Ihimetyttää, ku eräs ukkeli jaksaa kikattaa kesken seurojen hirmu issoon ääneen. Joskus noita kikattajia on usiampiakin. Mille ne nauraa? Ei ainakkaa seurapuhheelle, koska ne saattaa nauraa ihan missä vaiheessa sattuu!
Jos ei ossaa piättää nauruja, niin silloin mun mielestä ei tarttis tulla seuroihin pillaamaan muiden seurapäivää.
Ittellä menny joitai puhheita ohi kokonaan, jos vieressäni on sattunu istuu kovaääninen kikattelija!
Yhtenä lukuna on satunnaisesti ölähtelevät ihimiset, jotka vain päästää jotai ihimeölähdyksiä. Eikö tällaisten ihimisten kuulusi olla laitoksissa kuuntelemasa radion tms. välityksellä seuroja? Tai sitte järjestää muuten vain metelöiville oma nurkkaus jonnekin sivvuun niin, ettei se häirihe muita.
Lapsiakin voisi opettaa olemaan hiljaa. Sille nyt ei voi mittää, jos joku lapsi ruppee itkee, mutta ku jotku vanahemmat ei oo moksiskaan, jos lapsi laulaa issoon ääneen jottain lauluja kesken puhheen. Meillä ainaki vanhemmat käski olla hiljaa. Jos joku äity kovvaan parkuun, niin vanahemmat saatto lähtee kesken puhheen parkuvan lapsen kanssa, ettei se häirihe muita. Lasten itkuille ei voi mittää, mutta lapsia vois opettaa olemaan hilijaa seuroissa!
Kaikki epämääräisiä ääniä päästelevät ihimiset voisi oikeesti sijottaa johonkin tiettyyn paikkaan. Jos ihiminen ei ossaa piättää nauruja, tai pakkoliikkeisiä ääniä, tarviiko sellaisia raahata seuroihin?
Erräät ovat sanoneet, että jos joku seurapuhe mennee ohi ääntelyjen yms. vuoksi, niin se on tarkotettukin menevän ohi! Itteä ei ainakkaa hirviästi kiinnosta lähtiä seuroihin, jos puhe mennee tuollaisten syitten takia ohitte!
Ainakin aikuiset vois olla hilijaa, eikä antaa ihime-esimerkkejä lapsille!
Jos ei ossaa piättää nauruja, niin silloin mun mielestä ei tarttis tulla seuroihin pillaamaan muiden seurapäivää.
Ittellä menny joitai puhheita ohi kokonaan, jos vieressäni on sattunu istuu kovaääninen kikattelija!
Yhtenä lukuna on satunnaisesti ölähtelevät ihimiset, jotka vain päästää jotai ihimeölähdyksiä. Eikö tällaisten ihimisten kuulusi olla laitoksissa kuuntelemasa radion tms. välityksellä seuroja? Tai sitte järjestää muuten vain metelöiville oma nurkkaus jonnekin sivvuun niin, ettei se häirihe muita.
Lapsiakin voisi opettaa olemaan hiljaa. Sille nyt ei voi mittää, jos joku lapsi ruppee itkee, mutta ku jotku vanahemmat ei oo moksiskaan, jos lapsi laulaa issoon ääneen jottain lauluja kesken puhheen. Meillä ainaki vanhemmat käski olla hiljaa. Jos joku äity kovvaan parkuun, niin vanahemmat saatto lähtee kesken puhheen parkuvan lapsen kanssa, ettei se häirihe muita. Lasten itkuille ei voi mittää, mutta lapsia vois opettaa olemaan hilijaa seuroissa!
Kaikki epämääräisiä ääniä päästelevät ihimiset voisi oikeesti sijottaa johonkin tiettyyn paikkaan. Jos ihiminen ei ossaa piättää nauruja, tai pakkoliikkeisiä ääniä, tarviiko sellaisia raahata seuroihin?
Erräät ovat sanoneet, että jos joku seurapuhe mennee ohi ääntelyjen yms. vuoksi, niin se on tarkotettukin menevän ohi! Itteä ei ainakkaa hirviästi kiinnosta lähtiä seuroihin, jos puhe mennee tuollaisten syitten takia ohitte!
Ainakin aikuiset vois olla hilijaa, eikä antaa ihime-esimerkkejä lapsille!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei se ainakaan tänne kirjoittamalla siitä vähene.
