Kuinka te onnistutte elämään niin, ettette joutuisi tekemisiin narsistien kanssa ? Onko se edes mahdollista ?
Tämän maan touhu perustuu narsistien tottelemiseen ja heidän käskytettävänään olemiseen, ehkä ruohonjuuritasolla voi yrittää valita ystäviksi avarampia ihmisiä, mutta kuinka se onnistuu ? Kokemuksia ?
Tämän maan touhu perustuu narsistien tottelemiseen ja heidän käskytettävänään olemiseen, ehkä ruohonjuuritasolla voi yrittää valita ystäviksi avarampia ihmisiä, mutta kuinka se onnistuu ? Kokemuksia ?
Vastaukset 22
Vanhimmat
"Tämän maan touhu perustuu narsistien tottelemiseen ja heidän käskytettävänään olemiseen"
Noinhan se menee ... me valitsemme kaikkein pahimmat persoonallisuushäiriöiset edustamaan itseämme ja säätämään ne 15% laeista, joita Suomi enää kykenee itselleen säätämään. Ne todelliset psykopaatit ovat Brysselissä. Mutta kuten Ruotsin vallan alla 800 vuotta ja Venäjän vallan alla n. 100 vuotta, ja itsenäisinä n. 90 vuotta, yksilön kannalta tuolla ei ole mitään merkitystä.
Yksilön kannalta olennaista on, että on ruokaa, katto pään päällä, syy tulla illalla takaisin kotiin, syy herätä huomenna. Vie jokin noista pois yksilöltä... no siinä se elämä olikin. Vai onko jotain enemmän?
Luulen, että tuohon aloittajan kuvaamaan ongelmaan auttaa se, jos voi lakata luokittelemasta jatkuvasti kohtaamiaan ihmisiä "narsisteiksi". Toisaalta tämä niin kuin muutkin luokittelutavat (kuten vaikkapa ulkonäön, kansallisuuden tai oletetun seksuaalisen suuntautumisen perusteella tehtävät) voi olla ihmisessä tietty syvään juurtuneita, ja niistä voi olla hankala päästä eroon...
Vakavasti: En ole _koskaan_ luokitellut _ketään_ kohtaamaani ihmistä narsistiksi. En ole myöskään kokenut joutuneeni sellaisen "uhriksi" koskaan. Itsekkäästi ja ilkeästi toimivia ihmisiä olen kohdannut paljon, ja ollut joskus sellainen myös itse. Sellaisissa tilanteissa voi sitten yrittää pyrkiä keskinäiseen anteeksiantoon ja siitä lähtevään uuteen yritykseen olla ihmisiä toinen toiselle. Tai vaihtoehtoisesti suunnata eri tahoille. Toisten narsistiksi luokittelemisista en usko olevan noin yleensä juurikaan apua ihmissuhteissa. Antaa lääkäreiden tehdä luokitukset ja keskitytään itse (omaan) elämään ja ihmissuhteisiin.
Sulla on oikee asenne. Mun ajatus on, että jokaisen sisältä löytyy pieni herkkä tunteva lapsi, jota jokainen suojelee. Toisilla tuo lapsi on vain kovempien suojakerrosten alla, kuin toisilla.
Voi kutsua myös nimellä elämä.
Harva ihminen todella ymmärtää, että elämän suojeleminen yleensä, on myös oman elämän suojelemista. Me emme ole erillisiä, irrallisia olentoja toisistamme, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikki olemme yhteydessä, halusimme sitä tai emme.
Sisäisen lapsensa aikuisuuden kynnykselle kasvattamaan kyennyt henkistynyt ja tiedostava ihminen ymmärtää tämän.
Elämäni tylsyydestä en menisi sanomaan mitään, olen uskaltanut ottaa riskejä, joita keskimäärin tuntemani ihmiset eivät tee, ei se tee minusta erikoisempaa, mutta on antanut paljon. Eikä sitä sisältöä tarvitse yrittää löytää, se on.
Voitko kertoa tarkemmin minkälaisia risekejä olet ottanut ja mikä on ollut niiden lopputulos?
Matkustaakseni maailmalla ja elääkseni oikeaa elämää ihmisten kanssa. Lopputulos rikas elämä ja ihania ihmiskontakteja, kannatti.
