Voisiko joku sanoa, miten Helsingissä rautatieaseman seudulta pääsisi rauhanyhdistyksen talolle seuroihin bussilla. Kiitos.
Bussilla seuroihin?
Helsingissä?
73878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Uskovaisella kuuluu olla oma auto, jolla mennään joka paikkaan.
ovat rakentaneet seurapaikkansa semmoiseen paikkaan, jossa ei ole pysäköintitiloja. Joka viikko nettiseuroissa toiselle puolen maailmaakin kuulutetaan PYSÄKÖIDYISTÄ AUTOISTA. Kun nyt tulin toiselta puolelta maapalloa Helsingin keskustaan, ajattelin piipahtaa seuroissa. Mielelläni kyllä boikotoisin koko paikkaa pysäköintiongelman takia... ei ole mitään järkeä slummiutua näin kun tilaa on 1100 km pohjoiseen.
Sinulta näyttää löytyvän huumorintajua. Itse ajan käytännössä yleisillä joka paikkaan.
Maalla se ei ole tietysti mahdollista ja kaupungissakin, jos on vaikka 8 lasta, niin varmasti se aika vaikea olisi yleisillä liikkuakin ja onhan se jo melkoinen joukkoliikenneväline, jos 2 8=10 henkeä ajaa minibussilla, verrattuna yksin huristeluun.
Ei sinne seuroihin tarvitse koko perheen voimin mennä. Vanhemmat vuorottelevat ja korkeintaan puolet muksuista mukaan.
On päivänselvää, että rakennuslupaa haettaessa on valehdeltu tai virkakoneistossa on joku vl-agentti. Muutoin olisi pysäköintipaikkojen rakentamisvaatimus ollut ainakin dekadin verran suurempi. Tätä asiaa olisi syytä tutkia.
Toistat tätä taas.
Missään ei Helsingissä eikä muualla pääkaupunkiseudulla kaavassa taata niin paljon autopaikkoja, että kukaan ei jäisi ilman. Päin vastoin. Jos lähettäisiin vapaasta autopaikkamäärästä oltaisiin maaseudulla metsässä eikä 500 000 asukkaan kaupungissa. Koitapa mennä autolla oopperaan tai teatteriin, urheilutilaisuuteen esim jäähalliin, onko rajattomasti autopaikkoja tai onko rajattomasti autopaikkoja kirkkojenkaan tonteilla.
Ettet vain syyllistynyt tässä väärän todistuksen antamiseen?
tiedetään, ettei Myskyläntien seurapaikalla ole pysäköintitilaa niin ei kait sinne sitten kannata lähteä. Sitten kun seurapaikka on siirretty vaikkapa 10 km pohjoisemmaksi niin toinen juttu... kunhan muistetaan varata pysäköintitilat. Siis: talostelun esteenä on pysäköintitilojen puute.
kulkuväline. Siellä kuuluu koko ajan maailman musiikki ja näkee humalaisia ihmisiäkin. Meillä autossa kuunnellaan AIN vain suviseurojen saarnakasetteja. Näin uskovainen liikkuu.
Olen antanut myös naimattomille lapsilleni näitä saarnakasetteja mukaan, mutta niillä ei kuulemma ole edes kasettisoitinta autossaan! Mitä ne sitten kuuntelee seuroihin ajaessaan?
uskovaisten autoista. Se on heille jo Raamatussa ennustettu osa.
Totuushan on, että kokoontumistilojen rakennuslupia anottaessa ilmoitetaan henkilömääräarvio, mutta jokaiselle ei tarvitse rakentaa pysäköintitilaa.
Aivan vastaavasti asuintalojen rakennusluvissa edellytettiin ikiaikaisena perinteenä, että joka asunnolla piti olla paikka, mutta vain 60% niistä tuli rakentaa.
paikkoihin ylipäätään haluaa? Ei kai kukaan vl ole teatteriin menossa? Antaa kadotukseen menevien mennä sinne sporalla.
Bussi 65A. Lähellä päätepysäkkiä kääntyy Oulunkylästä mäkeä ylös Veräjämäkeen, paina silloin nappia.
Seuroihin pääsee myös kahdella Olunkylässä pyshtyvällä junalla I ja K (myös N pysähtyy silloin kun se korvaa I:n ja K:n)
Kävelymatkaa rukoushuoneelle on vähän pidemmälti mutta kadunvarra pitkin pääsee tai kesällä kävelytietä.
Jos on mahdollisuus käyttää HSL:N (entisen YTV:n) reittiopasta, siitä löytyy bussit, kellonajat ja kartta kävelyosuuksistakin silloin kun käyttää nettiversiota.
Tahallasihan et varmaan valehtele, mutta et tunnu tietävän, missä kaupunginosien rajat kulkevat.
Toki voi.
Hyvässä vastauksessa ei ole jaarittelua. Kiitos esimerkistä!
elielin aukiolta piäsöö ainaki onnikalla seuroihin.
Eli se elielin aukio on kartalta katottuna vasemmalla puolen toria...
Muistaakseen linja 69 menee Oulunkylään. No siellä on taulut, joista näät, mihin onnikat mänöö!
en oo ite koskaa mennynä bussikalla seuroihin. Juna on hyvä vaihtoehto, mutta siinä pittää vähän matkaa kävellä. Hyppää vain paekallisjunnaan ja hyppää Oulunkylän kohilla pois.
saatanan seuroihin?
siellä on Jumalan lasten joukko kun sitä tällä palstalla niin pilkataan. Jeesuksen aikana jo oli noin.
