Tämän palstan alaotsikko kuuluu että "Purjehtijoiden oma keskustelukanava". Näin, vaikka koko foorumin ovat vallanneet pelkät moottoripurjehtijat.
Purjevene on sellainen vene, missä on takila ja purjeet, mutta ei minkäänlaista moottoria. Toivon todella, että sekin aika vielä palaa, jolloin vesillä ymmärretään tosipurjehduksen idea.
Jäikö suu auki. Ajatelkaa edes, mitä uusia asioita näin tulisi harrastukseen. Itselleni tällainen purjehtiminen ei ole vierasta. Kuinka olisi teidän laitanne.
Purjevene on sellainen vene, missä on takila ja purjeet, mutta ei minkäänlaista moottoria. Toivon todella, että sekin aika vielä palaa, jolloin vesillä ymmärretään tosipurjehduksen idea.
Jäikö suu auki. Ajatelkaa edes, mitä uusia asioita näin tulisi harrastukseen. Itselleni tällainen purjehtiminen ei ole vierasta. Kuinka olisi teidän laitanne.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Minun viklassa ei ole moottoria. Myöskään minun zoom8 ei ole konetta. Minun busterissa on perämoottori ja minun matkaveneessäni on dieselmoottori. Usein ajan laituriin matkaveneelläni purjeilla ja jarrutankin niillä, mutta en tykkää kyttyrää vaikka kaikki eivät niin teekkään. Siitä huolimatta pidän heitä purjehtijoina jos veneessä on masto ja purjeet ja suurimmaksi osaksi matkasta niillä kuljetaan. Minun suuni ei jäänyt auki ja miksi olisikaan? Jokainen taaplatkoon tyylillään ja me muut se heille suotakoon. Pese lakanat kesäksi jotta voit ihailla kaljuasi siitä!
So Long!
vallaneet toisille vittuilevat rullapurjeuppotukkipurjehtijat. Ei ole ihme, on perustettu joku plaanaa.com.
Ne vittuilijat...tuskin kukaan niistä edes omistaa purjevenettä.Nimimerkillä tänne voi kirjoittaa vaikka avohoitopotilas.
Kyll meitill tääl suljetullki o netti käytöss, mut näi yö aikka ei oikke tohi näpyteel ko meitin pitäs ol jo pehkuis. Mä toivosi et toi yäkkö ei huomaisis mnuu olleska ni ei jäis huomen ilma jälkkäri.
Onx 2 1 ni viis? mä koita
Ei olt, mä laske uuvesta.
Luuletko ettei purjehtijoidenkin joukossa ole avohoidossa olevia ihmisiä?
Mitä purjeveneeseen tulee, ei minulle tulisi mieleenkään ostaa 42 jalkaista purjevenettä ilman moottoria.
Ei kiinnosta purjeilla taiteilla esim. Uudenkaupungin vierassatamaan, tai istua tunti/päivä kausia pläkässä.
Toisaalta ei tulisi mieleenkään laittaa lasten Stilliin moottoria.
Kaipa se purjehtimisessakin on järjen käyttö sallittua.
koneen ja elektroniikan avulla purjehtivat. Ei ole ihme, että on perustettu joku plaanaa.com.
Onkos se plaanaa.com se foorumi, jolla välillä järjestetään yhteishankintoja taktiikkakompassien hankkimiseksi? Ja porukat lainaavat GPS-dataloggereita, joiden avulla voi hioa taktiikoita? Vaimitensenytolikaan?
Oikeasti, hyvä meta se on. Tietotekniikka kuuluu nykypurjehdukseen.
Tuolla määritelmällä esim. kaikki Swanit ovat moottoripursia. Sisso...
Olisi kiva nähdä, miten herra (?) tulee purjeilla ahtaaseen satamaan vaikkapa vain 50-jalkaisella ja 30 tonnisella "moottoripurrella". Järki hoi, miksiköhän näitä apukoneita asennetaan veneisiin? Ja miksi niitä sanotaan apukoneiksi?
Nii-i. Totta on, ettei kansa enää ymmärrä, jos veneestä ei moottoria löydy. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Jopa itsekin olen nyttemmin hairahtunut semmoisen asentamiseen paattiini. Tämä nyt on vain tällaista nostalgiaa vissiin.
30-tonnisella aidolla purjeveneellä en ole ollut liikkeellä. 20-tonnisella veneellä piti kerran kryssiä kovalla etelätuulella Paraistenportista ulos, kun 'kone' ei jostakin syystä käynnistynytkään. Kahdellakin 10-tonnisella veneellä olen aivan omasta tahdostani seilaillut Helsingin ja Saaristomeren vesillä ja välillä. Alkuaikoinani oli pari venettä, 40-neliöinen saaristoristeilijä, ei konetta ja yksi vähän pienempi, ei konetta.
Jo jonkin aikaa sitten jouduin toteamaan, että koneettoman liikkujan pahin uhka on muu venekansa, joka ei ymmärrä koneetonta kulkijaa, eikä niitä luonnonlakeja, joilla tällainen 'fossiili' joutuu ottamaan huomioon.
Silti sanon, että jos joku tällaiseen leikkiin lähtee, saa aivan uusia ulottuvuuksia harrastukseen. Asia on tietysti toinen, jos on koko ajan kiire vesiltä pois, eikä ajattelukaan kiinnosta.
Tuli tuo entteri sormen alle vähän äkkiä. Lisään sen verran, että ne 10-tonniset, niissä ei ollut moottoria.
