lääkäri ei kirjoita enenpää sairaslomaa

Vastauksesi oli tosi asiaton. Alkuperäisellä kirjoittajalla on selkä ja lantiokipuja...eli ei hän pelkän väsymyksen vuoksi sitä sairauslomaa ole hakenut! Ja myös väsymys voi viedä ihmisen työkyvyttömäksi, oli hän sitten raskaana tai ei.
No alkuperäiselle kirjoittajalle...tosi outoa, ettet saisi jatkoa slomalle, kun et kerran töissä pysty käymään. Itse jäin yllättäen slomalle jo rv 25 kovien supistelujen vuoksi ja töihin en enää pysty menemäänkään, teen raskasta seisomatyötä, jota ei oikein pysty keventää. Supisteluja lukuunottamatta olen voinut hyvin, mutta tällaisten supistelujen kanssa en töitäni pysty tekemään, eikä mulla ainakaan mitään ongelmia oo kelan kans, saan palkkani ihan normaalisti.
Tsemppiä sulle =)

rv30 kirjoitti:

Vastauksesi oli tosi asiaton. Alkuperäisellä kirjoittajalla on selkä ja lantiokipuja...eli ei hän pelkän väsymyksen vuoksi sitä sairauslomaa ole hakenut! Ja myös väsymys voi viedä ihmisen työkyvyttömäksi, oli hän sitten raskaana tai ei.
No alkuperäiselle kirjoittajalle...tosi outoa, ettet saisi jatkoa slomalle, kun et kerran töissä pysty käymään. Itse jäin yllättäen slomalle jo rv 25 kovien supistelujen vuoksi ja töihin en enää pysty menemäänkään, teen raskasta seisomatyötä, jota ei oikein pysty keventää. Supisteluja lukuunottamatta olen voinut hyvin, mutta tällaisten supistelujen kanssa en töitäni pysty tekemään, eikä mulla ainakaan mitään ongelmia oo kelan kans, saan palkkani ihan normaalisti.
Tsemppiä sulle =)

Lue lisää

No joo. Sivusta sen verran, että olen samaa mieltä siitä, että raskaus ei ole sairaus - sen varjolla vaan heittäydytään sairaaksi. Väsymys kuuluu kuvioon, eikä munkaan mielestäni ole mikään sairasloman peruste. On tämä maailma mennyt kummalliseksi.. Selkäkivut erikseen. Mutta niinhän edellinenkin kirjoitti, ettei niihin ota kantaa.

rv30 kirjoitti:

Vastauksesi oli tosi asiaton. Alkuperäisellä kirjoittajalla on selkä ja lantiokipuja...eli ei hän pelkän väsymyksen vuoksi sitä sairauslomaa ole hakenut! Ja myös väsymys voi viedä ihmisen työkyvyttömäksi, oli hän sitten raskaana tai ei.
No alkuperäiselle kirjoittajalle...tosi outoa, ettet saisi jatkoa slomalle, kun et kerran töissä pysty käymään. Itse jäin yllättäen slomalle jo rv 25 kovien supistelujen vuoksi ja töihin en enää pysty menemäänkään, teen raskasta seisomatyötä, jota ei oikein pysty keventää. Supisteluja lukuunottamatta olen voinut hyvin, mutta tällaisten supistelujen kanssa en töitäni pysty tekemään, eikä mulla ainakaan mitään ongelmia oo kelan kans, saan palkkani ihan normaalisti.
Tsemppiä sulle =)

Lue lisää

Minä ajattelen oikean suhtautumistavan olevan se, että yrittää sinnitellä töissä hankalista olotiloista ja krempoista huolimatta, mutta jos ei pärjää, käy lääkärillä ja saa mahdollisesti sairaslomaa joksikin aikaa. Etukäteen ei kannata päättää, ettei tule olemaan työkunnossa sairausloman päättyessä, se on minusta vähän kumma asenne... En oikein hyväksy tuotakaan, että käydään yksityisellä varta vasten hakemassa sairauslomaa, kyllä sitä sairauslomaa pitäisi saada omalta lääkäriltään (mieluiten raskautta hoitavalta lääkäriltä), jos se on oikeasti tarpeen. Ensin pitäisi koittaa tehdä työpaikalla järjestelyjä, millä voi helpottaa työntekijän oloa ja sitten jos se ei onnistu ja työnteko on kerta kaikkiaan liian tuskallista, niin sitten kirjoittaa sairauslomaa.

Itse olin ensimmäistä kertaa sairauslomalla rv 22 ja 23 kivuliaiden supistelujen ja kohdunsuun pehmenemisen takia. Ensimmäisen sairauslomaviikon aikana oli sellainen olo, ettei homma edisty yhtään, enkä varmaan pääse enää palaamaan töihin, kun supistukset alkoivat rauhallisesta kävelystäkin. Sitten kun olin suurin piirtein vain makaillut sohvalla viikon verran, kunto meni niin huonoksi, että huimasi kun vähänkin rasitti itseään. Supistukset kuitenkin harvenivat ja muuttuivat ei-kipeiksi parina viimeisenä sairauslomapäivänä ja palasin töihin, vaikka heikotti ja huimasi vähän väliä. Kunto alkoi kuitenkin parantua töissä käydessä ja olin sitten useamman viikon ihan hyvässä kunnossa:) Viikolla 30 jäin kolmen päivän sairauslomalle viikonloppu siihen päälle, kun uni oli mennyt aivan katkonaiseksi ja olin parin viiikon aikana joutunut n. joka kolmas päivä lähtemään migreenin takia töistä kotiin. Sain tuosta levosta voimia niin että jaksoin taas kolme viikkoa, kunnes kivuliaat supistukset alkoivat taas ja lääkäri suositteli kahden viikon sairauslomaa eli äitiyslomaan saakka. Jäin oikein hyvilä mielin äitiyslomalle, kun jaksoin sinnitellä, vaikka monesti väsytti aivan sairaasti kun yöuni oli huonoa, oli suonenvetoja, huimausta, migreeniä ja väsymystä pitkin matkaa. Jos kyse ei olisi ollut raskaudesta, en olisi varmaan suostunut olemaan töissä tuollaisessa olotilassa, kun päässä humisi vähän väliä ja piti liikutella itseään työtuolissa, että tuli parempi olo, mutta koska se oli kuulemma ihan normaalia raskauden aikana, niin sinnittelin.

kohta rv 38 kirjoitti:

Minä ajattelen oikean suhtautumistavan olevan se, että yrittää sinnitellä töissä hankalista olotiloista ja krempoista huolimatta, mutta jos ei pärjää, käy lääkärillä ja saa mahdollisesti sairaslomaa joksikin aikaa. Etukäteen ei kannata päättää, ettei tule olemaan työkunnossa sairausloman päättyessä, se on minusta vähän kumma asenne... En oikein hyväksy tuotakaan, että käydään yksityisellä varta vasten hakemassa sairauslomaa, kyllä sitä sairauslomaa pitäisi saada omalta lääkäriltään (mieluiten raskautta hoitavalta lääkäriltä), jos se on oikeasti tarpeen. Ensin pitäisi koittaa tehdä työpaikalla järjestelyjä, millä voi helpottaa työntekijän oloa ja sitten jos se ei onnistu ja työnteko on kerta kaikkiaan liian tuskallista, niin sitten kirjoittaa sairauslomaa.