Oli vanha mummo seuroissa, ja hänellä oli vaiva ettei hän kuullut kunnolla. Hän meni siitä lääkäriin ja sanoi leikilisesti lääkärille, että on niin huono kuulo, ettei omaa pieruansakkaan kuule. Lääkäri antoi mummelille pillereitä. mummo sitä kysymään, että auttako nämä nyt sitten kuuloon? Lääkäri siihen vastaamaan, vaikka ei kuulo paranekkaan, niin pierut kovenee.... hah hah kyl mua naurattaa...
että ihminen jos on jonkinlaisessa paineessa - en tarkoita suolikaasuja :D vaan henkisesti - niin saattaa tulla ilman varsinaista syytä tahatonta naurua jolle ei meinaa tulla loppua...
en tiedä onko lapsilla sama juttu mutta aikuisilla ainakin.
helsingin rauhanyhdistyksellä on kyltti (tai on joskus ainakin ollut) jossa lukee "teit hyvin kun tulit".
nauru tätä maailmaa niinkään pahempaan suuntaan viedä, vaan ihan muut seikat?
Tuota stressihörötystä muuten ilmenee, ihminen menee jotenkin pois tolaltaan silloin. Olen kuullut mm. hautajaisissa tapahtuneen.
Tuo samainen teksti oli ensimmäisessa juhlaportissakin aikoinaan.
Helsingin rauhanyhdistyksellä on myös kylttejä, että hiljaisuus seurapuheen aikana.
Tämän pitäisi päteä myös ääneen hihittäville. Lapsia se ei tietääkseen koske, koska lapset eivät osaa lukea :)
On se hyvä assii, ku jollai huumorin kukka kasvaa ja kukoistaa!
Eikö laiteta samantien kaikki hörhöt eri aitaukseen. yksi aitaus voisi olla vanhat piiat, Yhteen loossiin voisi laittaa nipouskikset, toiseen häröilijät,
Nipot vois sijoittaa lähelle puhujaa, Häröilijöille nahkasohvat (muuten ne ei tule paikalle ollenkaan), Vanhojen piikojen paikka vois yksi pitkä penkki takakäytävän seinustalla. Kuka ois niin kiltti että tekisi aloitteen.
Siinä vois sitten johtokunta miettiä ratkaisuja/syitä kun vanhojen piikojen aitauksesta jää kolehti tulot niin pieneksi.
¤Kannatan ehotusta,heh.Mutta tosipuhheessa pakonomainen nauru ja ääntely aikuisella ihmisellä kertoo sairaudesta,missä ihminen ei hallitse ääntelyään.Se on sairaus ja ihminen ei ite voi sille mitään.Kehitysvammaisilla on juuri tälläistä ääntelyä,samoin psyykkisesti jälkeen jääneillä.Lasten itkulle ei mahda mitään,lapsi itkee nälkäänsä,vaipan märkyyttä tai väsymystä.Lapsen itku on viesti aikuiselle ettei kaikki ole hyvin.Mihin aikuinen vastaa heti menemällä lasten hoivahuoneeseen(mihin myös saarnat kuuluvat) vaihtamaan kuivaa ja antamaan ruokaa.Jos aiheen aloittajaa vaivaa nämä asiat,mene etupenkkiin,niin kuulet paremmin saarnan.Lapsuudesta muistan erään papan,joka pirtti seuroissa kommentoi puhetta ja minua ei häirinnyt yhtään;päinvastoin oli mukava seurata ja arvailla,mitähän tämän saarnan aikana tämä pappa kommentoi.Se oli senaikaista hupia maalaistytölle.Isommille lapsillehan kasvatetaan hiljaa oloa,luulisin.Ainakin minä kasvatin aikoinaan omia lapsiani ja kerholapsiani.Mutta kuten tiedätte lapset ovat lapsia ja asia unohtuu kun saarna venyy.
Kerran olimme väsyneenä seuroissa. Sitten yksi porukastamme teki jonkin kämmin, johon muut rupesivat nauramaan. Sen jälkeen naurulle ei tahtonut tulla loppua. Ensin nauroi yksi penkkirivi, sitten toinen ja kolmaskin. Oli tuskallista. Jotku saattoivat katsoa vihaisesti meihin päin, joka oli, kuin olisi heittänyt löylyä lisää.
Paineen kasvaessa emme enää voineet hallita nauruamme. Aina, kun itse sai ajatuksen mielestä, niin joku toinen hörähti vierellä ja siitä se taas lähti.
Mulla tuli ihan hiki siinä naurua pidätellessäni. Yritin purra hampaita yhteen...
Joku mies sitten tuli sanomaan meille, että voisimmeko olla hiljaa, koska häiritsemme hänen keskittymistä puheeseen. Tuossa vaiheessa itse en voinut enää muuta tehdä, kun pakata kimpsut ja lähteä seuroista pois. Tuosta tilanteesta jäi niin pahat traumat, etten ole enää kehdannut mennä seuroihin lainkaan. Nykyisin kuuntelenkin seurapuheet vain ja ainoastaan radion kautta.
että mua riepookin seurailon pillaajat! Kaikki höröttelijät joutais lähtee seuroista pois!!!
