tästä aiheesta on täälläkin viritelty keskustelua mutta halusin alottaa uuden ketjun, toivottavasti mahdollisimman moni parikymppinen osallistuisi :)
kertokaa ikänne, miehenne ikä, ja kuinka kauan yritystä takana, oletteko kihloissa vai naimisissa ym muuta oleellista :)
voisin alottaa omalla tarinalla. eli olemme jättäneet vasta muutama viikko sitten e-pillerit pois, luulen että nyt on käsillä eka ovulaatio, oireet on ainakin sen mukaset, eilen harrastettiin seksiä ja tänäänkin voisi ehkä varmuuden vuoksi :) tuskin ekasta kierrosta tärppää koska voihan nuo mun ovulaatio-oireet olla ihan pillereiden lopettamisesta johtuvia. ikää mulla on 20 vuotta ja miehellä 26 vuotta ja naimisissa ollaan :)
koitan olla nyt innostumatta asiasta liikaa koska voi mennä pitkäänkin ennenku tärppää.tavotteena ois viimestään ensi vuodeksi saada pikkunen meidänkin perheeseen :)
kertokaa ikänne, miehenne ikä, ja kuinka kauan yritystä takana, oletteko kihloissa vai naimisissa ym muuta oleellista :)
voisin alottaa omalla tarinalla. eli olemme jättäneet vasta muutama viikko sitten e-pillerit pois, luulen että nyt on käsillä eka ovulaatio, oireet on ainakin sen mukaset, eilen harrastettiin seksiä ja tänäänkin voisi ehkä varmuuden vuoksi :) tuskin ekasta kierrosta tärppää koska voihan nuo mun ovulaatio-oireet olla ihan pillereiden lopettamisesta johtuvia. ikää mulla on 20 vuotta ja miehellä 26 vuotta ja naimisissa ollaan :)
koitan olla nyt innostumatta asiasta liikaa koska voi mennä pitkäänkin ennenku tärppää.tavotteena ois viimestään ensi vuodeksi saada pikkunen meidänkin perheeseen :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Moikka! Minä ja mieheni päätimme,että alamme syksyllä yrittämään lasta. Valmistun syksyllä ja haluamme kesävauvan,jos edes heti tärppää. Sitäkään ei tiedä! Toivoa ainakin on. Minä olen halunnut vauvaa jo kaksi vuotta,mutta mies pistää vielä vastaan. Olen 23-vuotias ja mieheni täyttää 30. Olemme naimisissa. Haluan ehdottomasti lapset nuorena,alle 30 vuotiaana. Jaksaa leikkiä ja valvoat yöt :) Onnea kaikille yrittäjille!
Olisin voinut kirjoittaa tuon viestisi muuten sanasta sanaan, paitsi miehen ikä heittää parilla vuodella :) Valmistumista odotellessa, vaikka kärsivällisyys on kyllä todella kovilla!
Itse olen vm. 86 ja mies 85. Yhdessä oltu kolme vuotta ja kosinta tulee tapahtumaan yllätyksenä miehen päättämänä ajankohtana, mulla sellainen olo että pian tapahtuu :)
Pillerit jätettiin tammikuun alussa, eli ekoja luomumenkkoja odotellessa. Keskiviikosta asti ollut "menkkakipuja" mutta vielä ei oo alkanut.. hmmm. Olis tehnyt mieli juosta tänään jo apteekkiin testaa, mut koitan malttaa ainaki huomiseen, ellei peräti ens viikolle. Voihan olla nimittäin, ja todennäköisestikin, et sieltä ne menkat tulee. Mut jänniä aikoja eletään siis!
Plussatuulia ja tsemppiä muille!
Olen 20 vuotias ja poikaystäväni 19. Olemme olleet yhdessä 2,5 vuotta asumme yhdessä. Molemmat olemme haaveilleet vauvasta ja juuri äskettäin jännitimme ja myös pelkäsimme raskautta. Kuulimme toissapäivänä etten ollut sitten raskaana. Toisaalta olimme helpottuneita, mutta myös jollain tavalla pettyneitä. Tunteet on kauheen ristiriitaisia! Itse valmistun keväällä ja poikaystäväni ensi jouluna ja sitten tammikuussa hän lähteekin armeijaan.
Järki sanoo, että olisi hyvä odottaa, että pääsisimme molemmat työelämään, mutta toisaalta haaveilemme vauvasta.
