Kun ei vaikkapa sairauden takia osaa/pysty osallistumaan ns. sosiaalisiin peleihin ja yleisiin sääntöihin ihmisten kanssa, ei pärjää siinä touhussa, niin vetäytyy sitten omiin oloihinsa, ettei tarvitse repiä siinä itseään, niin voi käydä myös.
Ei kannata syyllistää yksinäisiä ja hieman ymmärrystä kaikilta kaikkia kohtaan sopii toivoa.
Ei kannata syyllistää yksinäisiä ja hieman ymmärrystä kaikilta kaikkia kohtaan sopii toivoa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuo on vain kaunisteltu tapa sanoa että jotkut meistä ovat HEIKKOJA LUUSEREITA.
Ärsyttää nämä kun yritetään vierittää syitä pois omasta niskasta ja syyllistää yhteiskuntaa tai muita ihmisiä tms. JOO, TAJUTAAN KYLLÄ, JOTKUT ON "HERKKIÄ" ELI HEIKKOJA JA USEIMMAT OVAT "ILKEITÄ SOPULEITA" ELI NORMAALEJA IHMISIÄ.
Jos ikinä haluatte päästä yksinäisyydestä eroon niin lopettakaa syyllisyyden pakoilu ja tuollainen typerä SELITTELY. Olen itsekkin täydellisen yksinäinen, mutta ainakin tiedostan että vika on minussa, sen sijaan että yrittäisin syytellä muita. Ette voi muuttaa maailmaa, joten parempi ajatella että mitä itsestä voisi muuttaa jos nykyinen tilanne ei toimi.
Mene pois!
Onko sinulla mitään muuta sanottavaa? Onko mitään perusteita mielipiteellesi?
Mitä hyötyä sinun mielestäsi on tällä ainaisella ruikutuksella, jossa pääsääntöisesti syytetään muita kuin itseä?
Miten kuvittelet että sellainen ihminen ikinä muuttuu, joka ei näe itsessään mitään vikaa, vaan syyttää vain maailmaa omasta huonosta olostaan?
Tottahan se on että usein syyllinen löydetään kaikkialta muualta kuin itsestä. Toisaalta asiat saattavat mennä usein lähes itsestäänkin hyvään tai huonoon suuntaan. Tosin aina on merkitystä toki niillä omillakin teoilla.
Huvittavaa on tosin sekin, että edes ns. heikommat tapaukset eivät halua liittoutua toistensa kanssa. Aina he katsovat olevansa joko "parempia" tai sitten muuten eivät halua ottaa yhteyttä toisiinsa. Tai sitten ajattelevat että "minun pitäisi olla aivan toisenlaisessa tilanteessa".
Onhan se kyllä totta, että ihmiset eivät suhtaudu kovin hyvin yleensä muihin kuin ns. normaaleihin ihmisiin. Jos et pysty todistamaan normaaliuttasi yleisissä tilanteissa, niin helpommin sinut eristetään joukosta. Eli et ole jollakin tavalla sopiva johonkin ryhmään.
Yksinäisiähän ihmisiä löytyy joka maailman kolkasta joten varmasti kaikille löytyisi joku jos jaksaisivat vain tarpeeksi etsiä. Ongelma onkin monien kohdalla usein siinä etteivät he yritäkkään etsiä ketään, vaan tyytyvät juuri valittamaan.
Niin no tämä palstahan on "yleinen ruikutuspalsta" et vähän kun ruikuttaa niin sitten helpottaa ja voikin jo palata niiden oikeiden ystävien pariin.
En ihmettele, että oot yksinäinen.
Ihminen on apinoista polveutunut juuri selviytymisen kautta ja ei luonnossa kuten ihmisten keskuudessakaan monesti hyvyydellä pääse pitkälle vaan päinvastoin sillä ei ole väliä miten käyttäytyy kunhan asiat menee hyvin ja selviytyy.
