katso metsää
jykevien runkojen rivistöä
kuin tumma sotilaallinen komppania
huurteessa
näkymättömät kaiverretut sydämet
suudelmien sinetit
vaimenneina kämmenten hapuilevat äänet
pensaiden sihisevä pyöreys
kuin naisen rintojen kaari
hiutaleiden hyväily
kuuraisille kasvoille sulava pehmeä peite
Luojan luomaa neitseellisyyttä
kohduissa kuhina
keväällä puhkeaa ja syntyy
silmujen pulputuksessa
aamukasteen syleilyssä
rakkaus
ja rakkauden oras
jykevien runkojen rivistöä
kuin tumma sotilaallinen komppania
huurteessa
näkymättömät kaiverretut sydämet
suudelmien sinetit
vaimenneina kämmenten hapuilevat äänet
pensaiden sihisevä pyöreys
kuin naisen rintojen kaari
hiutaleiden hyväily
kuuraisille kasvoille sulava pehmeä peite
Luojan luomaa neitseellisyyttä
kohduissa kuhina
keväällä puhkeaa ja syntyy
silmujen pulputuksessa
aamukasteen syleilyssä
rakkaus
ja rakkauden oras
Vastaukset 28
Vanhimmat
... se elää
vaikka kasvojaan ei paljasta
hivelevinä käsinä
tanssivina sormina iholla
se elää vain sydämessä
näyttääntyy kirkkaana katseena
hymyilevänä kutsuvana suuna
jalkojen aukaisussa
rakkaudelle
rakkaalle ...
voi hitsi mikä hienon kaunis runo
todellinen lukuelämys
täynnä hyviä elementtejä
ja muutakin sanoinkuvaamatonta ylimaallista ...
huippu hyvin hyvä upea runoilijatar linda !!!
lukuelämyksen tuottava teksti/runosi tässä,
olit saanut siihen paljon enemmän ihmisen
repaleisuutta, kuin mitä omassani oli. Minä
uppouduin jotenkin eilen aamulla ikkunasta
katsomaani maisemaan, sen valkoiseen keveyteen
ja puhtauteen. Aiemminhan olen käyttänyt paljon
enemmän luonnon elementtejä runoissani, kuin
nykyään käytän. Omasta mielestäni kokonaisuus
olisi kaivannut hiomista, vaikka kyllä se noinkin
toki toimii.
Ja höpöhöpö, ylimaallista nyt ole koskaan saanut
aikaiseksi. Kehusi malja läikkyy kyllä nyt hiukan yli
sillai lempeästi todeten - sorry.
Kaikesta muusta kiitän Jouni Sinua ja muistutan, että
olet itse maisemakuvausten A-luokkaa.
Kiitos.
Olet minulle värejä taivaankannen pilvissä,
kun ne punaa, rusoa hehkuvat, olet kuvia
auringonlaskun, jotka mieleen tarttuu kuvaksi,
muistoissa hellittäväksi, Olet kuin heräävä Rakkaus..
Olet kaunis, johon ei halua vielä koskea, vain
herättää Sinussa rakkaus, ajatuksin Sinua hyväillä,
sanoin käydä lävitse Sinua, kosketella ajattelusi ääriviivoja,
tunnustella omassa sisällääni, mikä Sinussa kaunista..
Olet vasta herkkä ääni elämääni, heräävät
tunteeni hermoratojani pitkin nautintoon, kuin
vehreä, salaperäinen kuru kohti tuntematonta laaksoa,
kostean sivelemät kasvustot, joissa tuoreus tuntuu..
Olet minulle niin paljon jo, vaikka on ole Sinuun
vielä tarttunut, olet tunnustellut minua sisältäni, kajoamatta
minuun sormellasi, se kaikki on vasta edessä, kutsuvana,
minä Sinun salaisuuksiesi luona, vuotana nautintoihisi..
..vaikka Rakkautemme on vasta maasta kosteuteen
pyrkivää, siinä on minussa jo juuristot..
http://www.youtube.com/watch?v=tyT3oRZddQk&feature=related
Kiitos Runostasi.
