tänään jätän 3v. tytön ja 5kk pojan isän hoitoon ja lähden toiseen kaupunkiin ystävän kanssa ravintolaan syömään ja teatteriin. en olisi vuosi sitten uskonut, kun olin vain pedissä ja paniikkikohtaukset saivat yliotteen. nyt lääkkeiden ja terapian avulla pystyn taas elämään, ihanaa! toivottavasti kaikki menee tänään hyvin. tällä haluan kertoa kaikille, joilla vaikeata, että asiat voivat muuttua parempaan suuntaan ja elämästä pystyy nauttimaan taas erilailla.=).
parempaan päin
=)
5173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
todella hieno viesti:)! en ole vielä palautunut viimeisestä panikoinnista, mutta pikkuhiljaa on olo kohentunut. hieno kuulla, että olet parantunut, se antaa toivoa, että tämän sairauden kanssa pystyy elämään. tälläisia viestejä saisi olla enemmän:).
ja oikein hauskaa iltaa!
kiitos noin positiivisesta viestistä=) se auttoi minua himan koska minulla taitaa olla paniikkihäiriö ja sain kohtauksen. olen menossa koulukuraattorille ja sieltä eteenpäin jos se ei auta. kiitos että annoit minulle voimaa jaksaa yrittää päästä näistä peloista!=) ja että vielä voi elää ihanaa elämää:)
Hei sinä "parempaan päin",
Minulla paha paniikkihäiriö, mietteissä lääkkeiden aloitus jne. Olisi kiva kuulla millä keinoin tästä voisi ponnistaa ylöspäin. Olisin iloinen mikäli voisit kirjoittaa minulle os. [email protected]
Muutkin samasta ongelmasta kärsivät voivat kirjoitella, olisi kiva vaihtaa ajatuksia :)
Aloittajalle..Oletko kauan kärsinyt paniikista? Onko raskaudet vaikuttanut mitenkään?
Mulla on se tilanne että haluisin toisen lapsen mutta esikoisen jälkeen tuli paniikit..nyt on jonkin verran helpottamaan päin melkein ilman lääkitystä,rauhoittavat on hätävarana.Mua vaan pelottaa kamalasti että jos paniikki vaan pahenee seuraavan synnyttyä tai jo raskausaikana eikä uskalla neuvolaankaan mennä..:/
En kyllä tiedä kuinka todennäköistä tuo olisi kun oon mennyt peloista huolimatta muutenkin eteenpäin.Välillä käynyt oksentamassa kun pelottaa niin paljon,mut siitä oon onneksi eroon päässyt=)
Onhan tietysti niitäkin keillä paniikit on hävinnyt lasten myötä..