Itse olin ensimmäistä kertaa sairauslomalla rv 22 ja 23 kivuliaiden supistelujen ja kohdunsuun pehmenemisen takia. Ensimmäisen sairauslomaviikon aikana oli sellainen olo, ettei homma edisty yhtään, enkä varmaan pääse enää palaamaan töihin, kun supistukset alkoivat rauhallisesta kävelystäkin. Sitten kun olin suurin piirtein vain makaillut sohvalla viikon verran, kunto meni niin huonoksi, että huimasi kun vähänkin rasitti itseään. Supistukset kuitenkin harvenivat ja muuttuivat ei-kipeiksi parina viimeisenä sairauslomapäivänä ja palasin töihin, vaikka heikotti ja huimasi vähän väliä. Kunto alkoi kuitenkin parantua töissä käydessä ja olin sitten useamman viikon ihan hyvässä kunnossa:) Viikolla 30 jäin kolmen päivän sairauslomalle viikonloppu siihen päälle, kun uni oli mennyt aivan katkonaiseksi ja olin parin viiikon aikana joutunut n. joka kolmas päivä lähtemään migreenin takia töistä kotiin. Sain tuosta levosta voimia niin että jaksoin taas kolme viikkoa, kunnes kivuliaat supistukset alkoivat taas ja lääkäri suositteli kahden viikon sairauslomaa eli äitiyslomaan saakka. Jäin oikein hyvilä mielin äitiyslomalle, kun jaksoin sinnitellä, vaikka monesti väsytti aivan sairaasti kun yöuni oli huonoa, oli suonenvetoja, huimausta, migreeniä ja väsymystä pitkin matkaa. Jos kyse ei olisi ollut raskaudesta, en olisi varmaan suostunut olemaan töissä tuollaisessa olotilassa, kun päässä humisi vähän väliä ja piti liikutella itseään työtuolissa, että tuli parempi olo, mutta koska se oli kuulemma ihan normaalia raskauden aikana, niin sinnittelin.

Lue lisää

Oletpa sinä loitava odottaja ja ihmienen! Sait noin pitkän kertomukseen aikaan ihan itseäsi ja urheuttasi kehumalla.
Itse olen sairauslomalla lääkärin määräysestä ennenaikaisten, kivuliaiden supistulujen vuoksi, enkä todellankaan ole menossa enää pieneksi aikaa töihin. En halua ottaa sen takia riskiä esim. enneaikaisesta synnytyksestä...täytyy ajatella ensisijaisesti vauvaa, eikä vaan sitä, kuinka urhea olen...huvittava suhtautuminen sinulla :)

huhtimamma kirjoitti:

Oletpa sinä loitava odottaja ja ihmienen! Sait noin pitkän kertomukseen aikaan ihan itseäsi ja urheuttasi kehumalla.
Itse olen sairauslomalla lääkärin määräysestä ennenaikaisten, kivuliaiden supistulujen vuoksi, enkä todellankaan ole menossa enää pieneksi aikaa töihin. En halua ottaa sen takia riskiä esim. enneaikaisesta synnytyksestä...täytyy ajatella ensisijaisesti vauvaa, eikä vaan sitä, kuinka urhea olen...huvittava suhtautuminen sinulla :)

Lue lisää

MIten niin huvittava suhtautuminen? Minä tein juuri niin kuin minulle lääketieteellisistä syistä suositeltiin. Noiden ensimmäisten kivuliaiden supistusten jälkeen olin kotona sairausloman loppuun ja kävin sitten jälkkontrollissa, jossa minulle sanottiin, että voin palata töihin, mutta jos kivuliaat supistuksen palaavat, niin sitten heti uudelleen yhteyttä lääkäriin. Niin teinkin sitten raskauden lopussa ja jäin sairauslomalle, kun sitä suositeltiin. Raskauteni on edennyt täysin normaalisti ja lapsi luultavasti syntyy täysiaikaisena. Kirjoitin tuon tarinan kertoakseni että joskus tilanteet muuttuvat ja sairausloma todella tekee tehtävänsä eli palauttaa työkunnon, vaikka alkuun ei siltä tuntuisi.

Minusta on hölmöä uhota ja päättää etukäteen, ettei ole työkuntoinen. Sen ei pitäisi olla mikään odottavan äidin etuoikeus. Onhan kotona tietysti paljon helpompaa viettää odotusaikaa, varsinkin kun pystyy päivällä ottamaan takaisin huonoja yöunia, mutta minusta ihmisen velvollisuus on käydä töissä, jos vain pystyy siihen.

kohta rv 38 kirjoitti:

MIten niin huvittava suhtautuminen? Minä tein juuri niin kuin minulle lääketieteellisistä syistä suositeltiin. Noiden ensimmäisten kivuliaiden supistusten jälkeen olin kotona sairausloman loppuun ja kävin sitten jälkkontrollissa, jossa minulle sanottiin, että voin palata töihin, mutta jos kivuliaat supistuksen palaavat, niin sitten heti uudelleen yhteyttä lääkäriin. Niin teinkin sitten raskauden lopussa ja jäin sairauslomalle, kun sitä suositeltiin. Raskauteni on edennyt täysin normaalisti ja lapsi luultavasti syntyy täysiaikaisena. Kirjoitin tuon tarinan kertoakseni että joskus tilanteet muuttuvat ja sairausloma todella tekee tehtävänsä eli palauttaa työkunnon, vaikka alkuun ei siltä tuntuisi.

Minusta on hölmöä uhota ja päättää etukäteen, ettei ole työkuntoinen. Sen ei pitäisi olla mikään odottavan äidin etuoikeus. Onhan kotona tietysti paljon helpompaa viettää odotusaikaa, varsinkin kun pystyy päivällä ottamaan takaisin huonoja yöunia, mutta minusta ihmisen velvollisuus on käydä töissä, jos vain pystyy siihen.

Lue lisää

minusta kirjoituksesi oli järkevä. Levätään kun on tarvis, muttei heittäydytä raskauden varjolla vapaamatkustajaksi.

kohta rv 38 kirjoitti:

Minä ajattelen oikean suhtautumistavan olevan se, että yrittää sinnitellä töissä hankalista olotiloista ja krempoista huolimatta, mutta jos ei pärjää, käy lääkärillä ja saa mahdollisesti sairaslomaa joksikin aikaa. Etukäteen ei kannata päättää, ettei tule olemaan työkunnossa sairausloman päättyessä, se on minusta vähän kumma asenne... En oikein hyväksy tuotakaan, että käydään yksityisellä varta vasten hakemassa sairauslomaa, kyllä sitä sairauslomaa pitäisi saada omalta lääkäriltään (mieluiten raskautta hoitavalta lääkäriltä), jos se on oikeasti tarpeen. Ensin pitäisi koittaa tehdä työpaikalla järjestelyjä, millä voi helpottaa työntekijän oloa ja sitten jos se ei onnistu ja työnteko on kerta kaikkiaan liian tuskallista, niin sitten kirjoittaa sairauslomaa.

Itse olin ensimmäistä kertaa sairauslomalla rv 22 ja 23 kivuliaiden supistelujen ja kohdunsuun pehmenemisen takia. Ensimmäisen sairauslomaviikon aikana oli sellainen olo, ettei homma edisty yhtään, enkä varmaan pääse enää palaamaan töihin, kun supistukset alkoivat rauhallisesta kävelystäkin. Sitten kun olin suurin piirtein vain makaillut sohvalla viikon verran, kunto meni niin huonoksi, että huimasi kun vähänkin rasitti itseään. Supistukset kuitenkin harvenivat ja muuttuivat ei-kipeiksi parina viimeisenä sairauslomapäivänä ja palasin töihin, vaikka heikotti ja huimasi vähän väliä. Kunto alkoi kuitenkin parantua töissä käydessä ja olin sitten useamman viikon ihan hyvässä kunnossa:) Viikolla 30 jäin kolmen päivän sairauslomalle viikonloppu siihen päälle, kun uni oli mennyt aivan katkonaiseksi ja olin parin viiikon aikana joutunut n. joka kolmas päivä lähtemään migreenin takia töistä kotiin. Sain tuosta levosta voimia niin että jaksoin taas kolme viikkoa, kunnes kivuliaat supistukset alkoivat taas ja lääkäri suositteli kahden viikon sairauslomaa eli äitiyslomaan saakka. Jäin oikein hyvilä mielin äitiyslomalle, kun jaksoin sinnitellä, vaikka monesti väsytti aivan sairaasti kun yöuni oli huonoa, oli suonenvetoja, huimausta, migreeniä ja väsymystä pitkin matkaa. Jos kyse ei olisi ollut raskaudesta, en olisi varmaan suostunut olemaan töissä tuollaisessa olotilassa, kun päässä humisi vähän väliä ja piti liikutella itseään työtuolissa, että tuli parempi olo, mutta koska se oli kuulemma ihan normaalia raskauden aikana, niin sinnittelin.

