Kärsin masennuksesta ja paniikkihäiriöistä, lääkkeeksi olen ottanut Cymbaltaa jo muutaman vuoden ajan.
Kysyisin teiltä että onko masennus tuonut teille myös fyysisiä oireita?
Kun joudun ahdistavaan tilanteeseen alan kirjaimellisesti voimaan pahoin, välillä niin tapahtuu ihan kotonakin yksinään/poikaystäväni seurassa ilman mitään syytä laukaista "kohtausta". Minkä takia nykyään yritän välttää ystävien tapaamista ulkona huonovointisuuden pelossa. Ennen olin hyvin ulospäinsuuntautunut ja aina menossa (matkustelua jne.) Nykyään päivät kuluukin kotona koneen ääressä, mikä vain pahentaa oloa sillä haluaisin nauttia elämästäni.
Välillä kun oikeen tukalaksi menee elämän kanssa saatan pari kolmekin päivää olla hyvin huonovointinen ja oksennella (mikä ei onneksi ole kovin yleistä).
Päivisin mieliala on onneksi yleensä hyvä mutta iltaa kohden heikkenee ja kun menen makaamaan sänkyyn ahdistun ja huonovointisuus alkaa. Myös tuosta "epätodellisesta" olosta kärsin toisinaan ja näkökin tuntuu sumentuvan kun tietokoneen ruutua kauemmaksi koittaa tarkentaa. Pistää aina pelkäämään että takana onkin jokin toinen vakava sairaus mistä johtuen olen hyvin vainoharhainen ja kuvittelen itseni kuolemansairaaksi, hyvä etten pulssia tarkista 5minuutin välein.
-kiitos etukäteen
Kysyisin teiltä että onko masennus tuonut teille myös fyysisiä oireita?
Kun joudun ahdistavaan tilanteeseen alan kirjaimellisesti voimaan pahoin, välillä niin tapahtuu ihan kotonakin yksinään/poikaystäväni seurassa ilman mitään syytä laukaista "kohtausta". Minkä takia nykyään yritän välttää ystävien tapaamista ulkona huonovointisuuden pelossa. Ennen olin hyvin ulospäinsuuntautunut ja aina menossa (matkustelua jne.) Nykyään päivät kuluukin kotona koneen ääressä, mikä vain pahentaa oloa sillä haluaisin nauttia elämästäni.
Välillä kun oikeen tukalaksi menee elämän kanssa saatan pari kolmekin päivää olla hyvin huonovointinen ja oksennella (mikä ei onneksi ole kovin yleistä).
Päivisin mieliala on onneksi yleensä hyvä mutta iltaa kohden heikkenee ja kun menen makaamaan sänkyyn ahdistun ja huonovointisuus alkaa. Myös tuosta "epätodellisesta" olosta kärsin toisinaan ja näkökin tuntuu sumentuvan kun tietokoneen ruutua kauemmaksi koittaa tarkentaa. Pistää aina pelkäämään että takana onkin jokin toinen vakava sairaus mistä johtuen olen hyvin vainoharhainen ja kuvittelen itseni kuolemansairaaksi, hyvä etten pulssia tarkista 5minuutin välein.
-kiitos etukäteen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ano, ettei johtuisi Cymbaltasta tuo pahoinvointi? Oliko sulla sitä ennen kun aloitit lääkityksen?
Itselläni aloitus sekä lopetusoireina oli todella voimakas pahoinvointi : (
Fyysisiä tuntemuksia masennuksesta on ehkä sellainen kuristumisen tunne ja että koko keho puristuu kokoon.
Tsemppiä Sulle kovasti! Toivottavasti selviää että mistä kohtuu oksuilu!! On kamalaa!!
tulee kokoiholla tuntuvia kipuaaltoja. Tuntuu niin että on noustava ja liikuttava hetki..
Jos olisi joku lopetusasema menisin sinne, taakseni katsomatta, en edes järjästäisi kotia lähtisin vaan.
Nykyään kaiken sotkun keskellä, on vain pelko ja häpeä jos löydyn täältä kämppä sotkussa itse likaisena..
