sain ensimmäisen lapseni joulukuussa. pari päivää meni yli, lapsivettä alkoi tulemaan päivällä. tästä parin h jälkeen käytiin synnytysvastaanotolla, josta lähdimme takaisin kotiin odottamaan supistuksia. aamulla piti mennä takaisin, jos eivät ole alkaneet. pieniä supistuksia alkoi tulla harvakseltaan yöllä, mutta mentiin aamulla 8 takas synnärille missä katto supistuskäyrää jne. ei tuntunu kuin menkkakivuilta vielä siinä vaiheessa.
12 aikaan meidät lähetettiin sit synnytysaliin saamaan oksitosiinia tipassa et lähtis supistukset vauhtiin. no lähtihän ne sitten.. tunnin päästä sai leikkiä ilokaasun kanssa, ei se kipuun vaikuttanut yhtään mutta pisti pään pyörälle ja auttoi rentoutumaan supistusten välissä. puoli kolmelta, kun olin 3-4cm auki sain sitten epiduraalin (jonka laittaminen ei sattunut yhtään) joka alkoi vaikuttaan aika nopsaan.
1. epiduraalin teho alkoi sit vaimeneen 18 maissa , oksitosiinia tuli koko ajan suoneen joten melko kovia ne supistukset sit oli kun vaikutus lakkas. mut sain sit lisää epiduraalia pian ja kesti hetken aikaa et alkoi vaikuttaan, olin 5-6cm auki.
kahdeksan jälkeen kätilö tarkasti paikat ja sanoi et nythän tää olis tulossa ja sit alkoivat järjesteleen tarvikkeita loppuvaihetta varten. sit alkoivat neuvomaan et milloin tulee supistus, et milloin pitää ponnistaa. muutaman supistuksen jälkeen sain ideasta kii ja aika nopsaan se sitten tuli sieltä. synnytyksen kestoksi on merkitty 31h, ponnistusaika 9min. ulkosia repeämiä ei ollut, emättimen sisälle tuli jokin pieni mihin 3tikkiä (en ite huomannu mitään, ees sitä kun kätilöt ompeli sen) ja on parantunu täysin.
jäi kyllä tosi hyvä mieli tästä, eka kerta niin jännitti aika lailla mut ihan turhaan. sit kun oli vielä kätilöopiskelija mukana hän ehti oleen paljon huoneessa ja kertoa mitä missäkin tapahtuu jne.
ite olin ehkä suunnitellut olevani enemmän jalkeilla, jumppapalloa ym. mutta ei sitä tuolla salissa edes muistanu kun makas vaan sängyllä koko ajan =D ja siinä olikin ihan hyvä lepäillä ja kuunnella musiikkia tai höpötellä miehen kanssa (tai roikkua siinä ilokaasuputkessa kiinni).
vauvan syntymän jälkeen se pääs pian rinnalle ihmettelemään ja imeen rintaa, sit otettiin mittoja ja ite pääsin suihkuun ja sit isi otti vauvan syliin ja meille tuotiin iltapalaa. sit käppäiltiin osastolle jossa isä sai olla puoleen yöhön asti kunnes ite halus lähteä.
osastolla ei sit taas kukaan ehtinyt neuvoa tai näyttää juttuja et ite joutu melkein kaikki miettimään...niin ja ihan neuvoksi et jos siellä ei saa nukutuksi niin pyydät unilääkkeen hoitajalta ja vauva yökölle hoitoon!!!!! ite olin niin tyhmä etten tehnyt niin, vaan sen 3päivän aikana mitä sairaalassa oltiin nukuin yhteensä 5h, ja se ei ollut hyvä homma =( ja oli pelkästään hyvä et siel sai vierailla ainoastaan isä. naapurisängyn vanhemmissa muksuissa oli jo tarpeeks hälinää...
12 aikaan meidät lähetettiin sit synnytysaliin saamaan oksitosiinia tipassa et lähtis supistukset vauhtiin. no lähtihän ne sitten.. tunnin päästä sai leikkiä ilokaasun kanssa, ei se kipuun vaikuttanut yhtään mutta pisti pään pyörälle ja auttoi rentoutumaan supistusten välissä. puoli kolmelta, kun olin 3-4cm auki sain sitten epiduraalin (jonka laittaminen ei sattunut yhtään) joka alkoi vaikuttaan aika nopsaan.
1. epiduraalin teho alkoi sit vaimeneen 18 maissa , oksitosiinia tuli koko ajan suoneen joten melko kovia ne supistukset sit oli kun vaikutus lakkas. mut sain sit lisää epiduraalia pian ja kesti hetken aikaa et alkoi vaikuttaan, olin 5-6cm auki.
kahdeksan jälkeen kätilö tarkasti paikat ja sanoi et nythän tää olis tulossa ja sit alkoivat järjesteleen tarvikkeita loppuvaihetta varten. sit alkoivat neuvomaan et milloin tulee supistus, et milloin pitää ponnistaa. muutaman supistuksen jälkeen sain ideasta kii ja aika nopsaan se sitten tuli sieltä. synnytyksen kestoksi on merkitty 31h, ponnistusaika 9min. ulkosia repeämiä ei ollut, emättimen sisälle tuli jokin pieni mihin 3tikkiä (en ite huomannu mitään, ees sitä kun kätilöt ompeli sen) ja on parantunu täysin.
jäi kyllä tosi hyvä mieli tästä, eka kerta niin jännitti aika lailla mut ihan turhaan. sit kun oli vielä kätilöopiskelija mukana hän ehti oleen paljon huoneessa ja kertoa mitä missäkin tapahtuu jne.
ite olin ehkä suunnitellut olevani enemmän jalkeilla, jumppapalloa ym. mutta ei sitä tuolla salissa edes muistanu kun makas vaan sängyllä koko ajan =D ja siinä olikin ihan hyvä lepäillä ja kuunnella musiikkia tai höpötellä miehen kanssa (tai roikkua siinä ilokaasuputkessa kiinni).
vauvan syntymän jälkeen se pääs pian rinnalle ihmettelemään ja imeen rintaa, sit otettiin mittoja ja ite pääsin suihkuun ja sit isi otti vauvan syliin ja meille tuotiin iltapalaa. sit käppäiltiin osastolle jossa isä sai olla puoleen yöhön asti kunnes ite halus lähteä.
osastolla ei sit taas kukaan ehtinyt neuvoa tai näyttää juttuja et ite joutu melkein kaikki miettimään...niin ja ihan neuvoksi et jos siellä ei saa nukutuksi niin pyydät unilääkkeen hoitajalta ja vauva yökölle hoitoon!!!!! ite olin niin tyhmä etten tehnyt niin, vaan sen 3päivän aikana mitä sairaalassa oltiin nukuin yhteensä 5h, ja se ei ollut hyvä homma =( ja oli pelkästään hyvä et siel sai vierailla ainoastaan isä. naapurisängyn vanhemmissa muksuissa oli jo tarpeeks hälinää...
Vastaukset 1
Vanhimmat
onnittelen onnistuneesta synnytyksestä. Itellä meni kans eka tosi hyvin, toivottavasti tää toka tulis samalla tavalla :) Tays:iin oon menossa tätä tokaa pykäämään joten kiva kuulla että siellä oli mukava synnyttää. Kaikkea hyvää teille jatkoonkin!!