= saatanan seurat
roissa puhuttiin eilen? Ei tullut eilen lähdetyksi kun lauantai-iltaisin on kuulemma vain nuoria, mutta tänään sunnuntaina yritän.
Ei tarvitse lähteä kun netistäkin kuulee.
Niille (vanha testamentin ajan) ihmisille, jotka uskoivat että hyvästä ja pahasta palkitaan tai rangaistaan tässä ajassa onnettomuudella ja kärsimyksellä tai maallisella hyvälle, annettiin toisenlainen lupaus. Hyvää sanaa kuultavaksi tämän päivän ihmisellekin.
Mainittiinpa viikon testistä lause siitäkin kohdasta, missä ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäisiksi.
Ei se vain yritykseksi tarvitse jäädä. Kyllä VR:kin vie perille, ajoissakin jos Herra suo. Viime aikoina se on vain vaatinut lannsitumatonta uskoa kulkijalta. Bussit kulkevat mutta ilmeisesti vähän hitaammin eli reittioppaan aikatauluista kannatta valita se aikaisempi. Saataa olla itsekin suuntaan vaikka en yleensä sunnuntaisin koskaan käykään. Yleensä sunnuntai on kirkkopäivä eikä seurapäivä niinkään. Sunnuntaiaamun rauhaa ei riko muut velvoitteet ja Kristuksen kohtaaminen ehtoollisella on kerrran viikossa paikallaan sekin.
olisi sentään kuunnellutkin ilomielin, pilkattiin eli ei. Toista ovat nämä teidän hengenahdistusiltamat.
Ihan rautatienasemalla on 65a,n pysäkki kävelet vain tien yli niin löytyy pysäkki
Sun, Herra huoneesees...
---
Ensinnäkin: en edes tiedä, mikä on reittiopas.
Toiseksi: Huuhailin rautatieasemalla, mutta mitkään opasteet ja aikataulut eivät edes tunteneet I ja K -junia.
Kolmanneksi: Katselin kaikki bussipysäkit läpi, mutta nroa 67A ei ollut missään.
Neljänneksi: Kysäisin tupakoivalta bussinkuljettajalta, tietäisikö hän ehkä, mistä voisin löytää bussin 67A pysäkin. Hän neuvoi suunnan.
Viidenneksi: Yrittäessäni päästä kadun toiselle puolelle eksyin maan alle käsittämättömiin labyrintteihin.
Kuudenneksi: Vihdoin näin päivänvaloa ja kas, Jumala johdatti bussin 67A näköpiiriini. Bussipysäkkiä ei kuitenkaan ollut mailla halmeilla, jotenka juoksin bussin rinnalla melkein puoli Helsinkiä, ja pysyin hyvin bussin vauhdissa kun se joutui aina pysähtelemään liikennevaloissa; juoksin punaisia valoja vasten, mutta ajattelin, että Herra suo sen minulle anteeksi, koska tarkoitukseni on pelkästään hyvä.
Seitsemänneksi: nousin bussiin ja maksoin sietämättömät 2,5 euroa. Kyllä se on kallista tämä Jumalan lapsen taivallus!
Kahdeksanneksi: istuskelin bussissa aika pitkään, kunnes aloin kysellä kanssamatkustajilta, tietävätkö he ehkä, missä on Myskyläntie. Kaksi nuorta tyttöä ilmoitti mene vänsä Myrskyläntielle rauhanyhdistykselle seuroihin, jotenka jäin bussista silloin kun hekin. TYTÖILLE KIITOS!
Yhdeksänneksi: Seurapaikalla kuultiin Jämsän opiston nuorten (16 - 20 v) laulua ja opiston esittely.
Kymmenenneksi: Timo Tuomisto piti iltahartauden. Hän puhui lyhyesti Jesajan kirjan tekstin johdolla Jumalan lapsen elämästä, osasta ja taivalluksesta. Eikä sanaakaan tällä palstalla mainostetuista perinnäissäännöistä ja armon ehdoista. Jokaisella on lupa ehdoitta uskoa Kristuksen vanhurskaus omaksi vanhuskaudekseen... uskoa synnit anteeksi.
Ja sitten paljon kauniita Siionin lauluja ja virsiä. Siellä oli hyvä olla.
Ja vaikka en tunnekaan Helsingissä kuin kaksi henkilöä, joku sentään sattui tuntemaan minun vähäpätöisyyteni. Pekka Nurmela tuli tervehtimään. PEKALLE TERVEISIÄ!
Sitten taas bussiin ja edelleen köydyin 2,5 euroa.
Tosin säästin kolehdissa 2 euroa kun en huomannut haavia jutellessani Pekka Nurmelan kanssa. Ja vielä yhden euron säästin livahtamalla rautatieaseman vessaan maksamatta.
Niin, rahasta oli Jämsän opiston esittelyssäkin puhetta. Siellä ostetaan maata ja saneerataan tiloja, jotenka jos jollakulla on rahaa niin sinne voi laittaa.