Lue lisää

Voi onnea ny, saitko sädekehän pääsi päälle työnantajalta?

Jos koet ettet ole työkykyinen, on sinun ehdottomasti saatava sairaslomaa. Itse olen ollut sairaslomalla selän takia jo rv 18 lähtien ja olen loppuun asti. Minä tiedän miten kipeä selkä voi olla. Ja se raskaus ei ole sairaus, mutta raskaus voi kipeyttää selän hyvin vaikeasti, jolloin ei ole työkykyinen.

tsemppiä!

toki voi hakea ja saada lisääkin, vaikkapa siltä ykistyiseltä gynekologilta, MUTTA kannattaa sitten kuitenkin muistaa että tosiaan, KELA mm. ei maksele kovinkaan pitkiä aikoja tietyillä diagnooseilla, raskauden aikana, eli se saattaa sitten olla täysin palkatonta/sairauskulukorvaamatonta lomaa.

itse teen talli töitä, ja meinasin tehdä niin pitkään kun mahdollista, mutta saa nähdä miten tää selkä antaa periks kun ranka on alaselästä liian notko ja sitten on vielä yliliikkuva taakse päin, joten kunhan maha jatkaa kasvamista niin nähdään pystyykö sitä kuin paljon tehdä. Työnantajani oli itse viimesillään kun aloitin työt ja teki kyllä loppuun saakka, päivää ennen synnytystä kävi vielä siivoomassa karsinoita. Joten toiset joilla on selkä kunnossa niin pystyyvät tekee mutta entäs me selkävaivaset?

Yliliikkuva alaselkä kirjoitti:

itse teen talli töitä, ja meinasin tehdä niin pitkään kun mahdollista, mutta saa nähdä miten tää selkä antaa periks kun ranka on alaselästä liian notko ja sitten on vielä yliliikkuva taakse päin, joten kunhan maha jatkaa kasvamista niin nähdään pystyykö sitä kuin paljon tehdä. Työnantajani oli itse viimesillään kun aloitin työt ja teki kyllä loppuun saakka, päivää ennen synnytystä kävi vielä siivoomassa karsinoita. Joten toiset joilla on selkä kunnossa niin pystyyvät tekee mutta entäs me selkävaivaset?

Lue lisää

Mulla on samanlaisia fyysisiä "vikoja"
Selvisin töissä loppuun sakka (kahdessa raskaudessa) käymällä hieronnassa viikottain / joka toinen viikko koko raskauden ajan. Olin rangaltani itseasiassa paremmassa kunnossa kuin aikoihin, vatsa painoikin selkää jotenkin oikeampaan asentoon eikä jumeja tullut.
Kaiken kaikkiaan selän hoito siis vaatii ennaltaehkäisyä, raskauden aikanakin. Hoitakaa siis itseänne ENNENKUIN selkä ärtyy ja vihoittelee!!

hoitoa! kirjoitti:

Mulla on samanlaisia fyysisiä "vikoja"
Selvisin töissä loppuun sakka (kahdessa raskaudessa) käymällä hieronnassa viikottain / joka toinen viikko koko raskauden ajan. Olin rangaltani itseasiassa paremmassa kunnossa kuin aikoihin, vatsa painoikin selkää jotenkin oikeampaan asentoon eikä jumeja tullut.
Kaiken kaikkiaan selän hoito siis vaatii ennaltaehkäisyä, raskauden aikanakin. Hoitakaa siis itseänne ENNENKUIN selkä ärtyy ja vihoittelee!!

Lue lisää

Jatkan vielä; hirontaa voi siis jatkaa ihan loppuun saakka; kun ei voi vatsallaan enää pötköttää, hoidetaan hieronta niin, että äiti istuu ja nojaa tyynykasaan ja pritsaan.

Olin viikolla 16 viikon saikkarilla oksentelun takia, joka vaivasi 24 tuntia. Sain lääkkeet ja jatkoin työtä vaikka kävinkin yökkimässä vartin välein. Seuraavaks olin saikkarilla vko 28 ja 29, koska oikea jalka meni alta pois ja jouduin käyttämään kyynärsauvoja. Lantion löystynistä oli viikolla 24, mutta tein töitä ja könkkäsin eteenpäin. Nyt sitten teen töitä 50% vielä ens viikon ja sitten alkaa äitiysloma. Ainakaan täällä Ruotsissa ei ole kertraakaan kyseenalaistettu mun oloa. Tietty voi vaikuttaa, että toimin sairaanhoitajana ja työ ei todellakaan ole istumatyötä.

konvoj kirjoitti:

Olin viikolla 16 viikon saikkarilla oksentelun takia, joka vaivasi 24 tuntia. Sain lääkkeet ja jatkoin työtä vaikka kävinkin yökkimässä vartin välein. Seuraavaks olin saikkarilla vko 28 ja 29, koska oikea jalka meni alta pois ja jouduin käyttämään kyynärsauvoja. Lantion löystynistä oli viikolla 24, mutta tein töitä ja könkkäsin eteenpäin. Nyt sitten teen töitä 50% vielä ens viikon ja sitten alkaa äitiysloma. Ainakaan täällä Ruotsissa ei ole kertraakaan kyseenalaistettu mun oloa. Tietty voi vaikuttaa, että toimin sairaanhoitajana ja työ ei todellakaan ole istumatyötä.

Lue lisää

Itselläni on juuri tuo istumatyö joka tekee selälle tosi huonoa. Ennen olen työskennellyt aina jalkojen päällä eikä ole ollut selän kanssa minkäänlaisia ongelmia. Nykyisessä työpaikassa ongelmat alkoivat jo muutamien kuukausien työssäolon jälkeen ja kuukausittain sai käydä hierojalla jo ennen raskauttakin. Raskaus ja vatsan paino olivat sitten se viimeinen niitti selälle, eikä työnteosta sitten loppuajasta tullutkaan mitään. Hierojalla käynti auttoi n. viikoksi jonka jälkeen kivut palasivat. Viimeisen kerran kävin hierojalla rv 33 ja silloin vatsan paino oli vetänyt alaselästä selkärangan ihan kieroon..

rv 38 kirjoitti:

Itselläni on juuri tuo istumatyö joka tekee selälle tosi huonoa. Ennen olen työskennellyt aina jalkojen päällä eikä ole ollut selän kanssa minkäänlaisia ongelmia. Nykyisessä työpaikassa ongelmat alkoivat jo muutamien kuukausien työssäolon jälkeen ja kuukausittain sai käydä hierojalla jo ennen raskauttakin. Raskaus ja vatsan paino olivat sitten se viimeinen niitti selälle, eikä työnteosta sitten loppuajasta tullutkaan mitään. Hierojalla käynti auttoi n. viikoksi jonka jälkeen kivut palasivat. Viimeisen kerran kävin hierojalla rv 33 ja silloin vatsan paino oli vetänyt alaselästä selkärangan ihan kieroon..

