Pitäisikö narsistit viedä pakkohoitoon harhojen takia, koska loppujen lopuksi nuo suurellisuusharhat ovat ihan yhtä harhaista ajattelua kuin skitsofreenikoiden pikku-ukkojen näkemiset?
Narsismin harhaisuus
m1-lähete
561520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 27 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Ei narsistit ole mielisairaita, eikä heillä esiinny harhoja tai harhaista ajatteleua, ja jos esiintyy niin kysymyksessä on silloin ihan puhdas mielenterveysongelma, joka taas vaatii psykiatrista hoitoa, narsismi ei sitä vaadi. Narsisti tai kuka vaan voi sairastua psyykeltään, mutta narsismi ei ole psyykkinen sairaus.
Mutta sehän on totta, että narsisteilla on suuruusharhoja omasta itsestään, sitä en vain tiedä, että voiko verrata skitsofreenikon harhoihin.
Minun mielestäni ja kokemukseni mukaan narsistilla ei ole selvää käsitystä itsestään ja todellisuudesta (tuntuvat esim. uskovan itsekin omiin valheisinsa), luulevat olevansa kaikkien muiden ihmisten yläpuolella ja käyttäytyvät jopa niin kuin luulisivat olevan kuolemattomia. Mutta en usko että pakkohoitoon ottaminen auttaisi asiaa, koska nykykäsityksen mukaan sellaisia joilla on NPH ei voida auttaa hoidolla.
vastaus: nim: terve mieli: sen tiedän varmasti, on vuosi kymmenien kokemus narsisteista, että voin sanoa jotta kukaan terve mieleltään ei tee niin kauheita asoita, ja vahingoita toista ihmistä niin paljon kuin narsistinen ihminen, en pidä ollenkaan terveenä mieleltään narsistia. onhan narsistit jo onneksi saaneet tauti luokituksen ,he ovat mieleltään todella sairaita, ja sairastuttavat myös ympäristönsä,.:!!!!
Miksei sullottais vaan kaikkia ihmisiä sinne pakkohoitoon niin ois varmasti maailmakin paljon parempi paikka elää...Jaa että kenelle? No sitäpä saakin sitten miettiä...
Missä vaiheessa tämä ihmisten jatkuva tavoite tehdä maailmasta jotain täydellistä paikka menee överiksi. Jos jokaisen tekoja ja sanoja alettaisiin tarkkailemaan 24/7, oltais hoidossa kaikki. :D
Eikä narsisti sitä paitsi varsinaisesti ole sairas, muuta kuin ehkä psykiatrien mielestä, vai mistä lähtien persoonan piirteet( olkootkin sitten"häiriöitä") on ollut sairauksia...? Näin ollen pakkohoito kuulostaa melko kummalliselta. Kai nyt terve ihminen saa ajatella mitä tykkää ja miten tykkää ilman että tarvii olla jatkuvasti muiden holhoamassa.
Pari päivää pehmustetussa huoneessa kunnon lääkepöhnässä niin sitä ois itekki varmasti niinku uus ihminen...Jos meno äityis turhan kovaksi niin ainahan ne vois paketoida mut lepositeisiin tai pakkopaitaan. Voishan tuo olla aika avartava kokemus varmasti, itse kullekin.
Harmi ettei ne pakettimatkoja järjestä tällaisiin kohteisiin...
Hmm...Menee melkoisen synkistelyn puolelle. Vaikka olihan tuossa sanomaa.
Musta huumori on enemmänkin se mun juttu:
http://www.youtube.com/watch?v=zNnM7Bx7yNo&feature=related
Hyvin kuvasi teitä pojat! Tuon katsominen kyllä piristi päivääni, ekat naurut tänään! hahh.
Joskus on päiviä, jolloin kaikki ei mene ihan putkeen, silloin tuo biisi on ihan omiaan"nostamaan"tunnelmaa...
Mutta mutta, missäs vaiheessa keskustelua se on tullut ilmi kumpaa sukupuolta satun edustamaan, sitä ihmettelen. ;)
Juuri siitä syystä kai en sitä ole missään vaiheessa ilmaissut, kun en halua leimautua, kuten ois väistämättä käynyt...Täytyy kyllä sanoa että hieman metsään meni, mutta eipä se mitään.
