Masetaipumuksen hyödyllisyys????

Onhan masennuskausista hyötyäkin. Miten esimerkiksi voit ymmärtää ihmistä, joka siellä pohjamudissa vaeltaa, jos oma kokemuspohja puuttuu. Ja mitä hyötyä tästä ymmärtämisestä taas on? Voit mahdollisesti olla jollekulle avuksi, ja tuntea hyvää oloa siitä, että kykenet auttamaan. Ihminen joka tykkää auttaa muita, on myös yhteiskunnassamme paljon hyväksyttävämpi yksilö, kuin sellainen joka ei piittaa muista.

Masennus on myös omakohtaisena kokemuksena opettavainen, jos sen vain haluaa/kykenee mieltämään niin. Pohjat ja huiput lisäävät käsitystä ihmiselon monista puolista. Masentunut mieli on herkkä tekemilleen virheille ja ymmärtää ehkä oman "kusipäisyytensä" toisin sanoen itsekkyytensä paremmin (Yleensä sen tosin ymmärtää liian hyvin). Noususuhdanteessa taas näkee valoisammin omat ja muiden hyvät puolet. Silloin saa aikaan asioita, joita normaaliolossa ei vain yksinkertaisesti synny. Ns. normaalitilassa voi taas tarkastella näitä kahta ääripäätä ja kasvattaa omaa ymmärrystään.

Jos on syntynyt tällaiseksi ja saanut nämä ongelmat vaivoikseen, voi tilanteeseen suhtautua kahdella tapaa. Ajatella positiivisesti ja etsiä mahdollisia plussapuolia, tai suhtautua negatiivisesti ja olla oppimatta mitään.
Jos ei mietitä henkisiä kärsimyksiä, olen itsekin melko tyytyväinen ailahtelevaan mieleeni. Lääkkeiden tuoma tasaisuus ja turtumus vs. vuoristorata. Vuoristorataa mieluummin. Piristävää olla oma itsensä välillä.