siviilivihkimis kysymys

Jos olet katolilainen, voit kysyä papilta s-postin kautta, jos et muutoin uskalla. Jos tuleva puoliso on katolilainen, hänen pitäisi tietää asiasta, mitä katolinen kirkko vaatii, että avioliitto on kirkon silmissä laillinen. Jos hän ei halua ole kirkon yhteydessä, sakramentillä ei ole suurta merkitystä.

Muut voivat fiksuna kertoo lisää asiasta.

Lisäksenä vielä edelliseen siitä onko kysymyksessä sakramentti.

Lue edeltä kohta 1). Jos siis kummatkin ovat EI-KATOLILAISIA, mutta kummatkin KASTETTUJA, kysymyksessä on avioliiton sakramentti.

Kun minut otettiin kirkkoon, minun ei siis täytynyt mennä "uudestaan" naimisiin mieheni kanssa, koska liittomme oli alusta alkaen katolisen kirkon silmissä sakramentti (olimmehan kummatkin ev.-lut. kirkossa kastettuja, vaikkakin siitä eronneita).

Jotta kohta 1) toteutuisi, sekä sulhaselle että morsiamelle ko. avioliiton täytyy olla ensimmäinen. Muussa tapauksessa se on mitätön.

Sorry, että pidin tätä niin itsestään selvänä, etten maininnut. Itselleni avioliitto oli ja on ensimmäinen - ja viimeinen. Ha, ha, haa.

Tavis vasemmalta kirjoitti:

Jotta kohta 1) toteutuisi, sekä sulhaselle että morsiamelle ko. avioliiton täytyy olla ensimmäinen. Muussa tapauksessa se on mitätön.

Sorry, että pidin tätä niin itsestään selvänä, etten maininnut. Itselleni avioliitto oli ja on ensimmäinen - ja viimeinen. Ha, ha, haa.

Lue lisää

ettei siviiliavioliitto kelpaisi ollenkaan katoliselle kirkolle. Kirkon ulkopuolella solmitut avioliitot eivät voi olla sakramentaalisia avioliittoja, vaikka ne ovat laillisia avioliittoja - oli sitten kysymys protestanttisesta vihkimisestä tai siviilivihkimyksestä.

Kyriake kirjoitti:

ettei siviiliavioliitto kelpaisi ollenkaan katoliselle kirkolle. Kirkon ulkopuolella solmitut avioliitot eivät voi olla sakramentaalisia avioliittoja, vaikka ne ovat laillisia avioliittoja - oli sitten kysymys protestanttisesta vihkimisestä tai siviilivihkimyksestä.

Lue lisää

Minuakin ärsytti tämä asia sen verran, että kysyin asiaa yhdeltä asiaatuntentevalta papilta. Hän oli yksiselitteinen: kahden KASTETUN välinen pätevä avioliitto on AINA sakramentti, vaikka asianomaiset itse eivät sitä tietäisi. Riittää, että avioliitto on solmittu katolisen kirkon mukaan pätevästi. Koska ei-katolilaisilla kristityillä ei ole velvollisuutta solmia avioliittoa katolisessa kirkossa, he voivat solmia sen missä vain, ja kunhan kummallekin osapuolelle avioliitto on ensimmäinen ja kumpikin solmii sen oikeissa aikeissa, se on katoliselle kirkolle pätevä eli sakramentti.

Jos taas jompikumpi on ei-kastettu, avioliitto ei milloinkaan ole sakramentti, ei edes silloin, jos se on solmittu katolisen kirkon luvalla.

Jos taas jompikumpi on tai on ollut katolilainen, avioliittoa ei voida solmia pätevästi muualla kuin katolisessa kirkossa tai sen luvalla.

Sinänsä upeaa, että esim. vanhempieni avioliitto (naimisissa pian 60 vuotta) on pyhä sakramentti, eivätkä he tiedä asiasta mitään.... ;-)

Kyriake kirjoitti:

ettei siviiliavioliitto kelpaisi ollenkaan katoliselle kirkolle. Kirkon ulkopuolella solmitut avioliitot eivät voi olla sakramentaalisia avioliittoja, vaikka ne ovat laillisia avioliittoja - oli sitten kysymys protestanttisesta vihkimisestä tai siviilivihkimyksestä.

Lue lisää

"Kirkon ulkopuolella solmitut avioliitot eivät voi olla sakramentaalisia avioliittoja, vaikka ne ovat laillisia avioliittoja - oli sitten kysymys protestanttisesta vihkimisestä tai siviilivihkimyksestä."

