Tuon tuostakin törmää viesteihin joissa varoitellaa, "sitten kun GPS, elektroniikka tms. pettää olet kusessa" jne.
KYSYMYS kaikille: monestiko esim. viimeisen viiden vuoden aikana sinulla on mennyt veneillessä navigointi elektroniikka pimeäksi, ja mistä syystä?
Oma vastaukseni: yhden kerran GPS on mennyt "tilttiin" kovan ukkoskuuron mennessä yli. Laitteen re startti palautti toiminnat. Toinen mukana ollut GPS ei ollut moksiskaan samaisesta kuurosta.
KYSYMYS kaikille: monestiko esim. viimeisen viiden vuoden aikana sinulla on mennyt veneillessä navigointi elektroniikka pimeäksi, ja mistä syystä?
Oma vastaukseni: yhden kerran GPS on mennyt "tilttiin" kovan ukkoskuuron mennessä yli. Laitteen re startti palautti toiminnat. Toinen mukana ollut GPS ei ollut moksiskaan samaisesta kuurosta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Miksi rajaat viimeiseen viiteen vuoteen? Kerron nyt kuitenkin, vaikka noista ongelmista on useampia vuosia.
Hankalin tilanne oli kerran yöllä ukkosrintamassa kun decca lopetti pelittämästä (vika oli siinä että se meni rikki!) ja VHF myös samassa kaatosateessa, siinä antennin liitoksesta mastonhuipussa oli päässyt kosteutta sisään.
Toisen kerran VHF kyrvähti kesken reissun, Hangossa oli hyvä huolto, vaihtoivat 5 mk hintaisen kondensaattorin, tunti töitä, 300 mk.
Niin, nuo olivat ennen GPS tai GSM aikaa, NMT oli mutta ei kenttää kuin pohjoismaissa, joten VHF oli tärkeämpi kuin nykyisin.
Hyvä homma!!!
N. 20 vuoden GPS- kokemus, ei mitään ongelmia, paitsi, että nyt toimii paljon paremmin kuin silloin joskus kun aloitin. Häirinnät ym on pois.
Nyt on paatissa pöydällä käytettynä ostettu olivetti ja siihen koordinaatteja antaa Garmin 120.
Vielä ei ole tapahtunut mitään kummallista, lähtiessä piuhat kiinni ja hyvin pelittää ja paikantaa, jossain 5 - 10 metrin tarkkuudella piirtää reittiä. (kannettava on kumminkin tehty matkakäyttöön)
Joskus olen miettinyt näitä juttuja lukiessani, että mitenkähän ne toimii jossain liukuvassa, joka hakkaa oikein todella?
Luulisi, että siihenkin löytyy vastaus siitä "ratin ja selkänojan välistä".
Voi olla vähän pilkun n..taa, mutta minusta GPS:n siviilisovellukset eivät ole vielä 20 v vanhoja, joten epäilen hieman tuota mainitsemaasi 20 vuoden GPS-kokemusta. Muistelen, että ensimmäiset siviililaitteet tulivat 90-luvun alkupuolella.
Pikaisella haulla löytyi tälläinen linkki:
http://www.rand.org/publications/MR/MR614/MR614.appb.pdf
Näkemystäni tukee mm. kohta "The Evolution of GPS in the Civilian World" sivulla 11 em. dokumentissa.
Omassa liukuvassa matkaveneessäni nykyinen läppäri on toiminut ongelmitta viimeiset kolme kesää. Paljon puhutaan kovalevyn vikaantumisherkkyydestä, itselläni ei ole kertaakaan ollut mitään ongelmia sen kanssa. Johtuneeko siitä, että mukana kulkee varalevy, joka on käyttölevyn kopio.
Näppiksiä on hajonnut yki mehulasin kaaduttua päälle. Näkyvimmät vauriot ovat toistaiseksi ainoastaan näytön saranoiden lähellä olevissa muoviosissa, jotka eivät näytä kestävät veneen rytkymistä.
Siis.. vähän puhutaan ajasta jotain 15 vuotta.
Laite oli silloin muistaakseni kenkälaatikon kokoinen Koden (900 jotain ehkä)
Ei ollut kuin yksi suunta jota se totteli, joka reitti piti tehdä näppäilemällä uudestaan.
Samaa mieltä olen... pitää opetella ensin navigoimaan ilman tekniikkaa, sitten pelkällä Gepsillä.. ja sit läppäri mukaan.
Jos mikä tahansa laite pettää, ei joudu pulaan.
Ehkä itselläni on tästä alkutaipaleesta tää oppi.
(kun ei ollut vielä muuta)
Nämä varoitukset ovat paikallaan sen takia, ettei kukaan ryhtyisi vahingossakaan kompensoimaan näillä laitteilla omaa puutteellista navigointitaitoaan.
Läppäri toimi edellisenä päivänä OK, mutta seuraavana aamuna kun oli sumua, kovalevy hajosi käynnistyksessä - se siitä karttaplotterista.
Kerran USAssa autonavigaattori pimeni ja aika vaikea oli löytää takaisin, kun ei ollut paperikartta.
Kyllä nämä ovat _vain_ apuvälineitä.
Miksihän ajatellaan edelleen että GPS on se apuväline ja kartalla ja kompassilla navigoidaan?
Eikö nykypäivää ole että GPS näyttää paikan missä ja minne mennään, ja kartta ja kompassi ovat niitä apuvälineitä. Väittäisin että ne jotka ovat opetelleet GPS:n käytön, hyvin pitkälle luottavat siihen ja kartta on sitten tukena navigoinnissa.
Tässä "uuden" tekniikan omaksumisessa on vähän sama maku kuin aikoinaan kun autoihin alkoi tulla kärjettömät jakajat. Pelättiin että nyt jäädään välille kun jakaja pimenee eikä sitä voi itse korjata.(ehkä vähän huono vertaus, mutta ajatus tärkein pointti). Jotkut ehkä ajattelevat että eihän se noin helppoa saa/voi olla (navigointi) kun itse on käynyt kaikki mahdolliset kurssit viimeisen tapin takaa. Äärimmäisiä esimerkkejä esim. ruotsin laivojen seuraamisesta on turha tähän vetää, tyhmiä löytyy aina esimerkeiksi.
Kyllä kompassi nykyään on enemmän apuväline kuin kunnollinen ruorimiehen näkyvillä oleva gps. Lisäksi on hyvä vielä olla varalla paristokäyttöinen gps, eivät ole edes kovin kalliita.
Gps:stä näet suunnan, nopeuden ja sijainnin mitäpä muuta veneilijä tarvitsee, ilmoihinhan ei voi vaikuttaa.
kuitenkin ajat, käytät kumpaa tahansa välinettä.
Siinä magneettikompassi on ehdottomasti luotettavampi, veneen virtalähteistä riippumattomana.
Kompassi näyttää kompassisuuntaa gps näyttää suuntaa pohjan suhteen.
ymmärsivät sisällön. Sinä vain et sitä tunnusta.
Itsekin olen tyytyväisenä käyttänyt GPS:ää monta vuotta ilman ongelmia.
Viime keväänä tuli mukava opetus, että ei siihen aina voi luottaa.
Näin kaikki alkoi:
Seilailin erittäin tutuilla vesillä, joten edes karttaa ei ollut esillä. GPS on kannettava, joten se ei ole päällä kuin tarvittaessa.
Näin tekniikka petti:
Sumu "yllätti". Kartta ja GPS esille, GPS päälle. Jostain syystä se GPS ei vaan saanut riittävästi sateliittejä kiinni. Sitä ennen ja sen jälkeen on toiminut moitteettomasti.
Näin toimin:
Sijaintini oli selvillä ennenkuin näkyvyys hävisi, joten jatkoin kryssimistä kellon ja kompassin kanssa tyyliin: "ainakin 20 minuuttia saan mennä tuohon suuntaan". Pyrkimykseni oli päästä eräälle pohjoispoijulle, joka oli muuutaman mailin päässä suoraan vastaisessa. Hyvin sinne löysin ilman elektroniikkaakin, sillä sain poijun näkyviin ollessani ehkä 100 metrin päässä siitä. Juuri sillä hetkellä myös GPS rupesi toimimaan... sen jälkeen olikin taas lastenleikkiä...