Ja vielä, toki apumoottorin idean ymmärrän. Ja senkin tiedän, että oikeita purjealuksia aikanaan haaksirikkoutui juuri tuon 'apumoottorin' puutteen vuoksi. Se ajatus mitä yritin tyrkyttää oli, että harrastuksena puhdas purjehtiminen antaa todella jotakin uutta. Kun konetta ei ole, joudut ajattelemaan ja ennakoimaan toimintaasi. Voi olla, että se sattuu liikaa nykyihmisen päähän.
Aika vähän sai mietteeni vastakaikua. Sain vahvistusta sille, etä jos vielä uskallan liikkeelle purjeveneellä, saan varautua solvauksiin ja hymähtelyihin edelleen. Kuha tuli kysyttyä. No, onhan luonnonsatamia vielä olemassa..
mutta voihan purjehtia niinkuin moottoria ei olisi, ja käyttää sitä vasta sitten kun ei muu auta.
niinpä. Mutta just siinä se ero onki. Ja mitä siitä erosta seuraa. Jutun juoni oliki se, että sitä konemahdollisuutta ei ole. Mitäpä sitt! Olisitkin aivan eri harrastuksessa. Heti.
olisin karilleajoharrastuksessa. mutta voinhan olla käynnistämättä moottoria vaikka olisin menossa kiville; sama asia.
Aivan vain aivotreeniksi. Ajattele, olet olemassa. Vaikuttaa siltä, että idea sinua vähän kiehtoo, mutta et ole herännyt vielä. Tuo karikysymys on aivan muuta.
En houkuttele sinua se kummemmin. Sanon vain, että kaikkein parhaimmin minun mieleeni ovat jääneet ne reissut, jotka aikanaan tein moottorittomilla purjeveneillä.
--pitäisköhän ruveta lanseeraamaan, jos uskaliaita löytyy, uutta terminologiaa; purjevene vs. moottoriton purjevene, vai miten se olisi. Ehkä aika on jo liian hektinen ja narsistinen tuollaisiin ajatuksiin.
Kiusaa se ajatus kumminkin. Pitäis vissiin olla joku merkki tai flagu paatissa: Varokaa, täällä on höperö, joka seilaa ilman, että polttoaine haisee!
vaikka rajoitetun ohjailukyvyn merkkiä!
Aika vakavissaankin, muuten (vaikken nyt viitsi tarkistaa, olisiko sen käyttö laillista), kyllä se voisi olla hyvä asia, että jokin tunniste olisi olemassa täysin moottorittomille. Säännöt nyt tietysti lähtee siitä, että purjevene on hallinnassa ja toisaalta konealusten väistettävä lukuunottamatta erinäisiä erikoistapauksia, joista niitä kinoja sitten helakasti syntyykin. Mutta ehkä sillä voisit vähän ymmärrystä saada muilta. Tai sitten ei, voihan se reaktio olla just päinvastainenkin "mikä s-nan mulkvisti lähtee tommoisella vesille". Onhan sitä asennetta nähty tälläkin palstalla.
Kyllähän ne täysin koneettomat on joka tapauksessa vähenemään päin ja ylipäätään purjeveneiden suhteellinen osuus on laskussa siitä huolimatta, että purjeveneilyn suosio sinänsä kasvaa. Moottoriveneilyn suosio kun kasvaa vielä nopeammin. Ja luulen, että niiden osuus purjeveneilijöissä, jotka voisivat edes kuvitella lähtevänsä satamasta moottorittomalla veneellä, laskee myös koko ajan.
Kyse on siitä, että ihmiset ovat aikuisella iällä alkaneet purjehtimaan 35-45 jalkaisilla köliveneillä, ilman aikaisempaa purjehduskokemusta. Veneen hankinnan jälkeen on sitten harrastetty lomapurjehduksia perhevoimin tai ystäväerheiden kanssa. Samasta lähtään moottorilla, satamaan palataan moottorilla. Välissä nostetaan purjeet, mikäli tuulen suunta ja voima ovat sopivat. Näillä taustoilla ja kerääntyvällä kokemuksella ei yksinkertaisesti opita hahmottamaan tilanteita, jossa joku lähtee satamasta purjeilla. Voipa tämä joutua heittämään vendan tai jiipin ahtaassa paikassa. Ei yksinkertaisesti ole taustaa hahmottaa tälläistä käytöstä. Ja se sitten johtaa 14 kuvaamiin tilanteisiin, joita 14, sinänsä positiiviessa hengessä, esittää.
Olen vastaan ajatusta, että moottorittoman tarvitsisi jotenkin merkitä veneensä. Koskisiko tämä myös kaikkia, jotka purjehtivat tilanteessa, jossa aikuisena pujehduksen aloittaneet ajelevat moottorilla?.
Yhtä hyvin voisikin laitattaa lippumerkin niihin veneisiin, joiden kipparit eivät luota kykyihinsä selvitä vain purjeilla. Osaisi kiertää sellaisia hieman suuremmalla marginaalilla, sillä olisi enemmän merkitystäkin.
purjehduksen aloittaneista on hyvää vauhtia tulossa purjeveneilyn "valtavirta". Sen tosiasian kanssa on elettävä. Ja uskallanpa väittää, että melkoisella osalla muistakin tyyli on tuo kuvaamasi "välillä nostetaan purjeet, kun sattuu sopimaan". Toinen juttu on sitten se, että moottoriveneitä on paljon ja niiden kippareilla on vielä vähemmän syytä olla tottunut arvioimaan purjeveneen liikkeitä ahtaassa tilassa.