Kuulostaa tuollainen "oikean" elämän elely ylimieliseltä, "väärän" elämän vähättelyltä. Omien mielihalujen täyttäminen ja hedonistinen täysin itsekeskeinen maailmalla matkustelu ja elämysten haeskelu on narsismia pahimmillaa.
Mietin omaa tässä ja nyt-haluani lähteä jonnekin kauas etelään aurinkoon, kaukaisen meren rantaan, iloitsemaan, nauramaan..
Tajuan että se on samalla halua jättää oma itse murheineen tänne, päästä "lomalle" omista tuskistaan.
Ei onnistu.. :/
Joskus sellainen tekee hyvää. Siis oikeesti karistaa hetkeksi pölyt ja murheet niskastaan ja yksinkertaisesti vain kadota jonnekin nauttimaan hetkestä, valosta ja lämmöstä. Sanoisin, että marraskuun loppupuoli on oivaa aikaa juurikin tuollaiselle toiminnalle.
(aikaa ei todella ole täällä :) )
Hassu tunne lukea oma kommentti 9 kk takaa. Silloinen minä ja nykyinen, ollaan hieman erilaisia. Elin keskellä painajaista. Lomalle lähtö tuntui mahdottomalta ajatukselta, koska tiedostin että olisin raahannut ahdistukseni ja suruni mukaan.
Nykyään...voisin hyvinkin lähteä...kahlata hiekkarannalla, nauttia auringon hyväilystä, tuulen, aaltojen ja lokkien äänistä. Vapaudesta.
"Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu" -miljoonasade-
Marraskuu voi viedä..
"..voi sitten yrittää pyrkiä keskinäiseen anteeksiantoon ja siitä lähtevään uuteen yritykseen olla ihmisiä toinen toiselle."
Narsisti ei ymmärrä sanaa "anteeksi", eikä hän kohtele ihmisiä ihmisinä vaan pelkästään välineinä, kuten tavaroita yleensä, omien etujensa ajamiseen.
Mitä ilmeisimmin vain narsistin todelliset uhrit ymmärtävät mikä on narsisti. Narsistin uhrin mielenterveyden ja elämän voi pelastaa ymmärrys, että hänen alistajallaan on nph. Siitä voi alkaa sairaasta suhteesta pakeneminen, oman elämän rakentaminen ja toipuminen.
Itse pidän tärkeänä keskittyä muidenkin elämään, kuin vain omaan, miten sitä muuten voi olla avuksi ja hyödyksi muille!
Kyllä se vaikeaa on...silä mediassa narsut tuntuu viihtyvän.
Mutta ehkä on paikallaan vastata ja tarkentaa kirjoitustani. En jaa ihmisiä ja asioita oikeaan ja väärään, hyvään ja pahaan, en elä mustavalkoisessa maailmassa.
En ole ylimielinen, vaan pidän kaikkia ihmisiä tasavertaisina ja samanarvoisina.
En ole hedonisti, enkä ole matkustellut maailmalla elämyksiä haeskelemassa, niitä on tullut ihan hakemattakin. Matkustelun syyt ja vaikuttimet ovat ihan toisaalla, olen asunut ulkomailla, se on ollut minulle ihan normaalia elämää. En ole mikään törsäturisti-lomamatkailija, vaan ekomatkailija ennemminkin, budjettimatkailija ja matkustanut junilla ja laivoilla enimmäkseen. Asunut pitkiä aikoja muilla mailla.
Mites vielä rauhoittelisin teitä, ettei pääse ihan mopot käsistä. Ei ole tarvetta olla negatiivinen ja minulle kateellinen. Elän hyvin vaatimattomasti, enkä nykyisellään ole pitkiin aikoihin matkustanut mihinkään. Vastustan saastuttavia lentokoneita.
On jokaisen oma valinta satsaako kuvitteelliseen turvallisuuteen, omaisuuden, aseman, uran tms keräämiseen ja haalimiseen, vai satsaako "oikeaan" elämään, sitä tarkoitin tuolla sanalla, oli vähän kompastusilmaisu, mutta nythän tulee teille vihakiukuille selvennystä.
