... PARISUHTEISTAMME tai niiden MUODOSTAMISESTA todellakin tätä!
Seuraava teksti on naisen kirjoittama minulle ja suurin piirtein vastaavia tekstejä olen lukenut kuluneen vuoden aikana sen verran monta, että todella "alkaa puistattaa" ja mistäköhän syystä?
"Lasteni isästä tuli väkivaltainen, sairaan mustasukkainen alkoholisti. Lähdin lasten kanssa hänen luotaan kun lapset olivat ihan pieniä vielä. Hän kuoli 8 vuotta eromme jälkeen. Emme olleet naimisissa.
Seuraavakin mies muuttui ihan ihmeelliseksi, masentui luultavastikin ja lähdin lasteni kanssa hänen luotaan 5v yhteiselon jälkeen. Yhteiselokin oli sellaista on/off olemista, etten aina tiennyt, olemmeko me yhdessä, vaiko emme. Minä sitouduin parisuhteeseen, mutta hän halusi poikamiehen vapauden ja parisuhteen edut... En ollut naimisissa hänenkään kanssa. 1,5kk eromme jälkeen hän teki itsemurhan... =(
Pari vuotta olin itsekseni lasten kanssa ja löysin taas miehen, jonka kanssa menin naimisiinkin. Ei mennyt sekään suunnitelmien mukaan. Mies oli ihan jotain muuta kuin kertoi ja antoi ymmärtää. Niinhän siinä sitten kävi, kun luottamus puuttui, niin ei ole pohjaa, mihin rakentaa ja niin jälleen kerran edessä oli ero...
Kyllä aloitteellisuus kuuluu parisuhteessa kummallekin osapuolelle. Molemmat voivat asian eteen tehdä jotain ja kun molemmat siihen panostavat, niin homma varmaan toimiikin! Rakkauselämä toimii, jos molemmat kantavat kortensa kekoon. Ei suhteen toimivuus voi olla vaan toisen osapuolen harteilla. Kummankin tulee huomioida toinen toisensa, pieniä asioita, mutta kuitenkin suhteen onnistumisen kannalta niin tärkeitä!
Keskinäinen kunnioitus on tärkeää. Jos toista ei kunnioita, niin ei silloin kannata suhdetta jatkaakaan.
Mieheltä haluan, että hän kunnioittaa ja rakastaa minua ja osoittaa sen. Haluan läheisyyttä, lämpöä, yhdessä olemista, yhdessä tekemistä, eroottista kanssakäymistä =), hyväksyntää, huolenpitoa ja turvallisuutta. Jos olen parisuhteessa turvaton, niin hyvin äkkiä en ole parisuhteessa. Haluan että minuun luotetaan ja miehenä todella haluaisit olla kanssani."
JA MITÄ KUITENKIN TAPAHTUI?
Tulin vain "syljetyksi vasten kasvoja" (onneksi vain henkisellä tasolla!), sillä EN KELVANNUT naiselle, koska kohtelin häntä "liian hyvin", häntä aidoin sekä häntä ihmisenä kunnioittavin tuntein lähestyen.
Edellä kuvattujen miesten kanssa monivuotinen "SUHDE" teille kyllä näyttää hyvin sopivan, mutta entäpä miehen, joka ei teitä henkisesti tai fyysisesti pahoinpitelisi?
Itseni ja monen muun kokemuksen mukaan suomessa on yhä kasvava joukko naisia, jotka VAATIVAT SUHTEEN EDELLYTYKSENÄ mieheltä TÄYDELLISYYTTÄ ("edustavuutta, "katseenkestävyyttä", "sporttisuutta", vähintään 180 cm pituutta, "yhteiskunnallista menestyvyyttä", jne.)
Mutta mihin KATOAAKAAN MIES TUNTEVANA, INHIMILLISENÄ ja AJATTELEVANA LAJIKUMPPANINA?
Varsinkin kun vielä edellisten lisäksi teidän naisten kanssa näyttää olevan täysin mahdotonta lähteä suhdetta edes rakentamaan, koska KAIKEN TÄYTYISI TOTEUTUA ja TAPAHTUA YKSINOMAAN TEIDÄN NAISTEN EHDOILLA?
Miehellä kun omankin kokemukseni mukaan, EI SAA OLLA OMIA TUNTEITA, OMISTA TOIVEISTA tai AJATUKSISTA NYT PUHUMATTAKAAN. Muuten nainen katoaa välittömästi!