Lue lisää

Niin, auttoi viikoksi, miksi et mennyt seuraavalla viikolla takaisin hierontaan!?

hoitoa! kirjoitti:

Niin, auttoi viikoksi, miksi et mennyt seuraavalla viikolla takaisin hierontaan!?

käydä hierojalla viikottain ja maksaa 50€/kerta eli jopa päivän palkka siitä, että sen avulla pystyy juuri ja juuri käydä töissä.

Kyllä sairaslomaa saa , mutta se on kirjoitettava kelalle B- lausuntona koska on sama sairaus ja syy.
Vaihda lääkäriä jos joku ryssä ei kirjoita.

gynamen kirjoitti:

Kyllä sairaslomaa saa , mutta se on kirjoitettava kelalle B- lausuntona koska on sama sairaus ja syy.
Vaihda lääkäriä jos joku ryssä ei kirjoita.

Minulla on ollut kahdessa raskaudessa selkäongelmia, jotka johtuneet lantion löystymisestä ja siitä, että selkä on rappeutunut ja yliliikkuva. Välilevyn pullistumia ollut useita niin alaselässä kuin niskassa viimeisin. Kyllä sitä sairaslomaa täytyy saada, jos on tarvetta. Lantioni löystyi jo viikon 20 jälkeen ja nyt 30 viikolla en pysty edes kävelemään ilman kovia liitoskipuja, jotka pahentaa olemassaolevia selkäongelmia. Selkä on melkoisessa paineessa ja vasemmassa jalassa on hermosärkyä jne. Etsi hyvä lääkäri sillä raskaus saattaa tuoda piilevät selkäongelmat esiin tai pahentaa olemassa olevia.

Joo, raskaus ei ole sairaus mutta kunpa te hyvävointiset raskaana olevat muistaisitte ettei kaikkien raskaus ole yhtä helppo. Vauvalle ja äidille parempi lepäillä kotona, kun sinnitellä hampaat irvessä töissä stressaantuneena. Muistan edellisestä raskaudesta työkaverin, joka kehui tytärtänsä reippaaksi ja kyllä on loppuun asti töissä ym. Tosi huomaavaista, kun itse jouduin jäämään silloin 20 viikolta suoraan sairaslomalle vuodelepoon supistusten ja muiden ongelmien takia. Aluksi soimasin itseäni, mutta sitten laitoin tulevan vauvan ykkössijalle : ). Jälkeenpäin kuulin, että se työkaverin lapsenlapsi oli syntynyt sitten keskosena. Omani syntyi vain 2 vkoa etuajassa sairasloman ansiosta.

se tuppaa vaan se omakohtainen hoito unohtumaan, kun halutaan mennä sieltä mistä aita on matalin, eli makaamaan kotia.

Et voi olla työttömänä työnhakijana jos et ole työkykyinen ja työmarkkinoiden käytettävissä. Silloin ollaan sairauslomalla, ja saadaan sairauspäivärahaa Kelalta.

Haet sairauslomaa ja olet sitten sairauslomalla, jos KELA hylkää päivärahahakemuksesi niin sitten menet työvoimatoimistoon, _vajaakuntoiseksi_ työnhakijaksi, niin se menee.

että näin.. kirjoitti:

Haet sairauslomaa ja olet sitten sairauslomalla, jos KELA hylkää päivärahahakemuksesi niin sitten menet työvoimatoimistoon, _vajaakuntoiseksi_ työnhakijaksi, niin se menee.

Lue lisää

Ongelmana on vain se, että Kela miettii sen hakemuksen kanssa kuukauden tai ties kuinka kauan ennen kuin ilmoittaa hylkäämisestään. Silloin ei enää voi hakea "takautuvasti" työttömäksi.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että työn takia ei kenenkään pidä omaa tai lapsensa terveyttä riskeerata, työ on vain työtä. Ja työ ei saa olla elämän itsetarkoitus, että jos sen työpäivän jaksaa hampaat irvessä niin loput tunnit vuorokaudessa ja viikonloppu menisi toipuessa - ei se ole oikein.

Mutta kyllä mua mietityttää, että miten maailmassa aikaisemmat sukupolvet ovat selvinneet raskauksistaan? Tuskin se navetanpito tai peltotyötkään lomasta käy, eikä silloin jääty kotiin lepäämään puolessa välissä raskautta. Ja ihan varmasti joku ennen muinoin vahingoitti itseään tai lastaan kun ei ollut varaa kuulostella oloja, mutta mietin vaan, että miksi me ollaan niin kovin rampoja raskausaikana nykyään...? Keittiötyö on raskasta, hoitotyö on raskasta, kauppatyö on raskasta, kaikki tuntuu olevan niiiiiiiinn raskasta. Ja olen itse hoitotyössä, ja olen sitä mieltä että se ON raskasta, mutta olisiko meidän tarpeen pitää itsestämme sen verran huolta että kroppa kestää sellaista suhteellisen normaalia elämää...? Ei se hoitotyökään kuitenkaan nykykalustolla pitäisi mahdoton suoritus olla. Raskaanakaan.

Mietin vuan... kirjoitti:

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että työn takia ei kenenkään pidä omaa tai lapsensa terveyttä riskeerata, työ on vain työtä. Ja työ ei saa olla elämän itsetarkoitus, että jos sen työpäivän jaksaa hampaat irvessä niin loput tunnit vuorokaudessa ja viikonloppu menisi toipuessa - ei se ole oikein.

Mutta kyllä mua mietityttää, että miten maailmassa aikaisemmat sukupolvet ovat selvinneet raskauksistaan? Tuskin se navetanpito tai peltotyötkään lomasta käy, eikä silloin jääty kotiin lepäämään puolessa välissä raskautta. Ja ihan varmasti joku ennen muinoin vahingoitti itseään tai lastaan kun ei ollut varaa kuulostella oloja, mutta mietin vaan, että miksi me ollaan niin kovin rampoja raskausaikana nykyään...? Keittiötyö on raskasta, hoitotyö on raskasta, kauppatyö on raskasta, kaikki tuntuu olevan niiiiiiiinn raskasta. Ja olen itse hoitotyössä, ja olen sitä mieltä että se ON raskasta, mutta olisiko meidän tarpeen pitää itsestämme sen verran huolta että kroppa kestää sellaista suhteellisen normaalia elämää...? Ei se hoitotyökään kuitenkaan nykykalustolla pitäisi mahdoton suoritus olla. Raskaanakaan.

Lue lisää

"Mutta kyllä mua mietityttää, että miten maailmassa aikaisemmat sukupolvet ovat selvinneet raskauksistaan? "

Minulle on vanhemmat ihmiset kertoneet, että ennenvanhaan onkin tapahtunut paljon keskenmenoja ja lapsikuolleisuus on ollut suurta. Lapsia on kuollut niin paljon raskausaikana, synnytyksiin yms. että raskauteen on suhtauduttukkin ihan eri tavalla.

näin ennen vanhaan kirjoitti:

"Mutta kyllä mua mietityttää, että miten maailmassa aikaisemmat sukupolvet ovat selvinneet raskauksistaan? "

Minulle on vanhemmat ihmiset kertoneet, että ennenvanhaan onkin tapahtunut paljon keskenmenoja ja lapsikuolleisuus on ollut suurta. Lapsia on kuollut niin paljon raskausaikana, synnytyksiin yms. että raskauteen on suhtauduttukkin ihan eri tavalla.