Aina toki löytyy jotakin vikaa itsestäkin jos on täysin yksin. Tosin ei se tosiaan poista sitä tosiasiaa, että muut ihmiset olisivat toimineet sen paremmin. Usein voi ollakin kyse siitä että ovat toimineet erittäin röyhkeästi ja itsekkäästi joten ovat saaneet niitä ystäviäkin. Menestys kun houkuttelee ihmisiä ympärille.
Suurin asia mitä voi itsestä muuttaa on sekin että kokeilee rohkeasti tutustua samanlaisessa tilanteessakin oleviin tyyppeihin. Usein näiden valittajien ongelma on toki siinäkin että he itse tuntuvat olevan aivan samanlaisia kuin mistä he muita syyttävät. He haluaisivat olla ns. niiden "arvoistensa joukossa" mutta eivät syystä tai toisesta pysty. Sitten muihin tutustuminen (esim. samanlaisessa tilanteessa oleviin) onkin mahdoton ajatus.
ei tämä johdu muusta kuin meidän Valotyöntekijöiden panoksesta asian eteen,. emme jaksa enää tätä jeesuksen jahven ja allahin riitelyä....
Olen samaa mieltä, Vuh Vuh!
Jos ihminen olisi apinoista polveutunut niin osaisit selittää miten Tietoisuus on kehittynyt! Apina söi siäniä on toistaiseksi paras vetonne....
Muut ihmiseet eivät Varmasti ole toimineet paremmin. Ihmisiä ei saa ympärilleen toimimalla röyhkeästi! vaan raamatusta taitaapi olla joku kirjoitelma tuosta.
peiliin on vitun vaikea katsoa jos näkee itsessään jotai vikaa.. muokkautumista sosiaalisiinnormeihin ei mitää lukiofilosofiaa kummempaa vaativaa. Arvoistensa joukkoon pääsee kun on valmis, ei ennen sitä..
oli se vika kenessä nyt oli, mutta vain heikko luuseri sortuu nimittelemään ja alentamaan toisia, niin kuin sinä nyt valitettavasti tässä teit ;)
Ihmisiin mahtuu roppakaupalla niitä "ikäviä tapauksia" ja sitten toki osa on niitä hyviäkin. Yleensä heikommat tapaukset joko terveydellisesti tai muilla ominaisuuksilla varustetut ovat heikommassa asemassa myös sosiaalisesti. Ihmiset kun eivät halua olla kenenkään kavereita/ystäviä jos he eivät katso jollakin tavalla hyötyvänsä ystävyydestä. Mitä huonommin asiat ovat niin sitä vähemmän hänen kanssaan halutaan olla.
Toisaalta jotkut joutuvat tekemään enemmän työtä ystävienkin saamiseen kuin toiset. Huonoiten pärjäävät useimmiten ne jotka eivät yritäkkään tai yrittävät vain puolittain. Parhaiten asiat onnistuvat jos vain jaksaa yrittää vaikka epäonnistumisia tulisi vastaan. Samalla lailla joutuvat usein tekemään jopa ne "paremmassa asemassa" olevat. Et siinä mielessä heikommat tapaukset vaatisivat vielä enemmän tekemistä tuon asian kanssa.
Jeps, eli ei aina yksinäinen tai erilainen ihminen jää yksin. Olen itse viimeisen kolmen viikon aikana soliminut todella monta uutta tuttavuutta ja luultavasti muutaman orastavan ystävyyden olemalla se juuri ja oikea omituinen itseni ja laittamalla yksinkertaisesti itseni likoon sekä unohtamalla murehtimisen :) Sainpahan solmittua parit treffitkin vastakkaisen sukupuolen kanssa, eli kaipa murehtimisen lopettaminen kannattaa. Mutta niin, ei sovi unohtaa erilaisia ihmisiä, vaan kannattaa ymmärtää erilaisia ihmisiä ja ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa.
"Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen." -Coelho-
No, haluan rakastua naiseen joka rakastuu minuun. Vaan eipä ole tapahtunut. Ehkäpä Coelho puhuu paskaa.
"...Sainpahan solmittua parit treffitkin vastakkaisen sukupuolen kanssa, eli kaipa murehtimisen lopettaminen kannattaa..."
Hyvä juttu, womanizer. Itsekin pystyisin tuohon mutta eipä vain kiinnosta itsetunnottomien nykynaistemme ajatukset. Olet muuten helvetin naiivi typerys, joka uskoo naisten hyvyyteen. Voi hyvä elämä....
Colho puhuu paskaa. Se tajuaa mistä narusta rahaa vedetään: kun kirjoittaa tuommoista ripuliroikkoa, ämmät on hulluina ja rahan tuloa ei voi estää.
M.O.T.
Voi hyvät ihmiset, älkää menkä populaarihalpaan!
"Kun haluat jotain, koko maailma yleensä estää sinua."
Noin se ainakin minulla menee.
Mitä vittua me tehtäisiin niillä yksinäisillä jos ne vaa roikkuu sossun tuilla????
Kaikille heikommille ihmisillekin löytyisi töitä jos yhteiskunnassa tehtäisiin hieman rakennemuutoksia. Monet eläkeikäisetkin olisivat valmiita pienempään työpanokseen jos he saisivat tällöin hieman lisätienestiä eläkkeeseensä ilman että se olisi eläketuloista pois. Samoin monet masentuneet tai muulla tavoin syrjäytyneet mielellään tekisivät töitä jos yhteiskunta ei asettaisi heille samanlaisia paineita mitä muille. Normaalityöpaikat normaaleille ihmisille ja jotain downshift-hommia niille jotka eivät kykene 8-tuntisiin työpäiviin.
Omalla kohdallani ainakin sairaudet ovat suurin syy yksinäisyyteni. Siis fyysiset sellaiset ja hyvin vaikeat, parantumattomat.
Ihmiset, useimmat, eivät halua kaverikseen sellaista, joka ei voi tehdä samanlaisia asioita, osallistua toimintoihin ja erityisesti joka ei kykene tyydyttämään heidän tarpeitaan, ja josta ei voi hyvötyä.
Nuorempana kun olin vielä parempikuntoinen sairauksieni kanssa, ihmisuhteeni päättyivät ennemin tai myöhemmin juuri siihen, että muuta kyllästyivät siihen etten voinut osallitua, jouduin paljon perumaan sovittuja tapaamisia, eikä minusta ollut passaamaan ja palvelemaan muita. Itse olisin tarvinnut apua, mutta minua ei haluttua auttaa. On pakotettu ja uhkailtu. Jos et ala tehdä niin ja näin ja suostu tähän, niin kaveruus on ohi. Minkäs teet kun et pysty elämään niin kuin terveet, vaikka kuinka uhkailtaisiin.
Nykyään kun olen siinä kunnossa etten pahemmin pääse enää ollenkaan kodin ulkopuolelle ja sekin onnistuu vain avun kanssa, ovat kaikki "kaverit" kaikonneet. Kukaan ei käy kylässä, tai pidä muutenkaan yhteyttä. Olen heille hyödytön. Muista sairaista olen löytänyt kavereita, mutta näitä ihmisuhteita ylläpidetään puhelimen ja netin välityksellä. Välimatkatkin ovat pitkiä.
Mutta mielummin näin, kuin yrittää jaksaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät kykene ottamaan toisen sairauksia huomioon.
SYYTETÄÄÄN YHTEISKUNTAAA
tai kanadaa
Haluaisin tappaa itseni. Tähänhän se menee, kun älyää ettei kuitenkaan pärjää, ei jää enää mitään jäljelle.
Ainoa ongelmahan on täkäläinen sosiaaliturva-järjestelmä jonka kautta kaikenlaisia vitun luusereitakin pitää elättää, vaikka olisivat oikeasti täysin elinkelvottomia.