Seuraava teksti on naisen kirjoittama minulle ja suurin piirtein vastaavia tekstejä olen lukenut kuluneen vuoden aikana sen verran monta, että todella "alkaa puistattaa" ja mistäköhän syystä?
"Lasteni isästä tuli väkivaltainen, sairaan mustasukkainen alkoholisti. Lähdin lasten kanssa hänen luotaan kun lapset olivat ihan pieniä vielä. Hän kuoli 8 vuotta eromme jälkeen. Emme olleet naimisissa.
Seuraavakin mies muuttui ihan ihmeelliseksi, masentui luultavastikin ja lähdin lasteni kanssa hänen luotaan 5v yhteiselon jälkeen. Yhteiselokin oli sellaista on/off olemista, etten aina tiennyt, olemmeko me yhdessä, vaiko emme. Minä sitouduin parisuhteeseen, mutta hän halusi poikamiehen vapauden ja parisuhteen edut... En ollut naimisissa hänenkään kanssa. 1,5kk eromme jälkeen hän teki itsemurhan... =(
Pari vuotta olin itsekseni lasten kanssa ja löysin taas miehen, jonka kanssa menin naimisiinkin. Ei mennyt sekään suunnitelmien mukaan. Mies oli ihan jotain muuta kuin kertoi ja antoi ymmärtää. Niinhän siinä sitten kävi, kun luottamus puuttui, niin ei ole pohjaa, mihin rakentaa ja niin jälleen kerran edessä oli ero...
Kyllä aloitteellisuus kuuluu parisuhteessa kummallekin osapuolelle. Molemmat voivat asian eteen tehdä jotain ja kun molemmat siihen panostavat, niin homma varmaan toimiikin! Rakkauselämä toimii, jos molemmat kantavat kortensa kekoon. Ei suhteen toimivuus voi olla vaan toisen osapuolen harteilla. Kummankin tulee huomioida toinen toisensa, pieniä asioita, mutta kuitenkin suhteen onnistumisen kannalta niin tärkeitä!
Keskinäinen kunnioitus on tärkeää. Jos toista ei kunnioita, niin ei silloin kannata suhdetta jatkaakaan.
Mieheltä haluan, että hän kunnioittaa ja rakastaa minua ja osoittaa sen. Haluan läheisyyttä, lämpöä, yhdessä olemista, yhdessä tekemistä, eroottista kanssakäymistä =), hyväksyntää, huolenpitoa ja turvallisuutta. Jos olen parisuhteessa turvaton, niin hyvin äkkiä en ole parisuhteessa. Haluan että minuun luotetaan ja miehenä todella haluaisit olla kanssani."
JA MITÄ KUITENKIN TAPAHTUI?
Tulin vain "syljetyksi vasten kasvoja" (onneksi vain henkisellä tasolla!), sillä EN KELVANNUT naiselle, koska kohtelin häntä "liian hyvin", häntä aidoin sekä häntä ihmisenä kunnioittavin tuntein lähestyen.
Edellä kuvattujen miesten kanssa monivuotinen "SUHDE" teille kyllä näyttää hyvin sopivan, mutta entäpä miehen, joka ei teitä henkisesti tai fyysisesti pahoinpitelisi?
Itseni ja monen muun kokemuksen mukaan suomessa on yhä kasvava joukko naisia, jotka VAATIVAT SUHTEEN EDELLYTYKSENÄ mieheltä TÄYDELLISYYTTÄ ("edustavuutta, "katseenkestävyyttä", "sporttisuutta", vähintään 180 cm pituutta, "yhteiskunnallista menestyvyyttä", jne.)
Mutta mihin KATOAAKAAN MIES TUNTEVANA, INHIMILLISENÄ ja AJATTELEVANA LAJIKUMPPANINA?
Varsinkin kun vielä edellisten lisäksi teidän naisten kanssa näyttää olevan täysin mahdotonta lähteä suhdetta edes rakentamaan, koska KAIKEN TÄYTYISI TOTEUTUA ja TAPAHTUA YKSINOMAAN TEIDÄN NAISTEN EHDOILLA?
Miehellä kun omankin kokemukseni mukaan, EI SAA OLLA OMIA TUNTEITA, OMISTA TOIVEISTA tai AJATUKSISTA NYT PUHUMATTAKAAN. Muuten nainen katoaa välittömästi!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.