Lue lisää

Niin ja piti tosiaan lisäämäni vielä, että raskaudethan ovat erilaisia. Ei voi verrata keskenään. Eli toisella kivut ja vaivat voivat olla 100 kertaa pahemmat kuin toisella. Myös samalla naisella voi olla erilaisia raskauksia. Toiset helpompia kuin toiset ja työntekokin onnistuu vielä myös fyysisesti raskaassa työssä. Yleensähän keittiötyössä nostellaan kaikkea painavaa, juostaan jalkojen päällä koko päivän yms. joten jo sekin tekee siitä aika mahdotonta jos on esim. paljon supistuksia. Käsittääkseni keittiöltä jäädään muutenkin hieman aikaisemmin pois joka on ihan suositus. Keittiötyö on naisvaltaisista aloista yksi raskaimmista, sitä ei uskoisi ennenkuin on itse siellä ollut. Siivoustyökään ei ole niin raskasta ja olen sitäkin tehnyt. Sekin olisi varmasti onnistunut pidemmälle..

sama....... kirjoitti:

Niin ja piti tosiaan lisäämäni vielä, että raskaudethan ovat erilaisia. Ei voi verrata keskenään. Eli toisella kivut ja vaivat voivat olla 100 kertaa pahemmat kuin toisella. Myös samalla naisella voi olla erilaisia raskauksia. Toiset helpompia kuin toiset ja työntekokin onnistuu vielä myös fyysisesti raskaassa työssä. Yleensähän keittiötyössä nostellaan kaikkea painavaa, juostaan jalkojen päällä koko päivän yms. joten jo sekin tekee siitä aika mahdotonta jos on esim. paljon supistuksia. Käsittääkseni keittiöltä jäädään muutenkin hieman aikaisemmin pois joka on ihan suositus. Keittiötyö on naisvaltaisista aloista yksi raskaimmista, sitä ei uskoisi ennenkuin on itse siellä ollut. Siivoustyökään ei ole niin raskasta ja olen sitäkin tehnyt. Sekin olisi varmasti onnistunut pidemmälle..

Lue lisää

Juu, en epäile sitä etteikö aikaisemmin olisi ajoittain reuhuttu yli kropan sietokyvyn, enkä sitäkään, etteikö raskaudet voisi olla hyvinkin erilaisia. Mutta mun on vain hyvin vaikea niellä, että evoluutio olisi kehittänyt naisen elimistön sellaiseksi, että iso osa naisista muuttuisi työkyvyttömiksi hyvän aikaa ennen laskettua aikaa... en nyt tarkoita yhtään yksilöä tai yhtään tiettyä työpaikkaa, mutta kun tuntuu että aika moni on osan raskaudesta saikulla, niin... onkohan se ihan tarkoituksenmukaista? Itsekin olin saikulla pari viikkoa muka ennenaikaisen synnytyksen uhan vuoksi, eikä tullut pieneen mieleenkään että työ olisi tuolloin ollut lepoa tärkeämpää - mutta myöhemmin selvisi, että mitään ennenaikaisen synnytyksen uhkaa ei missään vaiheessa ollut, kokematon tohtori vain hätäili. Mieluummin toki liian varovainen kuin varomaton, mutta... niin.

Mietin vuan kirjoitti:

Juu, en epäile sitä etteikö aikaisemmin olisi ajoittain reuhuttu yli kropan sietokyvyn, enkä sitäkään, etteikö raskaudet voisi olla hyvinkin erilaisia. Mutta mun on vain hyvin vaikea niellä, että evoluutio olisi kehittänyt naisen elimistön sellaiseksi, että iso osa naisista muuttuisi työkyvyttömiksi hyvän aikaa ennen laskettua aikaa... en nyt tarkoita yhtään yksilöä tai yhtään tiettyä työpaikkaa, mutta kun tuntuu että aika moni on osan raskaudesta saikulla, niin... onkohan se ihan tarkoituksenmukaista? Itsekin olin saikulla pari viikkoa muka ennenaikaisen synnytyksen uhan vuoksi, eikä tullut pieneen mieleenkään että työ olisi tuolloin ollut lepoa tärkeämpää - mutta myöhemmin selvisi, että mitään ennenaikaisen synnytyksen uhkaa ei missään vaiheessa ollut, kokematon tohtori vain hätäili. Mieluummin toki liian varovainen kuin varomaton, mutta... niin.

Lue lisää

Maailmassa kuolee jatkuvasti sekä äitejä että vauvoja sen takia, että äidit eivät voi tai halua ottaa huomioon omia rajoituksiaan. Mistä sinä edes voit tietää, ettei ennenaikaisen synnytyksen uhkaa ollut?

Monet varmaankin selviäisivät raskauksistaan hengissä ilman sairauslomiakin, mutta miksi ihmeessä pitää tavoitteena vain hengissä selviämistä, kun tavoitteena voisi olla myös suhteellisen hyvinvoiva olo? En minäkään kannata sitä, että ollaan raskauden varjolla sairauslomalla "huvin vuoksi"; mutta raskaus on aika lyhyt aika ihmisen elämässä, joten ei sen takia kannata kituuttaa yhtään enempää kun on tarpeen.

.......... kirjoitti:

Maailmassa kuolee jatkuvasti sekä äitejä että vauvoja sen takia, että äidit eivät voi tai halua ottaa huomioon omia rajoituksiaan. Mistä sinä edes voit tietää, ettei ennenaikaisen synnytyksen uhkaa ollut?

Monet varmaankin selviäisivät raskauksistaan hengissä ilman sairauslomiakin, mutta miksi ihmeessä pitää tavoitteena vain hengissä selviämistä, kun tavoitteena voisi olla myös suhteellisen hyvinvoiva olo? En minäkään kannata sitä, että ollaan raskauden varjolla sairauslomalla "huvin vuoksi"; mutta raskaus on aika lyhyt aika ihmisen elämässä, joten ei sen takia kannata kituuttaa yhtään enempää kun on tarpeen.

Lue lisää

Voin tietää, kun ensimmäistä kertaa äitiysneuvolasa höyryävän puolivalmiin sijaisen jälkeen synnytysklinikan johtava lääkäri otti asiaan kantaa hyvin perustellen.

Joo joo, maailmalla tapahtuu ikäviä kun ei pidetä riittävästi huolta itsestä. En puhu nyt siitä. Vaan siitä kun sohvaperunaimmeiset inahtaa joka ikisestä juilaisusta ja kuvittelee että joka jomotukseen paras ja tarpeellinen lääke on makaaminen. Etova olo, selkäkipu, väsymys yms. on usein enemminkin epämukavaa kuin vaarallista. Epämukavuuttakaan ei tarvitse kohtuuttomasti kestää, mutta jonkinlaisia tuntemuksia ehkä voisi odottaja sietää - ja asenne tekee paljon. Enkä nyt tarkoita niitä ihmisiä, joilla on oikeita kipuja tai vaikeaa pahoinvointia, tai esimerkiksi haitallisia supistuksia jotka on totta kai otettava vakavasti, vaan niitä, jotka kuvittelee heti testin plussattua että joka ikinen muutos ja tuntemus edellyttää viikon hartautta ja tutkiskelua :) Lisäksi voisi olla paikallaan huolehtia siitä yleiskunnostaan ja esimerkiksi keskivartaloa tukevasta lihaskunnosta jo ennen raskautta!

Ei vaan kuulosta luontevalta, että raskauden vuoksi ISO OSA naisista ei kykenisi suoriutumaan ilman kohtuutonta epämukavuutta normaalista länsimaalaisesta arjesta. Toki JOIDENKIN raskaus on vaikeampi ja JOIDENKIN työ on erityisen riskialtista tai kuormittavaa, mutta näitä sairaslomia on paljon enemmän. Osalla olisi paikallaan vain asennekorjaus. Jos olet eri mieltä, niin meidän on tyydyttävä siihen, se on ihan luvallista meille molemmille :)

.......... kirjoitti:

Maailmassa kuolee jatkuvasti sekä äitejä että vauvoja sen takia, että äidit eivät voi tai halua ottaa huomioon omia rajoituksiaan. Mistä sinä edes voit tietää, ettei ennenaikaisen synnytyksen uhkaa ollut?

