Niin se vaan menee. Sitä koittaa pitää yhteyttä, kyselee haluaisiko toinen joku kerta nähdä. Toinen sanoo aina "joo", mutta peruu joka kerta ja kysyy aina, että sopisiko ensi viikolla. Sitten kun itse ei kehtaa koko ajan "ahdistella" ja jää odottamaan sitä ensi viikkoa ja mahdollisesti ehdotusta, että koska hänelle sopisi, niin eihän sitä viikkoa koskaan tule. Sitten on toinen, joka itse kutsuu itseään oikein ystäväkseni, mutta on sitä yleensä VAIN kun on täydessä jurrissa, lähettelee viestejä/soittaa silloin. Muutoin jos lähetän vaikka viestin siihen ei yleensä vastata, ei edes jos kysyn jotain.
Helvetti kun sitä jo elätteli toivoa, että nythän tässä on saanut pari uutta tuttavuutta ja että loputon yksinäisyys ei ehkä jatkukaan aina, niin saakin huomata että paskanmarjat. En vain ymmärrä miksi olen joku ylijäämä vaikka olen kuten kuka tahansa muukin, olen siisti ja asiallinen, enkä haise paskalle, kun täällä joku varmaan sitäkin ehdottaa. Kun ei ole ryyppytarinoita ja hauskoja juoruja kerrottavana, niin ei kelpaa. Pitää olla tietynlainen, että kelpaa. En ole vielä oppinut olemaan sellainen.
Helvetti kun sitä jo elätteli toivoa, että nythän tässä on saanut pari uutta tuttavuutta ja että loputon yksinäisyys ei ehkä jatkukaan aina, niin saakin huomata että paskanmarjat. En vain ymmärrä miksi olen joku ylijäämä vaikka olen kuten kuka tahansa muukin, olen siisti ja asiallinen, enkä haise paskalle, kun täällä joku varmaan sitäkin ehdottaa. Kun ei ole ryyppytarinoita ja hauskoja juoruja kerrottavana, niin ei kelpaa. Pitää olla tietynlainen, että kelpaa. En ole vielä oppinut olemaan sellainen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tein kerran "testin" miten pitkä aika menisi, ennen kuin "kaverini" laittaisi minulle mailia, hah :D
Ei kuulunut enää koskaan yhtään mitään XD
Näin se menee.
"Pitää olla tietynlainen, että kelpaa."
Mutta niinhän se aina on. Et sinäkään haluaisi olla sellaisen kaveri, josta et itse yhtään tykkää tai ole kiinnostunut. Et voi myöskään toisia syyttää samasta aiheesta. Jokaisella on omat ongelmansa ja jokaisella on vain rajattu määrä aikaa, eikä sitä omaa rajallista aikaa halua tuhlata sellaisten ihmisten tapaamiseen ja miellyttämisiin, joista ei oikeasti välitä.
Ei ole kenenkään vika tai syy, jos kahden ihmisen väliset kemiat eivät pelaa. Se on sitä elämää.
Mutta ymmärrän tuskan, sillä olen itsekkin yksinäinen, mutta täytyy silti ajatella myös toisen tilannetta.