En ole kyllä tietääkseni ketään huijannut, vaan ollut ihan oma itseni. Heh. ;)
Minä rämmin minun suossani eilen ja onneksi nyt alkaa kirkastua taas. Tänään on tullut paljon hoideltua asioita ja olen onnistunut hienosti hoitamaan hommani, hmmm..olen tyytyväinen itseeni ja ah..niin narsistisen ylpeä. Olen saanut kehuja ja kiitoksia roppakaupalla, että voisin taas liidellä pilvissä! Aika yllätyksiä tämä päivä on ollut täynnä, jes!
Minä en suossa halua rämpiä yhtään pidempään kuin on pakko, äkkiä sieltä on päästävä pois. Tänään minusta taas tuntuu, että en ole syvältä, vaan hyvä tyyppi, joka on myös huomattu, ja saanut toisillekin hyvää aikaan. Siinä kai ne onnen avaimet ja työkalut, tehdä toisille sitä mitä toivoisi itsellekin tehtäväksi.
Hieno biisi muuten Temppu, tykkään bb-poikien versiosta enemmän.
Se mitä se tulis ikinä ymmärtään mussa, on mun syvyys... ne dyykit mitä mä teen. Harva niitä ymmärtää. Elämä on. Sä oot ihan jees tyyppi.
*arvokas*
Usko pois minä tunnen sinut kyllä niin hyvin, että ei jää sinun syvyydet tunnistamatta, tiedän tasan tarkkaan sinun dyykit ja missä milloinkin mennään. Taidan silti olla niitä harvoja jotka ymmärtää sinua, sinä et sitä vielä oikein tajuta.
Laitteet ja äänet pelittää taas....
http://www.youtube.com/watch?v=wU4uJUZHVJM
*sinä myös*
Et nyt oikeesti luulisi mitään, höpö. Minä olen minä ja sinä olet sinä. Niin, sinulla on hienot näkymät, kun ikkunastasi näkyy Hesperia, ehkä siinä on omat hyvät puolens, ha. Tuo meri ei minua ainakaan kiehdo, kylmä, pelottava ja hirveän synkkä, ei käy kateeksi.
Miten niin pihalla? Itsekin olet ihan pihalla monissakin jutuissa. Minä en siitä niin välitä, elämä on. Miksi aina näet minut tummana, mörkkinä tai negatiivisena sitä en käsitä? En kai minä nyt niin paha ole? nicht absolut. Minä en oikeassa elämässä ole mörkki, enkä synkkä, vaan positiivinen ja enemmän valoisa, kuin tumma.
Mitä sinä oikeassa elämässä olet?
Mit liebe, die schwester
Oikea elämä, se ei ole täällä, huomasin sen tänään oiken kongreettisesti, kun keskustelin mielenkiintoisen ihmisen kanssa juuri tästä netin kiehtovasta ja kummallisesta maailmasta...
Hmm,, millainen mielikuva minusta onkaan sitten mahtanut sinulle syntyä? Ja mikä on se mielen sisäinen elementti? Ehkä olemme sielunkumppaneita, ehkä ei, sillä ei niin väliä kai ole. Ehkä sinulla on niitä kummppaneita jokapuolella. Tärkeintä on kuitenkin, että tunnemme toisemme ja tiedämme miten suhtautua toiseen?
Miten niin onneksi et ole nähnyt minua? Mitä sitten vaikka näkisitkin, olisinko sinulle silloin joku muu kuin se mitä nyt tässä olen? Luulisin, että minulle sinä olisit ihan se sama ihminen fyysisesti nähtynä kuin täällä virtuaalinakin. Minä en sitäpaitsi ymmärrä mistä sinä puhut edes? Minkä yläpuolelle sinun pitää kasvaa ja mistä irrottautua? Ai, niin se spiraali, näet elämän sellaisena yhteneväisenä spiraalina, mutta mitenkä se menikään, en enää muista?
Näetkö ja tunnetko unissasi tuon kietoutumisen ja kiinni jäämisen mustana möykkynä, ahdistavana? Sittenhän edustan sinulle jotain negatiivista, josta haluat ehkä eroo? Hmm....ja, ich weis nicht?
