Meillä uskovaisilla ei mikkään saa mennä seuroissa käymisen edelle. Sunnuntaina seurojen aikaan ei oo soveliasta tehhä jottain muuta. Jos jostain syystä ei pääse seuroihin, niin ei tarkoita sitä, että se aika voitaisiin tehhä töitä, tai urheilla! Seuroja voi myös kuunnella netistä ja useissa paikoissa myös radiosta.
Jotku kuitenki valitsevat sunnuntaille muuta ohjelmaa seurojen sijaan. Saatetaan käydä pistäytymässä keskiviikkoiltana hatunjaolla, mutta muuten ei vaivauduta seuroihin.
Me emme käy seuroissa sen vuoksi, että olisimme parempia uskovaisia, vaan siksi, että säilyisimme uskossa.
Usseimmat, jotka ovat menneet valitsee seurojen sijasta jotain muuta, eivät kauaa pysy uskovaisina. Näin se vain on ja harmillisen monen kohdalla todeksi nähty!
Jotku kuitenki valitsevat sunnuntaille muuta ohjelmaa seurojen sijaan. Saatetaan käydä pistäytymässä keskiviikkoiltana hatunjaolla, mutta muuten ei vaivauduta seuroihin.
Me emme käy seuroissa sen vuoksi, että olisimme parempia uskovaisia, vaan siksi, että säilyisimme uskossa.
Usseimmat, jotka ovat menneet valitsee seurojen sijasta jotain muuta, eivät kauaa pysy uskovaisina. Näin se vain on ja harmillisen monen kohdalla todeksi nähty!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aina itsekkin pyrin käymään seuroissa kun työkiireltä pääsen. En esim. Jää tulevien Olympialaisten takia seuroista pois ellei ole pakko esim. jos sattuu olemaan työpäivä mutta silloinkin en jää tuijottamaan televisiota vaan teen työn jonka olen saanut
olympialaiset ovat tulossa. En tiennyt moista ennen kuin nyt kerroit.
En tiedä mitään turhempaa kuin kilpaurheilu. Ynnä Formula - - - kuka nyt viitsisi katsella kun autolla ajetaan ympyrää? Kaiken lisäksi huonolla autolla, jonka moottori kestää vain 800 kilometriä. Höh. Rebkaanvaihto kyllä käy sutjakkaasti.
Meillä ainakin liian harvoin seuroissa käyneet liipastiin parin puhuttelun ja varoituksen jälkeen pois koko porukasta, sidottiin seuroissakäymättömyyden syntiin ja luovutettiin saatanan haltuun.
Sillähän niistä "liian vähällä taivaaseen pyrkijöistä" päästiin! Eikä koira perään haukkunut.
...ettei seuroissakäynnillä ole "mitään tekemistä" ts. se ei ole ehto uskovaisuuden ja autuaaksitulemisen kannalta.
Sanan kuuleminen on välttämätöntä uskon säilymisen kannalta. Oleellista on mielestäni, että valitsee sanan kuulemiseen sellaisen ajan, jolloin on sille vastaantottavainen. Silloin kun sen kokee omaksi virkistykseksi. Keskiviikko töiden jälkeen voi olla hyvä päivä rauhtoittua kuulemaan, Yhtä hyvin lauantai ilta.
Lepopäivän pitäminen on paitsi Jumalan kehoitus tai käsky myös viisaus ihmisen terveyden säilymisen kannalta. Lepopäivän tulee olla mielenvirkistystä. Se, mikä on toiselle leipätyötä, on toiselle irrottautumista omasta leipätyöstä. Ammattikastejalle ja virkistyskalastajalle kalastus merkitsee eri asiaa. Oman päydän kunnostajalle maalamien on rentouttavaa askartelua, ammattimaalarille ehkä työntentekoa tai pitää ajatukset työssä. Samoin käsityöt ovat monelle naiselle mieluisa harrastus. Sukulaisen luona vierailu sunnuntaina iltapäivällä voi olla yhtä paljon hyödyksi.
Pakkokuuleminen silloin, kun ajatukset ovat muualla "loppuisi jo" "pääsisnpä jo tekemään muuta" "olisi ollut muutakin tekemistä ja oikeastaan minun pitäsis nyt olla muualla" ei ole oikea mielentila sanan vastaanottamiseen. Nämä "oikestaan pitäsi olla muualla" ei edes aina liity maailman iloihin vaan esim siihen, että pitäisi olla katsomassa vanhaa äitiä, isää, tätiä tai setää vanhainkodissa tai yksinään asuvaa ehkä toisella paikkakunnalla. Avun ja seuran tarve saattaa olla jatkuvaa.
Muistan omasta lapsuudestani miten oli suorastaan suuri kunnia päästä mummon kanssa kirkkoon. Pääsi mukaan eikä jätetty kotiin liian pienenä (silloin katsottiin usein luterilaisen kirkon perusjumalanpalveluksessa, että lapset eivät saa metelöinnillä häiritä jumalanpalvelusta). Sama hyvä tunne on vieläkin. Välissä oli vain nuoruudessa vuosia, jolloin käynnit oli vähän harvemmin, eivät tosin loppuneet koskaan kokonaan. Vaikka en itse osaakaan laulaa, muistan mummon vanhanakin heleän äänen, hän kun piti virren laulusta.
Sapatin herra
23 Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä.
24 Silloin fariseukset sanoivat hänelle: "Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?"
25 Mutta Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa?
26 Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille."
27 Ja Jeesus sanoi heille: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
28 Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra."
Maailmassa on tällä hetkellä n. 6000-9000 eri kieltä. (http://www.ethnologue.com/) Kuinka monelle kielelle seurat tulkataan? Eikö pitäisi tulkata kaikille kielille, mikäli seurapuheen kuunteleminen on ehdoton edellytys taivaaseenpääsylle? Vai onko Jumala säätänyt niin, että vain ne hänen luomansa ihmiset, jotka osaavat suomea, ruotsia, saksaa venäjää englantia ja niitä muutamaa muuta kieltä, joilla seurapuheita voi kuunnella, voivat päästä taivaaseen? Minusta tämä kuulostaa epäreilulta systeemiltä. En kuitenkaan usko, että Jumala on epäreilu. Jokin ei siis täsmää.
Lisäksi ihmetyttää sekin, että miten vaikkapa 1300-luvulla on voitu edes pitää seuroja ainakaan Euroopassa? Katolisen kirkon virallisesta linjasta poikkeavat opetuksethan olisivat välittömästi johtaneet roviotuomioon. Vähän hankalaa siis on ollut käydä silloin seuroissa. Eikö siltä ajalta kukaan päässyt taivaaseen?
Minä keskityn edellä olevassa kirjoituksessa nykyhetkeen. HVL-historian hämärässä on asioita, joita minä ikäni tavallisena luterilaisena eläneenä en oikein ymmärrä. Siitä olen kuitenin varma että tarvitaan kaikki kolme armonvälinettä sana, kaste ja ehtoollinen. Muilta osin olen todennut monessa kirjoituksessa että on asioita jota "ihmetytttää kummastuttaa pientä kulkijaa".
Joku muu ehkä vastaa sinulle muilta osin.
ovat saatanasta.