Eduskunnan uima-altaan radiossa soi nuoruuden suosikki-iskelmä Kuningaskobra. Sävel ja sanat jäävät soimaan, kun menen lehtisaliin, jossa pyöreän pöydän ympärillä istuu joukko ikuisesti kiukkuisen näköisiä kiilusilmäfeministejä lukemassa pullonpohjalasiensa läpi lehtiä: Annika Lapintie, Marjaana Koskinen, Saara Karhu, Sinikka Hurskainen, Arja Alho, Mari Kiviniemi, Anneli Jäätteenmäki?
Heitä katsellessa päässäni alkaa taas soida Kuningaskobran sanat "valtakunta viimeinen, silmälasikäärmeiden?"
Kansan onneksi nämä silmälasikäärmeet eivät ole saaneet valtakuntaa haltuunsa, sillä heidän käsissään se olisi ennen pitkää "valtakunta viimeinen".
Jumala oli viisaudessaan pirullinen, kun hän loi Eevan yhteistyökumppaniksi juuri käärmeen. Yhdessä ne liittoutuivat miestä vastaan, ja siitähän koko ihmiselon kurjuus alkoi.
Käärmeen ja naisen yhteistyö kukoistaa etenkin Suomessa. Eduskunnan silmälasikäärmeet tekevät kaiken kiusan yhteiskunnallisissa asioissa. Kun he eivät pysty aikaansaamaan eduskunnassa mitään hyödyllistä, he tekevät kaiken mahdollisen kiusan estääkseen muita saamasta aikaan jotain järjellistä.
Jos eduskunnan myötävaikutusta tarvitaan jonkun yhteiskuntaa eteenpäin vievän hankkeen luomiseen - voimalaitoksen, sataman, tien, tehtaan jne. - silmälasikäärmeet keksivät miljoona tekosyytä sen estämiseksi. Jokainen liito-orava, valkoselkätikka, koppakuoriainen ja yöperhonen on tärkeämpi kuin työllisyyttä ja elintasoa luovan elinkeinon edistäminen.
Silmälasikäärmeet kuvittelevat, että nykypäivän ihmiset voivat elää yhtä huolettomasti kuin Aatami ja Eeva paratiisissa ennen kuin heidät häädettiin sieltä. Heillä on vakaa käsitys, että yhteiskunnalla on loputtomasti varaa eläkkeisiin, lapsilisiin, opinto-, asumis- ja toimeentulotukiin ilman työpanosta. Eihän paratiisissakaan ollut toimeentulohuolia.
Silmälasikäärmeiden erityispiirre on miesviha. Valtaosa heistä kuvittelee, että heidän menestyksensä tiellä on vain joku mies. Heitä ei tippaakaan auta se, että mieskansanedustajat auttavat heitä kaikin tavoin. Ei ole Anneli Jäätteenmäki kiittänyt Timo Kallia, Jukka Vihriälää tai Eero Lankiaa, vaikka nämä tekivät kaikkensa puolustaakseen häntä vielä senkin jälkeen, kun Anneli putosi itse kaivamaansa kuoppaan.
Niin paljon kuin demarien puheenjohtaja Paavo Lipponen on lellinyt puolueensa naisia, hän ei ole saanut heiltä vähäisintäkään kiitosta, vaan silmälasikäärmeiden myrkkynuolet viuhuvat hänen selkäänsä. Lipponen voi julmistella mieskansanedustajille, jos nämä jostakin pikkumaisista paikallispoliittisista syistä vastustavat tärkeää hanketta, mutta kaikkia asioita vastustaville silmälasikäärmeille hän ei rohkene sanoa mitään häijyä.
Silmälasikäärmeet ovat median siskojen lemmikkejä. Mitä häijympi, sitä enemmän palstatilaa, sitä suuremmat studiovärikuvat ja komeimmat tittelit: "tahtonainen", "voimanainen", "hallituksen ainoa mies". Useimmilla silmälasikäärmeillä on lehdissä ns. omatoimittaja.
