Oon kärsinyt esiintymispelosta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta nyt kohta kymmenen vuotta. Oon saanut jännitykseen lääkityksenkin (Propral), mut ei tunnu auttavan. Esiintymistilanteet on edelleen yhtä hirveitä, ja pyrin välttämään niitä kaikin tavoin. Viime aikoina esiintymistilanteista on tullu vieläkin pahempia, koska tavallisten jännitysoireiden lisäks ajatukset on ruvennu sumenee ja tuntuu, ettei ajatus kulje ollenkaan enkä löydä sanoja - seurauksena on totaalinen jäätyminen, mikä lisää esiintymispelkoa entisestään.
Nyt kysyisinkin, että onko muilla samanlaista ajatusten totaalista sumentumista? Ja miten siitä pääsis eroon?
Nyt kysyisinkin, että onko muilla samanlaista ajatusten totaalista sumentumista? Ja miten siitä pääsis eroon?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo ihan samaa kauraa kyllä on tullu todettua. Menee niin lukkoon ettei saa sanaa suusta, just sama et tuntuu et ajatus ei kulje ollenkaan. Mullaki ollu noita samoja pillereitä ja muitakin, pitkäaikaislääkitystä ym. Ei löydy lääkkeitten kautta apu, usko pois. Lääkkeet auttaa oireisiin, ei itse vaivaan. Helpotusta toki löytyy pillereistä ja kannattaakin jossain tilanteessa käyttää. Suosittelen itsetutkintaa. Omat virheelliset ajatusmallit ottavat vallan ja sillon eletään pelossa. Ystäville kannattaa jutella aiheesta, se auttaa. Mullekin voi jutella. Kohtalotovereita ollaan :)
Parasta sulle toivotan!
Propral auttaa jännityksen fyysisiin oireisiin, mutta ei henkiseen etukäteisjännitykseen. Toisille riittää Propralissa 5 mg:n kerta-annostus, toiset joutuvat ottamaan 40 mg tai ylikin. Kun annostus on riittävä, se estää adrenaliinin aikaansaamat jännitysoireet, kuten punastumisen, vapinan ja äänen värinän.
Joillekin määrätään etukäteisjännitystä varten rauhoittavaakin, kuten Diapamia.
Eivät lääkkeet poista ongelmaa kertaheitolla, mutta ne jonkinlaista helpotusta tuovat useimmille.
Jännityksessä taitaa olla ihan yleistä, että aivot lukkiutuu ja tuntee olevansa täysi urpo, itselläni ainakin. Monissa jollain lailla painostavissa tilanteissa aivot eivät ikään kuin pelaa lainkaan. Se on todella ahdistavaa ja myös noloa esim. työpaikoilla. jos pitää jotain tehdä nopeasti ja sitä aivan hyytyy, en halua saada hidasälyisen mainetta! Toinen juttu on sanojen sotkeentuminen. Monta kertaa on käynyt niin, että jos aikomukseni on sanoa vaikka "menin sinne", niin sanonkin "senin minne".