Kun katson Sinua Nainen, katson
luontoa, joka sielunsa kauneudeksi
asettaa..
Rikkumattomiksi muodoiksi, persoonaksi,
yksilöksi, joita on vain laatuaan yksi
ja ainut..
Voiko missään kuin Sinussa asua luonnon nerous,
luovuus niin, nauttia jo, kun saa katsoa ja
siitä tuntea..
Ja maistaa sitä, mikä joka kevät Sinussa
tuoksuvana vuotaa..ja siihen uudelleen
Rakastua.
Tuore, erilainen ja suuren
persoonan omaava Rakkaustunosi..
Lukija tahtoo aina päästä pois entisestä,
samanlaisesta, haluaa kohdata uutta Runoa, erilaista,
tämä tekstisi on jotain epätyypillistä..
Rikkaat ja kauniit säkeet, hieno
tarina ja sen kuljettaminen sanoin, loppuun
saakka hienosti ja eheästi..
Tämä oli kovasti hyvä Runo lukea
ja kiinnittää muistiin.
Nautinnon, rennon olon
ja hymyn talvista päivää Sinulle
tänään.
ja musiikki, kuin unessa leijailua.
Puna, hehkuva ruso - auringonlaskun kuva.
Kaunista, jotain käsinkosketeltavaa, uniikkia
tunnen olevani käsissäsi. Hermoratojen syke
ja salaperäisyys - kaikki tiivistyy minussa kohdaten
Sinut. Olen salaisuuksineni avoin
juurineni valmis kietoutumaan Sinuun.
Yhdessä olemme vahvat.
Sorry, että upean runosi taikavoimasta intoonnuin
itsekin hieman vaikken pystykään tavoittamaan samoja
kielikuvia kuin Sinä. Kiitos tekstistäsi, siinä oli jälleen
ihan omanlaisensa rytmiikka ja tunteiden kavalkadi.
Kuten tuossa Jounille sanoin, ennen muinoin käytin
hyvinkin paljon luontoa rakkausrunoissani ja nyt
sen synnytti kaunis, lumenvalkoinen eilinen aamu.
Kiitos nöyrä runostasi ja sen aikaansaamista tunnoista
minussa sekä ainutkertaisesta analysoinnista omaan tuotokseeni.
Valkoista, ilon täyteistä päivää Sinulle.
valkoinen huntu laskeutuneena
suutelevien oksistojen riviin,
jotka hyväilevät toisiaan
kuin ikuista rakkautta vannonut pari.
Kuinka luonto tuokaan rakkauden
lähelle ihmistä,
näyttäen sen sanomattoman keveyden
jolla rakkautta ruokitaan.
Voi melkeinpä kuulla
äänettömän huudon,
sanomattoman kosketuksen
ihollaan, kostean suudelman
huulillaan, ja suuren määrän
rakkautta.
Jospa me ihmiset osaisimme
näyttää tunteemme,
rakastaa toisiamme kuin
keväinen oras,kosteata maata.
Loistavaa,loistavaa linda!
Tästä ei voi olla pitämättä.
Lumisin terveisin J.
todella hienoa ja silmiä hyväileviä säkeitä on
Sinunkin runosi. Ihan pikkuisen tunnen tyyty-
väisyyttä siitä, että niin Sinä kuin viisseiskakin
löysitte runostani noin paljon inspiroivia ai-
neksia kirjoittaa vastarunoa, vaikka se olikin
pitkästä aikaa melko poikkeava ns. vakioreper-
tuaaristani.
Nöyryydellä Sinua kiitän J. ajatuksistasi/runostasi
ja kannustavasta palautteestasi muutenkin.