Monet varmaankin selviäisivät raskauksistaan hengissä ilman sairauslomiakin, mutta miksi ihmeessä pitää tavoitteena vain hengissä selviämistä, kun tavoitteena voisi olla myös suhteellisen hyvinvoiva olo? En minäkään kannata sitä, että ollaan raskauden varjolla sairauslomalla "huvin vuoksi"; mutta raskaus on aika lyhyt aika ihmisen elämässä, joten ei sen takia kannata kituuttaa yhtään enempää kun on tarpeen.

Lue lisää

Erittäin hyvin sanottu. On typerää lähteä leikkimään tulella ja sikiön hengellä pelkästään sen vuoksi, että haluaa näyttää olevansa vahva ja pärjäävä "kun onhan sitä ennenvanhaankin tehty niin ja näin". Itseasiassa aika kova ajattelu tapa, ottaa nyt riski ennenaikaiseen synnytykseen ja keskosen saamiseen. Itse ajattelen myös ensisijaisesti sikiön hyvinvointia ja turvallisuutta. Oikeastaan aika tyhmää verrata edes johonkin sellaiseen miten on ollut ennen kun silloin ei ole ollut lääketiedekkään niin kehittynyttä kuin nykyisin. Ihmisarvosta ja lasten ihmisarvosta nyt puhumattakaan. Joillakin on myös tapana vähätellä toisten kipuja ja kokemusta siksi, koska eivät ole itse olleet vastaavassa tilanteessa. Helppohan se on sivusta tuomita toinen jos itsellä on ollut helpot raskaudet ja vähillä vaivoilla selvinnyt.

keittiömuija... kirjoitti:

Erittäin hyvin sanottu. On typerää lähteä leikkimään tulella ja sikiön hengellä pelkästään sen vuoksi, että haluaa näyttää olevansa vahva ja pärjäävä "kun onhan sitä ennenvanhaankin tehty niin ja näin". Itseasiassa aika kova ajattelu tapa, ottaa nyt riski ennenaikaiseen synnytykseen ja keskosen saamiseen. Itse ajattelen myös ensisijaisesti sikiön hyvinvointia ja turvallisuutta. Oikeastaan aika tyhmää verrata edes johonkin sellaiseen miten on ollut ennen kun silloin ei ole ollut lääketiedekkään niin kehittynyttä kuin nykyisin. Ihmisarvosta ja lasten ihmisarvosta nyt puhumattakaan. Joillakin on myös tapana vähätellä toisten kipuja ja kokemusta siksi, koska eivät ole itse olleet vastaavassa tilanteessa. Helppohan se on sivusta tuomita toinen jos itsellä on ollut helpot raskaudet ja vähillä vaivoilla selvinnyt.

Lue lisää

No mutta. Se, että alaselkä väsähtää töissä, ei ole uhka sikiön hengelle. Tiedätte aivan hyvin, etten tarkoita tilannetta jossa tuntemukset olisivat merkki jostain riskistä äidille tai lapselle. Jonkinlaiset tuntemukset vaan kuuluu useimpiin raskauksiin, ja niistä iso osa on täysin vaarattomia. Ja esimerkiksi raskausajan selkäkivut on hyvä esimerkki vaivasta joka harvoin makaamalla korjaantuu!

"Joillakin on myös tapana vähätellä toisten kipuja ja kokemusta siksi, koska eivät ole itse olleet vastaavassa tilanteessa." --> Aivan. Mitään ei saa yleisellä tasolla kyseenalaistaa tai kritisoida kun ei ole voinut olla toisen nahoissa.

Hare hare äitimyytti.

Mietin vuan kirjoitti:

No mutta. Se, että alaselkä väsähtää töissä, ei ole uhka sikiön hengelle. Tiedätte aivan hyvin, etten tarkoita tilannetta jossa tuntemukset olisivat merkki jostain riskistä äidille tai lapselle. Jonkinlaiset tuntemukset vaan kuuluu useimpiin raskauksiin, ja niistä iso osa on täysin vaarattomia. Ja esimerkiksi raskausajan selkäkivut on hyvä esimerkki vaivasta joka harvoin makaamalla korjaantuu!

"Joillakin on myös tapana vähätellä toisten kipuja ja kokemusta siksi, koska eivät ole itse olleet vastaavassa tilanteessa." --> Aivan. Mitään ei saa yleisellä tasolla kyseenalaistaa tai kritisoida kun ei ole voinut olla toisen nahoissa.

Hare hare äitimyytti.

Lue lisää

Itse olin ennen raskautta rautaisessa kunnossa. Pyöräilin lähes päivittäin 15 kilometrin matkat töihin ja siihen päälle lihaskunto harjoittelut pari kertaa viikossa. Selkälihakseni ovat kyllä huippukunnossa. Mitä pidemmälle raskaus eteni, sitä kipeämmäksi meni selkä ja lantion kivut ja kuviossa olivat mukana myös supistukset. Kävin säännöllisesti hierojalla ja venyttelin yms. mikään ei auttanut. Älä yritä tehdä tästä asiasta jotain muuta mitä se on ja leimata ihmisiä sohvaperunoiksi. Onneksi suurin osa terveydenhuollon ammattilaisistakin on sellaisia, jotka eivät halua ottaa riskiä hoitovirheistä ja siitä, että jotain sitten tapahtuisikin. Mikäähän ei voi sellaista virhettä korvata. Suurin osa on kuitenkin ihan kunnollisia ihmisiä eivätkä turhaan sairaslomaa halua/hae. Minulla oli tylsää kotona, mielummin olisin ollut töissä kuin kökkinyt kotona ja siivoillut nurkkia, mutta kuten jo sanoin. Minulle sikiö tulee ensin eikä ole tarvetta todistella kenellekään mitään.

keittiömuija... kirjoitti:

Itse olin ennen raskautta rautaisessa kunnossa. Pyöräilin lähes päivittäin 15 kilometrin matkat töihin ja siihen päälle lihaskunto harjoittelut pari kertaa viikossa. Selkälihakseni ovat kyllä huippukunnossa. Mitä pidemmälle raskaus eteni, sitä kipeämmäksi meni selkä ja lantion kivut ja kuviossa olivat mukana myös supistukset. Kävin säännöllisesti hierojalla ja venyttelin yms. mikään ei auttanut. Älä yritä tehdä tästä asiasta jotain muuta mitä se on ja leimata ihmisiä sohvaperunoiksi. Onneksi suurin osa terveydenhuollon ammattilaisistakin on sellaisia, jotka eivät halua ottaa riskiä hoitovirheistä ja siitä, että jotain sitten tapahtuisikin. Mikäähän ei voi sellaista virhettä korvata. Suurin osa on kuitenkin ihan kunnollisia ihmisiä eivätkä turhaan sairaslomaa halua/hae. Minulla oli tylsää kotona, mielummin olisin ollut töissä kuin kökkinyt kotona ja siivoillut nurkkia, mutta kuten jo sanoin. Minulle sikiö tulee ensin eikä ole tarvetta todistella kenellekään mitään.