On noista puhuttu seuran laitureilla ja saunassa aina silloin tällöin. Meilläkin on seurassa satakunta purjevenettä (ja kymmeniä moottoriveneitä päälle). Ei ole kyllä meidän purjeveneilijöidenkään joukosta noussut puolustajia moottorittomalle purjeveneilylle, moottoriveneilijöistä nyt tietysti puhumattakaan.
Eihän muilta vaadita muuta kuin meriteiden sääntöjen noudattamista. Moottoriton purjevene liikkuu aivan samoin kuin moottorillinenkin. Aivan eri asia, että useimmat eivät viitsi purjehtia silloin kun se on hiukan vaivalloisempaa. Nehän vain silloin lakkaavat olemasta purjeveneitä. Ja miten kukaan voisi puolustaa sellaista mikä itseä pelottaa?
Parin kirjoituksen jälkeen rupesin ymmärtämään aloittajan ajatusta. On tosiaan aika lailla eri juttu, jos se moottori ei olekaan siinä varalla. Sen vaikutus on merkittävä ajatuskulkuun. Merkitys veneen kulkuun on paljon pienempi tai olematon. Siinä on jo hyvissä ajoin mietittävä pari seuraavaa siirtoa ja mihin nokkansa laittaa. Rajoitukset ovat lopulta kuitenkin paljon pienemmät kuin osaamaton luulisi.
Ja ne ajatuskulkuun vaikuttavat asiat on enemmänkin jossain muualla, kuin varsinaisessa liikkumisessa merellä. Esim kohdesataman valinnassa. Se täytyy olla sellainen, että kelin muuttuessa (siis tuulen kääntyessä) siitä täytyy päästä kankailla pois. Tämä tarkoittaa usein vierassatamien välttämistä.
Luonnonsatamankin tulee olla, jos ei kaikilta tuulilta suojassa, niin ainakin sellainen, ettei väärään suuntaan kääntynyt tuuli estä missään tilanteessa merelle lähtöä. Jostain systä löysin paljon saaria, joissa on lahti joka on saaren pohjoissivulla ja usein vielä vähän lounaaseen kääntyvä... Ja paljon myös kahden saaren välisiä kapeita ja kaarevia salmia, jossa vettä molempiin suuntiin tarpeeksi.
Satamiin tulot menee samalla kaavalla. Sataman tulee olla kohtuullisesti tuulelta suojassa, mutta niin, että rantaan kuitenkin pääsee soutamatta mutta vauhtia sopivastisäädellen. Pitkä puikula, kuten Hai, liukuu yllättävän pitkään kyllä tyvenessä ihan ilman tuultakin... kunhan venevauhtia on ollut aluksi tarpeeksi.
Tuttuja paikkoja tämäkään ei koske. Kymmenisen vuotta mulla oli Hai merisatamassa ja lähdöt ja satamaan tulot meni jouheesti purjeilla kelissä kuin kelissä. Lähdötkin oli sieltä helppoja, kun voi valita ulosmenon tuulen suunnan mukaan. Aamuisin kun tuuli on kesällä useimmin idästä, niin lähtö oli seuraavanlainen: Peräpoijuköydestä vetämällä vene vauhdilla ulos, peräsin linkkuun niin, että perä kääntyy itäänpäin ja fokka ylös. Sillä vauhtia sen verran, että sai keulan kääntymään Uunisaaren ja liuskasaaren väliseen lahteen (jossa paljon veneitä poijussa) siellä iso ylös ja suunta karusellin editse länteenpäin. Ja Pihliksen itäpuolelta ulos merelle. Näin siis myös yksinpurjehduksilla.
Jos tuuli oli kova ja suoraan takaata (etelästä) niin muuten sama, mutta poijusta ei päästetä irti kun köysi irroitetaan. Sen sijaan kävellään poijusta kiinnipitäen tuulenpuolta perästä keulaan ja suojan puolta keulasta takaisin perään ja käännetään näin vene väkisin ja annetaan veneelle vauhtia. Ja samalla toinen nostaa fokan. Toimii aina, mutta pitää mennä laakista. Jos töppäät, olet poikittain muiden veneiden poijuköysien päällä jumissa (ei käynyt koskaan).
Satamaan tulo illalla tuulen suunnan mukaan paremmasta suunnasta (takatuulella) ja taas samaan Uunisaaren välikköön ja siellä kankaat alas. Sitten vähän fokankulmaa ylös, että vene kulkee solmua, kahta. Kohti laituria ja kymmenisen veneen mittaa enne laituria fokka kokonaan alas. Jos tuuli oli kova, niin koko matkan purjeiden laskupaikalta voi tehdä kokonaan ilman purjeita. Hanskat kädessä peräköysi poijuun, ja sen on sitten mentävä laakista! Jarruttelua köydellä ja keula kiinni, se on siinä.
Pohjoistuuli (onneksi harvinainen) oli taas vähän eri juttu. Siinä piti ajoituksen ja nopeuden säätämisen mennä ihan nappiin, mutta onnistuessaan hyvin vauhti kuoli juuri, kun keula lähes kosketti laituria ja siinä vasta kankaat alas. Haastavaa tämä muuten ihan perusliike oli muun liikenteen johdosta, siksi ajoitus oli tärkeää tai piti ottaa ylimääräinen"kunniakierros". Näin siis hailla. Pituutta 9,6 metriä ja painoa pari tonnia.
