Oon elänyt tän ahdistuneisuuden kanssa nyt pian 4 kk. Kaikki lähti siitä,kun muutin ensimmäistä kertaa yksin asumaan.Sitä ennen asuin kaverini kanssa kimpassa ja totuin siihen,että aina porukkaa tuli ja meni ja joku oli ympärillä. Pelkään yksinoloa aivan sairaasti. Olin pieni kun äitini jätti mut yksin,kun lähti juomaan. Täysalkoholisti siis. Taisin olla vain 4-vuotias kun ensimmäinen kerran jäin yksin. Asuin äitinin kanssa 9-vuotiaaksi ja sen jälkeen muutin ottoperheeseen,missä minun ei tarvinnut ikinäkään olla yksin,eikä siihen oikein ollut mahdollisuutta, kun aina joku oli kotona. Muutin kaverini kanssa viime vuonna kimppaan juuri sen takia,että tiesin etten osaa asua yksin. Nyt kun muutin yksin lokakuussa, kaikki on mennyt sen jälkeen alamäkeä. SYke 200,kädet tärisee,henkeen ottaa.
Muitakin oireita on ollut, kuten toispuoleista päänsärkyä ja huimausta mutta lääkäri ei ole löytänyt mitään vikaa. Asiat hieman tasaantuivat kun seurustelin ja tiesin etten ole missään vaiheessa yksin. Mutta nyt tällä viikolla kun ero tuli,niin ahdistus alkoi heti. Tiesin saman tien,että joudun olemaan paljon yksin. En tiedä,onko siitäkää kiinni,ettenkö pärjäis yksin mutta en vain halua olla yksin. Ja ahdistuneisuuden tullen,sitä alkaa miettimään,että mitä jos mulle nyt tapahtuu jotai niin ei oo ketää auttamassa.
Oon niin loppu tähän. Kävin lääkärillä kerran ja se löi mulle citalopram orion-nimiset masennuslääkkeet kouraan. Söin niit kolme päivää ennen kun lopetin. Ajattelin,että kuolen niihin sivuoireisiin,ne oli aivan sairaita.
Mutta juu, koulusta en valmistu, ero tuli,kavereita ei ole ja tämäkin vielä. Kertokaa ihmiset kokemuksia?? Millasia tuntemuksia teillä tulee kohtauksen aikana? Ja mulla kohtaus ei kestä mitää 5-20 minuuttia vaan nytkin se on kestänyt kaksi päivää ja ei toivoakaa ett' voisin nukkua vaikka väsyttääkin. Itellä aina ottaa rinnasta,puristaa, ja kauhea pelko siitä että sydän sanoo itsensä irti. Onko tiellä tällaista??
Muitakin oireita on ollut, kuten toispuoleista päänsärkyä ja huimausta mutta lääkäri ei ole löytänyt mitään vikaa. Asiat hieman tasaantuivat kun seurustelin ja tiesin etten ole missään vaiheessa yksin. Mutta nyt tällä viikolla kun ero tuli,niin ahdistus alkoi heti. Tiesin saman tien,että joudun olemaan paljon yksin. En tiedä,onko siitäkää kiinni,ettenkö pärjäis yksin mutta en vain halua olla yksin. Ja ahdistuneisuuden tullen,sitä alkaa miettimään,että mitä jos mulle nyt tapahtuu jotai niin ei oo ketää auttamassa.
Oon niin loppu tähän. Kävin lääkärillä kerran ja se löi mulle citalopram orion-nimiset masennuslääkkeet kouraan. Söin niit kolme päivää ennen kun lopetin. Ajattelin,että kuolen niihin sivuoireisiin,ne oli aivan sairaita.
Mutta juu, koulusta en valmistu, ero tuli,kavereita ei ole ja tämäkin vielä. Kertokaa ihmiset kokemuksia?? Millasia tuntemuksia teillä tulee kohtauksen aikana? Ja mulla kohtaus ei kestä mitää 5-20 minuuttia vaan nytkin se on kestänyt kaksi päivää ja ei toivoakaa ett' voisin nukkua vaikka väsyttääkin. Itellä aina ottaa rinnasta,puristaa, ja kauhea pelko siitä että sydän sanoo itsensä irti. Onko tiellä tällaista??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tilanteesi kuulostaa ikävän tutulta. Itselläni oli ja on osittain vieläkin kaikenlaisia ahdistuneisuushäiriöiksi luokiteltavia mielenterveyden ongelmia. Lääkkeitä en ole itsekään käyttänyt kuin harvoin. Terapiasta sen sijaan on ollut paljon hyötyä. Suosittelen sitä sinullekin. Kela kustantaa sen melkein kokonaan, jos löytyy 3kk jatkunut hoitosuhde, psykiatrin kirjoittama b-lausunto ja haittoja opiskelulle tai työnteolle.
Jos haluat jutteluseuraa, niin jätä tänne sähköpostiosoitteesi. Kannattaa tosin varmaankin hankkia uusi eikä käyttää nykyistä, niin ei mene hommat liian sekaisin spämmin ja muiden häiriköiden kanssa.
Kiitos vastauksesta! Olen oikeasti todella loppu ja olisi todella hienoa saada jakaa kokemuksia jonkun kanssa.
[email protected] kirjoita tonne jos haluat :)