Ei tulla pilaa muiden seuroja!!
Väki vähenee ja pidot paranee kun pannaan ulos kaikki sääntöjenrikkojat. Ai mutta hetkinen, käynpä hakemassa sen kieltolistan niin päästään toden teolla erottelemaan jyvät akanoista muutenkin.
Vierustoverissasikin on taatusti jotain vikaa tai syntiä, se perhana vaan piilottelee sitä ja mikä pahinta - ehkäpä naureskelee salaa!
Mutta ihan totta puhuen nimim. "hörö-tyypit poijes"; et taida oikein ymmärtää lukemaasi. Juurihan jotkut aiemmin selvittivät naurun inhimillisiä piirteitä. Edellinen kirjoittaja omakohtaisesti. Ja hänhän lähti, ihan totaalisesti.
eiku kaikki pitäis olla saman arvoisia. lessut on kaikki vähän sairaita
Ei nauraisi seuroissa. Siel rupeaa väkisin naurattamaan kun kuuntelee puhujasedän paskan lätinää...
..ne johdattelevat puheet :).
Sitä vain ei pitänyt liikaa miettiä, sillä se häiritsi nukkumista. Istuskelin seuroissa aina kahvion puolella, jossa nukkuminen onnistui varsin hyvin. Opin hyvin saarnatekstien rakenteet. Ensin luetaan raamatuntekstejä, joita mukamas tutkitaan, vaikka "tutkimukset" ovat meidän esi-isämme tehneet. Eli vanhoillislestadiolaisen liikkeen esi-isät. Pyhän Hengen valossa muka avautuu monia asioita, joita ei puheenvuorossa oleva saarnamies ole sen koommin joutunut itse käsittelemään niitä asioita, vaan on niellyt ne sellaisenaan jo äidin maidosta ja myöhemmin puhujainkokouksissa. Aitoa raamatun tutkimista ei ole vanhoillislestadilaisuudessa enää harrastettu aikoihin ja toisaalta siinäkään ei ole mitään järkeä, sillä raamattu on hyvin ristiriitainen ja sekava kirja, jota voi todellakin tulkita ties millä tavoin.
Tämän ns. tutkiskeluvaiheen jälkeen seuraa käännytysvaihe, jossa ruvetaan "herättelemään" ihmisten tuntoja, sanomalla mm. näin. Jos täällä seurasalissa olisi tänäpäivänä jokin epäuskoinen ihminen, sinullekin kuuluu armo....."
Käännytysvaiheen jälkeen kaarretaan kohti loppurukousta. (aina ei ole alku,tai loppurukousta. riippuu pitkälti puhujasta).
Kun tätä seurapuheiden rakennetta mietti, rupes erityisesti selittelyvaiheissa naurattamaan. Mieluummin sitä halusi nukkua, mutta kun nukkuessaankaan ei voinut täysin korvia sulkea. Usein saatoinkin hörähtää hersyvään nauruun ja lopulta totesin, ettei seurat ole minun paikka!!
Lopetin siellä käymisen tavan vuoksi. Tosin edelleen esiinnyin uskovaisena, mutta lopulta minulle näytettiin lopullinen ulko-ovi. Enhän mä oikeesti uskonutkaan enää, mutta näyttelykään ei lopulta riittänyt, kun ei ollu enää pokkaa seuroihin.
Kaikkia ei seurapuheet naurata. He ovat joko tosikkoja, tai sitten uskovat pilkulleen siihen, mitä saarnamies jylisee edessä.
Jos on, heittäkää saatanalle niin saatte olla rauhassa.
neuvon sinua, mutta mene sen kikattajan viereen,o le ystävällinen hänelle ja tutustu häneen.
Ehkä hän tarvitsee joninlaista apua tai ymmärrystä, siitähän selviää miksi?
Jos on lapsia jotka eivät ole hiljaa, pidä taskussasi joku lastenkirja tai hiljainen lelu ja ojenna
lapsille/lapselle, että hän voisi viihtyä.Autetaan mieluummin sisaria ja veljiä, Jeesuksessa,
Että ne opit joita käymme oppimassa voisi tulla käytännön sanomaksi.
Vai käymmekö teatterikoulussa (seuroissa), ja unohdamme hengellisyyden heti kun katsomme häiritsevää
lasta. lapsiperheiden äidit tarvitsevat kuulla Jumalan sanaa, ja olisivat varmasti kiitollisia pienestä
avusta. Ja eiks me ole sitouduttu olemaan Jeesuksen Kristuksen ruumin jäseniä, palvelemalla
lähimmäistämme?
Ja sitten voisimme hyvällä omallatunnolla sanoa että Jeesus on Herra!!!!!!!!!
olla höröttömöttä.