Eikä kaikki tosiaan ole niin mustavalkoista, että joko tai, vaan on kaikkia sävyjä ja värejä, jos vain haluaa nähdä ne. On kuitenkin olemassa ihmisiä, joille maalliseen mammonaan, uraan yms tarrautuminen, omistaminen ja kaiken itselle haaliminen menee ihmisyyden, jakamisen ja yhteisyyden edelle. He jäävät paitsi siitä mitä toisenlainen elämä antaa. Materia ei voi koskaan korvata rakkautta ja henkisyyttä.
Oli hyvä, että nuorempana tuli tehtyä ne rankimmat reissut, en vaihtaisi niitä moneenkaan kultakiloon.
Jokaisella on joku missä on hyvä, ehkä mulla se oli reissuaminen.
Niin ehkä mulla on joku vahva itseluottamus, mutta terveistä kotioloista en mene nyt sanomaan, se on toinen tarina. Enkä mä mitään yli varojeni ole elänyt, en ole koskaan ollut varakas, enkä ehkä tule olemaankaan, mutta ei se terveempänä ja nuorempana ollut este kulkemiselle.
Vaihda ihmeessä se kaapin kuollut materiaali rahatukkoon, laita reppu selkään ja lähde nauttimaan maailman merien katselusta, kun sinulla ikäsi materiaa keränneenä mitä ilmeisemmin siihen on mahdollisuus ilman, että kultakilot kaapissa paljon vähenee. Ja muista jakaa onnestasi, niin se sisäinen onnellisuus voi hyvin.
Hih, en minä mikään roopeankka ole. Ei ole kultaa, ei ;) Mutta ei ole myöskään viimeset pennoset kiinni... mä luulen, et mä oon jotain mikkihiiren luokkaa oikeesti .. Ehkä otan ja lähdenkin kiertämään tämän telluksen... ken tietää. Ja sitä onneani, tai kurjuuttani, minä täällä teidän kanssa jo jaan. Voiko enempää toisille antaa?
Nuuskamuikkunen on mun idoli. Tai oikeastaan ne tyypit, jotka tekee isoja hiekkakakkuja ja kerjää ihmisiltä rahaa tai edelleen ne rantahampparit, jotka myyvät afrikkalaista rihkamaa rikkaille turisteille uimarannoilla .. ylivastuullinen tieni taitaa olla loppuun käyty - hieman väsyttää.
Meren rannalle istumaan ja aaltoja laskemaan. Jakamaan leipäsi kerjäläisten ja kulkureitten kanssa, se on elämää.
Elämää voi elää niin monella tavalla ja mielipiteet siitä, millä tavalla sitä pitäisi elää, muuttuvat kokemusten karttuessa.
Kohtuus on hyve.
Yritän elää sen mukaan. Äärimmäisyyteen viedyt roolit tuottavat sisäisen vankilan, jossa ei lopulta ole liikkumavaraa. Luulen, että pelko tuskallisia tunteita kohtaan ajaa ihmisiä äärimmäisiin rooleihin, joista nuuskamuikkunen on malliesimerkki -- toisaalta näin narsismiyhteydessä se on sellainen hmm.. oikeansuuntainen (?) ... toimintatapa.
http://www.youtube.com/watch?v=BsN6mbYJGGM
Hieno biisi, siinä on vapauden maku!
Perhana, yllättävän 'minun'henkinen on QH! :o
"Materia ei voi koskaan korvata rakkautta ja henkisyyttä."
Erittäin laadukkaita ajatuksia minustakin. Kaikki QoH:n kommentit on minustakin hyviä. Selvästi elämää nähnyt ja kokenut ihminen.
" Tämän maan touhu perustuu narsistien tottelemiseen ja heidän käskytettävänään olemiseen, ehkä ruohonjuuritasolla voi yrittää valita ystäviksi avarampia ihmisiä, mutta kuinka se onnistuu ? "
Tää netti on ihan hyvä rajapinta tuohon. Tosin samassa paketissa tulee ne häirityt narsistitkin mukaan, mutta eikö heidän dissaaminen olisi lopulta moraalisesti väärin?
Narsistit haluavat valtaa ja usein pääsevätkin röyhkeydellään kiinni vallankahvaan joten heidän armoillaan tässä elellään.