Heih!
Olen 17-vuotias tyttönen. Mulla on ollut usean vuoden ajan rakkaana harrastuksena huilunsoitto. Halu kehittyä siinä on vaan kasvanut vuosien edetessä, mietin sitä jopa ammatiksi asti.
Viime keväänä kuitenkin tuo haave kaatui. Esiinnyin eräässä tilaisuudessa. En vieläkään tiedä miksi, mutta jostain syystä jännitin esiintymistä niin paljon, että se meni täydellisesti pieleen. Mun koko keho tärisi kauhusta eikä soittamisesta tullut mitään... Huulet meinas lipsua suukappaleelta ja ääni kuulosti ihan kauhealta. Viimenen niitti oli se kun näin katsomossa pari puolituttua jotka tärisi nekin, mutta tällä kertaa naurusta.
Mulle jäi ihan kauheet traumat tuosta. Kohta jo vuoden oon kantanu tuota hirveetä kokemusta sisälläni...
No, lopetin koko harrastuksen. That's it.
(Mä toivon että te ymmärrätte. En kaipaa "siis voi ei, et olis lopettanu, tyhmähän sä oot!!!11" -viestejä.)
Kuitenkin... haluaisin edelleen soittaa.
En esiintymistarkoituksiin, vaan ihan omaksi iloksi ja kavereideni kanssa - mikä onkin ongelman ydin. Mulla on paljon kavereita jotka soittaa kuka mitäkin soitinta ja olis ihan mahtavaa kokoontua yhteen ja soitella kaikkea. Mutta en uskalla. Mitä jos mulle kävis uudestaan noin? Häpeän sitä muistoa niin paljon etten uskalla kertoo siitä edes ystävilleni.
Oon kuitenkin kuullut beetasalpaaja-nimisestä lääkeaineesta, ja musta tuntuu että haluaisin kokeilla sitä. Mutta miten mun pitäisi toimia? Jos menen lääkäriin, määrättäisiinkö mulle sitä? Onko jollakin kokemuksia siitä, että on saanut beetasalpaajasta apua minunlaisiin ongelmiin tai vähän laajemmin, yleensäkin esiintymisjännitykseen?
Olen 17-vuotias tyttönen. Mulla on ollut usean vuoden ajan rakkaana harrastuksena huilunsoitto. Halu kehittyä siinä on vaan kasvanut vuosien edetessä, mietin sitä jopa ammatiksi asti.
Viime keväänä kuitenkin tuo haave kaatui. Esiinnyin eräässä tilaisuudessa. En vieläkään tiedä miksi, mutta jostain syystä jännitin esiintymistä niin paljon, että se meni täydellisesti pieleen. Mun koko keho tärisi kauhusta eikä soittamisesta tullut mitään... Huulet meinas lipsua suukappaleelta ja ääni kuulosti ihan kauhealta. Viimenen niitti oli se kun näin katsomossa pari puolituttua jotka tärisi nekin, mutta tällä kertaa naurusta.
Mulle jäi ihan kauheet traumat tuosta. Kohta jo vuoden oon kantanu tuota hirveetä kokemusta sisälläni...
No, lopetin koko harrastuksen. That's it.
(Mä toivon että te ymmärrätte. En kaipaa "siis voi ei, et olis lopettanu, tyhmähän sä oot!!!11" -viestejä.)
Kuitenkin... haluaisin edelleen soittaa.
En esiintymistarkoituksiin, vaan ihan omaksi iloksi ja kavereideni kanssa - mikä onkin ongelman ydin. Mulla on paljon kavereita jotka soittaa kuka mitäkin soitinta ja olis ihan mahtavaa kokoontua yhteen ja soitella kaikkea. Mutta en uskalla. Mitä jos mulle kävis uudestaan noin? Häpeän sitä muistoa niin paljon etten uskalla kertoo siitä edes ystävilleni.
Oon kuitenkin kuullut beetasalpaaja-nimisestä lääkeaineesta, ja musta tuntuu että haluaisin kokeilla sitä. Mutta miten mun pitäisi toimia? Jos menen lääkäriin, määrättäisiinkö mulle sitä? Onko jollakin kokemuksia siitä, että on saanut beetasalpaajasta apua minunlaisiin ongelmiin tai vähän laajemmin, yleensäkin esiintymisjännitykseen?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Terve!
Betasalpaajat nimenomaan laskevat sykettä ja näin ollen rauhoittavat mm paniikkikohtauksista tuttuja fyysisiä oireita. Jo tämä yksin voi riittää rauhoittamaan.
Sun kannattaa varata aika lääkärille ja käydä puhumassa hänelle ja kertoa tasan tarkkaan mitä tänne kirjoitit. Eli oireista, miten ne vaikuttavat, ja myöskin siitä että ainakin betasalpaajia haluaisit kokeilla.
Sinulla oli todennäköisesti veren happotasapaino pielessä, se kohottaa stressihormonitasoa, joka kaukaisee tuollaisen kohtauksen. Lue blogistani juttu, jonka kirjoitin tänään aiheesta, soitan itse kitaraa.
http://qmies.blogit.fi/
Joo suosittelen ehdottomasti beetasalpaajia esiintymisjännityksen fyysisiin oireisiin. Ite oon kans 17 v. tyttö ja oon soittanu viulua noin 9 vuotta. Kärsin tosi voimakkaasta esiintymispelosta ja kolme vuotta sitten päätin mennä lääkäriin hakemaan apua niihin kamaliin jännittämisestä johtuneisiin oireisiin. Varsinkin käsien tärinä oli viulunsoitossa tosi kamalaa, vaikeutti tosi paljon soittamista ja aiheutti hirveän kuuloista narinaa soitossa. Henkistä pelkoa ennen esiintymistilannetta beetasalpaajat ei tietenkään poista, mutta niiden kiusallisten näkyvien ja kuuluvien fyysisten oireiden puuttuminen on tosi helpottavaa.
Lääkäristä beetasalpaajia saa melko helposti, ei siihen mitään kovin "painavia" tai tarkoin perusteltuja syitä tarvita. Jännitin sitä lääkärikäyntiä aika paljon - ja ihan turhaan. Kun kerroin et tulin esiintymispelon takia, niin se lääkäri vaan jotain kysyi et onko sitä jännitystä vaan tietyissä tilanteissa vai päivittäin ja mittasi pulssin ja verenpaineen. Ja sitten se vaan kirjotti reseptin beetasalpaajille.
Mut olen kyllä sitä mieltä, et sun ei olis kannattanu lopettaa harrastustas tollasen takia! :D Iteki olen monen kamalan esiintymiskokemuksen jälkeen ollu tosi epätoivonen ja meinannut heittää viulun päin seinää, mut kuitenkin oon aina päättäny et en mä nyt anna tällasen asian pilata mun tärkeetä harrastusta. Joo tiedän kyl et on kamalaa jos on mokannut esityksen täydellisesti, mut sit täytyy vaan ajatella et ei tää nyt maailmaa kaada ja ihan sama mitä ihmiset ajattelee, ei oo mun ongelma. Itelläni on kuitenkin toi esiintymispelko sen verran voimakas edelleenkin, et johonkin esiintymisvalmennukseen tmvs. pitäis varmaan hakeutua...
Kiitos, sun viesti oli ihana
maksaa, mig-määristä riippuen, n. 5 euroa 100 kpl.
Täältä hinnat:
http://www.yliopistonapteekki.fi
Huh, nyt on sitten saatu käsiin tuo lääke nimeltä Propral... Tietääkö kukaan miten varmaa on että tuo lääke sitten tosiaan tehoaa? Tilanne on se, että jos aion taas soitella huilua muiden kuullen niin ainoa mahdollisuus on se että lääke tehoaa ja esiintyminen menee hyvin... Toista katastrofia en kestäisi ikinä. Olis mukava vähän testata lääkettä ennen tositilannetta, miten muut olette menetelleet?
Ota aamulla puolikas ja ennen esiintymistä kokonainen, jotta tasapainoaisti tottuu lääkkeeseen.
Propralia on sekä 10 mg:n että 40:mg:n pakkauksissa, joten edellä mainittu ohje "aamulla puolikas ja myöhemmin kokonainen" on järjetön.