Voi, Temppu! Minusta sinun tarkoituksesi ei ole täyttynyt täällä, koska ne jotka sinua ovat kritisoineet, niin eivät tunne sinua, kuinka hyvä tyyppi sinä olet. Sinulla on enemmän viisautta nähdä näitä asioita, kun monella muulla, jotka katsovat tätä narsismia vain yhdeltä kantilta ja suunnalta. Minusta ajattelet samalla tavalla asioista kuin minä. Minusta on aina mielenkiintoista ollut lukea sinun juttujasi, sillä niissä on paljon elämänviisautta, itse koettua ja elettyä elämää.
On harmi, jos olet pahoittanut mielesi joidenkin typerysten sanomisista, sillä minusta niille ei pidä antaa mitään arvoa. Vai, onko se syy sittenkään se, vai onko siihen olemassa joku muu syy, miksi haluat irtaantua? Minusta tämä palsta ei ole mitään ilman sinua, täällä sinun mielipiteesi ja ajatuksesi herättävät keskustelua, ei se, että kaikki nyökkäävät juu,juu ja hyvää yötä.
Jos, olet kuitenkin päättänyt jatkaa matkaasi ja jättää tämän palstan, niin surullistahan se on, kun sen päätöksen teit noin äkkiä, ettei siihen voinut mitenkään valmistautua ja reakoida. En osaa nyt sanoa mitään ihmeellistä, mutta olisin toivonut, että olisit selittänyt vähän enemmän. Minusta tuo oli liian hätäinen päätös.
Rakastan sinua,
olet minulle tärkeä.
http://www.youtube.com/watch?v=_iQRXuAo6Eg
http://www.youtube.com/watch?v=8X464rplThc
Tule ihmeessä pois sieltä syvyyksistä. Olen täällä.
http://www.youtube.com/watch?v=ohMq0yJXmVs
Nyt puhut asiaa. Minusta sinä et ole ollenkaan tyyppi, joka anataa periksi. Anna palaa vaan, sinun ei tarvitse rajoittaa kenenkään takia yhtikäs mitään, sinä olet sinä ja juuri sellaisena sinun kuuluukin saada olla, omana itsenäsi.
Minä olen oppinut jo pitämään puoleni, enkä enää anna varapilleni sotkea, älä sinäkään, elämä opettaa. Olen samanlainen herkkis kuin sinä, mutta se kokemus mitä olen tässä suhteessa saanut kokea on ollut minulle vain hyväksi, olen tajunnut sen, että se on opettanut minulle valtavasti ihmisten erilaisuudesta ja siitä, mitä me voimme oppia toisiltamme. Sinultakin olen oppinut sitä, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää, sitä voi tulkita miten tahtoo.
Vieläkö olet syvyyksissä ja väsynyt? Onko siihen muukin syy kuin tämä palsta/t? toivottavasti pääset sieltä montun pohjasta pois, tai sitten tietenkin kun olet valmis. Elämä on kummallista ja välillä niin vuoristorataa. Toimit monen voimavarana, ehkä tietämättäsi.
http://www.youtube.com/watch?v=YqkrwvSvXMg
Minun on vaikea kuvitella, että sinä annat periksi, mutta ymmärrän täysin sinua. En usko, että olet tyhjille kirjoitellut, uskon että muillekin olet ollut voimavara, et yksin minulle. Taidat olla levon tarpeessa, ehkä jonkunlainen irtaantuminen tekee hyvää, vaikka ei ihan kokonaan irtaantuisi. Voihan tätä rajoittaa.
Olen huomannut saman, että täällä vuorovaikutus ei aina ole ihan oikeassa hengessä ja oikeanlaista, olet oikeassa. Ymmärrän, että jokainen valitsee oman tiensä ja tekee omat valintansa, niin sinäkin ja hyvä niin. Vain sinä tiedät mikä on sinulle parasta, eikä sinun minun vuokseni tarvitse viivyttää oloasi täällä, jos tuntuu pahalta. Pääasia, että sinä voit hyvin ja olet onnellinen.