Avioliiton sakramentin ymmärtämisessä taitaa olla vähän eroa katolisen ja ortodoksisen kirkon opetuksessa. Katolinen kirkko opettaa, että sakramentin antavat vihittävät toinen toisilleen (ja antavat yhä edelleen avioliitossaan). Ortodoksinen kirkko kai (? en ole varma) opettaa, ettei sakramenttia ole ilman papin läsnäoloa vihkimisessä, eli että pappi jotenkin osallistuu sakramentin jakamiseen. Onko näin?

Kun katolilainen solmii avioliiton tarvitaan katolinen vihkiminen, eli vihkimisen toimittamaan pappi (tai diakoni), siitä huolimatta, että hän ei jaa itse sakramenttia vihittäville.
Kun kaksi ei-katolilaista solmii avioliiton, olkoon vihkimässä luterilainen pappi tai siviiliviranomainen, silloinkin vihittävät jakavat sakramentin toisilleen, jos tietyt katolisen kirkon avioliitolle asettamat edellytykset täyttyvät. Näitä edellytyksiä on ainakin, että molemmat ovat vapaat solmimaan avioliiton, ts. eivät ole ennestään naimisissa (siis ei ole aikaisempia avioliittoja ja avioeroja), avioliitto solmitaan täysin kummankin vapaasta tahdosta, se solmitaan eliniäksi (ei kokeeksi, ei mahdolliseen myöhempään eroon varautuen), kumpikin aikoo olla puolisolle uskollinen ja kumpikin suostuu ottamaan vastaan mahdolliset syntyvät lapset. Jos jokin näistä ehdoista ei täyty, ei tämä ei-katolinen avioliitto ole sakramentti, siis sitä ei katolisen kirkon silmissä ole olemassa ollenkaan.

mezzotinto kirjoitti:

"Kirkon ulkopuolella solmitut avioliitot eivät voi olla sakramentaalisia avioliittoja, vaikka ne ovat laillisia avioliittoja - oli sitten kysymys protestanttisesta vihkimisestä tai siviilivihkimyksestä."

Avioliiton sakramentin ymmärtämisessä taitaa olla vähän eroa katolisen ja ortodoksisen kirkon opetuksessa. Katolinen kirkko opettaa, että sakramentin antavat vihittävät toinen toisilleen (ja antavat yhä edelleen avioliitossaan). Ortodoksinen kirkko kai (? en ole varma) opettaa, ettei sakramenttia ole ilman papin läsnäoloa vihkimisessä, eli että pappi jotenkin osallistuu sakramentin jakamiseen. Onko näin?

Kun katolilainen solmii avioliiton tarvitaan katolinen vihkiminen, eli vihkimisen toimittamaan pappi (tai diakoni), siitä huolimatta, että hän ei jaa itse sakramenttia vihittäville.
Kun kaksi ei-katolilaista solmii avioliiton, olkoon vihkimässä luterilainen pappi tai siviiliviranomainen, silloinkin vihittävät jakavat sakramentin toisilleen, jos tietyt katolisen kirkon avioliitolle asettamat edellytykset täyttyvät. Näitä edellytyksiä on ainakin, että molemmat ovat vapaat solmimaan avioliiton, ts. eivät ole ennestään naimisissa (siis ei ole aikaisempia avioliittoja ja avioeroja), avioliitto solmitaan täysin kummankin vapaasta tahdosta, se solmitaan eliniäksi (ei kokeeksi, ei mahdolliseen myöhempään eroon varautuen), kumpikin aikoo olla puolisolle uskollinen ja kumpikin suostuu ottamaan vastaan mahdolliset syntyvät lapset. Jos jokin näistä ehdoista ei täyty, ei tämä ei-katolinen avioliitto ole sakramentti, siis sitä ei katolisen kirkon silmissä ole olemassa ollenkaan.

Lue lisää

Yllä "kyselijä vastaa" aivan oikein. Omassa äskeisessä vastauksessani tarkoitin nimenomaan kahden KASTETUN ei-katolilaisen välistä vihkimistä.

mezzotinto kirjoitti:

"Kirkon ulkopuolella solmitut avioliitot eivät voi olla sakramentaalisia avioliittoja, vaikka ne ovat laillisia avioliittoja - oli sitten kysymys protestanttisesta vihkimisestä tai siviilivihkimyksestä."