Paljon oli nuoria. Kaikki näyttivät onnellisilta ja tyytyväisiltä. Jokainen helsinkiläinen vain sinne eikä tartte uskoa tällaisten kiellettyjen palstojen joutavia höpinöitä. Siellä mieli lepää. Siellä voi aistia Pyhän Hengen läsnäolon. Siellä saa kuulla, että synnit saa uskoa anteeksi Kristuksen sovitustyön kautta.
Meillä ja Tampereella on joukkoliikenteen reittiopas netissä.
Kun kirjoitat tätä nyt täällä netissä, se on tavoitettavissasi ositteessa
http://www.hsl.fi/FI/sivut/default.aspx
Kun tämä osoite sitten kuitenkin unohtuu, tarjoaa googletessa "reittiopas" haku senkin muiden autoliikenteen hakuohjelmien joukossa. HSL.fi osoitteen jos muistaa niin nopeammin löytyy. HSL tulee sanoista Helsingin seudun liikenne (kuntayhtymä).
Lipun hinta 2,50 on muuten sama kuin Tampereella. Mutta halvemmalla saat, jos hankit lipun automaatista. Satunnainenkin matkaaja voi käyttää sitä mm rautatie asemalla. Tai maksat matkakortille ladattavalla rahalla, jonka hankintahinta on muistaakseni 8 euroa pelkästä kortista, joten kannattaa vasta jos käy usein.
Ihmettelen, jos et nähnyt rautatie asemalla I tai K tai N lähijunia tiedotetttavan kun ovat normaalisti sekä isolla taululla sisällä ja ukona että tv ruudulla kuvana. Vai saattuiko niin huono tuuri että olivat epäkunnossa?
Toivottavasti uskosi pääkaupunkiseudun joukkoliikeneeseen ei kokonaan mennyt.
Minä uskon vielä joukkoliikenteeseenkin, vaikka uskoa on viime viikkoina koeteltukin.
tuota reittiopasta, mutta siitä ei ole hyötyö, kun I ja K -junia ei ole olemassakaan.
erityisesti välimerkkien käytössä.
Taidat harjoittaa aitolestadiolaista valehtelua. Vai tulivatko I- ja K-junat vain epäuskoisen etulahjana?
http://www.reittiopas.fi/fi/?from=Kaivokatu&to=Myrskyläntie&hour=7&minute=10&timetype=departure&day=9&month=2&year=2010
Arkisn ja aluntaisin on K-junat vilkkaampana aikana. Hiljaisena aikana N.
Sunnutaina liikennöi N.
Tulin antaneeksi huolimattoman ohjeen enkä muistanut sanoa tarpeeksi selvästi siitä N-junasta.
Niitä K ja I junia ei tule reittioppaassa sunnuntain valinnassa.
K ja I kulkevat etulahjana keskiviikon seuroihin ainakin. Launtai ilta on paras tarkistaa.
Ihmettelijä ei siis ei siis harjota aitolestadiolaista valehtelua. Jos joku on sellaista mieleistäsi harjoittanut se olen ollut minä, tunnustan sen nyt julkisesti.
saarna kyllä oli. Ei hänellä ollut paljon mitään sanottavaa. Kait hän on puhunut jo niin paljon, että sanottava on loppunut.
Mutta minuakin kiinnostaisi tietää, mistä ne I ja K -junat lähtevät, jos kerran aikataulut eivät moisia junia tunne.
laitoin silloin tällaisen tekstin, huonosti siis selostin sen N-junan
"
Seuroihin pääsee myös kahdella Olunkylässä pyshtyvällä junalla I ja K (myös N pysähtyy silloin kun se korvaa I:n ja K:n) "
I ja K liikennöivät suurimman osan vuorokautta arkisin ja launtaisin. Hiljaisen aikana kulkee N- juna, joka korvaa molemmat. K menee Keravalle eikä siksi pydähdy ihan kaikilla Helsingin asemilla. I menee Tikkurilaan ja pysähtyy kaikilla paikoilla. N menee Keravalle vähän hitaammin, koska pysähtyy kaikilla paikoilla. Aiemmin tämä N tunnettii enemmän myöhäisillan junana mutta näkyy olevan nyt liikenteessä enemmänkin. N-juna ilmaantuu aina silloinkin, kun kelit ovat ongelmalliset ja junat jäätyvät, eli kun VR ajaa poikkeusliikkennettä. Sitähän on nyt riittänyt arkiaamuina.
Olisi pitänyt tietenkin tarkistaa reittioppaasta, mikä juna silloin sunnuntaina illalla liikennöi. Tarkoitus ei ole harjoittaa eksytystä seuraväeltä vaan päin vastoin. Kun itse on tottuntu toteamaan automaattisesti näillä keleillä, että näkyy olevan N niin ei muista antaa sitä vaihtoehtoa. Reittiopas olisi antanut sen N-juna jos olisi etsinyt Helsingin rautatieaseman ja Oulunkylän rautetieaseman väliset yhteydet. Mutta tämä on jälkiviisasta nyt.
Vika ei siis ollut oppaassa vaan äitimuorin ohjeissa, kuten sanotaan.
Voi siis näköjään tulla sanottua huolimatonta täälläkin.
Toivottavasti kovin moni ei tullut johdatetuksi harhateille tai harhatunut pääsemästä perille.
Keskiviikkoisin, jolloin useimmin matkaan Oulunkylään, kulkee I ja K.
