Sukuselvitys neuvolassa ?

olisi tarvinnut mistään sukulaisten väleistä ym. kertoa. Sinustako on asiatonta kysyä sairauksista joista suuri osa saattaa periytyä?

kysyttiin ensimmäisellä neuvolakäynnillä ainoastaan läheisimpien sukulaisten sairaudet. Tämä sen vuoksi, että osa niistä saattaa olla periytyviä ja siksi hyvä että neuvolassa ovat tietoisia. En kokenut sitä mitenkään ahdistavana asiana.

Sukulaisten välisistä suhteista sinun ei olisi tarvinnut sanoa mitään ja olisit voinut hyvin todeta, että sillä ei pitäisi olla mitenkään vaikutusta tulevan vauvan terveyteen ja täten kieltäytyä vastaamasta.

Olet kyllä käsittänyt jotain väärin tai neuvolan hoitsu ottanut asiat omiin käsiinsä ja tehnyt jotain tosi väärin.

Alkukäynnillä selvitellään vauvan mahdolliset sairausriskit. Esim. koska mulla on suvussa tietty vika ja miehellä sama, on vauvalla suurempi riski saada se. Mitään ihmisten välisistä suhteista ei kyllä kysytä. Ja sairaudetkin koskee vain ihan lähisukua, ei serkkuja esim.

oletko ymmärtänyt jotain väärin tai onko se täti muuten vain utelias? EIhän sitä kysytä, kuin lähisuvun sairaudet, jotka voivat olla periytyviä, ei siihen mitkään kuolinsyyt tai välienselvittelyt kyllä liity mitenkään. Ihmeellistä touhua, no jatkossa tiedät, ettei sinun kuulu olla tilivelvollinen tämmöisistä asioista.

Terveydenhoitajan tehtävänä on selvittää alkuraskauden aikana sikiön vanhempien suvuissa kulkevat perinnölliset sairaaudet niiltä osin, kuin niistä voisi olla riskiä tulevalle vauvalle. Jos sikiön lähipolvet ovat (vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset, tädit, sedät ja enot) ovat täysin terveitä on perinnöllisten riskien poissulkeminen helppoa, sen sijaan jos näillä sukupolvilla on ongelmia, täytyy asiaa usein kaivella enemmänkin ja tämä kaukaisempien sukulaisten muistelu voi tuntua joskus rankalta ja vaikealta (mihinköhän serkun vauva nyt kuolikaan ja olikovan ne isosetä ja isotäti lapsettomia omasta halusta vai puhuiko joku useammasta keskenmenosta, mitä sinne hautakiveen olikaan kirjoitettu isovanhempien nimien lisäksi, kenties vauvoina kuolleita tätejä ja setiä?).

Tämän lisäksi on selvitettävä tulevan äidin perussairaudet ja terveyshistoria (myös seksuaaliterveyden osalta), taas homma on helppo jos äiti on ollut aina ja ikuisesti terve ja harrastanut seksiä vain lapsen isän kanssa, jolla ei myöskään ole aiempia suhteita. Mutta jos ongelmia on ollut, on pakko kysellä todella henkilökohtaisia ja arkoja asioita. Selvitykseen kuuluu myös elämäntapojen selvitys eli on selvitettävä tupakointi, alkoholin käyttö ja ruokailutottumukset ja tarvitaessa ohjattava näiden riskeistä raskauden aikana. Taas jos kaikki on ollut optimia niin ohje on lähinnä muistutus alkoholittomuudesta ja tupakoimattomudesta raskauden aikana ja kehoitus jatkaa monipuolista syömistä niinkuin ennenkin.

Vielä kolmantena selvitettävänä kohtana on äidin mielenterveys ja sen mahdolliset riskit (eli esim. taipumus masennukseen) ja perheen turvaverkot ja sosiaaliset suhteet. Taas, jos vanhemmilla on paljon ystäviä, lämmin parisuhde ja tiivis suku lähellä ja äidillä ei ole taipumusta mielenterveyden ongelmin, niin homma hoituu muutamalla rutiinikysymyksellä ja sen jälkeen joka neuvolakäynnillä kulumisten kyselyn yhteydessä kuulostelemalla, ettei mitään erityisiä huolia ole ilmennyt. Mutta jos kuulostaa, että turvaverkot ovat heikot, on tarkempi selvittely tarpeen ja perhettä voi olla tarvetta tavallista pontevammin ohjata näiden kehittämiseen (esim. menemään mukaan odottaville tai lapsiperheille suunnattuihin harrastuksiin, josta voisi löytyä samanhenkisiä kavereita/ystäviä).

Näitä selvityksiä ei siis tehdä uteliaisuutta tai mitään tilastointia varten, vaan jotta mahdolliset riskit tunistettaisiin ja niihin voitaisiin puuttua ajoissa. On tietenkin ymmärrettävää, että moinen utelu, varsinkin jos kaikki asiat kysellään samalla neuvolakynnillä ja niistä paljastuu arkoja asioita, voi tuntua henkisesti todella raskaalta. Jos tähän liitetään vielä kyselijäksi terkkari, jonka suurimpia vahvuuksia ei ole empatia, diplomatia ja tahdikkuus niin en ihmettele yhtään vaikka käynti olisi jättänyt pahan maun suuhun.

