Masetaipumuksen hyödyllisyys????

Muistaakseni Saarnaajan Kirjasta, Bibliasta luin murrosikäisenä tekstin, murhe on sydämelle hyväksi. Ai että mitenkä?

Ajatellaanpa masentunut tyyppi, jolla on bibolarisuutta. Mieli sahaa koko elämäniän kestävää vuoristorataansa. Ennen ominaisuutta sanottiin maanisdebressiivisyydeksi.

Mielen korkeasuhdanteen aikana mieli ravaa taivaansfääreissä. Yön valvottuina eufoorisen tunteen hetkillä tuntuu mahdottomalta, että mitää 'pohjamutavaihetta' ikänä enää tulisikaan. Tulee se. Nopeasti.
Seuraavana päivänä joku tyyppi katsoo sinua mielestäsi pahansuovalla ilmeellä. Vapaa pudotus alkaa välittömästi.

Perustelen syviin depressioihin notkahtavaa mieltäni onnekkaaksi. Kun kanssaihmiset ehkä tahattomasti pudottavat mieleni rajusti pakkasen puolelle, se estää pissan nousemisen pipoon liian pitkäksi aikaa.
Sanon miljoonnetta kertaa itselleni; kusipäähän sinä oikeasti olet, sen kanssaihmisiltä kuuleminen ei ole mikään kardinaalivirhe. Toisaalta.

Asperger-ominaisuuteni on rakentanut mielenterveyden ylläpitämäksi läpinäkyvän, ydinaseenkin kestävän 'lasikuvun'. Sinne voi tarvittaessa pujahtaa. " Sinnepä ei hallin hammas"!

Uskon, että perimässä saadusta depressiotaipuksesta on strategista etuakin kunhan muistaa tällaisen tyypin faktat - siitä voi parantua vain 'hiippakuntaa' vaihtamalla.
2154
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Onhan masennuskausista hyötyäkin. Miten esimerkiksi voit ymmärtää ihmistä, joka siellä pohjamudissa vaeltaa, jos oma kokemuspohja puuttuu. Ja mitä hyötyä tästä ymmärtämisestä taas on? Voit mahdollisesti olla jollekulle avuksi, ja tuntea hyvää oloa siitä, että kykenet auttamaan. Ihminen joka tykkää auttaa muita, on myös yhteiskunnassamme paljon hyväksyttävämpi yksilö, kuin sellainen joka ei piittaa muista.

Masennus on myös omakohtaisena kokemuksena opettavainen, jos sen vain haluaa/kykenee mieltämään niin. Pohjat ja huiput lisäävät käsitystä ihmiselon monista puolista. Masentunut mieli on herkkä tekemilleen virheille ja ymmärtää ehkä oman "kusipäisyytensä" toisin sanoen itsekkyytensä paremmin (Yleensä sen tosin ymmärtää liian hyvin). Noususuhdanteessa taas näkee valoisammin omat ja muiden hyvät puolet. Silloin saa aikaan asioita, joita normaaliolossa ei vain yksinkertaisesti synny. Ns. normaalitilassa voi taas tarkastella näitä kahta ääripäätä ja kasvattaa omaa ymmärrystään.

Jos on syntynyt tällaiseksi ja saanut nämä ongelmat vaivoikseen, voi tilanteeseen suhtautua kahdella tapaa. Ajatella positiivisesti ja etsiä mahdollisia plussapuolia, tai suhtautua negatiivisesti ja olla oppimatta mitään.
Jos ei mietitä henkisiä kärsimyksiä, olen itsekin melko tyytyväinen ailahtelevaan mieleeni. Lääkkeiden tuoma tasaisuus ja turtumus vs. vuoristorata. Vuoristorataa mieluummin. Piristävää olla oma itsensä välillä.

Äänestä
  • ... kuin tutkimustenkin mukaan masentuneet näkevät asiat paljon realistisemmin...

    Mutta mitä hyötyä tai iloa siitä on, kun muut ovat hypomaanisen optimistisia ja koko ajan kehotetaan ajattelemaan positiivisesti.

    Pitäisi perustaa joku negatiivisten valtakunta.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


langto-d kirjoitti:

Muistaakseni Saarnaajan Kirjasta, Bibliasta luin murrosikäisenä tekstin, murhe on sydämelle hyväksi. Ai että mitenkä?

Ajatellaanpa masentunut tyyppi, jolla on bibolarisuutta. Mieli sahaa koko elämäniän kestävää vuoristorataansa. Ennen ominaisuutta sanottiin maanisdebressiivisyydeksi.

Mielen korkeasuhdanteen aikana mieli ravaa taivaansfääreissä. Yön valvottuina eufoorisen tunteen hetkillä tuntuu mahdottomalta, että mitää 'pohjamutavaihetta' ikänä enää tulisikaan. Tulee se. Nopeasti.
Seuraavana päivänä joku tyyppi katsoo sinua mielestäsi pahansuovalla ilmeellä. Vapaa pudotus alkaa välittömästi.

Perustelen syviin depressioihin notkahtavaa mieltäni onnekkaaksi. Kun kanssaihmiset ehkä tahattomasti pudottavat mieleni rajusti pakkasen puolelle, se estää pissan nousemisen pipoon liian pitkäksi aikaa.
Sanon miljoonnetta kertaa itselleni; kusipäähän sinä oikeasti olet, sen kanssaihmisiltä kuuleminen ei ole mikään kardinaalivirhe. Toisaalta.

Asperger-ominaisuuteni on rakentanut mielenterveyden ylläpitämäksi läpinäkyvän, ydinaseenkin kestävän 'lasikuvun'. Sinne voi tarvittaessa pujahtaa. " Sinnepä ei hallin hammas"!

Uskon, että perimässä saadusta depressiotaipuksesta on strategista etuakin kunhan muistaa tällaisen tyypin faktat - siitä voi parantua vain 'hiippakuntaa' vaihtamalla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu