Miten liikunta vaikuttaa masennukseenne? Itse ainakin huomaan oloni paranevan jopa siinä määrin, ettei tarvitse käyttää lääkkeitä kun käyn pari-kolmekin kertaa viikossa kunnolla hikoilemassa, tosin masennukseni taitaa olla keskimääräistä kevyempää sorttia.
Gallup: masennus ja liikunta
Ohdake
81212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moro!
Itse oon huomannu samanlaisia ilmiöitä...vaikken olekkaan varsinaisesti ollut masentunut pariin vuoteen.Söin kyllä aikanani Seroxatia.Mutta ylipäätään liikunta ja urheilu vaikuttaa piristävästi.Mutta sekin on hetkellistä.Tieteilijöiden mukaan, rasittava suoritus saa jotain hormoonallista liikettä aivoissa,mikä antaa piristävän tunteen.Mutta, sekään ei riitä! esim. minä kuntoilen ja rääkkään itseäni melkein joka päivä, mutta ei se pelasta mun maailmaa...se antaa hetkellisen hyvän olon tunteen, mutta tottakai pohjalla on ne perussyyt.Eikä niitä mikään "tekosyy" poista...se on vaan valhetta tai jotain pakoa todellisesta...Mut aina kannattaa kuntoilla! Ei se ainakaan asioita pahenna,päinvastoin.Piristäähän se fyysistä kuntoa,mut psyykkiseen kuntoon se ei vaikuta..ei ainakaan mun kohdalla...
olettaa ,että liikunta auttais masennukseen.
Sehän on ihan maalaismainen ja aikansa elänyt käsitys.
Paras ja ainoa keino on ,että napostelee lääkkeitä.
Eikä luovuta vaan vaihtaa aina uuteen merkkiin kun aivot alkaa sulaa.
... mutta minun vaikeutena ainakin on se, ettei jaksa/ viitsi jne lähdetyksi jotain liikuntaa harrastamaan, vaikka hyvin tie-tää sen positiiviset vaikutukset mielialaan. Onhan tehnyt tutkimuksiakin liikunnan myönteisistä vaikutuksista masentuneille.
on tuo kirjoituksesi aivojen pehmenemisestä. Kyllä liikunta helpottaa, jos jaksaa lähteä liikkumaan. Se ei kyllä paranna, kuin fyysistä oloa. Masennusta se helpottaa vain suorituksen ajan. Silti kannattaa yrittää edes vähän.
kyllä liikunta parantaa oloa. Yritän urheilla niin paljon kun jaksan. Jos suinkin jaksan masennukseltani nousta sängystä,nii saman tien kiskon itseni kävelylenkille.
Syön tosin masennuslääkkeitä ja käyn terapiassa vaikka pahin on jo ohi - ne on ne tärkeimmät jutut toipumisessa. Mutta ikinä ei ole anakaan haitaksi pitää perusjutut kunnosssa,esim.terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta.
Liikunta auttoi pahimman masennuksen kourissa rytmittämään elämää ja sen avulla sai nukuttua, purettua stressia, nollattua nuppia...
Liikunnan on todettu parantavan lääkkeiden tehoa ja luulen että myös masennuslääkkeet aloitettuani ne toimivat nopeasti juuri liikunnan ansiosta.
Ikävää oli vain että lääkkeistä seuranneet sivuvaikutukset haittasivat rankempaa liikuntaa ja nostivat sykkeen epämiellyttävän korkealle. Nyt kyllä sivaikutukset alkavat onneksi mennä kokonaan ohi.
Mulla ainakin liikunta auttoi. Oon syönyt seronil:ia kolmena jaksona ja yrittänyt käydä lenkillä ainakun voin. Pahimpina aikoina ravasin pitkin tienvarsia 5 krt. viikossa tunnin lenkkejä
Pää tyhjenee murheista tai ainakin niihin saa välimatkaa vaikka on yksin. Lisäksi liikunta lisää endorfiini eritystä joka tuo mielihyvää.
Jos jaksaa kohdata muita ja kaipaa sosiaalista kontaktia,punttis,uimahalli tms. on hyvä paikka.
Paras kaveri tai puoliso on myös hyvää seuraa. Se myös antaa kahdenkeskistä aikaa masennuksen rasittamalle parisuhteelle.
Kyllä liikunta hyvinkin auttaa, jos masennus on vasta aluillaan tai hyvin lievää. Kyllä se on ihan suositeltu apukeino.
Sen sijaan jos ollaan jo vakavamman masennuksen puolella, eivät liikunnat ja valohoidot enää juuri vaikuta, vaan terapia ja ainakin lääkitys ovat välttämättömät.