Uskoa siis koetellaan. Monella tavalla. Mutta varjelustakin on.
Onneksi sentään Taivaan Isä on ollut sen verran suosiollinen VR:lle ja kulkijoille, että kukaan ei kuollut talven pahimmassa tilanteessa.
kilta osin OK, mutta kun en "aitolestadiolaisena tyhmyrinä", perämetsien kasvattina, löytänyt mistään aseman opasteista I ja K-junia eikä siellä lähiliikenteen laiturissa näkynyt semmoisia kirjaimia eikä siinä lähiseinällä. Esin M-juna kyllä löytyi.
Kun Helsinki ymmärtääkseni on meren rannalla ja kaikki raiteet tulevat pohjoisesta suoraan rautatieaseman seinään, joltakin niiltä raiteelta kait junan kuuluisi lähteä Myrskyläntien suuntaan mutta kun senkirjaimisia junia ei näkynyt enempää livena kuin opasteissa ja aikatauluissakaan.
Tosin lasit eivät olleet mukana, mutta siitä huolimatta löysin bussin, oliko se nyt 65A vaii 67A.
Olisko se seinään törmännyt juna ruhjonut ne aikataulut ja opasteet ja just sunnuntaina ei sitten mitkään lähijunat kulje? Tosin M-juna seisoi asemalla... Heh. Tämä Hensingissä seikkaileminen on jännittävää.
siellä olla Y-junakin, mutta ei missään tapauksessa I, K ja N. Ämmä (M) kylläkin.
niin neroikkaita kuin ne ehkä ovakin, ei ole mitään hyötyä, jos FYYSISESTI on mahdotonta löytää I, K ja N-junien lähtöraiteita.
Enkä se reittiopas on Suomi24 sähköpostin tasoa: ei käytännössä pelaa.
Viime vuonna HKL esitti mainosta kaupunkilomasta parilla eurolla eri kaupunginosiin suurkaupungissa.
Nyt voin suositella junien bongaamista
Junafriikit koittavat tai koittivat joitain kuukausia sitten saada bongattua uuden paikallisjunan Flirtin, joita kulkee liikenteessä nyt 2 kpl. (Noviisina kysynkin nyt sitten onko luvallista flirtata matkalla Oulunkylään?)
VR harjoittaa sitkeästi laiturilta toiselle "juoksutamista" mutta minua ei enää ihan helposti hämätä.
Suurin todennäköisyys saada bongattua se piilotteleva N-juna on Kaisaniemessä melkein Kansallisteatterin kyljessä. Vanhoillislestadiolaiselle perämetsien kasvatille haasteellinen paikka siis. Ehkä kuitenkin rohkenet etsiä sieltäkin.
Äläkä sitten mene siihen M-junaan tai varsinkaan Y-junaan. Sillä olen päätynyt Masalaan, kun luulin pääseväni Espoon keskukseen. (Lippukaan ei okeuttanut sinne asti ajamaan). Onneksi sillä kertaa en ollut ainoa Masalassa hölmistyneenä seisova, vaan eräs ystävällinen Espoolainen valtuutettu kokosi asemalta tilaamaansa taksiin meitä eksyneitä matkustajia enemmänkin ja pääsin perille lopulta miltei ajoissa. Olisihan se voinut tylysti yksinkin siitä lähteä, mutta onneksi se sääli talvipakkasella seisoskelevia.
on Kaisaniemi ja Kansallisteatteri. Eikö seurapaikan suuntaan menevä juna siis lähdekään rautatieasemalta?
Ei tuota aikaakaan ole rajattomasti tällaisen Helsinki-nimisen kylän tutkimiseen kun työ vie ajan aamusta iltaan. No, linja-autoasemalle osaan kun asun 200 metrin päässä sieltä ja käyn noutamassa kierrätyskeskuksen kirjahyllystä ilmaista luettavaa. Tosin kaikki siellä oli nyt englannin- ja ruotsinkielistä, mutta ei kait siitä haittaa ole, jos Helsingissä kertaa vähän ruostunutta ruotsinkieltä.
Laaja käsite nykyään. Se raiteisto ulottuu Helsingin keskustassa sen kuuluisan hotellin alle ja vastaavasti melkein sen toisen vanhan siiven päätyyn (toivottavasti siihen pysähtyykin).
Seuroihin pääsee sitten vielä kolmannellakin loistovälineellä eli Jokerilla. Se kortti onkin sitten vain harvempien tiedossa, että Oulunkylän asemalle sekin päätyy idästä ja lännestä.
en vielä ole tutkinutkaan. Luulin, että rautatieasema on vain se tiilikolossi, jossa mustat miehet maleksivat. Täytyypä viikonvaihteessa ottaa seikkailu uusiksi.
on oudon löytää Helsingissä mitään.
Kampin bussiterminaalin vierestä 2 kerroksen uloskäynnin tasolta Urho Kekkosen kadulta pysäkiltä pääsee bussi linjalla 65 A (tulee Lauttasaarensta asti ja ajaa Kampin ohi ja rautatieasemankin ohi ihan Oulunkylän rukoushuoneelle asti) klo 15.15 seuroihin klo 16 mennessö, 15.36 menee N juna.
klo 17.15 bussi 65A jälleen ja N-juna 17.36.
Junat siis rautatiesemalta jostain keskeltä tai kaisaniemen puiston reunalta Kansallisteatterin "takaa".