Ja kaikki tämä siten, että ensin todetaan, että voidaan toimia menemättä kenekään eteen. Merisatamassakin on vilkas läpiajoliikenne, mutta kyllä siinä silti voi vauhtia säätämällä toimia niin, että kenenkään ei tarvinnut meitä väistää. Ajattelin, että olen näkymätön ja toimin sen mukaan.
Hevossalmesta kun olin Hailla menossa läpi, niin piti pyöriä vartin verran purjeilla siinä odottamassa. No sehän meni niin, että avotuulessa sillankupeeseen ja yksi seitsemän, kahdeksan minuutin kryssipätkä takasin ja sitten ympäri ja vähän vauhtia säädelllen takaisin kohti siltaa niin, että sopivasti olin hollilla kun silta aukesi...
Vastaavia olis vaikka kuinka paljon... Mutta eiköhän tässäkin ollut tarpeeksi, jotta jotkut voi kauhistella purjeilla liikkumisen vastuuttomuutta... ;-)
Minulla on kokemusta moottorittomista ja apumoottorilla varustetuista pursista. Moottorin koen tuovan purjeveneeseen turvallisuutta etenkin rantautumistilanteissa ja vapautta liikkua säästä riippumatta. Olisi jäänyt monta kivaa iltapurjehdusta viime kesänäkin tekemättä, jos ei olisi voinut ajella moottorilla takaisin satamaan tuulen tyynnyttyä. Moottori varmistaa myös sähkönsaannin sellaisille turvallisuutta ja mukavuutta tuoville varusteille kuten kaikuluotain ja karttaplotteri.
Nappasit ajatukseni sisällön täydellisesti ja hyvin laajensit yhdestä lauseesta. Mutta onhan ennenkin ajatukset menneet yksiin.
Kiitos.
Yritin vaan pukea sanoiksi sen, minkä jokainen koneettomalla puupurjeveneellä vesillä liikkunut tietää. Ja vielä siten, että muutkin ymmärtää mitä kirjoitan. Provosoimatta ketään.
Itsellä ei koskaan ole ollut oikeasti ongelmia koneettomana kulkiessa.
Ja se "olen näkymätön" -toimintatapa sai aikaan myös sen, että kenelläkään muulla ei myöskään ollut mitään syytä koskaan arvostella toimiani. Joskus joku saattoi mielessään ajatella, että:" Miksiköhän tuo yrittää purjeilla räpiköidä tässä, mutta hyvä että on tuolla sivussa ja ei haittaa mua.." mutta ei koskaan niin, että olisin "purjeveneen oikeudella" velvoittanut jonkun muun väistäämään. Vendaa voi venyttää käsittämättömän pitkälle Hain kaltaisilla pitkäkölisillä veneillä kapeessakin rännissä.
Jo moottoripyörällä ajaessani noudatin samaa ajatusta (olen näkymätön). Ja olen ehkä siksi vielä hengissä. Ja siinä(kin) oppi hyvin näkemään muiden liikkeistä sen, että onko ne huomioineet minut vai ei. Ja myös sen, että miten ne minuun suhtautuu. Ikään kuin kuudes aisti, mutta perustuu vaan muiden tarkkailemiseen ja heidän liikkeidensä lukemiseen.
Valtaosa muista veneilijöistä ei koskaan edes huomannut, että kuljen koneetta. Jotkut huomasi, ja antoi tilaa tilanteessa, jossa sitä tarvitsin. Kiitos heille siitä. Mutta harvinaista se oli. Enkä odottanut saati vaatinut sitä.
Nyt kuljen veneellä, jossa on diiseli. Täytyy myöntää, että kynnys lähteä yksin merelle on alentunut. Aiemmin mietin pitkään työpäivän päätteeksi, että lähdenkö yksin ulos, tarkkailin keliä ja koitin olla selvillä kelin muutoksista paremmin. Nyt vaan lähden, ja mietin myöhemmin sitä miten tuun takas... Mutta arvaa vaan, miten suhtaudun niihin koneettomiin puuveneisiin siellä merellä..
Kadehdin niitä.. ;-) ja luen heidän reittejään, aikeitaan ja koitan olla mahdollisimman vähän haitaksi.
Selailin tuossa vanhaa Kansainvälistä Viestityskirjaa, PRB, vuodelta 1931 viimeksi painettu. Nyttemmin vanhentuneena hylätty. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että silloin tällöin niitä vanhoja viestilippuja hiivataan takilaan.
Yksikirjaimisista,
D , pysykää loitolla, minun on vaikea liikehtiä
Kaksikirjaimisista.
DX, apua mulle
JV, lisää miehistöä mulle
OL, seis, tai ammun
Onhan siellä muutakin, yli tuhat sivua tietoa siltä ajalta, jolloin kännyköitä ei tunnettu. No, eihän niitä enää kukaan osaa, mutta jos vaikka lähtisin ahtaaseen paikkaan ilman konetta, niin ehkä vaikka ei muuta, niin huomiota herättääkseni saattaisin nostaa tuon D-lipun. Kaikillahan se lippusarja on paatissa. Eivät vain tiedä enää, että miksi.
Tulisko respektiä?
...tässä vasta sonnan puhuja ....tuskin olet ollut edes jollan kyydissä.