Kiukkuisten silmälasikäärmeiden lempiaiheita ovat seksuaalinen ahdistelu, perheväkivalta, kiusaus, seksin oston kriminalisointi. Tässä heidän tukenaan ovat Stakesin, yliopistojen, Naisasialiitto Unionin ja erilaisten naisjärjestöjen tutkijat.
Sadat naiset ovat luoneet kukoistavan elinkeinon humpuukitutkimuksista, joilla perheväkivalta, työpaikka-ahdistelu tai kaupallinen seksi on paisuteltu monikymmenkertaiseksi todellisuuteen verrattuna.
Suomi on nyt elänyt kuukauden halvan viinan aikaa. En ole nähnyt juoppojen lisääntyneen, mutta eduskunnassa silmälasikäärmeet pauhaavat koko ajan rajoituksia alkoholin saantiin ja anniskeluun. He toimivat niin kuin paratiisin käärme; kun ongelmia ei ole, niitä täytyy luoda.
Helpoiten ongelmia voi luoda säätämällä ahdasmielisiä lakeja, joita on mahdoton noudattaa, jolloin täytyy lisätä tupakka-, viina- ja seksitarkastajia, jotka vaativat yleensä uusia tiukempia lakeja, kun itse luodut tai keksityt ongelmat lisääntyvät.
Silmälasikäärmeet ovat pääasiallisesti raivokkaita miesten maailman vastustajia ja miesvihaajia, mutta heissä on toinenkin puoli. Muita naisia he vasta inhoavatkin.
Olin kerran Naisasialiitto Unionin toimiston vaalivalvojaisissa. Kun vaalituloksia alkoi ilmestyä ja television kuvaruudussa esiteltiin valittuja kansanedustajia, valitut miehet eivät herättäneet mitään tunteita. Mutta kun tv-ruutuun ilmestyi kansanedustajaksi valitun naisen kuva ja nimi, feministit aloittivat äänekkään buuauksen. Naisasialiitto Unionin johto osoitti avoimesti sen, kuinka he inhoavat muita naisia.
Sama näkyy myös eduskunnassa. Demarien ryhmän ilkeimmät silmälasikäärmeet kiusasivat yli kuukauden niitä siskoja, jotka suostuivat emännöimään naistoimittajia iltapalalla ja rock-konsertissa. Vikahan oli siinä, että he olisivat itse halunneet esiintyä naistoimittajille tulevan julkisuuden toivossa.
Eduskunnan mieskansanedustajien kesken voi olla poliittisia kiistoja tai kilpaa jostakin ryhmänjohtajan paikasta, mutta niin veriset taistelut kuin saman ryhmän naisten välillä on, ovat miehille tuntemattomia.
Jos samasta vaalipiiristä on vaikkapa kaksi naista ja vielä sosiaalidemokraattia, heidän riitelynsä näkyy kaikkialla. Taisteluparit Sinikka Mönkäre-Sinikka Hurskainen (Lappeenranta-Imatra), Saara Karhu-Pia Viitanen (Tampere) tai Virpa Puisto-Marjaana Koskinen (Turku) tuottavat paljon hupia ryhmän miehille, mutta asioiden hoidolle tappelu on harmillista.
Esimerkiksi Sinikka Hurskainen vastustaa kaikkea mitä Sinikka Mönkäre ajaa. Lappeenrannan ja sen ympäristökuntien yhdistäminen mahtavaksi Saimaan kaupungiksi uhkaa kaatua, kun Sinikka Hurskainen vastustaa sitä pelkästään sen vuoksi, että Sinikka Mönkäre kannattaa kuntien yhdistämistä.
Kokoomuksen kansanedustaja Jyri Häkämies teki kerran valtiokuntamatkalla koiruuden Saara Karhulle ryhtymällä kehumaan muita naiskansanedustajia hyvin tietäen, että Saara inhoaa sydämensä pohjasta kilpailevia siskoja. Jokaisen mainitsemansa naiskansanedustajan nimen jälkeen eduskunnan Kuningatarkobra tuhahti halveksivasti tai sanoi jonkun happaman huomautuksen
Bussillinen kansanedustajia joutui puremaan kieltään, ettei purskahda nauruun, sillä Saara Karhu oli ainoa, joka ei huomannut, miten Häkämies teki pilkkaa hänen naiskaunallaan.