Moni ystäväni on raskaana tai saanut vuoden sisään lapsia. Joten lapsia ja pieniä vauvoja on ympärillä joka paikassa eikä se ainakaan tilannetta auta :D heh.
Seuraan netissä raskaana/synnyttäneitä äitejä ja toivon, että aika kuluisi nopeasti ja saisimme oman pienokaisen :)
Onnea teille kaikille yritykseen ! :)
HUOH!!!
mä oon kyl 19,mut aika lähellä parikymppistä :) mies on 26,meillä on tyttö 2v7kk ja pikkukakkosta ollaan yritetty syyskuusta asti..viime kuussa "sain" keskenmenon ja masensi mielen :/ mutta yritellään täs ilman mitää stressiä,alkukuukaudet oli stressaamista mutta nyt osaa jo vähän olla rennommin,eikä joka kuukausi odota kauhulla että alkaako menkat vai ei.. me ei olla naimisis,avoliitossa asutaan -09 kesällä valmistunees omakotitalos. Nyt odottelen menkkojan keskenmenon jälkeen,ja 32 pvää on nyt kulunu,eli kai ne sieltä pian tulee,jos ei ole tärpänny uudestaan :) kaikille plussatuulia! ei välitetä katelliisista ihmisistä jotka tulee purkamaan paineita tälle palstalle..
Ollaan oltu yhdessä avomieheni kanssa melkein kolme vuotta ja itsellä kauhea vauvakuume:/ Olen jo monta vuotta haaveillut omasta lapsesta mutta tällä hetkellä lapsen saaminen ei mieheni mielestä sovi kuvioihin ollenkaan ja hän sanoo että voisimme hyvin odottaa ainakin 5 vuotta.... Minusta ajatus kuulostaa kauhealle taakalle siis että pitäisi vielä odottaa 5 vuotta lisää saati sitten että tulisinko heti raskaaksi kun sitä molemmat haluaisimme...turhauttavaa:/...Olemme molemmat vakituisessa työsuhteessa ja asumme yhdessä. Kihloissa olemme olleet melkein 2 vuotta. Olenko liian innokas asiassa joka minulle on ollut niin tärkeä jo monta vuotta vaikka itselläni ei ikää olekaan kuin 21 vuotta. Mieheni on saman ikäinen, mutta...Hän haluaa elää nuoruuttaan ennen perheen perustamista...Hän haluaisi myös jättää työnsä ja lähteä opiskelemaan...Tietäisi siis ainakin 3 vuotta odotusta... puuuuuhhh.... Tuntuu kuin hän ei ymmärtäisi ollenkaan miltä tämä tilanne minusta tuntuu...
Minä 26v ja mieheni myös 26v. Jätin pillerit pois tammikuussa, ja eka ovulaatio oli tuossa viikko sitten. En usko, että ihan vielä tärppää.. Vaikka onkin raskaustuntemuksia jo. Viikonloppuna ostan testin =)
Täällä on kans kuumeilijoita. Itse olen kohta 19 ja mies 20. Yhdessä ollaan oltu 4,5 vuotta, ja niistä 3,5 kihloissa. Avoliitossa asutaan tällä hetkellä mies on armeijassa. Yritystä on takana jo 13 kk, tässä juuri kriittiset päivät menossa, eli menkkoja, tai ehkä paremminkin menkkojen pois jäämistä odotellaan. Lapsi olisi todella tervetullut meidän perheeseen, koska haluamme molemmat saada lapset nuorena. Onnea kaikille yritykseen!
Hei täälläki olis yks parikymppine ja mieheni on 24. Yhdessä ollaa oltu kohta kaksi vuotta ja vauvakuumetta ollu jo vähä aikaa, mutta nyt yhteisestä päätöksestä jätin pillerit pois tuossa joku aika sitten ja kun elämätilannekkin on sen verran hyvä että vauva olisi tervetullut!:)
Nyt vaa saa nähdä miten tärppää, kun pillereitä kuitenkin syönyt.