Minustakaan moottorittomien ei tarvitsisi merkitä veneitään sen kummemmin. Pitäähän jo nyt nostaa merkki jos ajaakin koneella vaikka rätit on ylhäällä. Jos vene liikkuu purjeilla liikkuu se samojen luonnonlakien mukaan oli siinä sammuksissa oleva kone tai ei konetta lainkaan. Minun veneessäni on masto, purjeet sekä pieni moottori jonka avulla liikun tarpeen niin vaatiessa ja minulle on aivan sama sanooko aloittaja minua purjehtijaksi, moottoripurjehtijaksi vai maakravuksi, pyrin olemaan väleissä kaikkien muiden vesilläliikkujien kanssa oli sitten kyseessä vaikka kaleeri.
itsellekin. Meilläkin on pieni purjevene (HR), jonka LYS-luku vaihtelee lähteistä riippuen, välillä 0,93-1,12. Koska kuitenkin lähes aina purjehdimme, olemmeko purjehtijoita, vaikka menemme hitaasti? Emme halua kiertää aaristomerta pienellä perämoottorilla, nykyisin tuntuu rauhallisemmalta tämä meno. Nuorempana (60-luvulta alkaen) oli tyylikästä mennä yli 30 kn. Ajan myötä vauhti ja sen merkitys on kadonnut, kanootti on vielä kokematta. Ilman moottoria olemme rantautuneet (pakosta) n. 10 kertaa. Ensimmäiset kerrat jännittivät, nykyisin ei. Ranta kannattaa valita tuulen mukaan.
vene, joka kykenee luovimaan ilman koneen käyttöä tuulessa, jonka nopeus on 5 m/s.
Mielestäni purjevene on sellainen vene jossa on purjeet. Voi siinä olla airot tai moottorikin.
purjevene ja purjeveneilijä kuin yhteiskunta ja ajankuva. Jos aikoo työllä elää tai kaupalla rikastua, pitää pläkässäkin joskus edetä, muuten on tyyntä myrskyn edellä - toinen vaihtoehto on muuttaa kesäksi veneeseen ja talvet asfaltoida Thaimaan raitit turistikuntoon.
No jaa, mulla on yksi yanmarilla varustettu purjevene, yksi koneeton windmill purjevene ja yksi soudettava kumivene. Mieluiten lähden rannasta tuolla isoimmalla käynnistämättä yanmaria (ihan fiilistelyn vuoksi), mutta sehän on laituripaikasta kiinni että onko siinä riski vai ei. Kannattaa kokeilla ja nauttia!
Tiukkapipoilukin on veneilyssä/purjehduksessa sallittua, meitä on niin moneksi. Termeillä voi ainakin kikkailla loputtomiin.
Loppukaneetiksi: Suomen moottoriveneklubi perustettiin 80 vuotta sitten ja se on pursiseura.
Mutta utelias olen silti: millä perusteella kutsu SMK:a pursiseuraksi?
Kuulemma muuten Purjehtijaliitto on aikoinaan järjestänyt Suomen ensimmäisen moottorivenekilpailun.
Tohon riskiin sen verran, että kantsii tosiaan ottaa naapurit tarkasti huomioon. Jos pelkillä purjeilla manöveeraa ja sattuu vahinko (ja niitä nyt kerta kaikkiaan joskus sattuu jokaiselle), jonka tuloksena naapurin paatti kärsii, niin on aika paljon kysytty, että naapuri suhtautuisi kovin suvaitsevaisesti "fiilistelyyn". Eihän se naapuri tykkää kolhuista muutenkaan, mutta tossa tulee vielä kerrointa.
satamaan saa respektiä. Se ken purjeila tulee rantaan, on tarkemmin miettinyt rantautumiskuvion kuin moottorilla tuleva. Siksi on todennäköisempää, että moottorilla rantautuva sählää.
Vai respektiä. Kyllä se on niin, että jos nähdään joku kesäisenä iltana pyrkimässä täydehköön vierassatamaan purjein, niin yhdeksän kymmenestä kiroaa "s-nan idioottia" ja valmistautuu torjumaan vahinkoja ja vetämään törmäilijää köniin. Voi sitten löytyä se kymmenes, joka hurraa.
Purjehtijaliiton jäsenseurat - listalta löytyy suomalaisia pursiseuroja. Otin Suomen Moottoriveneklubin sieltä vain esimerkiksi siitä, että termistö on aika lailla muuttunut 80 vuodessa.
Nyt porukalla on enemmän hevosvoimia "cruiser-racer purjeveneensä" sisämoottorina kuin monella oli "pikamoottoriveneessä" vaikkapa 30-luvulla. Pursiseura ei enää nykyisin valitse nimeänsä noin, kts. vaikka espoon lukuisat nuoret pursiseurat.
Sana "pursi" ei viittaa yksiselitteisesti purjeveneeseen vaan yleensä pienalukseen (kts. esimerkiksi Nykysuomen sanakirja tai Suomen kielen perussanakirja). Näin siitäkin huolimatta, että sanan etymologia saattaisi johtaa samaan juureen kuin "purje". Joten kyllä SMK kelpaa määreen "pursiseura" alle siinä kuin mikä tahansa muukin veneily-yhdistys, nimestä ja venekannasta riippumatta.
