meikäläisilläki mussiikkikäsitykset ovat muuttuneet kautta-aikain. Tosin hirmu hitaasti.
Välillä mennään räväkämpään päin, välillä tulee taantumia ja palataan takasin johonkin hyvin tiukkaan käsitykseen.
Nyt on ilimasa taas viitteitä siitä, että vanhat iskelmälaulut ovat vähitellen muuttumasa takasi sallituista huonojen mussiikkien puolelle.
Aikoinaan herätti runsasta pahennusta, kun errääsä uskovaisten julukasussa oli laulut "tein lasiin kuultavan laulun", ja "täälä pohjantähden alla". Ne kuitenkin tulivat tuon äänitteen myötä sallituiksi ja meillä kotonaki sai ruveta laulaa niitä. Laulettiimpa kerran yhteisesä iltakyläsä ry:lläki nuo laulut.
Oli myös paljon muita lauluja, kuten lapinkesä, jota ei hyväksytty. Nyt siitäki on teheny eräs uskovainen oman äänityksensä.
Mutta mihin suuntaan musiikkikäsitykset nyt ovat menosa? Mennäänkö yhä liberaaliimpaan suuntaan, vai palataanko takasi johonki hamaan menneisyyteen?
Muinaista kansanlaululevyä on taas tarjolla uusintajulukasuna. Mutta mitäs kummaa? "Täälä pohjan tähden alla" ja "tein lasiin kuultavan laulun" ovatkin nyt poissa vailla mitään erillistä ilimotusta. Tilalla on kaksi kesympää ja konservatiivisempaa laulua.
Kotona ei saa ennää laulaa moskovan valoja. Jopa kesäillan valssia ei ennää kotona suvaita. Ollaanko menossa takasi hyvin tiukkiin käsityksiin, vai onko tämä vain hetkellinen ilimiö?
Koettiinko ehkä, että jotku kepeät laulut vievätkin ihimisiä maailmaan? Onko kellään tietoa tästä?
Viime aikoina on tosin moni meikäläinen laulaja mennyt maailmaan, mutta nämä laulavatkin oopperaa, ei mitää iskelmiä. Eli musiikkityylistä riippumatta musa voi olla viemässä meitä maailmaan!
Välillä mennään räväkämpään päin, välillä tulee taantumia ja palataan takasin johonkin hyvin tiukkaan käsitykseen.
Nyt on ilimasa taas viitteitä siitä, että vanhat iskelmälaulut ovat vähitellen muuttumasa takasi sallituista huonojen mussiikkien puolelle.
Aikoinaan herätti runsasta pahennusta, kun errääsä uskovaisten julukasussa oli laulut "tein lasiin kuultavan laulun", ja "täälä pohjantähden alla". Ne kuitenkin tulivat tuon äänitteen myötä sallituiksi ja meillä kotonaki sai ruveta laulaa niitä. Laulettiimpa kerran yhteisesä iltakyläsä ry:lläki nuo laulut.
Oli myös paljon muita lauluja, kuten lapinkesä, jota ei hyväksytty. Nyt siitäki on teheny eräs uskovainen oman äänityksensä.
Mutta mihin suuntaan musiikkikäsitykset nyt ovat menosa? Mennäänkö yhä liberaaliimpaan suuntaan, vai palataanko takasi johonki hamaan menneisyyteen?
Muinaista kansanlaululevyä on taas tarjolla uusintajulukasuna. Mutta mitäs kummaa? "Täälä pohjan tähden alla" ja "tein lasiin kuultavan laulun" ovatkin nyt poissa vailla mitään erillistä ilimotusta. Tilalla on kaksi kesympää ja konservatiivisempaa laulua.
Kotona ei saa ennää laulaa moskovan valoja. Jopa kesäillan valssia ei ennää kotona suvaita. Ollaanko menossa takasi hyvin tiukkiin käsityksiin, vai onko tämä vain hetkellinen ilimiö?
Koettiinko ehkä, että jotku kepeät laulut vievätkin ihimisiä maailmaan? Onko kellään tietoa tästä?
Viime aikoina on tosin moni meikäläinen laulaja mennyt maailmaan, mutta nämä laulavatkin oopperaa, ei mitää iskelmiä. Eli musiikkityylistä riippumatta musa voi olla viemässä meitä maailmaan!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Joh. 3:8
Tuuli* puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." [Alkutekstin sana pneuma merkitsee sekä tuulta että henkeä.]
Syntiä on milloin mikäkin ja synnit riippuvat aina siitä, että kenen käsitys vastaa SRK omaksumaa henkeä (Pyhä henki).
Voisit kokeilla moittia musiikkimakua rajaavia lakihenkisyydestä. Jos sitten ei kerralla mene perille, niin noudata hoitokokousmenetelmää, eli hae joku kaveri mukaan ja sitten lopuksi vaaditaan seurakunnan eteen ripittäytymään lakihengestä. Jos ei sittenkään mene jakeluun niin julistetaan epäuskoiseksi.
Kuka päättää sopimattomista musiikeista. Onko SRK:lla joku tietty raati, josta ei pidetä ääntä?
