Meillä on sellanen tilanne että itse käyn töissä toisessa kaupungissa(edes takas about 200km päivä) ja tästä syystä päiväni kestää yleensä klo 7-19jolloin olen kotona. työpäivän jälkeen olen yleensä aivan poikki. iltaisin ja viikonloppuisin sitten leikin lapsemme kanssa joka on 1v 2kk.
tilanne on vaan se että lapsi ei halua tehdä mitään ilman äitiä, en saa leikkiä,syöttää jne tehdä mitään koska poika on niin riippuvainen äidistään, se ahdistaa aika paljon kun kokoajan saa huomata että en äiti "joutuu" tekemään ihan kaikki. se menee itkuksi aina kun puetaan,syödään,leikitään.
miten tälläsestä pääsisi eteenpäin?
Kiitos paljon vastauksista.
tilanne on vaan se että lapsi ei halua tehdä mitään ilman äitiä, en saa leikkiä,syöttää jne tehdä mitään koska poika on niin riippuvainen äidistään, se ahdistaa aika paljon kun kokoajan saa huomata että en äiti "joutuu" tekemään ihan kaikki. se menee itkuksi aina kun puetaan,syödään,leikitään.
miten tälläsestä pääsisi eteenpäin?
Kiitos paljon vastauksista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ihan normaali kehitysvaihehan tuo on. About 3-vuotiaalla tilanne saatta olla ihan toisinpäin-vain iskä kelpaa. Joten rennosti vaan, kyse ei todellakaan ole siitä, että lapsi ei sinua rakastaisi. On vaan vielä symbioosivaihe äiskän kanssa.
Kuten itsekin mainitsit, sinulla on todella pitkiä työpäiviä noin pienen lapsen isäksi. Jos äitinsä on hänen pääasiallinen hoitajansa, niin käytös lienee aika luonnollista. Pääsyy kuitenkin taitaa olla, että varsinkin pojat vain ovat tuossa iässä äitinsä perään. Aivan kuten on niitä isintyttöjäkin, jotka eivät huli mitään äidiltään.
Kuitenkin joka tapauksessa kannattaisi nyt panostaa lapseen, kun se on pieni. Voisitko sovitella työaikojasi niin, että ne sopisivat paremmin perheelliselle? Esim. lyhennettyä viikkoa, lyhyempää päivää tai vaikkapa vuosi kokonaan kotona lapsen kanssa? Usein ainakin miesvaltaisilla aloilla tuollaisiin järjestelyihin lapsen hoidon takia suhtaudutaan positiivisesti.
Sinä olet nyt isä, joten aika ja hoitorutiinit lapsesi kanssa ovat nyt ykkösenä ja työelämä vasta toissijaista. Kyllä se siitä, varsinkin kun tuo ikä menee vähän ohi ja tutustutte toisiinne.
Meillä se on niin tuon 11kk kanssa että isä kelpaa jos äiti ei ole näköpiirissä tai huutele toisesta huoneesta. Eli jos äiti menee saunaan isi on hyvä ja kiva ja saa hoitaa mutta jos isi hoitaa ja äiti vaikka viikkaa pyykkiä vieressä niin huutaa ja parkuu kunnes äiti ottaa pojan hoiviinsa. Ja isi saa hoitaa jos äiti on kaupassa asiolla tms mutta jos ollaan koko perhe kotona niin helvetti on irti jos isä yrittää hoitaa ja äiti touhuta jotain muuta. Sama tietysti myös että isi ei oo leikkikaveri jos äiti on kotona, äiti leikkii ja isi kattoo vierestä. Aina näin vähän kaikessa, syötössä, kylvyssä, pukemisessa..
hätä ei ole tämän näköinen. Poika alle 2v. ei millään antanut äidin keskittyä kotona mihinkään esim. työasioihion, joita oli pakko joskus selvittää työpäivän päätteeksikin mm. puhelimessa. Isi sai tehdä työasioita ja poika istui siinä vieressä työpöydällä ja ”teki töitä”. Aika tasoitti mutta tämä jako pysyi pojalla ihmeen kauan.
Vie lapsi johonkiin kivaan paikkaan
Meillä vähän samanlainen tilanne. Poika alle 2v. mutta käynyt lääkärissä n. 100x elinaikanaan isän, minun kanssani. Hellyydet sun muut satuhetket, vain äiti kelpaa. Itkua tulee jos otan syliin. Kun nukutan ja alakerrassa porataan, niin oma sýlini kelpaa. Hellyys vs. turva?
Itseäni painoi se, että tyttäreni, nyt vajaat 5v. oppi sanomaan äiti, pappa, mamma, topi-kissa...ennen kuin sanoi isä. Tehtiin kaikkea mahdollista ja oli myös infektiokierteessä. Nyt taas se tilanne että hellyys äidin kanssa...siis satuja, uintia, kerhoilus sun muuta, mutta isä vie lääkäriin, kokkaa ja on esim. naapureiden poratessa klo 22. se, jolta haetaan turvaa /syliä ja joka käsketään menemään sanomaan naapureille, et jos poraaminen ei lopu nyt, niin seuraava ovikellon pimputtelija on maahanmuuttoviranomainen tai huumepoliisi.
Kai tämä nyt on sitä normaalia?
Meillä toimi niin että vietin lapsen kanssa ihan kahdestaan päivän kaikkea kivaa touhuten ja ruokaa tehden, lapsi huomasi että lapsi on myös riippuvainen minusta.
Eli kun äiti ei ole kuvioissa, niin lapsi turvautuu minuun ja on todella mukava eikä riehu ja riko kaikkea / huuda ( lapsi aika villi, nyt juuri 3v4kk)
On kuin toinen ihminen, näitä kun tekee kerran viikossa niin asiat helpottuvat.