Täällä meren rannoilla sana "pursiseura" vihjaa aika selvästi, että seura on perustettu joskus viime vuosisadan alkupuolella tai jopa aiemmin. Pari poikkeusta tuohon taitaa löytyä, esim. KoPu, mutta useimmat 1950 jälkeen perustetut rannikkoseutujen seurat ovat ottaneet toisenlaisen nimen. Ehkä se "pursiseura" on kuulostanut vähän vanhanaikaiselta, koskei arkikielessä pursista juuri puhuta. Sisävesillä se on kyllä yleinen nuorempienkin seurojen nimissä.
väkivallalla uhkaillaan. No taas yksi syy pysyä mahdollisimman erossa rullapurjeuppotukkiveneilijöistä.
siinä voi tulla luuvitosen heilautus mieleen helpostikin, jos omalle veneelle tulee vaurioita ja tuntuu siltä, että osasyynä on ollut aiheuttajan holtittomuus. Tässä tapauksessa siis liikkuminen moottorittomalla veneellä.
Vahinko on yksi asia. Vahingon tapahtumisen edesauttaminen omilla aikaisemmilla valinnoillaan on kokonaan toinen.
Tuntematon pelottaa, se on ymmärrettävää. Mutta voit olla rauhassa, kukaan purjein rantautuva ei varmasti kolhi kallista aarrettasi. Sillä purjein rantautuvalla on niin hyvä taito siihen hommaan, että se ei lähde sitä opettelemaan Sinun veneesi lähellä.
Noinhan ne luulee, jotka ei itse osaa. Lopulta, kuten useampi on jo todennut, se moottorilla tulija on naapuruston kannalta vaarallisempi. Paitsi että se purjeilla tulija poikkeuksetta osaa asiansa muutenkin, hän on myös miettinyt proseduurinsa hyvissä ajoin ja loppuun saakka. Katsokaa vaikka Mika kirjoitus tuolta ylempää, niin saatte käsityksen.
Kerro nyt miten purjeilla tulemisella saa aikaiseksi enemmän vahinkoja kuin moottorilla? Oletko koskaan nähnyt tilannetta, jossa tälläinen vahinko olisi sattunut, ja se olisi moottorila tullen ollut vältettävissä? Olen varma ettet ole nähnyt, koska purjeella sisälle tuleva osaa arvioida kelin ja tilanteen sekä se miten sisälle tulee tulla. Hän on nimittäin purjehtinut sen verran pitkään, että osaamista on kertynyt. Suurempi riski on aikuisiällä isohkon köliveneen hankkineet, harjoitteluvaiheessa olevat ihmiset. Kun ei ymmärrä miten vene kääntyy ja pysähtyy. Saatikka miten lähdetään sivutuulessa kahden veneen välistä. Vauhtia kun on saatava, muutoin operaatio ei onnistu. Viime kesänä muuan nuija taittoi lähtiessään pari manttookitolppaamme, valitteli hankkineensa veneensä edellisenä kesänä. (Itse tulen satamaan moottorilla tai purjeilla, ihan tilanteesta riippuen. Mieluummin purjeitse, mikäli tiedän sen onnistuvan. On tiedettävä, että satamassa on tarvittaessa tilaa pyöräyttää vene ympäri, ja venen saa käännettyä vastaiseen niin, että saa vauhdin pois ja purjeet laskettua)
Olet täys idiootti, kun edes kehtaat puhua pahoinpitelystä vahinkotilanteessa.
Sinähän edesautat vahingon tapahtumista kun lähdet veneilemään vesille ja satamiin jossa on muita.
Pitääkö siis sinua vetää pataan kun joku ajaa sinun venettäsi päin?
Ihminen joka missään tilanteessa uhkailee ketään väkivallalla, on täys ääliö ja idiootti, ja häpeäksi koko harrastetoiminnalle, oli sitten kyse purjehduksesta tai mistä tahansa.
Purjeilla satamaantulo, ainakin kun puhutaan sellaisesta satamasta, jossa on muitakin veneitä, on suoraan verrattavissa siihen, että ajetaan talvikelillä kesärenkailla. Epäilemättä silloinkin ajetaan hyvin varovaisesti, mutta vahinko voi sattua silti, koska kulkuneuvo on huonommin hallittavissa. Ja jos se on tietoinen ratkaisu eikä pakkotila (konerikko tms., liikkuminen koneettomalla veneellä lasketaan tietoiseksi valinnaksi), niin onnettomuutta ei voi enää kutsua puhtaaksi vahingoksi.
Väkivalta on toisinaan vallan mainio ratkaisu.
Voisin sanoa että jokainen joka tulee satamaan ilman keulapotkuria kuuluu samaan ryhmään.
Mikä uusavuton uuvatti olet? Eli mielestäsi jokaiseen kansanveneeseen ja hai-veneeseen pitää asentaa moottori, vain siksi että se alkaa nykyään olemaan joka veneen vakiovaruste.
Samoin pitäisi kieltää veneet joissa ei ole ilmastointia, vaaraksi muille.
Olisi ehkä sopivaa laittaa samaan kategoriaan veneillä satamaan saapuminen yli 10 m/s tuulessa, lisää huomattavasti vahinkoriskiä.
Kun lukee sinun tekstiäsi, niin ei ole ihme, että halutaan pakollinen veneilykortti.
Mitä olen satamissa menoa seurannut, niin suurimmat ongelmat aiheuttavat juuri moottoriveneet, joissa on keulapotkurit ja kaikki, ratin takaa vaan puuttuu osaaminen.