Onnea muillekkin yritykseen!:)
Me ollaan myös molemmat 26v. Että vähän aikaa harkitsin, olenko jo liian vanha tähän ketjuun ;)
Yritys alkaa viimeistään kesällä, joskin molemmat ollaan ihan hirveässä kuumeessa. Ei olla naimisissa vielä, eikä sen suhteen ole kiirettä. Voihan niitä nyyttejä ilman papereita tehdä, avioliitto tuntuu silleen "turhalta" tässä vaiheessa. ja ollaankin puhuttu että jos naimisiin mennään niin kaikessa hiljaisuudessa ja hyvin pienimuotoisesti. Muutto lapsiystävällisempään paikkaan on vielä edessä, mulla valmistuminen kesän jälkeen ja mies hakee juuri uutta työtä. Eli pakko on hetken odottaa parempaa ajankohtaa. Tässä tapetaan aikaa valmistautumalla kaikin tavoin ja leikittämällä sisarusten vauvoja ja taaperoita! Ei malttais odottaa, ja voikin olla että aletaan yritys hyvinkin pian... kyllä kaikki "tekniset" seikat sitten järjestyy jos vaavi tuliskin hieman aikaisemmin...
mekään emme mieheni kanssa tosiaan olla naimisissa tai edes vielä kihloissa. Ihan avoliitossa ollaan:)
mutta ei se tosiaa papereita tai mitää tarvitse. Voi sitä rakastaa ja välitää samallalailla ilmankin.
Naimisiin sitten kun se tuntuu hyvältä:)
nyt vaan tässä jännitämme joko se tärppäisi vai pitääkö yritystä ja jännitystä jatkaa. tuntuu välilä yhtä piinalta mutta kyllä se sitten tärppää:)
onnea ja tsemppiä kaikille! :)
Minä olen 22-vuotias, mies samanikäinen. Vuosi yritystä takana, ilman minkäänlaista onnistumisen makua. Yhdessä ollaan oltu 4vuotta ja kihloissa ollaan.
Ja kuume on aivan valtava. Kai pitäisi hoitoihin hakeutua pikkuhiljaa..
Miehen kanssa tunnettu 6 vuotta, vasta hiljattain alettu seurustelemaan. Yritystä ei ole varsinaisesti vielä päällä. Minä 23, mies jo reippaasti vanhempi. Ei olla naimisissa/kihloissa, mutta käytännössä jo asutaan yhdessä.
millä tavalla olette alkaneet puhua miehellenne lapsista/miten hän on reagoinut jne?mikä oli ihan ensireagtio?
haluisin mielenkiinnosta tietää :)
Mieheni oli jo seurustelun alettuamme tietoinen siitä että haluan vielä lapsia, on vauvakuumetta yms. Pariin otteeseen puhuttiin vakavasti asiasta koska mieheni ei omien sanojensa mukaan halua enää lapsia. Siitä vähän aikaa ehdotin keskeytettyä yhdyntää "ehkäisyksi", mies suostui ensin aika kankeasti. Lopulta ehkäisy jäi kokonaan pois, myös se niinsanottu keskeytetty yhdyntä. Mies alkoi lämmetä ajatukselle lapsesta. Minä toivoin raskautta, mies taisi sitä vähän pelätä. Muutama päivä sitten tein haamutestin, kerroin miehelle ja ensireaktion oli "kääk" :D Mutta oli tosi iloinen kuitenkin. Lopulta haamu muuttui toisella testillä negaksi ja vuoto alkoi. Olin ihan maassa, ja mieskin sanoi olevansa surullinen. Siitä sitten keskusteltiin ja päätettiin että aletaan tjottailla :) Eli mies suhtautu ensin pienellä kauhulla mutta lämpesi ajatukselle vauvasta. Noin lyhyesti sanottuna.
tämä odottelu on yhtä tuskaa kyllä ja varsinki ku kunnon tyhjennysvuoto ollu viimeksi tammikuussa:s
helmikuussa pientä tiputtelua kaks päivää ja sen jälkee ei mitää. Söin siis pillereitä tuonne helmikuun alkuu ja luulin että pillerit pettäny ja lopetin ne ja tein testin ja negaa näytti, mut siltiki on oireita ollu tässä pitki päiviä. Maha oudo tuntone ja niit menkkakipuja, rinnat kipeet jne. Toista testiä en oo tehny, vaikka ei kyllä haittais yhtää. mut se tässä tympäsee ku normisti tullu se tyhjennysvuoto ku syöny pillereitä ja sit helmikuussa ei tullu ollenkaa ja nyt mennää maaliskuussa jo. Voiha nää "raskausoireet" johtua niistä pillereistä, MUTTA ku niit on ollu enne ku lakkasin pillereide syömise tähä pvää asti:S Inhottava tilanne:s onko kellää teillä ollu samallaista tilannetta?