkellä luottamus miehiin on mennyt, en uskalla ihastua koska pelkään menettämistä.. jos tapaan miehen, tiedän jutun kaatuvan koska en pysty olla oma itseni, odotan vain sitä merkkiä ettei mikään onnistukaan..
Haluaisin olla vahva jälleen! Mutta olen ihan sekaisin, minua on syytetty.. vaikken ole syyllinen ollut, vai olenkohan sitten ollut. Vai olenko vain tavannut vääränlaisia miehiä?
Miten tästä nousen? :/
Joitain vuosia sitten kaikki oli ihan ok, tapasin miehen ja olin innoissani, aktiivinen pitämään yllä jotain ja jos sitten menikin mönkään, ajattelin että ei se mitään.. seuraavan miehen kanssa sitten. Rakastuin elämäni ensimmäistä kertaa, takana monta epäonnistumista.. ajattelin että ihanaa tässä se on, kerrankin olen jollekin jotain! No, ei mennyt sitten kauaa kun selvisi että miehellä on tyttöystävä ja lapsi.. olin ollut vain pelkkä lelu. Meni pari kuukautta, tapasin ihanan miehen jälleen.. hän oli huomaavainen, ihana, vietti aikaa kanssani paljon vaikka asui eri paikkakunnalla.. yllättäen tapaamiskerrat harveni ja kun kysyin missä vika, hän sanoi ettei aika nyt oikein riitä kun on työkiireitä..ja että oon tosi itsekäs kun vaadin hänen aikaansa itselleni.. ei mennyt kauaa kun hän alkoi tapailla ystävääni. No, sitten seuraava mies.. alku näytti jälleen lupaavalta, mies sanoi minulle että ehdottomasti voisi kuvitella suhteen kanssani.. lähdin viikoksi ulkomailla, tuona aikana hän alkoi käyttäytyä oudosti.. kun palasin takaisin oli kaikki sitten muuttunut. Mies ei halannut, suudellut tai koskettanut minua koskaan.. kun sanoin hänelle asiasta, se oli painostamista.. hän haukkui minut lyttyyn ja kaikki oli minun syytäni.
Tällä hetkellä luottamus miehiin on mennyt, en uskalla ihastua koska pelkään menettämistä.. jos tapaan miehen, tiedän jutun kaatuvan koska en pysty olla oma itseni, odotan vain sitä merkkiä ettei mikään onnistukaan..
Haluaisin olla vahva jälleen! Mutta olen ihan sekaisin, minua on syytetty.. vaikken ole syyllinen ollut, vai olenkohan sitten ollut. Vai olenko vain tavannut vääränlaisia miehiä?
Miten tästä nousen? :/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sä olet pupu tavannu vääränlaisia miehiä. Koitas kattella joku sellanen joka ei ole yhtään sun tyyppiäs.
Oikeastaan suurin osa miehistä on juuri tuollaisia, kyse ei siis ole siitä, että olisit tapaillut vääränlaisia miehiä. Olet vain tapaillut miehiä.