Itselläni on sekä moottori että keulapotkuri, enkä voisi kuvitellakaan ajavani veneelläni satamaan ilman konetta, pienemmällä veneellä voisin sen tahdäkin.
Arvostan veneilijöitä, jotka tulevat satamaan vanhalla klassikolla puuveneellä ilman konetta, usein paljon nätimmin kuin ne uusavuttomat 2 koneella ja keulapotkureilla ja vempeleillä varustetut moottoriveneilijät.
En halua leimata moottoriveneilijöitä, mutta usein heidän porukasta löytyvät ne uusriikkaat ja uusavuttomat veneiljiät.
Väkivalta on hyvä ratkaisu, kun loppuu äly ja kyky käsitellä asioita.
Olet mielestäni edelleen täys idiootti.
logikan mukaan siis jos kitkoilla (ne ovat myös kesärenkaat) ajaa kolarin, niin pyöreillä ja jäisillä nastoilla ajava voi vetää kitkarenkaista turpiin;-)
Me vaihdamme uuden auton nastarenkaat kitkoihin. Kitkoissa ei mene nastat pyöreiksi ja jäisiksi.
Eikö viikatteella silmään olisi mokomille lakanapelleille ihan oikea menettely, vai alatko pehmoilemaan näin vanhemmiten?
Onhan näillä palstoilla ennenkin tullut nähtyä nk. loanheittoa. Nyt kuitenkin tuli esiin hämmästyttävä määrä silkkaa aggressiivisuutta.
Mistähän se kertoo. Jos jätetään nyt mahdolliset teinioksentajat sivuun, niin mitä jää jäljelle? Flybridge-moottorimiehet? Omia merimiestaitojansa häpeilevät aloittelijat? Nekö, jotka ovat ylpeitä 40-jalkaisista aluksistaan ja toteavat nyt, että vesillä olisi ehkä vielä muutakin tarjolla?
Eipä osa sanoa. Ehkä ihmisenä oleminen onkin nyt vaikeata jo vesilläkin, vapaa-aikana.
Itse en tule satamaan "vapaaehtoisesti" purrjeilla jossa on muita veneitä. Kuitenkin moottori temppuili yhden kesän ja purjein rantautumusta jouduin harjoittelemaan muistaakseni 4kertaa useimmiten omaan poijuuni. 1 kerran olin yksin eikä mitään vahinkoja tapahtunut ei edes fendareiden narinaa. Kerran odottelin kelin rauhoittumista ei uskaltanut tulla omalle paikalle.
Pahimmat vauriot misä olen nähnyt oli moottoriveneen aiheuttamat siinä oli tuplakoneet ja keulapotkuri vedettiin päin toisia veneitä niin että lasikuitu vaan rutisi, hirveetä katottavaa. Onneksi vene johon törmättiin oli kovaan käyttöön rakennettu työvene. Törttöiliän veneelle taisi käydä vähän kehnommin.
Pointtina tässä ei se vene tai sen käyttövoima ratkaise miten turvallisesti mennään, kyllä se on miehistön taidot jotka ratkaisee.
...närästää,tai kade kai se iski.
siitä pitää esim suomalainen alan lehdistö huolen. Lehdet ovat jo sukupolven ajan tuottaneet mm. alirikattuja purjehtijoita ja pelkän elektroniikan avulla navigoivia purjehtijoita.
Vuosisatoja on esim. navigoitu ilman elektroniikkaa ja on mahdollista, että tulee tilanne, jolloin veneestä on esim. kosteus tai oikosulku pilannut sähkölaitteet. Hyvät vuosisatoja käytössä olleet merimiestavat ovat siis kultaakin kalliimpia, jos oma vene ja henki vesillä ovat yhtään arvokkaita.
sen hokasin!
Sääntöjä tulee muuttaa niin, että ne veneet, jotka pitävät purjeita ylhäällä ja joilla on apumoottori stand by, pitävät sitä mustaa kolmiota nostettuina.
Ne purjehtijat, joilla joko ei ole konetta, tai joilla koneen käynnistäminen on hidasta, (esim yli 10 min) seilaavat ilman sitä mustaa merkkiä. Tällä tavoin selkiytettäisiin nykyinen tilanne paremmin vastaamaan tosioloja.
Musta kolmio vilahtaa aina joskus veneessäni usein iltaisin ja aamuisin. Se on ainoa kolmio mitä minä käytän. En tietenkään riko meriteiden sääntöjä. Joko ajan koneella tai sitten purjehdin. Joskus kyllä lataan akkuja vaihde vapaalla purjehtiessani.
Ymmärrän tämän petrooli penojen kateuden, heillä ei mustia kolmioita ole näkynyt pitkään aikaan ja turhautuminen on suorastaan käsin kosketeltavaa. Mutta minkäs teet kaikki ei purjeveneitä hallitse kuten minä, ja näin joutuvat kuuntelemaan ikävää moottorin pärinää.
Myöskään muovi ei kuulu tosipurjeveneen materiaaleihin. Purjehduksesta on hävinnyt jotain oleellista kun siirryttiin lasikuituveneisiin. Sähkö ei kuulu purjeveneeseen sillä sen myötä on mennyt navigoinnista ilo ja mikä onkaan sen tunnelmallisempaa kuin viettää syysiltaa öljylampun valossa. En myöskään pidä kahisevista keinotekoisista purjeista, oikeat purjeet on pellavaa.
SINÄ et oo tosissas. Joku meistä muista vähä on.