Silti sinun menettämisesi sattuu myös minuun, sillä välillämme on kai jonkulainen side ja sen katkaiseminen on vaikeaa, tiedän. Sinulla on oma elämäsi ja minulla oma se on totuus, eikä toista voi sitoa, en minäkään halua sinua sitoa mihinkään. Olet vapaa ja voit tehdä niin kuin parhaammaksi näet.
Et sinä minua oikeasti rakasta tiedän senkin, mutta oli se rakkaus sitten mitä tahansa tai millaista tahansa, se on minulle kuitenkin arvokasta.
Milloin sinä tämän päätöksen teit, kun mielestäni ei viesteissäsi ollut mitään siihen viittaavaa, että olisit tälläistä suunnitellut? En ole kyllä täällä viestejä käynyt oikein kunnolla lukemassakaan, kun on ollut välillä muita kiireitä, enkä tiedä mitä täällä oikein on tapahtunut.
Olen tuota irtaantumista miettinyt omalla kohdallanikin paljon ja päättänyt sen myös, että ajallani sen teen, ehkä me sitten yhdessä täältä poistumme vähin äänin, kun siltä tuntuu.
Sinä et tiedä mitä minä tiedän sinun olevan. Et voi ajatella minun puolestani. Minä tiedän sinusta enemmän kuin sinä osaat aavistaakkaan. Vaikka olet steppaaja, niin sinussa on myös valssin ja tangon sielua, se on vain sinulta hukassa, mutta minä näen sen ja tiedän, että näin on.
Minä en osaa ajatella sisäistä miestäni vahvaksi, kun en itsekkään sellainen ole, nytkin onneton vesistelen täällä, kuin mikäkin typerys ja sinä taas olet vahva ja sinulle päätökset ovat helpompia. Minä kiinnyn aina kaikkeen kuin kissa olenhan sen jo sinulle sanonutkin. Minun on vaikea luopua sellaisesta, jonka koen merkitsevän enemmän kuin vaan pelkän kuoren tai esineen. Päästin tuon naapurin kissankin taas yöksi kotiini, kun sydämetön naapuri jättää se aina yöksi pihalle, sellaisia raakimuksia.. äh,..pistää vihaksi.
Sinä ajattelet itsestäsi eri tavalla kuin minä, vaikka ajattelet, että sielusi vain steppailee, niin se ei ole niin. Sinä hämäät itsesi uskomaan siihen kuvaan, jonka sinä olet itsellesi luonut. Se onkin osa sinua, mutta vain pintaa, se on se pikku poika, joka ei halua kasvaa aikuiseksi, koska aikuisten maailma on valheiden ja kierouden maailama. Haluat elää maailmassa, joka olisi hyvä, mutta joka ei ole todellinen. En tiedä..ehkä sinä olet alkanut oivaltamaan itsessäsi jotakin, ehkä se on sitä kasvua, itsenäistymistä, jota olet etsinytkin.
Minä taas tunnuin liian valmiilta, mutta kun tutustuin sinuun, niin huomasin, että en ollutkaan yhtään niin valmis ja varma enää omista ajatuksistanikaan. Olet antanut miettimisen ja pohtimisen aihetta ehkä liiankin kanssa.
Sinä olet se mies, jonka tunnen eikä muulla ole väliä.
Minusta sinun ei tule ajatella minua vaan itseäsi. Älä pohdi sitä. Tiedän, että olen sinulle ihan yhtä tärkeä kuin kuka tahansa palstalainen, enkä rupea kuvittelemaan muuta. Jos lähdet ja haluat sen tehdä en voi sanoa siihen mitään.
"Kauanko kestää ajatus käsitellä luopumisesta"? Tuntuu hyvänen aika kuin pidättelisin sinua täällä ja koet olevasi jotenkin velkaa minulla. Et saa tuntea mitään jääväsi velkaa. En tahdo pidätellä sinua, jos haluat irtaantua, olen pahoillani, jos sinusta tuntuu, että roikun sinussa, mutta en todellakaan tahdo sinun kärsivän minun takiani.
Entä sinä. Onko sinun katoamisellasi kiire? Miksi sinulla on hoppu? Mikä on tämän takana? SInulle on sattunut jotakin, eikö?