Lue lisää

No sinä varmasti olet sitten niitä, joiden sairausloma on ollut aiheellinen. Sen tiedät vain itse ja ehkäpä lääkärisi. Kuten sanoin moneen kertaan, on ihmisiä joilla on oikeita kipuja ja jotka ovat saikulla aiheesta. Ja sitten on niitä toisia. Jos sinä kuulut ensimmäiseen ryhmään, se ei tarkoita, etteikö jälkimmäistä olisi olemassa. Älä yritä tehdä tästä asiasta jotain muuta mitä se on :)

Mietin vuan kirjoitti:

No mutta. Se, että alaselkä väsähtää töissä, ei ole uhka sikiön hengelle. Tiedätte aivan hyvin, etten tarkoita tilannetta jossa tuntemukset olisivat merkki jostain riskistä äidille tai lapselle. Jonkinlaiset tuntemukset vaan kuuluu useimpiin raskauksiin, ja niistä iso osa on täysin vaarattomia. Ja esimerkiksi raskausajan selkäkivut on hyvä esimerkki vaivasta joka harvoin makaamalla korjaantuu!

"Joillakin on myös tapana vähätellä toisten kipuja ja kokemusta siksi, koska eivät ole itse olleet vastaavassa tilanteessa." --> Aivan. Mitään ei saa yleisellä tasolla kyseenalaistaa tai kritisoida kun ei ole voinut olla toisen nahoissa.

Hare hare äitimyytti.

Lue lisää

Minulla väsähti alaselkä töissä ensimmäisessä raskaudessa. En hakenut sairauslomaa, koska onnistuin jotenkin kituuttelemaan sen selän kanssa lähes loppuun asti töissä. Seuraava raskaus tuli heti perään ja selkäkivut vain pahenivat, mutta silloin olin jo muutenkin hoitovapaalla ensimmäisestä. Olin koko ajan sitä mieltä, että "selkäkivut kuuluvat raskauteen", kuten minulle aina vakuuteltiin. En huolestunut siitäkään, kun ne eivät meinanneet parantua toisen raskauden jälkeen ja pärjäsinhän niiden kanssa kotona. Kun jälkimmäisen raskauden jäljiltä olin töihin palaamassa, niin selkä ilmoitti heti kättelyssä, että tätä työtä ei enää tehdäkään. Siinä vaiheessa oli pakko mennä lääkärille, koska en todella ollut kykeneväinen työntekoon ja niinhän kuvauksissa löytyikin yhtä jos toista vikaa, mitkä olivat ilmeisesti olleet jo aikaisemmin, mutta raskauksien ja levon puutteen takia pahentuneet melkoisesti. Lopputuloksena oli kahden vuoden sairausloma ja uudelleenkoulutus sen jälkeen, eikä selkä edelleenkään, yksitoista vuotta myöhemmin, ole kivuton. Lääkärin mukaan ehdottomasti olisi pitänyt hakea sairauslomaa raskauksien aikana heti kättelyssä, kun selkä alkoi reistailla, niin saattaisin yhä edelleen olla työkykyinen sen alkuperäisenkin ammattini kanssa. Ja mikä tärkeintä, ei olisi tarvinnut kitua näissä selkäkivuissa loppuelämää (tai jos loppuelämän, niin se ei olisi alkanut näin aikaisin). Arvaa siis vain olenko tyytyväinen siitä, että pidin raskausaikaisia selkävaivoja "normaalina" enkä hakenut sairauslomaa, vaikka kukaan ei kuollutkaan työinnossani? Ja arvaa vain onko ollut yhteiskunnalle halvempaa, että olin silloin muutaman kuukauden tunnollinen veronmaksaja ja sitten vuosia sairauslomalla ja vielä neljän vuoden uudelleenkoulutus veronmaksajien piikkiin?

Voi olla, että jotkut ovat sairauslomilla "turhaan" raskauden takia, mutta uskon, että suurin osa ei ole. Ja ne, jotka ovat turhaan eivät välitä muiden mielipiteistä tässä asiassa, ne joiden kuuluisi olla taas saattavat välittääkin. Miksi siis turhaan syyllistää ja arvostella sairauslomista yhtään ketään?

Mietin vuan kirjoitti:

No sinä varmasti olet sitten niitä, joiden sairausloma on ollut aiheellinen. Sen tiedät vain itse ja ehkäpä lääkärisi. Kuten sanoin moneen kertaan, on ihmisiä joilla on oikeita kipuja ja jotka ovat saikulla aiheesta. Ja sitten on niitä toisia. Jos sinä kuulut ensimmäiseen ryhmään, se ei tarkoita, etteikö jälkimmäistä olisi olemassa. Älä yritä tehdä tästä asiasta jotain muuta mitä se on :)

Lue lisää

Ne ihmiset, jotka siellä saikulla ovat huvikseen ovat kuitenkin harvemmassa. Ja alkuperäinen kirjoittaja tuskin kuuluu näihin tapauksiin :)...keittiölle kun ei oteta töihin laiskimuksia, siinä tahdissa eivät pärjää kahta tuntia pidempään. Yleensä keittiö-alan ihmisilla on jo luonne hyvin eloisa ja ahkera. Harvoin on tullut nähtyä sohvaperuna tyylisiä ihmisiä siellä...mutta toki joku yksittäinen tapaus saattaa olla. Kaikkien keittiöllä olevien on pystyttävä vauhdissa mukana ja siksi henkilö, joka ei ole kunnossa on vain haittana siellä. Nämä, jotka sairauslomalla ovat aiheetta, ovat harvoja tapauksia ja varmaankin muutenkin sen luonteisia, ettei työmoraalia ole, näitähän löytyy kaikilta aloilta ja molemmista sukupuolista. Raskaus on kuitenkin asia erikseen ja silloin on aina parempi katsoa kuin katua..

jgoihgpöa kirjoitti:

Minulla väsähti alaselkä töissä ensimmäisessä raskaudessa. En hakenut sairauslomaa, koska onnistuin jotenkin kituuttelemaan sen selän kanssa lähes loppuun asti töissä. Seuraava raskaus tuli heti perään ja selkäkivut vain pahenivat, mutta silloin olin jo muutenkin hoitovapaalla ensimmäisestä. Olin koko ajan sitä mieltä, että "selkäkivut kuuluvat raskauteen", kuten minulle aina vakuuteltiin. En huolestunut siitäkään, kun ne eivät meinanneet parantua toisen raskauden jälkeen ja pärjäsinhän niiden kanssa kotona. Kun jälkimmäisen raskauden jäljiltä olin töihin palaamassa, niin selkä ilmoitti heti kättelyssä, että tätä työtä ei enää tehdäkään. Siinä vaiheessa oli pakko mennä lääkärille, koska en todella ollut kykeneväinen työntekoon ja niinhän kuvauksissa löytyikin yhtä jos toista vikaa, mitkä olivat ilmeisesti olleet jo aikaisemmin, mutta raskauksien ja levon puutteen takia pahentuneet melkoisesti. Lopputuloksena oli kahden vuoden sairausloma ja uudelleenkoulutus sen jälkeen, eikä selkä edelleenkään, yksitoista vuotta myöhemmin, ole kivuton. Lääkärin mukaan ehdottomasti olisi pitänyt hakea sairauslomaa raskauksien aikana heti kättelyssä, kun selkä alkoi reistailla, niin saattaisin yhä edelleen olla työkykyinen sen alkuperäisenkin ammattini kanssa. Ja mikä tärkeintä, ei olisi tarvinnut kitua näissä selkäkivuissa loppuelämää (tai jos loppuelämän, niin se ei olisi alkanut näin aikaisin). Arvaa siis vain olenko tyytyväinen siitä, että pidin raskausaikaisia selkävaivoja "normaalina" enkä hakenut sairauslomaa, vaikka kukaan ei kuollutkaan työinnossani? Ja arvaa vain onko ollut yhteiskunnalle halvempaa, että olin silloin muutaman kuukauden tunnollinen veronmaksaja ja sitten vuosia sairauslomalla ja vielä neljän vuoden uudelleenkoulutus veronmaksajien piikkiin?