Toivottavasti onnistuu "maalaisellekin" tällä kertaa paremmin kuin joskus aiemmin.
että kun ei tiedä, missä on Kansallisteatteri ja Kaisaniemi.
Ne junankirkot pohjoisesta tulevat sen punatiilirakennuksen seinään ja siinä maleksii aina somaleja. Toistaiseksi ei ole ollut aikaa tutkia, menisikö jokin kiskopari johonkin maan alle ja muille maille ja sieltä myös voisi nousta junaan.
Helsinkiläiset ovat näköjään rakennelleet Kampissa onkaloitan maan alle (vrt. Raamatussa sanottu, että viimeisinä aikoina piiloudutaan luoliin), jonne olen jo monta kertaa ehtinyt eksyä. Tuolloin joitakin viikkoja sitten ei löytynyt mitään I ja K -junia, aikataulutkaan eivät niitä tunteneet, jotenka sen koomin en ole etsiskellyt niitä eikä ole ollut töiden vuoksi aikaakaan.
Siellä rautatieasemalla ei ole karttaakaan, jonka mukaan voisi suunnistella helsinkiläisten luolissa.
verran, että ei tämä nyt niin vakavaa ole. Ihan maalainen en satu olemaan; ainakin tunnen julkisen liikenteen systeemejä eräissä Helsinkiä suuremmissa kaupungeissa Euroopassa ja muualla, mutta Helsinkiä en ole koskaan ehtinyt oppia tuntemaan.
Ja meneehän se bussi 65A (vai oliko se 67A) joka tapauksessa seurapaikalle ja sen pysäkkikin löytyi.
Elämä kun on lyhyt ja silläkin tavalla rajallinen, ettei sen aikana ehdi jokaista arktista kylää oppia tuntemaan.
selvitä maailmalla, jos se on tuollaista toheltamista. Miten kummassa olet selvinnyt niissä Helsinkiä suuremmissa kaupungeissa? Pieni vinkki: osta kaupungin kartta ja kysy infosta sitä minkä haluat tietää.
työssä. Ja kartat on painettu niin pienellä, ettei niistä ota pirukaan selvää. Monta kertaa olen eksynyt kulkiessani kotiin rautatieasemalta taikka linja-autoasemalta, vaikka matkaa on vain puolisen kilometyriä. Aina kysyn tietä ihmisiltä, ja aina ne neuvovat.
Niin... että mitenkö olen selviytynyt niissä Helsinkiä suuremmissa kaupungeissa. Vuosia otti aikaa ennen kuin opin löytämään tien kotiin; täytyi lepäillä porttikongeissa ja miettiä. Mutta sitten opettelin ne metro-, raitiovaunu- ja bussilinjat, jotka minulle olivat tärkeitä.
Se on kyllä varma lopun ajan merkki, että helsinkiläiset suurin joukoin hortoilevat niissä keskustan alle kovertelemissaan luolissa. Jo Raamatussa on ennustuksia luola-aikojen palaamisesta ennen loppua.
Vaan se oli kun me kaks maalaista tultiin aikanaan matkalaukkujen kans Helsinkiin opiskelemaan. Toinen ei ollut käynyt koskaan siinä kaupungissa, ja toinen oli käynyt lapsena ja muisti vain Suomenlinnan ja Mannerheimintien ynnä ratikat.
Jo rautatieasemalla meni sormi suuhun. Sieltä oli niin monta uloskäyntiä, että niitä näytti olevan joka ilmansuuntaan. Muutenkin niin iso asema ja hirveästi ihmisiä lamppasi koko ajan kaikkiin suuntiin, niin että pää meni pyörälle. Me ei tiedetty, mistä ovesta meidän pitäisi mennä ulos, kun ei tiedetty missä on itä ja missä länsi.
Istuttiin siis matkalaukkujen päällä keskellä asemahallia ja vaivuttiin epätoivoon. Tähänkö kaikki nyt tyssäsi, että emme pääse rautatieasemaa pitemmälle? Pitääkö lähteä paluujunalla takaisin?
Sitten ystävälläni välähti. "Mehän tulimme pohjoisesta, siis ratakiskot tulevat pohjoisesta päin, elikkä siellä suunnalla on pohjoinen!" "Älä hupsi", minä sanoin. "Onhan ne kiskot voineet kaartua vaikka mihin suuntaan, ja tulevat tänne asemalle esimerkiksi etelästä." "Ei ne voi etelästä tulla", kaverini sanoi. "Siellä on meri, koska Helsingin eteläpuolella on meri ja sen takana Tallinna." "On ne ihan hyvin mahtuneet kaartumaan sen meren ja tämän asemarakennuksen välistä."
Sitten kaverini sai todellisen neronleimauksen. "Myytäisiinköhän tuolla kioskilla Helsingin karttoja?" Myytiin, ja ensimmäinen este oli voitettu. Seuraavista en viitsi edes kertoa...