Avioliiton sakramentin ymmärtämisessä taitaa olla vähän eroa katolisen ja ortodoksisen kirkon opetuksessa. Katolinen kirkko opettaa, että sakramentin antavat vihittävät toinen toisilleen (ja antavat yhä edelleen avioliitossaan). Ortodoksinen kirkko kai (? en ole varma) opettaa, ettei sakramenttia ole ilman papin läsnäoloa vihkimisessä, eli että pappi jotenkin osallistuu sakramentin jakamiseen. Onko näin?

Kun katolilainen solmii avioliiton tarvitaan katolinen vihkiminen, eli vihkimisen toimittamaan pappi (tai diakoni), siitä huolimatta, että hän ei jaa itse sakramenttia vihittäville.
Kun kaksi ei-katolilaista solmii avioliiton, olkoon vihkimässä luterilainen pappi tai siviiliviranomainen, silloinkin vihittävät jakavat sakramentin toisilleen, jos tietyt katolisen kirkon avioliitolle asettamat edellytykset täyttyvät. Näitä edellytyksiä on ainakin, että molemmat ovat vapaat solmimaan avioliiton, ts. eivät ole ennestään naimisissa (siis ei ole aikaisempia avioliittoja ja avioeroja), avioliitto solmitaan täysin kummankin vapaasta tahdosta, se solmitaan eliniäksi (ei kokeeksi, ei mahdolliseen myöhempään eroon varautuen), kumpikin aikoo olla puolisolle uskollinen ja kumpikin suostuu ottamaan vastaan mahdolliset syntyvät lapset. Jos jokin näistä ehdoista ei täyty, ei tämä ei-katolinen avioliitto ole sakramentti, siis sitä ei katolisen kirkon silmissä ole olemassa ollenkaan.

Lue lisää

avioliiton sakramentilla tarkoitetaan puolisoille toimitettavaa kruunauspalvelusta. Sen kautta Jumala antaa puolisoille armovoiman kristilliseen elämään. Jos sakramenttia ei ole toimitettu, ei avioliitto voi olla sakramentaalinen, laillinen se sen sijaan voi olla, jos avioliitto on sen maan lakien mukaan solmittu.

Ortodoksinen Kirkko edellyttää, että ensin solmitaan laillinen avioliitto, jonka Kirkko sitten siunaa. Meillä Suomessa ennen avioliiton sakramentin toimitusta ortodoksinen pappi kysyy: "Onko sinulla N:N: vapaa tahto ja vakava mieli ottaa puolisoksesi tämä XX, joka seisoo tässä vierelläsi", ja sama kysymys toistetaan toiselle kihlakumppanille. Myöntävien vastausten jälkeen pappi toteaa parin olevan nyt naimisissa ja nykyisin hän kertoo vielä, mitkä ovat puolisoiden sukunimet/yhteinen sukunimi siinä avioliitossa. Tämä on Suomen lain mukainen avioliitoon vihkiminen. Sitten toimitetaan kruunauspalvelus, jossa annetaan uusille aviopuolisoille sakramentin armo. Ns salaisia avioliittoja ortodoksinen kirkko ei ole koskaan hyväksynyt.

Keskiajalla Länsi-Euroopassa avioliitto oli pelkkä sukujen keskeinen sopimus, eikä ollut mitään avioliittoon vihkimistä. Pappien ei sallittu puuttuvan niin tärkeään kysymykseen kuin avioliitto oli, kuten Kaari Utrio eräässä keskiaikaa kuvaavassa romaanissaan sanoo. Papin tehtäväksi jäi vain aviovuoteen siunaaminen.

Bysantissa sen sijaan avioliittoon kirkollinen vihkiminen on ollut aina käytössä Varhaiskirkon aikaan piispa siunasi vasta solmitun avioliiton, kun yhteen menneet ensi kerran tulivat kirkkoon ehtoolliselle. 700-luvulta alkaen on ollut olemassa nykyinen kruunauspalvelus. Bysantin valtakunta eli Itä-Rooma oli nykyaikaisen kaltainen byrokraattinen valtio, jossa elämä oli paljon järjestyneempää, kuin keskiajan hajanaisessa Länsi-Euroopassa, jossa valtiovalta oli erittäin heikko.

Ortodoksinen avioliittokäsitys on paljon järkevämpi ja loogisempi kuin katolisen kirkon avioliittokäsitys. Kun aikoinani noin 40 vuotta sitten mietin kumpaan kirkkoon liittyisin, niin tämä asia paljolti ratkaisi valintani. Nuoren ihmisen mielestä katolisessa avioliiton sakramentissa ei ollut päätä eikä häntää. Toinen asia, jota en voi/voinut katolisuudessa hyväksyä oli/on paavin universaaliprimaatti.