Ihanan kuinka sanoisin
sensuellisuus
oli runoosi kätkeytynyt
Komeasti olit luonnon
asuun
uuteen kasvuun
yhdistänyt
ihmisen ja naisen
koko olemuksen
Erittäin vahva ja
uusiutumista
sinussa.......
kiitän sinua nautinnollisesta runoelämyksestä..
koska runoystävyytemme on vielä melkeinpä
orasvaiheessa, että olen kirjoittanut aikoinaan
hyvinkin paljon luontoaiheisia runoja joihin
olen sidosaineeksi oikeastaan sisällyttänyt
rakkauden. Siis siinä mielessä ei ollut uusi
aluevaltaus, paremminkin paluuta entiseen.
Sensuellisuus oli miellyttävä sana, jolla kuvasit
lukukokemustasi. Siitä ja kaikesta kirjoittamastasi
lämmin kiitos.
pehmeästi etenevä
kuin ilveksen askeleet
puhtaassa lumessa
kiitos linda raikkaasta makupalasta
olipa ihanaisesti kuvattu palaute Sinulta,
erilainen ja hyvin mieluisa.
Höyhenenkevyt, silti suuri kiitos
viehättävyydestäsi. Ihanaa löytää pitkästä
aikaa Sinutkin täältä.
Muistan kuinka ne sydämet
kaiverrettin näkyviin puun runkoon
ja ne rintojen pyöreydet
ovat vieläkin mielessä
vaikka vuosia on kulunut jo paljon.
Kevät nostaa tunteet pintaan
vaikka kyllä niitä on muulloinkin.
Kiitos Lindalinda runostasi.
niin sitä tehtiin ja vieläkin voisin mennä
ja etsiä sen puun - yrittää löytää kaiverretun
sydämen ja nimikirjaimet sen sisällä. Ainakin
vielä pari vuotta sitten se oli paikallaan,
nyt saattaa tietenkin jo olla kaadettu sekin.
Kevät on rakkauden aikaa, joten annetaan unelmillemme
siivet.
Kiitos kun poikkesit ja lausuit aatoksesi.
pimeä metsä on pelottava
ainakin pienenä oli
monet kerran juostua
kiireesti kotiin
olin paras koulussa 100 metrillä
puut tosiaan näyttävät sotilailta
kippurakanto joltain mystiseltä olennolta
sait mahtavan maiseman noilla harkituilla sanoilla
joita en olisi osannut käyttää
sitä vielä...?
kävi mielessä ..
tästä saisi mahtavan sinfonian
viulu kuvaisi tuulen vinkumista
helistin lumen helinää hangella
ja eiköhän se pimeys ole suurimmalle osalle
lapsosia pelottava. Sinäpä olet sitten ollutkin
oikein ykköskorokkeella loistaja, hienoa.
Mahdottoman paljon kiitoksia rikkaasta
viestistäsi, toit kyllä hyvää mieltä minulle.
Miten osaisinkaan sanojani oikein asetella
Ja luoda luettavaksi nämä ajatukset ja
tunteiden virrat mitkä runosi aikaansai
Runosi kielikuvat ovat vertaansa vailla
Mykistyttävän hieno runo
Miten osaavaa, soljuvaa runokieltä
Aistikas, kielen pinnalla tuntuva
Rikasta lyriikkaa
terveisin Haltioitunut tytteli
olisipa se ihanaa, jos joku joskus lausuisikin runoni ääneen.
Tai no, on kyllä yksi naisystikseni joka toisinaan niin tekeekin
ja hän on oikea lausujatar - upeasti tekee vaatimattomista
runoistani melkeinpä taidetta.
Mutta hieno, täyteläinen palaute Sinulta.
Kiitos paljon * niiaa *
Olipas mukava runo tuiskun keskelle, tässähän oottaa jo kevättä innolla. t.sakke
kiitti, kiva kun olet viivähtänyt runoni äärellä
ja vielä kommentoinutkin. Kevättähän tässä jo
oikeastaan odotellaankin auringon myötä kovasti
ja lumien sulamista.
Iloa ja hyvää mieltä Sinulle sinne jonnekin.
Niin korkea taivas"
Kaunista runoutta sinulta jälleen
hyvillä mielin luin palautteesi.