Ai niin tosiaan, että mitenkä tuo liittyy vanhoillislestadiolaisuuteen? No vaikka siten, että jos sieltä asemalta ei olisi päästy eteenpäin, olisi jäänyt Helsingin ry:kin löytymättä.
killa oudoista kaupungeista tuollaisi kokemuksia, jokaisella on omat pikku seikkailunsa. Jos ei oltaisi näin arktisilla alueilla, olisi seikkailujen lomassa helppoa nukuskella ulkosalla palmun alla, nii...
kun joku kuitenkin kysyy miten tämä liittyy vanhoillislestadiolaisuuteen koko ketju. Siellä rautatieasemalla oli varmaankin se tämän illan saarnan virta sitten joitakin kuukausia sitten, jos kerran luoliin palataan ennen loppua. Kirkasta vettä lupasivat virtaavan sieltä ja sitä kirkasta vettähän siellä rautatieasemalla virtasi vähän reilummin, ei ulottunut jalat pohjaan kuten ei Hesekielin (47)teksteissäkään. Olin tänään siellä kuulolla. Toisessa osuudessa oli niistä virroista ja lätäköistä. Siellä sitten mietin missähän se lätäkkö on kun sanoivat että lähtäkkö on seillä missä uskotaan ilman seurakuntaa. Kun en ole löytänyt mitään yhteyttä vuoteen siellä Oulunkylässä, niin ehkä se on sitten sellainen lätäkkö (kukaties)? Ehkä virta vie minut sitten jonnekin muualle kenties. Kun siellä Golgatastakin ja Kristuksen kyljen puhkaisusta puhuttiin (tuntui vähän karsealle minusta, kun oli pikkulapsiakin kuulemassa sitä värikästä kuvausta luiden särkemisestä ja kykeen tehtävästä haavasta ja veren ja veden virtaamiseesta siitä ulos) . Niin siis mietin taas edelleenkin sitä ehtoollisasiaa, jota taidan jatkaa toisessa ketjussa.
Ensimmäinen puhe oli päivän tekstiä Matt. 15: 21-28, joka minulle läheinen tekstikohta. Samaa kuuntelin aamulla messussa ja nyt illalla vähän toisin ajatuksin. Sille ei voi mitään, että siellä seuroissa se avautuu sellaisena, että on se joka huutaa muruja, jotka putoavat isännän pöydästä. Mihin se muru tarvittiin, sen tietää ehkä joku. Raamattu ei vain kerro mihin tilanteeseen tämä nainen sen jälkeen jätettiin siellä, koska oli kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, ei juutalainen, jonka kadonneita lampaita etsittiin. (Toki en uskalla omaa uskoani verrata tähän kertomuksen uskoon ollenkaan). En minä siellä messussa tuntenut olevani kaanaalainen, toisenlainen tulkinta siitä kohdasta oli mielessä silloin aamulla.
Seikkailuihinkin turtuu ja vanhempana ne tuntuu vain riesoilta. Nuorena ne on vielä jänniä, kun on lähdetty elämään pois kotoota.
Oli muuten kuin olisi kotiin mennyt, kun sitten parin viikon päästä löysi tiensä Helsingin ry:lle ja sieltä kaikui vastaan tuttu Siionin laulu.
jonakin iltana poiketa minun luonani kylässä. Mitä haittaa siitä olisi? Tavallisia tallaajia kai tässä ollaan kaikki. Voisin vaikka oikopäätä laittaa tähän työpuhelinnumeroni, koska se kuitenkin parin viikon kuluttua lakkaa olemasta minun numeroni kun työ loppuu...
Jos ja kun olet Helsingistä.
Katsellaan(ko)?
telemaan vain sen viimeisen saarnan (osan siitä), se teksti oli Hesekieliltä.
(Tässä tuo aloittaja ja kyläänkutsuja)
Oikea uskovainen ei vedä iestä uskottoman kanssa, edes anna rahaa uskottomien linja-autoon
Siksi oma auto on ehdoton.
Se oma auto vaan tuntuu tarvitsevan polttonesteekseen hiilivetyjä, joita pumpataan uskottomien ählämien maasta.
lestat ei matkusta linja-autoissa kun niissä on tupakointikielto
Yhtä hyvä huumori sinulla kuin ennenkin.
kerran kiitos. Elämä on soheltamista. Eikös se kuudestoista käsky kuulukin jotenkin siihen tapaan, että
...soheltakaan aikanne, sillä totisesti tulee soheltamisellenne loppu ennen kuin arvaattekaan, mutta että iankaikkisuudessa sitten voitte muistella maallisia sohelluksianne.
Ja Lutherus muistaakseni on selittänyt tätä siihen tapaan, että meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa niin ettemme soheltaessamme eksyisi, vaan tiukasti seurailisimme katukilpiä ja kyselisimme kanssakulkijoilta tietä saavuttaaksemme tavoitellun määränpään.
le, että tämän päivän seikkailut alkavat: tarkoitus olisi siis päästä Myrskyläntielle seuroihin. Ei kait siinä muuta estettä ole kunhan vain varon eksymästä helsinkiläisaluolaihmisten vaellusreiteille. Ja jos vielä löytäis pulloja taikka oluttölkkejä bussilipun hinnan 2,50 euroa edestä. Postimuseon kulmilla pysähdyn kuselle ja säästän vessamaksun 1 euro.
Ensteks täytyy vielä hoitaa tämän päivän leipähommat loppuun.
Oma auto on hengen hedelmä. Jos ei ole kyennyt hankkimaan omaa autoa, rahat ovat menneet tämän maailman turhuuteen.
olisikin, mihin sen voisi Helsingissä pysäköidä?
Minä kun luulin, että autot ovat tämän maailman turhuutta!
