lestaadiolaisuudessa on kaks puolta. on uskonto puoli, joka likimmiten on samaa ku evl lutissaki. mut sit on toine puoli, elämän tapa. voidaa ajatella et se on niinku erillinen kulttuuri ja oikeestaa kokonaisuudessaa ei pelkkä uskonto vaa tapa elää. en nää sillai yhteyttä näil kahel asial, vaikka seurois aina tolkutetaa et tietyt elämän tavat on vahingollista uskolle. en nää sitä niin. ne on kaks erillistä asiaa jotka yhteensä on lestadiolaisuus.
saattaa pitää paikkansa et lestaadiolaisuuden piirissä on enemmän ku keskimäärin suomessa, jossei nyt mielenterveyshäiriöitä kuitenkaa ni tiettyä sellasta erikoista tapaa nähä maailma, josta seuraa muun muassa taiteellisuutta jne. se johtuu osittain siitä et normaali väestö tuhlaa luovuutensa töllön eessä tai muuten mut lestaadiolaisilla on enemmä rajotettua asioiden tekeminen ni sillo jää enemmä aikaa keskittyä mm. piirtämisee ja musiikkii, aika monet lestadiolais nuoret soittaa jotai instrumenttia. toine syy on tietty et lestadiolaisuutee liittyy enemmä sellasta painetta yksilöihin ja se saattaa luoda tietyissä olosuhteissa erikoisia piirteitä ihmisee, jotka ilmenee taiteellisuutena jne.
saattaa pitää paikkansa et lestaadiolaisuuden piirissä on enemmän ku keskimäärin suomessa, jossei nyt mielenterveyshäiriöitä kuitenkaa ni tiettyä sellasta erikoista tapaa nähä maailma, josta seuraa muun muassa taiteellisuutta jne. se johtuu osittain siitä et normaali väestö tuhlaa luovuutensa töllön eessä tai muuten mut lestaadiolaisilla on enemmä rajotettua asioiden tekeminen ni sillo jää enemmä aikaa keskittyä mm. piirtämisee ja musiikkii, aika monet lestadiolais nuoret soittaa jotai instrumenttia. toine syy on tietty et lestadiolaisuutee liittyy enemmä sellasta painetta yksilöihin ja se saattaa luoda tietyissä olosuhteissa erikoisia piirteitä ihmisee, jotka ilmenee taiteellisuutena jne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikessa on puolensa - niin "normaaleissa" ihmisissä kuin lestadiolaisissa..
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että lestadiolaisten elämäntapa on täydellistä itsekunnioituksen puutetta..
Ei ole huono asia jos on oma tahto, mielipiteet ja haaveita. On säälittävää uskon nojalla kieltää itseltään koulutus ja vapaus!! Siis eism. tapauksissa jossa nainen alistuu täydellisesti ja pukeltaa vain lapsia jatkuvasti!
Yhteiskuntaa voi kehittää paremmaksi ja hengellisemmäksi vain näyttämällä itse realistista elämäntapaesimerkkiä!! Eihän ole mitään järkeä rueta itsensäruoskijamunkiksi ja väittää että kaikkien pitää elää näin.
Ja on naurettavaa tuomita helvettiin ja synnintekijöiksi ihmisiä, jotka kunnioittavat elämää ja itseään ja toisia sen verran että esim. käyttävät ehkäisyä. Tai armahtavat syntymättömän lapsen joutumasta sietämättömiin oloihin!
Järki käteen.
Myös "normaalit" ihmiset voisi tottakai parantaa elämäntapojaan... Mutta lestadiolaisuus on jotenkin niin äärimmäistä. Niinkuin joukkohysteriaa! Ja äärimmäistä elämänpelkoa! Elämään tänne on tultu! Eikä luopumaan ja alistumaan ja kärsien elämään elämä loppuun taivaspaikan toivossa ja se nmenettämisen pelossa!
Itse luotan Jumalan rakkauteen ja täydelliseen armoon...... Meidät on tehty Jumalasta Jumalan kuviksi - Ei jumala itseään voi tuomita helvettiin. Sen tekee korkeintaan vain ihminen itse..
tässäpä "paatosta" . Nyt rauhoitun :)
No, jokainen kai tallaa tavallaan.
Tavis
Koulutus ja vapaus kielletty???
Oho, olipas uutta tietoa mulle! Olen varmaan tehnyt kauheen väärin, kun opiskelen neljättä vuotta ja eikun opinnot vaan jatkuu vastakin! En ole myöskään "pukeltanut" yhtään lasta, vaikka kovasti välillä kaipais omaa perhettä ympärilleen.
Usko on minulle se asia, mistä saan voimaa ja iloa arkiseen elämäänkin! On hyvä ja turvallinen olla kun ei ole mielen päällä mitään painoja... Minulle merkitsee paljon, että uskoni&elämäni on raamtunmukaista, vaikka se sitten toisista ihmisistä vaikuttaisi oudolta. Joskus olen epäuskossa yrittänyt järkeistää ja rauhoitella levotonta mieltäni, että ei Jumala voi evätä minulta ikuista elämää, vaikka teenkin joissakin asioissa Jumalan sanan vastaisesti, kun kerran en kuitenkaan satuta ketään... Jossain vaiheessa sitä huomaa kuitenkin toimivansa itsekkäästi ja satuttavansa jollakin tavalla toisiaan ja elämä tuntui toivottomalta eikä ollenkaan elämisen arvoiselta.
Nyt kun usko on taas saanut tilan sydämessäni tuntuu Elämä niin suurelta lahjalta, että voi kun joka päivä muistaisikin kiittää siitä Jumalalta!