Heitä katsellessa päässäni alkaa taas soida Kuningaskobran sanat "valtakunta viimeinen, silmälasikäärmeiden?"
Kansan onneksi nämä silmälasikäärmeet eivät ole saaneet valtakuntaa haltuunsa, sillä heidän käsissään se olisi ennen pitkää "valtakunta viimeinen".
Jumala oli viisaudessaan pirullinen, kun hän loi Eevan yhteistyökumppaniksi juuri käärmeen. Yhdessä ne liittoutuivat miestä vastaan, ja siitähän koko ihmiselon kurjuus alkoi.
Käärmeen ja naisen yhteistyö kukoistaa etenkin Suomessa. Eduskunnan silmälasikäärmeet tekevät kaiken kiusan yhteiskunnallisissa asioissa. Kun he eivät pysty aikaansaamaan eduskunnassa mitään hyödyllistä, he tekevät kaiken mahdollisen kiusan estääkseen muita saamasta aikaan jotain järjellistä.
Jos eduskunnan myötävaikutusta tarvitaan jonkun yhteiskuntaa eteenpäin vievän hankkeen luomiseen - voimalaitoksen, sataman, tien, tehtaan jne. - silmälasikäärmeet keksivät miljoona tekosyytä sen estämiseksi. Jokainen liito-orava, valkoselkätikka, koppakuoriainen ja yöperhonen on tärkeämpi kuin työllisyyttä ja elintasoa luovan elinkeinon edistäminen.
Silmälasikäärmeet kuvittelevat, että nykypäivän ihmiset voivat elää yhtä huolettomasti kuin Aatami ja Eeva paratiisissa ennen kuin heidät häädettiin sieltä. Heillä on vakaa käsitys, että yhteiskunnalla on loputtomasti varaa eläkkeisiin, lapsilisiin, opinto-, asumis- ja toimeentulotukiin ilman työpanosta. Eihän paratiisissakaan ollut toimeentulohuolia.
Silmälasikäärmeiden erityispiirre on miesviha. Valtaosa heistä kuvittelee, että heidän menestyksensä tiellä on vain joku mies. Heitä ei tippaakaan auta se, että mieskansanedustajat auttavat heitä kaikin tavoin. Ei ole Anneli Jäätteenmäki kiittänyt Timo Kallia, Jukka Vihriälää tai Eero Lankiaa, vaikka nämä tekivät kaikkensa puolustaakseen häntä vielä senkin jälkeen, kun Anneli putosi itse kaivamaansa kuoppaan.
Niin paljon kuin demarien puheenjohtaja Paavo Lipponen on lellinyt puolueensa naisia, hän ei ole saanut heiltä vähäisintäkään kiitosta, vaan silmälasikäärmeiden myrkkynuolet viuhuvat hänen selkäänsä. Lipponen voi julmistella mieskansanedustajille, jos nämä jostakin pikkumaisista paikallispoliittisista syistä vastustavat tärkeää hanketta, mutta kaikkia asioita vastustaville silmälasikäärmeille hän ei rohkene sanoa mitään häijyä.
Silmälasikäärmeet ovat median siskojen lemmikkejä. Mitä häijympi, sitä enemmän palstatilaa, sitä suuremmat studiovärikuvat ja komeimmat tittelit: "tahtonainen", "voimanainen", "hallituksen ainoa mies". Useimmilla silmälasikäärmeillä on lehdissä ns. omatoimittaja.
Kiukkuisten silmälasikäärmeiden lempiaiheita ovat seksuaalinen ahdistelu, perheväkivalta, kiusaus, seksin oston kriminalisointi. Tässä heidän tukenaan ovat Stakesin, yliopistojen, Naisasialiitto Unionin ja erilaisten naisjärjestöjen tutkijat.