On myös todettava, että terkkareiden joukossa on yksittisiä ongelmatapauksia. Heidän uteliaisuus on pohjatonta, sukujen kaapissa olevien lurankojen penkominen elämäntapa, vaikka vaitiolovelvollisuuden vuoksi he eivät voi näitä luurankoja muille paljastaakkaan.

Joskus myös mielen pohjalle jää kytemään joku "väärä mielikuva", jonka poiskitkemnen voi vaatia jälkikäteen ajateltuna turhankin paljon penkomista ja jälkikäteen ja vainoharhaisia kyselyitä. Esim. Äiti kertoo kokeilleensa kannabista nuoruudessaan ja näyttää nyt käynnilä hiukan väsyneeltä ja epäsiistiltä ja haiskahtaa tupakalta, vaikka kertoo ett ei polta, voi mieleen hiipiä epäilys, etteihän hän vain vieläkin käyttäisi jotain. Vaikka totuus on, että hän on hiukan väsynyt johtuen alkuraskaudesta ja tulossa suoraan aamuvuorosta töistä, jossa on käynyt kahvitauolla "happihypyllä" tupakoivan ystävän kanssa (ei siis poltanut itse vaan ollut seurana). Lisäksi työvuoron lopussa on ollut jotain hämminkiä, jonka takia neuvolaan on tullut kiire ja tämän vuoksi hiukset on jäänyt harjaamatta ja vaatteiden oikomiseenkaan ei ole ollut aikaa. Toisaalta juuri näiden aavistusten takaa ja näidin tarttumalla löytyy yleensä ne äidit/perheet, jotka tarvitsevat lisätukea (harva myöntää esim. alkoholiongelmaa ensimmäisellä kysymällä, vaan asia selviää pikkuhiljaa juttelun aikana, ensin puhutaan kohtuukäytöstä ja suvun ongelmista, sitten omasta menneisyydestä ja sitten pikkuhiljaa myönnetää, että korkin kiinni pitäminen raskauden aikanakin on tuntunut vaikealta/ollut mahdotonta.) Näin asiaa vähän lisää kyselemällä voi selvittää onko kyse ongelmasta vai väärästä omasta mielikuvasta ja toisaalta, jos kyse on ongelmasta niin miten äitiä/perhettä voisi parhaiten auttaa.

Itselläni on nyt menossa toinen raskaus eikä kyllä multa ole tuollaisia vaadittu, toki täytin lapun missä kysyttiin et onko mieheni tai mun suvussa sairauksia jne.. mut ei mitään edesmenneitten sukulaisten kuolinsyytä tai sukulaisten väleistä mitään sanottu... Et ei kyllä ole nykykäytäntö.. esikoinen syntyi vuonna 2008 ja tää tuleva syntyy maliskuun lopussa.. et eiköhän mullekkin olisi tuollaista tehty jos olisi uusi käytäntö..

Mut tuli mieleen et minkähän ikänen sä oot? Kun ajattelin et jos oot hirveen nuori tai jos sulla on huono menneisyys taustalla niin oliskohan mahdollista että sen takia olis tuollaista kyselty..?!?!?

Kiitos vastauksistanne :) Olen 43 v ensiodottaja ja tähän ikään mennessä on kerinnyt kertymään kaikenlaisia tapahtumia suvun historiaan. Myös minulle tehtiin nuo alkukyselyt perinnöllisten sairauksien selvittämiseksi ja se on ok.

Nyt ollessani viidennellä kuulla raskaana tuli tuo puolen tunnin kuulustelu.
Ilmeisesti sen tarkoitus oli sitten kartoittaa nuo ihmissuhteet ja turvaverkot, se vaan tehtiin niin tökerösti. Eli kuten sukututkimuksessa terkkari piirsi kaiken paperille. Kysyin että mihin tietoja käytetään ja hän sanoi että tiedot eivät mene eteenpäin ja lapsen syntymän jälkeen paperi revitään !

Pyysi tuomaan vielä puolison näytille, taidan haalia mukaan jonkun Emmerdalen Shandrah Dinglen kopion.

Kävin niskapoimu-ultrassa ja minulle se oli ok että avosiippa jäi töihinsä, koska ollaan totuttu menemään kukin omaan tahtiimme. Siippa paapoo sitten kotona :)
Tämän jälkeen lupaan olla piipittämättä tuosta sukuselvityksestä, mutta lisään asiaan vielä vähän: terkka totesi että aha, olemme rikkinäisistä perheistä ja tiedänkö että lapsilla on taipumus toteuttaa vanhempiensa kuvioita omassa elämässään. Eli hän uumoili mahdollisia virheitä, joita mekin tulemme tekemään tulevaisuudessa. Nou kannustavaa.