Me vl:t olemme kuvitelleet, ettei SRK säätelis meidän elämää, mutta SRK tekeekin sen näköjään huomaamattomasti. Kaikki puhujat käyvät puhujankokouksissa, missä ilmeisesti käydään läpi, mitkä asiat ovat sopivia ja mitkä eivät. Se upotetaan ikäänkuin puhujien alitajuntoihin, jolloin yksittäiset puhujat uskovat, että ne ajatukset lähtevät lopulta heistä itsestään, eikä mistään SRK:lta.
Nuortenillat ja seurakuntapäivät ja illat ovat myös omiaan tällaiseen manipulointiin. Noissa tilaisuuksissa on aina alustajana tms. sellaiset tyypit, jotka ovat käyneet puhujainkokouksissa tms.
Kun olen lukenut ikivanhoja Päivämiehiä, joita meidän mummon ullakolta löytyy läjäpäin, olen pistänyt merkille, että opetukset ja säännöt ovat monin paikoin muuttuneet aikalailla.
Sitä mukaa, kuin SRK:ssa vaihtuu henkilöstö.
Näin se menee.
jossa on ihan tavallista rock-musiikki, jopa itse soitettuna passoin ja rummuin kovaääniset täysillä.
Mitä kokee herkkä lapsi tunnilla, joka on kasvatettu, että rock-musiikki on syntiä.
Onko helvetti kotitalona, kun on rumpuun tarttunut?
Niin ainakin oli meidän nuoruudessa, jos et kieltäytynyt rock-musiikin himoista, niin synti vei ja helvetti oli kotitalona.
Musiikki ja synti, niissä on muuttunut aika paljon. Esim viulun soittoa ja kuorolaulua ei suvaittu ollenkaan ennen aikaan.
http://freepathways.wordpress.com/2010/08/16/huumausaineesta-hyvaksytyksi/
ja ilmoittaa niistä alamaisilleen joko Päivämies-lehdessä tai paimenkirjeillä paikallisille Rauhanyhdistyksille.
sallittua?. 80-luvulta muistan erään joululaulukasetin missä oli rytmikkäitä lauluja. Joissakin soitettiin rumpuja samalla tavalla kuin marsseissa. Vanhempani eivät olisi laittaneet kasettia pannaan, ellei mummovainaa olisi siitä huomauttanut. Marssien kuunteluhan on ollut lienee aina sallittua.
Mm. "soita kitaraa ja..kyllä me tontut tanssitaan" -laulu oli kasetilla.
http://www.royal52.fi/mustonttu.htm
Mitäs pahaa siinä on että käsitykset muuttuvat?
Eri aikoina on erilaiset asiat tärkeitä joihin uskovaisen pitää kiinnittää huomiota.
onko siihen joku syy että vl:laiset eivät saa kuunnella rytmi musiikkia? eihän raamatussa sitä kielletä...
Näin meille ainakin opetettiin lapsesta lähtien.
Vain laahaava siiiioooooniiiin laaaauuuuluuuu ja superhitaasti soitettu viiiiiirsiiiiiiii olivat sallittua "musiikkia"...
Itsenäisyyspäivän aattona pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa marssi estradille K.Karjulan kymmenen pojan, kolmen vävyn ja yhden lapsenlapsen muodostama 'Karjukuoro'. 'Karjukuoro' lauloi kaikkien juhlijoiden iloksi mm. "Porsaita äidin oomme kaikki". Kuoro sai tästä laulustaan kepulaisilta juhlijoilta mahtavat ablodit.
Huumori, letkeä meno ja ablodit ovat sallittuja yksityisissä bileissä, mutta muuten on näyteltävä vakavaa naamaa, ettei vl-uskovaisen uskottavuus kärsisi. Näinkö se menee?
Tämä juttu on totta, jos on Tampereella ilmestyvää ilmaisjakelulehteä Tamperelaista (11.12. 2010) uskominen. Lehdessä ei mainita, johtiko K.K. 'Karjukuoroa'', vai oliko itse mukana laulamassa kansanedustajuuden päättymisen riemusta.
Esiintyyköhän 'Karjukuoro' tulevaisuudessa rauhanyhdistysten pikkujouluissa ja muissa tilaisuuksissa?
Vl-äitini kerran alkoi seistessään liikuttelemaan jalkojaan kuunnellessaan marssia. Muistan, kun hän katsoi, että huomasinko moista käytöstä. Tämä on Jeesuksen mukaan ulkokultaisuutta eli fariselaista hapatusta.
Siksi marssit ovat synnittömiä.
En ole sellaista kuullut. Uskoa tunnustavia kristityitä ovat ne oopperalaulajatkin.
heistä mut ei kaikki ole.
SRKn syntilista on kiva soppa.
tarkoittaa "meikäläisten musiikkikäsitys"? Eikö musiikkikäsitykset ovat yksilöllisiä? Kuinka tällaiset käsitykset ja mieltymykset voivat olla ylhäältä alas yksilöille saneltuja? Elättekö uskonnollisessa diktatuurissa musiikkimaun ja monien muiden makujen suhteen? Entä, jos jonkun vl-paran maku poikkeaa vl-meikäläisten musiikkimausta. Onko se syntiä? Johtaako se helvettiin? huh huh