Sadat naiset ovat luoneet kukoistavan elinkeinon humpuukitutkimuksista, joilla perheväkivalta, työpaikka-ahdistelu tai kaupallinen seksi on paisuteltu monikymmenkertaiseksi todellisuuteen verrattuna.
Suomi on nyt elänyt kuukauden halvan viinan aikaa. En ole nähnyt juoppojen lisääntyneen, mutta eduskunnassa silmälasikäärmeet pauhaavat koko ajan rajoituksia alkoholin saantiin ja anniskeluun. He toimivat niin kuin paratiisin käärme; kun ongelmia ei ole, niitä täytyy luoda.
Helpoiten ongelmia voi luoda säätämällä ahdasmielisiä lakeja, joita on mahdoton noudattaa, jolloin täytyy lisätä tupakka-, viina- ja seksitarkastajia, jotka vaativat yleensä uusia tiukempia lakeja, kun itse luodut tai keksityt ongelmat lisääntyvät.
Silmälasikäärmeet ovat pääasiallisesti raivokkaita miesten maailman vastustajia ja miesvihaajia, mutta heissä on toinenkin puoli. Muita naisia he vasta inhoavatkin.
Olin kerran Naisasialiitto Unionin toimiston vaalivalvojaisissa. Kun vaalituloksia alkoi ilmestyä ja television kuvaruudussa esiteltiin valittuja kansanedustajia, valitut miehet eivät herättäneet mitään tunteita. Mutta kun tv-ruutuun ilmestyi kansanedustajaksi valitun naisen kuva ja nimi, feministit aloittivat äänekkään buuauksen. Naisasialiitto Unionin johto osoitti avoimesti sen, kuinka he inhoavat muita naisia.
Sama näkyy myös eduskunnassa. Demarien ryhmän ilkeimmät silmälasikäärmeet kiusasivat yli kuukauden niitä siskoja, jotka suostuivat emännöimään naistoimittajia iltapalalla ja rock-konsertissa. Vikahan oli siinä, että he olisivat itse halunneet esiintyä naistoimittajille tulevan julkisuuden toivossa.
Eduskunnan mieskansanedustajien kesken voi olla poliittisia kiistoja tai kilpaa jostakin ryhmänjohtajan paikasta, mutta niin veriset taistelut kuin saman ryhmän naisten välillä on, ovat miehille tuntemattomia.
Jos samasta vaalipiiristä on vaikkapa kaksi naista ja vielä sosiaalidemokraattia, heidän riitelynsä näkyy kaikkialla. Taisteluparit Sinikka Mönkäre-Sinikka Hurskainen (Lappeenranta-Imatra), Saara Karhu-Pia Viitanen (Tampere) tai Virpa Puisto-Marjaana Koskinen (Turku) tuottavat paljon hupia ryhmän miehille, mutta asioiden hoidolle tappelu on harmillista.
Esimerkiksi Sinikka Hurskainen vastustaa kaikkea mitä Sinikka Mönkäre ajaa. Lappeenrannan ja sen ympäristökuntien yhdistäminen mahtavaksi Saimaan kaupungiksi uhkaa kaatua, kun Sinikka Hurskainen vastustaa sitä pelkästään sen vuoksi, että Sinikka Mönkäre kannattaa kuntien yhdistämistä.
Kokoomuksen kansanedustaja Jyri Häkämies teki kerran valtiokuntamatkalla koiruuden Saara Karhulle ryhtymällä kehumaan muita naiskansanedustajia hyvin tietäen, että Saara inhoaa sydämensä pohjasta kilpailevia siskoja. Jokaisen mainitsemansa naiskansanedustajan nimen jälkeen eduskunnan Kuningatarkobra tuhahti halveksivasti tai sanoi jonkun happaman huomautuksen
Bussillinen kansanedustajia joutui puremaan kieltään, ettei purskahda nauruun, sillä Saara Karhu oli ainoa, joka ei huomannut, miten Häkämies teki pilkkaa hänen naiskaunallaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.