Moi,itselläni on myös sama elikkä tuo pahoinvointi.Sitä on kestänyt nyt puoli vuotta,alkoi elokuussa kun aloitin koulun.Pahoinvointi oli välillä niin rajua etten pystynyt kuin makaamaan vain.Pahoinvointia alettiin tutkimaan,pää mangeettikuvattiin,maha tähystettiin,paksusuoli tähystettiin,koko vatsan ulrattiin,diabetes kokeet,gynegologin tutkimukset ja paljon verikokeita.Mistään näistä tehdyistä tutkimuksista ei löytynyt mitään mikä selittäisi tuon pahoinvoinnin.Olen käynyt kolmella erillä yksityisellä sisätautilääkärillä ja kaikki olivat sitä mieltä että kun mitään sairauteen viittavaa ei löydy,niin kärsin ahdistuksesta ja somaatisaatio oireilusta.Kaikki alkoi kun aloitin koulun,mietin pitään että lähdenkö,mutta päätin kokeilla.Kävin koulua 3 viikkoa ja lopetin koska ala ei tuntunut omalta.Ajattelin että pahoinvointi loppuu kun lopetin koulun,koska minua ahdisti käydä sitä koulua koska en kokenut sitä alaa oikeaksi.Mutta ei,pahoinvointi vaan jatkui,sain rauhoittavaa lääkettä,joka auttoi vähän aikaa.Sen jälkeen on ollut käytössä mieto mielialalääke.Lääkärini kehotti minua menemään terapeutin juttusille,koska nyt tulevaisuus ahdistaa koska lopetin koulun ja mietin että mitäs nyt alan tekemään.Itsekkään en meinannut millään uskoa että pahoinvointi liittyy ahdistukseen vaan ajatelin koko ajan että minulla on joku sairaus jota lääkärit eivät vaan ole hoksannu tutkia.Lääkärini kuitenkin sanoi,että ei enä tiedä mistä tutkia,koska tutkimuksia on tehty niin paljon.Nyt olen ensviikolla menossa terapeutin juttusille ensimäistä kertaa,saas nähdä mitä sitten tuleman pitää.Tuo pahoinvointi on kyllä tosi elämää rajoittavaa,ja oisin valmis vaikka mihin jotta pääsisin siitä ihan lopullisesti eroon.
cindy, kuulostaa melko samalta kuin itsellä.
Vaivoja, useita, ja ei syytä löydy. Letkua nielin viime vuonna neljä kertaa. Hyvä, että menet terapeutille. Sitä ei pidä hävetä lainkaan.
Siellä oppii asioita, jotka ovat vaikuttaneet elämässä vaikka ei niin ole ikinä ensin ajatellutkaan. Ota irti siitä kaikki, puhu rohkeasti mitä kaikkea on tapahtunut, esimerkiksi lähi-historiassa.
Tietysti ihminen tuntee ahdistuksensa koko kehossaan fyysisesti ja alkaa etsimään vikaa ja syytä. Ja sitten huolehtii kaikesta ja tietysti tulevaisuudesta.
Sitten alkaa oravanpyörä, huoli->väärä päättely->eristäytyminen->luovuttamismieliala->lisää huolia...
Pukkaa stressiä ja tulee univaikeuksia. Kroppaa ei saa rennoksi eikä mieltäkään, joka on usvassa ja jatkuvassa pelossa.
Ja jos tätä rumbaa kantaa yksin, eikä ole ketään jolle puhua (kuten itsellä), taakka pahenee vaan.
Iso kiitos sinulle kannustavasta kirjoituksestasi!Kirjoitit juuri niinkuin minusta itsestäni tuntuu.Itse olen voinut puhua tästä kaikesta äidilleni joka on hyvä kuuntelemaan ja kannustamaan.Toivottavasti sinullakin olisi joku jolle voisit puhua,tuntuu kyllä varmasti pahalta jos pitää kaikki tunteet ja ajatukset pitää itsellään sisällä.Tsemppiä, ja yritetään mennä päivä kerrallaan eteenpäin,vaikka se monesti vaikealta tuntuukin.
Olen nyt syönyt tuota kyseistä lääkettä 3 vuotta (keskivaikea/vaikea masennus), enkä ole kärsinyt minkäänlaisista sivuoireista.
Ainoa kerta, jolloin on ollut ongelmia oli kun yritin lopettaa sen käytön eli niitä ns. vieroitusoireita en haluaisi kenenkään kokevan, oli niin kova huimaus ettei pystyssä pysynyt ja oksetti niin vietävästi vapinan kera. Olen monta kertaa yrittänyt lääkärilleni esittää Cymbaltan vaihtoa johonkin muuhun (ilman vastakaikua), koska tunnen ettei se auta minua juuri lainkaan, minkä vuoksi olenkin aina silloin tällöin ottanut lisäksi Temestaa (isän peruja 1 mg x 2-3 päivässä ja Tramalia 50 mg 1-2 tabua 1-4 kertaa päivässä ja olen näin saanut fyysiset kivut häviämään tehokkaasti, ja mielialankin hieman nousemaan. Mikäli sinulla on tuollaisia sivuoireita, niin ei varmaankaan kannata Cymbaltaa käyttää, vaan pyytää/käskeä lääkäriä vaihtamaan se toiseen, sillä vaihtoehtojahan kyllä on.