Päivän työn päätyttyä sain lähdetyksi Helsingin räntäsateeseen. Mielessä kangastelivat seurat. Seuroihinlähtö edellytti huolellisia valmisteluja: pyhähousut, villapaita ja kauluksesta ripsaantunut nahkatakki. Suihkaisin tujauksen deodoranttia kainaloon. Kampasin molemmat hiukseni; toisen jätin vellomaan vapaana, mutta toisen taiteilin päälaen peitoksi ja hännän kiedoin korvan taakse. Hieman harmitti, että en ollut ottanut väriä tukkaani. Hiuksen värjääminen olisi maksanut 20 euroa, mutta olisihan se sävähdyttänyt. Silmäkulmien ja otsan rypyille ei valitettavasti ollut mitään tehtävissä.
Deotoranrtista tuli mieleen äitivainajan huulirasva. Häan sai huulirasvapuikon lahjaksi joskus 1960-luvulla ja päätti, että moista voisi sivellä vaikka vaatteisiin kun lähdetään seuroihin; ettei navetan haju tulisi mukana. Luultavasti äitivainajani tekikin niin. Vielä tuli mieleen, että lääkäri oli tulistunut äidilleni huonojen maksa-arvojen takia, että alkoholinkäyttö on lopetettava! Äitiriepu selitti, ettei ole eläessään edes maistanut. Äiti oli lapsuudenuskovainen. Jätetään äitiriepu nyt vanhurskasten lepoon ja palataan tämänpäiväisiin seuraseikkailuihini.
Saapastelin siis lievässä deodoranttipilvessä ulos räntäsateeseen. Ohitin monia tyhjiä, ulkomaalaisten pitämiä ravintoloita. Elokuvateatterin edessä oli tungosta. Museioitakin oli matkan varrella monittain. Ihmettelin, mikä hinku ihmisillä on varastoida vanhaa rojua keskustan kiinteistöihin, kun kuitenkin kaikki palavat viimeisellä tuomiolla. Pitkin katuja purjehti mitä suloisempia enkeleitä, joiden tuoksurunsauden rinnalla minun halpa deodoranttini häpesi.
Varoin eksymästä helsinkiläisten luolaihmisten onkaloihin ja tällä kerralla onnellisesti löysinkin 65A:n pysäkin. Istuskelin penkillä, seurailin epäkunnossa olevia digitaalisia numeroita ja katselin ohi ajavia, ihmisten velaksi ostamia hienoja autoja. Vieressäni pyllisteli tuhdissa kunnossa oleva somalirouva. Ja paljon muitakin ihmisiä siinä oli. Koska olin myöhässä, oletin, ettei kukaan porukasta ole menossa seuroihin.
Bussissa istuskelin aika pitkään, kunnes mieleeni joukahtui alkaa kysellä kanssamatkustajilta, missähän Myrskyläntie mahtaisi olla. Kenelläkään ei ollut siitä aavistustakaan, jotenka suorin kuljettajan pakeille. Kuljettaa tiesi, että Myrskyläntie on Orimattilassa. Sielunvihollisen juonia, ajattelin, sillä vielä viikko pari sitten Myrskyläntie oli Helsingissä ja rauhanyhdistys siellä. Selitin kuljettajalle, että olen menossa rauhanyhdistykselle. Ahaa! Hän tiesi sen kirkon, ja lupasi huikata sitten kun ollaan perillä. Niin tapahtuikin. Tosin sitä ennen kuljettajan piti kiroilla väärin pysäköityjen seuravieraiden autojen takia.
Seurat olivat jo alkaneet. Tuttu mies oli saarnaamassa. Hänen tekstinsä oli Hesekielin kirjasta. Tekstin mukaan elämän veden virta kulki temppelin kynnyksen alitse. Tällä profeetallisella kirjalla oli yhtymäkohtia evankeliumiteksteihin ja siihen kaikenkattavaan uhriin, jonka Jumala uhrasi meidän syntisten puolesta. Sielunvihollisella ei ole niin pitkää koukkua, että se ylettyisi onkimaan meidän anteeksiannetut syntimme armon merestä.
Merkille pantavaa oli, ettei koko saarnassa sanallakaan viitattu mihinkään sääntöihin, joita meidän tulisi noudattaa; nuo säännöt ja autuuden ja armon ehdothan ovat tälläkin palstalla jatkuvasti esillä. Tuossa täytyy olla jokin väärinkäsitys. Semmoisin sääntöjä ja ehtoja ei ole. Jos olisi, kai niistä olisi tuhatpäiselle seuraväelle tänäänkin mainittu. Ja sitten luvattiin, että tänäänkin saamme uskoa kaikki synnit anteeksi ja panna turvamme Jumalaan.
Lopuksi laulettiin virsiä ja Siionin lauluja. Nuoria ihmisiä ja nuoria pareja istui aivan etupenkissä asti. Paluumatkalla bussissa oli paljon nuoria. Rautatieasemalla pois jäädessään he hyvästelivät toisiaan Jumalan rauhalla.
Seuroissa on aivan eri henki kuin täällä palstoilla. Täällä me eksymme turhiin juttuihin ja omiin luuloihimme. Kuitenkin Jumalan Henki tahtoo vallan muuta. Sen Hengen läsnäolon voi aistia siellä paikan päällä. Suotta ei palstoilla siis ole sanottu, että pitäisi mennä vain seuroihin.