Perustui omiin kokemuksiin. Otin itse tabun ennen esiintymistä ja se aiheutti tasapaino ongelmia.
Ota Propral noin kaksi tuntia ennen esiintymistilannetta niin vaikutus on "täysillä" sitten tilanteessa. Jos otat liian myöhään niin lääke ei välttämättä ehdi vaikuttamaan kunnolla ja saatat tuntea joitakin jännitysoireita. Itse otan kokonaisen 40mg Propralin ennen esiintymistä ja tehoaa TODELLA hyvin fyysisiin oireisiin (joita minulla on sydämentykytys ja vapina). Jos sydän pamppailee rinnassa tuhatta ja sataa, niinkuin maratoonin juosseella, niin eihän ole mikään ihme, että yleisölle puhuminen, saatikka sitten instrumentin soittaminen(!!) on hirmuisen vaikeaa tai jopa mahdotonta! Ennen aina soimasin itseäni ja tunsin oloni muita huonommaksi jännittämisen takia, mutta sitten tajusin sen: tosiasia on, että joillakin ihmisillä vain sattuu olemaan herkkä autonominen hermosto, joka aiheuttaa noita fyysisiä oireita, ja valitettavasti minä satun olemaan yksi heistä. Tärkeintä on huomata että ei noiden oireiden kanssa kuitenkaan tarvitse painia yksin ilman apua! Sitä henkistä jännittämistä tuo lääkehän ei vie pois, mutta koska se tuo suurta apua noihin fyysisiin vaivoihin niin esiintymistilanne helpottuu ja sujuu todella paljon paremmin. Voithan toki kokeilla lääkettä ennenkin tilannetta, mutta ei vaikutus varmasti tunnu miltään jos olet vaan kotona, vaan vasta jännittävässä tilanteessa voit huomata sen, eli hakeudu rohkeasti vaan johonkin "semijännään" tilanteeseen vaikka aluksi. TSEMPPIÄ:)
Kiitos kiitos paljon :)
Heh, tämähän on ironista. Ennen välttelin pienimpiäkin esillä olemisia ryhmissä mutta nyt pitäis sitten ihan vapaaehtoisesti hakeutua johonkin jännittävään tilanteeseen :) (Kyllä, jännitän muitakin esiintymisiä kuin huilunsoittoa, en näköjään maininnut siitä aloitusviestissä).
On tosi vapauttavaa lukea toisten kokemuksia jännittämisestä. Enää en tunne itteeni huonoksi ihmiseksi vaan olen onnistunut hyväksymään sen että mä vaan satun jännittämään esiintymisiä enemmän kuin ehkä muut. Jostain syystä näin, mutta onneksi ratkaisu löytyy.
Juurikin näin:) Ja jos haluat niin voisit raportoida että miten sen lääkkeen kanssa kävi, sitten kun olet sitä jossain jänskässä tilanteessa kokeillut.. Minä ainakin sormet ristissä toivon että siitä on sulle apua :D
t. "hengessä mukana"
Mielelläni toki raportoin... Mutta tähän mennessä ei oikeen raportoitavaa ole ollut. Se hyvä tunne, mikä tulin kun sain käytyä lääkärissä on haihtunut. Tuntuu että en oo yhtään lähempänä sitä että joskus soittaisin huilua vielä "julkisesti."
En ole vielä päässy testaamaan Propralia. Tilaisuutta ei ole tullut. Toki oon huvikseni kokeillut syödä lääkettä mutta mitään reaktiota ei ymmärrettävästi ole tullut.
Mutta, en luovuta... Musta tuntuu että saatan joskus mennä juttelemaan mun asioista ammattiauttajan kanssa. En jaksa tässä lähteä vatvomaan koko elämäntarinaani, mutta ongelmia on kuitenkin ollut sen verran että niistä olis mukava päästä puhumaan. Hmm...
No, mitenkäs se menikään, pää pystyyn! :) Todellakaan ei ole sellaista "life is overt" -fiilistä päällä, ei, vaikka aina vetää vähän mielen matalemmaksi kun muistaa tämän jutun.