Mietin miten näin pääsi käymään. Jämähtäneenä elämään, jossa olen naimisissa töiden kanssa ilman sosiaalista elämää. Töissäni tapaan kauniita ja vetäviä naisia jatkuvasti, mutta oikeastaan ainoa tapa sosialisoida on kirottu facebook, chatit ja keskustelupalstat. Hyvä jos kerran viikossa ehdin/jaksan tavata ystäviäni kasvotusten. Nyt luin koskettavan kauniin jutun tuolta gay-puolelta, jossa ei ollut mitään likaisia yksityiskohtia, vaan ihanan puhdas kahden nuoren rakkaustarina. Onnellinen sellainen. Pakahdun jos en kohta ala elää kokonaista elämää. Haluaisin kovasti rakastetun, mutta onko reilua, että sitä varten pitäisi suunnilleen irtisanoutua töistä ja harkita alanvaihtoa että ehtisi ketään tavata. Iltaisin olen kuoleman väsynyt. Argh.Taas edessä treffit käden kanssa illalla, kun en oikean, ihanan naisen lähelle pääse. Eipä sillä, kuka tahansa ei sängyn lämmittimeksi edes kelpaisi, ujo kun olen, aina on vaatinut todellisia tunteita, halua ja luottamausta toista kohtaan. Nainen, putoa jo elämääni, näen sinusta unta taas ensi yönä, ehkä paljastat unessani kasvosikin.
Hitsi, mieli tekisi naista nyt
Timberkelle
10666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
täälläkin...
ettet ehdi edes kavereitasi nähdä ja sitten että taas on illalla treffit kahden kanssa. Mä kerron sulle ettei naista löydetä, vaikka sä kävisit joka ilta treffeillä vaikka kolmen kanssa niin et sitä rakastettua noin vaan löydä.
Minä neuvoisin että lopeta etsiminen, ala nähdä kavereitasi enemmän, käy heidän kanssa ulkona ja älä ole haku päällä koko aika. Uskoisin että noin löydät paremmin sen rakastetun elämääsi kuin pikatreffeillä.
Jos rakkaus löytyisi silloin kun me haluamme sitä se olisi kovin kätevää, mutta näissä pitää antaa asioiden mennä omalla painollaan vähän.
Minä uskon kun et ole epätoivoinen se vetää enemmän puoleensa kuin se että etsit ja etsit. Ota rennosti kun sulla on aikaa, näe kavereita, käy heidän kanssa ulkona, pidä bileet joihin jokainen voi tuoda kaverin ja jne, jostain kulman takaa se sut löytää, ja kun sulla ei ole kiire pokaamaan jokaista naista niin ehkä ehkä.
Psst. FFS! "Taas edessä treffit käden kanssa illalla" ei "illalla treffit kahden kanssa" :)
Muutoin tukeudun täysin FFS!:n sanomisiin. Kannattaa laittaa haku pois päältä, silloin useinmiten yllättäen, vähiten odottamatta, putoaa syliisi kaunein, ihanin :)
Mä sensuroin ilmeisesti lukeemaani =) onneksi. Treffit käden kanssa, jos vie kätensä treffeille että saa siltä on todella taidot ruosteessa.
Parhaat mahdolliset kommentit mitä voi saada! En voinut lopettaa hirnumista kun luin palauttenne. En ollut mitenkään tarkoituksellisen "suora" aloitteessani puhuessani "kädestä", mutta ehkäpä se alleviivasi tarpeeksi tylyä nykytilannettani. Ja taidot, ne ovat varmasti ruosteessa! Apua!
Eräs rakas nainen, joka hengittää ja elää joogan oppien mukaan, sanoi minulle kerran kauniisti: "Joskus on vain luovuttava siitä, mitä eniten haluaa löytääksen rauhan". En nyt neuvo luopumaan naisrakkaudesta, vaan nimenomaan siitä pakottavasta tarpeesta saada nainen. Kyllä se siitä.
FFS, hei! Mä vien käteni(molemmat, vaikka oikea on vakiorakas;) joskus ulos rentoutumaan,kylpylään,hierontaan.Kotona aika usein iltaisin vietämme rentouttavia hetkiä vaahtokylvyssä.
Kun sillai pitää itsestään huolta, on hyvä olla sisäisesti ja ulkoisesti, niin omasta "käsirakastelijastakin" saa aika hyvät kiksit!
Ap:n asiaan jos puutun, niin se on todella niin että nainen kyllä tarvii aika paljon aikaa ja huomioo, et se on tyytyväinen.Niinku me kaikki naiset tiedetään, niin oman rakkaan seuraa ja huomioo kaipaa jatkuvasti.Ja jos sitä ei toisella ole antaa, niin kyllähän se syö suhdetta todella paljon.
Meillä eksän kanssa yks syy eroon oli yhteisen ajan puute.Ei oikein kummallekkaan riittänyt ainoaksi yhteiseksi ajaksi että nukuttiin samassa sängyssä.Muuhun ei aikaa oikeastaan riittänyt, ei edes rakasteluun.
Viikonloppuisin minä paiskin ravintola-alalla pitkää vuoroo, että silloinkaan ei voitu yhdessä suhdetta hoitaa.
Jos apee jatkaa samaan malliin niin kuin nyt, niin ei sen kohta tee naistakaan mieli.
Ei se enää muista millaista naisen kanssa on olla!
kun työ on koko elämä:(
Minusta työn teko on tarkoitettu sitä varten että hankitaan elanto.Opiskeluiässä opiskellaan sellainen ammatti joka tuo myös leivän päälle voita, ja joskus myös on rahaa matkustella lomalle.
Töissä käydään kahdeksan tuntia ja muu aika on sille "todelliselle elämiselle"!
Aattele nyt kun sä tuut eläkeikään, sulla ei ole kirjaimellisesti mitään elämää rakennettuna.Yksin puursit töissä kuolemanväsyynenä ja yksin myös kuolet kuolemanväsyneenä!
aiheuttamia pakkoliikkeitä =). Rakastan todella paljon työtäni, etenkin kun vertaan aikaisempaan työhistoriaani, mutta se on todella raskasta. Töitä saattaa olla monessa pätkässä pitkin päivää.
Toivon, että tämä putki hellittää jossain vaiheessa. Kaadun varmasti muuten nenälleni ennen eläkeiän vapautusta. Toisaalta, nuorena kävin ennustajalla, ja siellä kuulin että alan todella elää vasta kultaisessa keski-iässä... mitä sekin nyt sitten tarkoittaa...
Uskon, että pakko tehdä tarpeellisia muutoksia elämään jossain vaiheessa, ja katsoa onnistuisiko se nykyisessä työpaikassa.
kyllä myös sellaisia naisia löytyy jotka ei näe aikaavievää työtä miinuksena mahdollisessa kumppanissaan. Kuulun itse näihin jotka tarvitsevat todella paljon sitä kuuluisaa ' omaa aikaa' eivätkä halua koko ajan olla kiinni kumppanissaan. Joitain asioita on kiva kokea yhdessä, toiset asiat on taas kivempi kokea yksin :)