Lopuksi eräs vanhempi herra - pappismies - tuli esittäytymään. Hän on keväämmällä tulossa meille seuranpitoon... ei siis tänne Helsingin työmaakämppään, vaan vallan muille maille; toivottavasti silloin olen jo kotosalla.
Kolehtikin seuroissa kerättiin. Vaikka rahaa on niukasti, taisin laittaa sinne jotakin, koska en ole vuosiin antanut Jumalan valtakunnan työhön mitään enkä tilannut edes lehtiä; vain yhden kirjan toissavuonna.
Paluumatkalla poikkesin Lidlissä ostamassa broilerinsiipiä, jotka kärisevät parhaillaan. Ynnä luonnollisesti eksyin. Eksyksissä oli myös thai-tyttö, joka kertoi huomenna menevänsä kouluun, mutta että ensin pitäisi löytää majapaikkaan. Etsittiin ensin hänen katunsa, ja sitten hetikohta minä lahjakkaana tyyppiunä hoksasin, mihin suuntaan pitäisi kulkea. Ja...
jäi pois, koska teksti oli liian pitkä. Ei siinä mitään sen tärkeämpää ollut kuin että kusetti niin (( kirosanat karsittu )), että jouduin pesemään ne pyhähousut. Kun siis ei heti löytynyt katuportin ja kotioven avaimia. Nyt sitten syömään niitä broiilerinsiipiä.
Vai tuli vanhempi pappismies esittäytymään. Olisihan sellainen mukavaa kenestä vaan. Olihan siellä seuroissa puhumassakin pappismies (nuori minun näkökulmstani) mutta ei siellä kukaan pappi tai muukaan puhuja esittäydy. Katoavat aina jonnekin kuin maan mielemänä riippumatta siitä olisiko mielessä jotain mistä haluaisi puhua tai ei. Kahta poikkeusta lukuunottamatta niin on ollut yleisönkin osalta vuoden ajan. Kumpaakaan henkilöä en ole sitten sen koomin tavannut, niin että ei ole ollut mitään toista tapaamista.
no siitä omasta kokemuksestani saarnasta kirjoittelin jo edelle tässä ketjussa.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8827763/42839109
muistin joskus nähneeni jossakin; en tosin tiennyt, että hän oli pappismies ennen kuin hän kertoi nimensä.
En minä sitä sano, että oliko mukavaa vai ei. En ole mikään huomattava henkilö enkä mitään, enkä tunne Helsingissä ketään; mutta nyt vain sattui käymään niin, että puhuja puheensa päätettyään ja alas tultuaan ohi kulkiessaan pysähtyi tervehtimään minua. Lähellä istunut pappimies sitten tuli myös juttelemaan, ja ilmeni, että hän on tulossa meillepäin seuranpitoon keväällä. Hän myös mainitsi, että hänellä usein on tapana mennä puhuttelemaan seurojen jälkeen sellaisia ihmisiä, joita ennen ei ole seuroissa näkynyt. Monilla puhuvaisilla veljillä on tuollainen tapa. Olen havainnut sen eräässä toisessa kaupungissa (Suomessa), jossa en myöskään tunne juuri ketään... niin seurojen jälkeen joku puhujista saattaa tulla juttelemaan. Se tietysti on mukavaa varsinkin silloin kun ei siis tunne ketään eikä kukaan sano sinulle mitään.
kuulla, että sielunvihollisellakaan ei ole niin pitkää koukkua, että voisi onkia enteeksiannettuja syntejä ylös armon merestä.
Ongelmana usein on, että kanssaihmiset haluavat muistaa lähimmäistensä synnit ja rikokset ja painaa niillä. Painetun elämän se tekee raskaaksi. Tuota taakkaa ei maallisen elämän aikana kevennä edes se, että nyo painajat itse ovat menossa suoraan helevettiin (koska eivät siis ole antaneet anteeksi lähimmäiselleen).
että niin huonoa uskovaista ei olekaan kuin minä (seuraterveisten kertoja, aloittaja). Siksi on mukavaa, että nuo puhuvaiset veljet kohtelevat minua uskovaisena. Ehkäpä heillä on apostoli Paavalin mieli. Apostolikin kohteli sekoilevia ja harhailevia seurakunalaisiaan aina rakkaina veljinään, vaikka moitiskelikin heitä sekoiluista.
(Panin jo koneen tältä illalta kiinni, mutta piti avata uudelleen, kun halusin vielä sanoa tämän.)
Öitä kaikille! Aamulla taas vittumaiseen työhön.
taas rupattelemaan huomenna!
tällä maallisella elämällä. Retostelemme kukin tavallamme. Jos sitten matkan päätyttyä armosta pääsisi taivaan kotiin niin kuin tuolle toisen ketjun viskisieppouskovaiselle Vakakselle sanottiin käyneen niin mikäpä siinä sitten hätänä.
...kyllä heikolla uskolla voittaa.
että meidän kaikkien rakastama huumormies Sointulaloorti on noussut haudastaan. Mutta...taisin erehtyä. Viimeiseen kommenttiin sekin luulotauti kaatui. No...piankos sitä sattuu paremmissakin piireissä. Ihmisiähän myö vaan. Mukava sittenkin jatkaa luulotautisena.