Aikakausi vaihtuu toiseen
tunteet jäävät paikalleen
eivät kulje ajan mukana
pysyvät aina samana.
Askeleeni luoksesi kaipaavat
sydämeni lyönnit sen kertovat
vaikka välimatka on pitkä
sydämemme eivät sitä erota.
Rakkaus kasvaa ikävässä
yön hiljaisissa hetkissä
odottaen askelten kohtaavan
sydämiemme yhteen sulavan.
tunteet jäävät paikalleen
eivät kulje ajan mukana
pysyvät aina samana.
Askeleeni luoksesi kaipaavat
sydämeni lyönnit sen kertovat
vaikka välimatka on pitkä
sydämemme eivät sitä erota.
Rakkaus kasvaa ikävässä
yön hiljaisissa hetkissä
odottaen askelten kohtaavan
sydämiemme yhteen sulavan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta kaipuuta se kyllä kasvattaa.
Kaunis ja haikea runo, pidin.
Matka ei estä kaipuuta, ei vähennä rakkauden määrää,
joskus jopa ikävässä kasvaa, tai ainakin siltä tuntuu.
Kiitos sanoistasi, kiva jos runoni miellytti.
Hieno otsikko - kuin kerrottuna mitä kaipaus
aiheuttaa kehommekieliin että askeleisiimme
kun on hyvä olla
kun on kaipauksesta
kuin rikki - avoin haava - kun
juuri Hän ei ole vierellä askeltamassa
eikä vuodetta jakamassa joka koskettaisi
että hyväilisi - Kaipauksen - Rakkaudenkieleksi.
Tämä minulle tuli mieleeni runostasi ja valkeassa
lumessa on kirkkautta ... Toivoa mielen kaipaukseen.
Näin se on, askeleet kaipaavat sinne minne kehomme kieli halajaa.
Ikävä ja kaipaus helpottavat vasta kun on läsnä ja lähekkäin,
jakamassa kaiken henkisesti ja fyysisesti?
Kiitos Sinulle, hyvin tulkkasit runoni sanoman!