Vaikein homma tässä oli veneennopeuden arvioiminen. Minulla nimittäin oli lokin siipipyörässä jotain vikaa, joten siitäkään värkistä ei ollut sillä kertaa apua. Tuo kyllä motivoi korjaaman sen, sillä pidemmällä matkalla saattaa mennä aika paljon pieleen pienelläkin arviointivirheellä.
Eli näinkin voi käydä...
Kysymyksesi koski elektroniikkaa ja suurin osa vastauksista gps:ää. Halunnetko tietää kokemuksia myös muusta... Ainakin läntisen naapurivaltiomme elektroniikka pettää tosi helposti, Silvan näytöt on hajonneet kaikki ihan hellekelilläkin- loki ja kaiku. Elektroniikan virtalähdehän näissä on veneen sähköjärjestelmä ja sehän voi pettää sähkön loppumisen vuoksikin. Magneettinen kompassi harvemmin pettää - ainakaan sähköongelmista johtuen. Paljon ylistetty gps:kin on pettänyt antamalla virhellistä sijaintia satunnaisesti sekä olemalla antamatta sijaintia. Kysymyshän on siitä missä kohtaa "elektroniikka" pettää, vaarallisintahan se on vaikeassa tilanteessa/olosuhteessa. Voihan merikorttikin pudota vaikkapa mereen jos niikseen ajattelee, mutta mitä useampi vara/hätäjärjestelmä on, sitä varmemmin ongelmatilanteessakaan ei tule vahinkoa. Minut elektroniikka on pettänyt 3 kertaa viimeisen viiden vuoden aikana, tosin aiheuttamatta vahinkoa.
Merialueillamme on lukuisia alueita, joilla kompassi voi seota magneettisten häiriöiden takia.
Kompassin eksymä voi muuttua kuin varkain jopa kesken purjehduksen, esimerkiksi liian lähelle tuodun metalliesineen tai sähkölaitteen takia eikä mekaaninen rikkoutuminenkaan ole mahdotonta.
Tätä hainkin. Veneen pohjaan voi myös tulla reikä meressä kelluvan roinan takia. Tai purjehtija voi huolettomana miehenä ajaa rasauttaa karille eli kasata kaiken rautaisen kompassin viereen - siis epähuomiossa. Kysytään nyt vielä kerran, että kenellä on viimeisen viiden vuoden aikana kompassi pettänyt? Sellaisella alueella, jota ei ole karttaan merkitty magneettisten häiriöiden alueeksi, eikä ole omasta syystään latonut magneettista rautaa ympäri kompassia (mukaanlukien gsm-puhelin). Voihan ainakin allekirjoittanut töpeksiä gps:nkin kanssa aika lahjakkaasti, varmasti vain parilla napin painalluksella. Mutta se ei liene elektroniikan pettämistä.
Etenkin reittipisteiden siirto PC:ltä GPS:ään on riskialtis - olen ainakin itse onnistunut pari kertaa tekemään jotkut MAP -datumit jossain kohtaa pieleen ja kaikki ko. reitin koordinaatit piti korjata.
Varauduin tähän mahdollisuuteen ja oonkin printannut CD-merikartan reittipisteluettelon myös paperille ja nämä on veneessä mukana - pisteet voi tarkistaa.
Mutta uuden reitin teon jälkeen siihen luottaa vasta kun sen on kerran kulkenut - näistä .txt tiedostoista muodostuu hiljalleen aika hyvä kirjasto.
Käsi GPS:ssä on se etu että siinä on myös paristot jos veneen sähköt pettää ja suuri hyöty on myös siitä että laitteen saa helposti kotikoneelle reittitankkaukseen/päivitykseen.
GPS:stä en kyllä luopuisi - siitä näkee paljon hyödyllisiä asioita esim luovilla mikä on nopeus "maaliin" ja milloin ollaan perillä, onks' pitkä matka?? - niitä kyselee ainakin jälkikasvu - siihenkin saa vehkeestä jonkinlaista suuntaa antavaa tietoa. Siitä näkee keskinopeuden ja suurimman hetkellisen nopeuden ja todelliset kulkumailit pohjan suhteen.