"Myöskään muovi ei kuulu tosipurjeveneen materiaaleihin. Purjehduksesta on hävinnyt jotain oleellista kun siirryttiin lasikuituveneisiin."
Sanoisin, että ei. Tuoksumaailma toki muuttui. Jos puuveneisiin verrataan, niin tervan, tai lievä homeentuoksu vaihtui hartsin kissankusen tuoksuun. Muita materiaaleja en nyt käsittele.
"Sähkö ei kuulu purjeveneeseen sillä sen myötä on mennyt navigoinnista ilo"
Vähäpätöinen asia.
"mikä onkaan sen tunnelmallisempaa kuin viettää syysiltaa öljylampun valossa."
Empiirisellä taustalla sanon, että ahtaassa paatissa ilman koneellista ilmanvaihtoa en suosittele öljylamppua. Haisee. Öljylyhtyä olen käyttänyt ankkurivalona, johon se kokemukseni mukaan sopii. Kynttilää suosittelen. Siinä on se hyvä puoli, että se toimii, vaikka olisi lillunut pilssivedessä.
Sodanjälkeisistä valoneuvoista minulla on kyllä kokemusta, ei tosin veneessä. Tuttuja ovat mm. karbiidilamppu ja saunatuiju. Se tuiju tehtiin tyypillisesti mustepulloon. Korkki pois, lamppuöljyä sisään, joku räsy sydämeksi, kynnen kokoinen pala läkkipeltiä väliin ja tulet. Monet kerrat siinä valossa olen saunonut.
"En myöskään pidä kahisevista keinotekoisista purjeista, oikeat purjeet on pellavaa."
Suosittelet pellavapurjetta. Jos tuolle tasolle mentäisiin, niin vissiin ne pellavat olisi itse kasvatettavakin. Osaisitko edes lihdata ja loukuttaa, häkilöimisestä puhumattakaan. Ja kuka kehräisi ja kutoisi.
Mikähän se on se keino ja teko. Tässä joskus takavuosikymmeninä yksi suomalainen tehdas kokeili purjekankaan kutomista, siis silloin uudehkosta dacronista tai teryleenistä, miten sitä nyt sitten nimitetäänkin. Soittelin heille[, kun juuri olin saanut tehtyä vissiin vihoviimeisimmän suomalaisen pumpulikutomon purjekangas nro 6:sta uuden isopurjeen itselleni]. Tuli mieleen, että jos vielä vokka. Pari tarkistuskysymystä;
1) cover factor?
2) esivenytys?
vast; 1, mikäseon. 2, eiku me KUTISTETTIIN! Että semmosta kangasta. Ei tullu siitä sukseeta.
************
Tämä mielipide pani ajattelemaan, kirjoittajansa ajatuksien motiiveista huolimatta. Mikä onkaan purjeveneen hankkimisen idea, jos jätetään purjehtijat ulkoopuolelle. Liikkuva kesämökki, kaikkine 'mukavuuksineen'. Takilasta ja purjeista on pelkästään lisäkustannusta, haittaa ja vaivaa. Lisäulottuvuus sekä veden alle että päälle vain rajoittaa mahdollisuuksia, eikä sellaisessa käytössä ainakaan polttoaineen säästön kautta voi perustella noita kustannuksia; kölipaino, alumiiniputket, rst-vaijerit, helat, vinssit..
Pitää olla veneessä mukana sama tekniikka, mikä kotona ja lisäksi gepsit, pilotit.. Se kaikki on vissiin osoittautunut tarpeelliseksi, mutta että se kaikki vaivalloinen takila- ym. krääsä. Mikä sen funktio on. Onko se se vihoviimeinen takertuminen menneisyyteen.
Kehitystä. Kahisevat purjeet. JOs ne on vielä tarpeen, niin roikutaanko niiden avulla vielä 'vähän' menneisyydessä. No, tutka-antennin telineenähän semmoista putkea voi kuitenkin käyttää.
Mennäänpä vielä vähän taaksepäin. Yhdeltä aikakaudelta retkeilyopas neuvoi venekansaa, moottoreita silloin ei vielä ollut: "Varsinkin sateisella säällä purjeen voi levittää teltaksi puomin yli. Näin saa aivan hyvän suojan yöksi säätä vastaan. Iltasen jälkeen kannattaa PATAAN koota kekäleet nuotiosta, ja tuoda tämä lämmityslaitteeksi makuusijan viereen."
Saaristolaisveneiden esiintymisiä kilpailumielessä nähdään vielä. En kuitenkaan ole enää nähnyt sellaiseen veneeseen hiekkakasan päälle tehtyä nuotiota ruuanlaittoa varten.
Mihin ajanhetkeen keppimoottoriveneilijät projisoivat oman harrastuksensa. Vaikuttaa siltä, että juoksevat pässeinä pelkästään siinä narussa, minkä kauppa ja teollisuus kulloinkin tarjoaa. Ajattelusta viis. Senku.
Eipä silti. Itsekin olen jossakin määrin samassa jamassa. Kuitenkin, kolmena päivänä olen nyt käynyt aivan vain huvin vuoksi käynyt virittelemässä tulet tammiklapeista veneen kaminaan, Serva, Alfa-Laval, Helsinki, Heikinkatu 22, puhelin 31000. Lämmintä patterivettä olen sitten pyörittänyt pumpulla www.ingfabolin.se ympäri paattia. Liikkeelle en kylläkään ole vielä päässyt, ympärillä on liian paksu jää. Veneilyä.