Paranemista pikaista edelleen Sinulle tässä toivotan
ja valkean päivän jatkoa.
huomasin että kun vähän mielikuvitusta käyttää katsoessaan ikkunasta ulos,
voi nähdä kuvailusi maisemaa... maaseudulla kaikki on mahdollista. :)
ja näet mitä luultavammin ikkunastasi vain betonibunkkereita,
tiilitaloja ja autojen vilinää. Olen paljon onnekkaammassa
asemassa, jokaisesta ikkunastani näen puita, puita ja vielä
kerran puita, lumen peittämiä ja koristamia. Niissä oli
kylliksi kirjoittamaan tämä runoni, vaikka ei se ihan niitä
tyypillisimpiä rakkausrunojani toki olekaan.
Mutta oikein hienoa, jos mielikuvituksesi avuin sait
edes jonkinlaisen kuvan maisemistani.
Siitä kiitos !
Tummaa ja valkeaa, harmaita varjoja
lumipukuisia puita vasten taivaanrantaa
Jääpuikkoja, täynnä kohmeisia taivaan kyyneleitä
odottamassa auringon lämpimiä säteitä
kuin sadun prinssiä, joka suutelee
uinuvaan elämän.
Kinokset kuin kaareutuvat povet
lumikyynelten hyväileminä
Maa pidättää hengitystään lumen ihon alla
aika on odotusta ensimmäisen huokauksen
kun auringon katse rakkauden lämmöllään
saa sen levollisen kehon vavahtamaan.
Jäätyneen kyyneleen pudotessa
sen kristallinkirkkaasta peilistä voit nähdä
rakkauden ihmeen.
Neitsyeen valkoisen hunnun alta paljastuu
hedelmällisyyden jumalattaren kiihkeä keho
valmiina rakkauteen.
joka on voinut kirjoittaa nämä täyteläiset,
syvällisen kauniit säkeet. Tuntisin ne varmasti
ihan missä tahansa, mutta olen kovasti onnellinen,
että ne on runoni sisällä.
Tunnelmallista, jotenkin mystistä kerrontaa jota
ihaillen luen ja ahmin.
Ystäväni, olet avannut jälleen kerran minulle uusia
ulottuvuuksia runoilussa. Kunpa joskus kasvaisin ja
taitaisin samanlaisen kirjoittamisen taidon.
Kiitos, talteen menee jälleen ja tulee luettua vielä
monen monta kertaa.
Kanssasi katselen,
huurteisia puita runkojen,
rivissä kuin sotilaat,
lumisissa puvuissaan,
kuin untuvikot,
elämää kokemattomat.
Sydämet meidän,
joihin nimet kaiverrettiin,
nuo näkymättömät,
jotka suudelmin sinetöitiin,
hiljaa hävisivät,
haihtuen,
irti käsistä, kämmenistä,
ei ääntä..
lumi kinoksia muovaten,
pensaita,
kuin naisen rintoja,
hiutaleet,
lumen nuo muodon koristaen,
kasvot rakkauden,
luojan luomaa,
neitseellistä tuo maisema,
kevään tuloon,
syntyyn..
kevät syntyy,
silmujen hehkeään avautumiseen,
kuin ihmisen sielu,
uudelle rakkaudelle,
aamukaste,
sitä rakkautta raviten.
se olisi kyllä ansainnut ihan oman aloituksen,
suoranaista tuhlausta, että piilotit sen oman runoni
sisään. Sinussa piilee Suuri Runoilija, joka kätket
taitosi vakkaan - ihan suotta.
KIITOS !
Tässä runossa oli todella minua puhutteleva sanamaailma. Luonnon elementit ja ihanan lämminhenkinen tunnelma :)
oikein mukava kuulla.
Luonto oli aiemmin paljon enemmän runoissani,
kuin tänä päivänä. Tämä syntyi omasta ikkunastani
katsottuna ja maisemasta joka silmiin avautuu niin
upeana tänä lumirikkaana talvena.
Kiitos paljon, että viivähdit ja kommentoit.