Voi olla, että jotkut ovat sairauslomilla "turhaan" raskauden takia, mutta uskon, että suurin osa ei ole. Ja ne, jotka ovat turhaan eivät välitä muiden mielipiteistä tässä asiassa, ne joiden kuuluisi olla taas saattavat välittääkin. Miksi siis turhaan syyllistää ja arvostella sairauslomista yhtään ketään?

Lue lisää

Niinpä, näin minäkin ajattelen. On parempi ajatella järkevästi kuin yrittää todistaa jollekkin jotain. Selkä on kuitenkin tärkeä monessakin ammattissa ja sen olisi hyvä pysyä kunnossa. Moni varmaan rasittaa ja pilaa selkänsä juuri tunnollisuuttaan ja sen vuoksi koska haluaa olla hyvä työntekijä. Siinä helposti unohtuu se oma terveys. Ei tosiaan kannata kenenkään välittää joidenkin yksittäisen ymmärtämättömien ihmisten kommenteista ja mielipiteistä. Eiväthän he joudu sen kipeän selän kanssa elämään. Ja tosiaan, enpä olisi minäkään uskonut kuinka kipeäksi selkä voi mennä. MInullekkin työssäni selkäkivut olivat ihan arkipäivää ja joka ilta sai kärsiä niistä. Ne olivatkin pientä verrattuna siihen kuinka kipeäksi selkä lopulta meni. Itkua siinä sai jo vääntää...

keittiömuija kirjoitti:

Ne ihmiset, jotka siellä saikulla ovat huvikseen ovat kuitenkin harvemmassa. Ja alkuperäinen kirjoittaja tuskin kuuluu näihin tapauksiin :)...keittiölle kun ei oteta töihin laiskimuksia, siinä tahdissa eivät pärjää kahta tuntia pidempään. Yleensä keittiö-alan ihmisilla on jo luonne hyvin eloisa ja ahkera. Harvoin on tullut nähtyä sohvaperuna tyylisiä ihmisiä siellä...mutta toki joku yksittäinen tapaus saattaa olla. Kaikkien keittiöllä olevien on pystyttävä vauhdissa mukana ja siksi henkilö, joka ei ole kunnossa on vain haittana siellä. Nämä, jotka sairauslomalla ovat aiheetta, ovat harvoja tapauksia ja varmaankin muutenkin sen luonteisia, ettei työmoraalia ole, näitähän löytyy kaikilta aloilta ja molemmista sukupuolista. Raskaus on kuitenkin asia erikseen ja silloin on aina parempi katsoa kuin katua..

Lue lisää

Eihän se raskaus koskaan mikään sairaus ole, mut miks esim. raskaana ollessa pitää jaksaa töissä selkä kipeänä, vaikka ilman raskautta olisi sairaslomalla samasta syystä? Taikka pahoinvointi ja oksentelu, jos oksentaa vaikkapa 7 kertaa tunnissa eikä edes vesi pysy sisällä, niin pitää silti jaksaa, koska se vaan kuuluu taudinkuvaan? Tuskinpa kukaan vatsataudissakaan ainakaan kovin ruumiillista työtä jaksaa tehdä.

Jotain järkeä tähän hommaan, ärsyttää itteäkin sellaset ihmiset, jotka ei todellakaan tiedä millasta raskausaika voi pahimmillaan olla... Ja eihän toi jatkuva oksentelukaan oo sikiölle vaarallista, tai ainakin hyvin harvoin, mut kaipa sillä äidinkin olotilalla pitäis jokin painoarvo asiassa olla?

Mä oon ainakin ottanu sen asenteen, että teen just niinku hyvältä tuntuu, esikoisen kanssa ajattelin kanssa ettei raskaus oo mikään sairaus, ja viikolta 23 määrättiin vuodelepoon. Nyt oottelen kolmatta, keskimmäinen on 1,5 vuotias, työ fyysisesti todella raskasta, eikä mulla oo enää mitään typerää näyttämisen tarvetta kellekään.

Tsemppiä vaan kaikille teille, jotka oikeasti kamppailette tavalla tai toisella vaikean raskauden kanssa... Itse nyt 4,5 viikkoa kotona makoilleena voisin nirhata joka ainoan joka joskus vielä puhuu "siunatusta tilasta"...

"Tietenkin ekstreemitapaukset on erikseen, mutta noin yleisesti ottaen absoluuttinen työkyvyttömyys on aika harvinaista. "

Tuo perustuu sun olettamukseen, voit puhua vain omasta puolestasi et muiden. Niiden jotka on esimies asemassa tai palkanmaksajan niin tottakai he tykkäävät ajatella niin, että työntekijän pitäisi uhrata omat terveys ja raskauden aikana ehkä jopa ottaa riski keskosvauvastakin kunhan vain työnantaja pääsee helpomalla. Eihän se sitä palkanmaksajan persettä kutita jos toisen terveys menee tai synnytys käynnistyy ennenaikaisesti. Eihän se hänen elämäänsä kosketa.

Tunnolliset lojaalit työntekijät harvoin saavat mitään ylimääräistä kiitosta, bonuksia tai palkankorotuksia yms. uhrauksistaan matalapalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla. Päinvastoin. Vai montako kertaa olet nähnyt esim. huonosti palkattujen siivoojien tai keittiöalan ihmisten lakkoilevan? Montako kertaa paperiliitto on ollut lakossa...? Kyllä naiset vaativat vähän työnanatjilta verrattuna miehiin. Asia onkin niin, että naisilta odotetaan enemmän kuin miehiltä työpaikoilla monessakin suhteessa.

Yrittäjät ja palkanmaksajat, henkisen työn tekijät ja fyysisen työn tekijät, ovat monien sairauksien kanssa aivan eriarvoisessa asemassa. Esimerkiksi se pikkuflunssa ei varmasti vaikuta mitenkään tietokoneen ääressä istuvan työpäivään, mitä nyt ehkä on vähän kurjempi olo (samanlainen kuin kotona olisi), mutta se fyysisen ja rankan työn tekijä on huomattavasti huonommassa asemassa ja hänen kohdallaan on jopa mahdollista, että työssäkäynti pitkittää ja pahentaa flunssaa.

Itse yrittäjänä tiedän, kuinka korkea on kynnys jäädä sairauslomalle, koska se on palkatonta ja yleensä vaatii asiakkaiden peruuttamista ja uusien aikataulujen järjestämistä ja kaikki työt on kuitenkin jossain vaiheessa saatava tehtyä. Käytännössä siis parin päivän sairausloma tarkoittaa helposti kolmen päivän ylimääräistä työtä tai vaihtoehtoisesti kolmen päivän palkan menetystä. Valitettavasti tämä vain usein tarkoittaa sitä, että sen parin päivän sairausloman sijasta ollaan pari viikkoa töissä puolikuntoisena, mistä johtuen tuottavuus on sen koko kaksi viikkoa huonompi ja oma terveys kärsii. Niinpä olenkin ottanut tavaksi jäädä kotiin heti, jos on yhtään kipeä olo, koska silloin yleensä selviän sillä päivän tai parin sairauslomapäivällä. Tosin missään tilastoissa ei koskaan näy se, kuinka paljon lopulta olenkaan sairauslomilla, koska minähän en niitä sairauslomia hae, jään vain kotiin.

Alemmissa sosiaaliluokissa on juuri siksi enemmän sairauslomia, koska siellä ollaan niissä raskaammissa töissä, joista lomaa tarvitaan helpommin. Tietokoneen ääressä omaa tahtia töitään tekevä voi ihan hyvin käydä vaikka raskauspahoinvoinnissa oksentelemassa puolen tunnin välein, mutta liukuhihnalla työskentelevä ei pääse oksentamaan muuten kuin tauoilla ja se väli pitäisi tehdä ihan rankkaa työtä.