Itä-Suomi oli ja on vieläkin harvaan asuttua, eikä autoteitä ollut avun tarvitsijoille. Vielä 60-luvulle asti pienviljelijöiden perheenpäät tekivät metsätöitä urakkatyönä.
He hiihtivät umpihangessa sahat ja kirveet mukanaan, kaivoivat metrin paksuisen lumikerroksen puiden juurilta, jotta pääsivät kaatamaan puut. Sitten he karsivat ne kirveellä ja kuorivat petkeleellä. Sen jälkeen he vetivät tukit tukkisaksia käyttäen ajotien varteen.
Niihin töihin ei kevyillä aterioilla pystynyt vaan jotta he jaksoivat painaa noita raskaita töitä, oli tietysti syötävä kunnollisia aterioita.
He asuivat viikot metsäkämpillä kerroslavitsoilla nukkuen. Ammattiyhdistysliike ei toiminut, joten palkka oli minimaalinen. Oli jatkuva huoli toimeentulosta, sillä Helsingistä käsin ohjattiin valtionkin metsien tuotto lähemmäs omaa napaa.
Kun sitten metsäkoneet valtasivat metsätyöt, jätettiin iäkkäät ja kuluneet metsätyömiehet tiettömien taipaleiden taakse mökkeihinsä. Mökeissä ei ollut sähköä eikä vesijohtoa.
Samaan aikaan pantiin pellot pakettiin ja maksettiin lehmien tapporaha, jotta "päästiin voivuorista". Eivätkä viljelijät olisi kyenneetkään enää maatöihin, jotka nekin olivat koneellistamattomia.
Nuoriso ohjattiin Etelä-Suomen tarpeisiin ja Itä-Suomen vanhat jäivät yksinään ikävöimään jälkeläisiään. Etelä-Suomen päättäjät kylvivät helikopterista käsin myrkkyä metsiin ja metsien keskellä oleviin mökkien juomavesikaivoihin.
Asuntopula taajamissa oli todella paha 60-ja 70-lukujen taitteessa, joten sieltä oli vaikea päästä pois. Useimmat menettivät kaikki lapsensa ja lastensa lapset jäivät vieraiksi. Nämä olivat toisilla pihoilla, joissa vapaa-ajan ympäristöoppina oli käytännön rasismia.
Näistä syistä Itä-Suomen metsätyömiesten ja heidän vaimojensa sydän joutui liian koville.
Vai mitä mieltä muut ovat?
He hiihtivät umpihangessa sahat ja kirveet mukanaan, kaivoivat metrin paksuisen lumikerroksen puiden juurilta, jotta pääsivät kaatamaan puut. Sitten he karsivat ne kirveellä ja kuorivat petkeleellä. Sen jälkeen he vetivät tukit tukkisaksia käyttäen ajotien varteen.
Niihin töihin ei kevyillä aterioilla pystynyt vaan jotta he jaksoivat painaa noita raskaita töitä, oli tietysti syötävä kunnollisia aterioita.
He asuivat viikot metsäkämpillä kerroslavitsoilla nukkuen. Ammattiyhdistysliike ei toiminut, joten palkka oli minimaalinen. Oli jatkuva huoli toimeentulosta, sillä Helsingistä käsin ohjattiin valtionkin metsien tuotto lähemmäs omaa napaa.
Kun sitten metsäkoneet valtasivat metsätyöt, jätettiin iäkkäät ja kuluneet metsätyömiehet tiettömien taipaleiden taakse mökkeihinsä. Mökeissä ei ollut sähköä eikä vesijohtoa.
Samaan aikaan pantiin pellot pakettiin ja maksettiin lehmien tapporaha, jotta "päästiin voivuorista". Eivätkä viljelijät olisi kyenneetkään enää maatöihin, jotka nekin olivat koneellistamattomia.
Nuoriso ohjattiin Etelä-Suomen tarpeisiin ja Itä-Suomen vanhat jäivät yksinään ikävöimään jälkeläisiään. Etelä-Suomen päättäjät kylvivät helikopterista käsin myrkkyä metsiin ja metsien keskellä oleviin mökkien juomavesikaivoihin.
Asuntopula taajamissa oli todella paha 60-ja 70-lukujen taitteessa, joten sieltä oli vaikea päästä pois. Useimmat menettivät kaikki lapsensa ja lastensa lapset jäivät vieraiksi. Nämä olivat toisilla pihoilla, joissa vapaa-ajan ympäristöoppina oli käytännön rasismia.
Näistä syistä Itä-Suomen metsätyömiesten ja heidän vaimojensa sydän joutui liian koville.
Vai mitä mieltä muut ovat?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Liian koville joutuessaan ihminen kuolee, sanoi Erno Paasilinna.