Nettifennojen suosikki kuseessa

Ei minkäännäköistä huolta, päinvastoin, mitä enemmän julkisuutta sitä parempi!

Hienoa Virtanen, keskustelu pakkoruotsin turhuudesta saa yhä parempaa julkisuutta !!

Älä ota turhia paineita Kirsin jutusta sillä ei siinä sen kummempaa tule tapahtumaan kuin, että Wideroos tai joku muu suru päästää alleen.


"Kolumnimuoto sallii kirjoittajalle suurempia vapauksia. Kolumnimuoto ja vihje, että tämä on henkilökohtainen kannanotto antaa myöskin tilaa pulmallisillekin ilkeyksille. Koska kolumnistit silloin tällöin joutuvat Julkisen sanan neuvoston eteen menevät he useimmiten syytöksistä vapaina."



Meidän taytyy tarjota vähän itseämme
Saako kolumnissa sanoa mitä tahansa? Ei ihan, mutta liikkumavapaus – painetussa tai radiossa välitettynä – kolumnissa on huomattavasti suurempi kuin uutisikkunassa jossa asetetaan vaatimuksia totuudenmukaisuuteen, vaikutukseen ja kaikkien osapuolten kuulemiseen.
Kolumnimuoto sallii kirjoittajalle suurempia vapauksia. Kolumnimuoto ja vihje, että tämä on henkilökohtainen kannanotto antaa myöskin tilaa pulmallisillekin ilkeyksille. Koska kolumnistit silloin tällöin joutuvat Julkisen sanan neuvoston eteen menevät he useimmiten syytöksistä vapaina.
Yksi joka osaa ottaa vapaudet on Yle-journalisti Kirsi Virtanen joka jo viime kesänä ajautui tulilinjalle kun hän hyökkäsi suomenruotsalaisten kimppuun ja varsinkin pakkoon lukea ruotsia kouluissa.
Nyt hän vetää ruuvin vieläkin tiukemmalle pakinassaan jossa hän väittää, että suomenruotsalaiset aliarvioivat suomalaisia, alistavat enemmistöä ja, että Ruotsi on pitänyt meidän maatamme siirtomaanaan ja pakottanut tämän vihatun kielen.
Virtanen yleistää ja hutiloi historiankirjoituksen kanssa.
On kuitenkin turhaa pikkumaisuutta lyödä päätään kattoon tämän vuoksi – mieluummin kuin huutaisimme sensuuria pitäisi meidän vastata Virtaselle ja hänen kaltaisilleen asiaperustein. Kolumni on kuten sanottu henkilökohtainen foorumi.
Ja Virtasen liioitteluiden taustalla on himpun verran totuuttakin. On olemassa kummallinen piittaamattomuus ja joskus jopa puhdasta suomalaisuuden halveksuntaa. Nojataan enemmänkin Ruotsin suuntaan kuin siihen Suomeen jonka osa me olemme. Meillä on oikeus kunnioitukseen ja hyväksyntään, mutta meidän on annettava jotain itsekin.