Olen 27 vuotias, naimisissa oleva kahden lapsen äiti. Ongelmia jokaisella on ja jokaisella on omat ristinsä kannettavana... sen tiedän ja mielestäni niistä omista olen yllättävän hyvin selvinnytkin! Kaikki pitäisi olla hyvin, oma talo, lapset, mies, koira, työpaikka... onhan ne mutta tuntuu, että elämänilo on silti kadonnut... Haluan toki elää lasteni ja työni kautta muille ja iloa tuottaa toisten ilo, se on parasta! Itsestäni en välitä enää... en meikkaa, osta uusia vaatteita, katso mitä suuhuni pistän, kotitöitä ei vaan jaksa eikä huvittaisi tehdä yms.! Pitäisikö sun mennä juttelemaan jollekkin? No joo, olen sitäkin tehnyt! Ja itsetunto on ihan kohdillaan, olen kaunis ja osaan asioita, ei nämä ajatukset siitäkään johdu. Ajatukset kuten "mitä tässä enää?" ja "kun lapset on saanut omille jaloilleen, niin voi odotella haudan lepoa" VIHAKSI PISTÄÄ!!!! Ja ittiänsä saa varmaankin syyttää.
Miksi en tunne mielihyvää itsestäni?
ruoskaa
4268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
todellakaan voi syyttää kuin itseäsi! todellisuus näyttäytyi kohdallasi aika yleisessä muodossa, eli tässäkö elämä nyt oli kun on hankittu lapset talot ja perheet ja koirat. faktana on kumminkin, että elämäsi oli tähän asti täysin ohjelmoitua ja nyt kun perus suomalaiset normit on täyttyneet, et tiedä mitä tehdä.
et siis ole ikinä tiennyt.. mutta älä lannistu, opettele tuntemaan itsesi ja löytämään lähinnä sydäntä olevat asiat ja pyri "syntymään" uudestaan. turha sitä on jäädä murehtimaan, että miksi elämällä ei ollut muuta tarjottavaa, kun ne pitää itse luoda!
Tästä puhutaan vielä!!
liian hyvin ,et osaa arvostaa enää mitä sinulla on.
Se on sulle itsestään selvyys.
Ala tekemään hyväntekeväisyyttä ,niin tunnet että teet jotain tarpeellista.
Kaikki tuo... Oisin very happy ! Tällä hetkellä teen pätkätyötä ja nyt niitä pätkiä on tosi vähän. Puolisoa ei ole
eikä sitä omakotitaloakaan. Mut silti olen suht. luottavainen, et elämä kantaa.
Meikkaan pidän kauniista vaatteista. Ulkonäkö on mulle aina ollut tärkeä. Muutama "ystäväksi" sanottu on, kavereita myös. Mutta sitä oikeaa kaipaan ja haleja ja rakkautta !! Ja Vakityötä. Ja o.taloa.:)