Ja sitten ERITYISESTI sillä on suhteellisen helppo laatia eksymätaulu veneen pääkompassille.
Eipä ole vielä tullut tehtyä eksymätaulua mutta nyt tulevalle kaudelle on vakaa aikomus ajaa suunnat ja tehdä se.
Olut saa kompassinkin sekaisin! Puolen litran kaljatölkki aiheutti reilun eksymän, kun tölkki oli sijoitettu nojaamaan kompassia vasten.
Tarina on siltä ajalta kun tölkit vielä olivat rautaa.
Skiftesvikin toimittamassa kirjassa "Jo viheltää takilassa : kertomuksia merestä ja merenkulkijoista" on yksi tarina kalastajasta, sumusta, kompassista ja kirveestä.
Ajelin sateessa kompassin mukaan ja ihmettelin, miksi tuli noin 5 asteen systemaattinen suuntavirhe verrattuna kuivalla kelillä ajoon.
Syyksi paljastui päällä oleva lasinpyyhkijänmoottori, joka oli noin 50 cm:n päässä kompassista. Pienessä veneessä voi olla vaikeata sijoittaa kompassia tarpeeksi kauaksi häiritsevistä sähkölaitteista. On kuitenkin hyvä tarkistaa ja olla tietoinen, miten eri sähkölaittet vaikuttavat kompassiin, sähkölaitteiden ollessa päällä ja pois. Varsinkin juuri sateisella ilmalla näkyvyyden ollessa rajoitettu voi tulla vaarallisiakin navigointivirheitä, jotka aiheutuvat esim. toiminnassa olevan tuulilasinpyyhkijän tai huurteenpoistopuhaltimen aiheuttamasta häiriöstä kompassiin.
Parasta olisi tietenkin löytää mahdollisimman häiriötön paikka kompassille, jos vain tila antaa myöten.
Decca järjestelmän oltuuan vielä hengissä, minun vanha AP navigaattorin sijaintitieto muuttui virheelliseksi liikkuessa. Virhe oli n10% liikutusta matkasta. Ensin ihmettelyä, muutaman päivän jälkeen eni luottamus koko laitteeseen ja seuraavaksi kesäksi GPS.
VHF puhelimetkin ovat arkoja, minulta kerran hajosi kauitin, vain luurista kkuli muiden puheen, ja joidenkin puhelimet rätisevät todella paljon (huollon puutetta).
Kuinkahan monella on kompassiin tehtynä esim. eksymätaulukko ??
Monikohan osaa asiat nimeltä eranto... eksymä... ja miten niitä käytetään
Tarkoitin näitä kompassin puolesta puhujia
Merenkulku pitää opetella. Navigoiminen kaikilla käytössä olevilla menetelmillä. Voi sitten siirtyä käyttämään yksinkertaisempia laitteita (joiden käyttö on monimutkaisempaa), kun monimutkaisemmat (helppokäyttöisemmät) laitteet oikuttelevat.
Navigointielektroniikka monesti. Muut sähkölaitteet korjattu/uusittu vähintään kertaalleen.
gps:n etuihin/haittoihin puuttumatta veneessä oleva elektroniikka on varsin herkkää suolavedelle ja yleensäkin kosteudelle. Vaikka laitteet ovat hyvin suojattuja, virransyöttö itse laitteelle on monesti alttiina hapettumiselle yms. muulle paskalle joka vaikeuttaa sähkönsaantia.
Purjeveneissä oman lisänsä tuovat vielä sähkön rajallisuus; jotkin laitteet kuten kerran käyttämäni garminin GPS vaati jännitteen olevan jatkuvasti yli XX volttia, joten se sammui aina kun jotain runsaasti virtaa vievää laitetta käytettiin (valonheitin, pumppu jne...).
Jokainen voi miettiä veneen mittarivarustuksen ikää, esim. viisi vuotta vanhan digitaali mittarin myyntiarvo lähentelee nollaa vaikka se vielä toimiikin. Sen luotettavuus eli kuinka kauan vielä on hieman kyseenalainen.