Miten ihmeessä sellainen 70 senttinen neiti saakin maailman näyttämään aivan ruusunpunaiselta????? Kävin tänään tyttäreni luona ja sain syliini neidin, jonka hampaaton hymy levisi korvasta korvaan ja kurlutus alkoi heti, kun nostin hänet lattialta. Tuntui ihanalta, kun aikansa touhuttuaan hän pisti päänsä mummin olkapäätä vasten ja nukahti siihen. Siinä olisi voinut olla vaikka kuinka pitkään. Ainoa huono puoli tässä rimsessassa on se, että hän kasvaa niin nopeasti:) No, ensi kesänä me jo mennään torille ja sitä seuraavana uimaan!
Ruusunpunaista
Onnellinen mummi
5551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Omasta lapsenlapsestani muisto:
Lapsi nukkui olkapäätäni vasten mutta heräsi kun liikahtelin. Kysyin: "Onko hyvä nukkua mummin sylissä?"
Lapsi nosti päätään unisena ja kääntyi toiseen asentoon: "On" - ja jatkoi uniaan.
Istuin kuin kivettyneenä nojatuolissa.
Omat lapseni eivät olleet nukkuneet sylissä. Siksi tämä oli niin ainutkertainen kokemus.
Pienet kasvot silmieni edessä, nenän nypykkä pystyssä, suuret siniset silmät katsovat silmiini.Kainalossa kupsottaa , kertoo yöjuttunsa. Tuoksuu unelle,rullakiharat tyynyllä sotkuisena. Aivan sydäntä särkee kun hän on minulle niin rakas. Ja kolme muuta lisäksi. Yksi koululainen, isoa poikaa joskus näytellen, mutta mummon syli kelpaa vielä.(Onneksi) Välissä tyttö, eskarilainen. toteaa usein:Mummo sinä olet ihana. Ja pahnanpohjimmainen, pienin mies, ei vielä sanoja mutta leveä hymy paljastaa tunnistavansa mummon. Olen niin onnellinen näistä lapsista. Toivottavasti aikaa riittää seurata heidän kasvamistaan.
lukea näitä onnentäyteisiä kuvauksia.
Olen tosin vihreä kateudesta kun en ole vielä mummuksi päässyt, mutta olen kai myöhään kehittyvää lajia.
Mutta tosiaan: edelleen on olemassa hyviä sukulaisuussuhteita, ei pelkkää riitaa ja rähinää. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät ajoissa onnensa eivätkä kulkisi sen ohitse.
Omalla kohdallani on tosiaan onni että en ole koskaan tarvinnut riidellä lapsieni kanssa. Ja en myöskään myöhemmässä vaiheessa miniän enkä vävynkään.Toki niitä murrosiän kapinoita oli mutta nehän kuuluvat normaaliin kehitykseen. Päivittäin soittelen tyttärelleni jolla on kaksi lasta. Pojalleni jolla on myös kaksi lasta, soittelen myös usein ja pojapojalleni monta kertaa viikossa.En voisi kuvitellakkaan että olisin riidoissa näiden kenenkään kanssa.Ja olen onneni kukkuloilla jos tämä katras tulee kerralla käymään ja yöpymään.Ahdasta on mutta aina on kaikille yösija löytynyt. Minä ainakin osaan arvostaa läheisiä välejä lapsiini ja heidän perheisiinsä. Ja mummon syliinhän vielä lisääkin mahtuisi.....:)
Mulla ei ole yhtään lastenlasta.Hyvä, sillä mä inhoon mukulia ja yleensä pysyn kaukana niistä.Tämä tuntuu olevan käsittämätön asia tuttaville.Ne on ihmeellisen näkösiä,kun ilmotan mielipiteeni kakarista.Mul on kiva koira,siitä mä tykkään.