Mitä ihmettä? :O
Onko Sinulle tullut burnout tästä palstakirjoittelusta? Nyt rentoa otetta peliin. Dyykkaamisesta pohjamutiin selviää, ja aina viisaampana ja vahvempana! Näitä teidän vuorovaikutteisia keskusteluja on ollut ilo lukea. Tarjoavat oivalluksia ja tervehdyttäviä tunteita.(surullisiakin, joskus sekin tervehdyttää) Elämä on sattuman kauppaa, mutta Sinulla on tärkeä rooli siinä. "Terapeutti tietämättään" :-)
Kun paljon kommunikoi, joko naamatusten tai netissä, niin ihmisestä muodostuu "läheisempi" joka askeleella. Ja läheisestä luopuminen ja irrottautuminen sattuu. Sitoutuminen taas vangitsee ja tekee riippuvaiseksi. Elämä on valintojen jatkumo..
Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa. Älä kulje takanani, en ehkä johda. Kulje vierelläni ja ole ystäväni.
-Albert Camus-
Take your time and take it easy brother! =)
Elämä on vain tie ja risteyksiä ... ei sen enempää tai vähempää...
Sinunkin aloituksesi on harhaa, saisikohan sillä sulle M1:n?
Psykoosi on aivan eri asia kuin mielikuvitus!!!!
Mun mielestä pahimmille narsuille pitäis pakkohoitoa määrätä..ovathan sellaiset turvaallisuusriski ympäristölle.
Tämän maan väärät vallanpitäjät kuuluisivat pakkohoitoon.
Asutko temppuilija kenties porissa?
Sinähän käsittääkseni olet tunnustanut täällä olevasi narsisti. Oletko viime aikoina kokenut narsistisen loukkauksen kun sinua (itse asiassa ylipäätään narsistien käyttäytymistä ja suhtatumista toisiin ihmisiin) on kritisoitu täällä? Tiedätkö, että narsistinen loukkaus on ainoa tapa narsistille avata hänen silmiään oman itsensä suhteen? Tosin nämä palstakirjoitukset eivät taida riittää tarpeeksi suureksi narsistiseksi loukkaukseksi, että se riittäisi herättämään? Otatko nyt syvästi loukkaantuneen roolin, jos sinusta tuntuu ettet enää pysty "kukkoilemaan" täällä kaikki tietävänä? Oletko yhtään pahoillasi siitä, että olet syvästi loukannut ja halveksinut montaa narsistin uhria täällä kirjoituksillasi vai oletko pahoillasi vain pelkästään siitä, että tunnet, että sinua on loukattu? En tarkoita tällä sinulle pahaa vaikka se sinusta siltä varmaan tuntuukin.
Tuli hassu mielleyhtymä. Itse olen ollut narsistin manipuloima monta vuotta, en enää. Ja tuosta teidän ajatuksenvaihdosta tuli mieleen, että Terve mieli kokee jo itsenä Temppuilijan jatkeeksi, kuin osaksi Temppuilijan persoonaa. Jollain mystisellä (?) tavalla mieltäni manipuloidessaan exäni sai minut tuntemaan itseni juuri tuollaiseksi. Se oli kammottavaa.
Ehkä et tarkoita pahaa, mutta jossain vaiheessa uhrienkin on hyvä ottaa ne uhrisilmälasit pois päästään ja olla avoin toisenlaisillekin mielipiteille loukkaantumatta niistä. Voisinpa kysyä samalaisen kysymyksen, että oletko kokenut uhriutujan loukkauksen?, kun uhreja on kritisoitu täällä.
Hassu mielleyhtymä tosiaan. Olen narsitin kanssa elänyt ja silloinkaan en ole ollut narsitin jatkeena, enkä manipuloima. En ole sitä nytkään ollut. Minulla on jo sen verran kokemusta, että tiedän tasan tarkkaan omat rajani ja Temppuilija tietää omansa. Mieltäni ei pysty tosiaan kukaan manipuloimaan, eikä Temppuilija ole koskaan sellaista edes yrittänyt.
En kai oikeastaan esittänyt mielipiteitä vaan kysymyksiä!?
Miksi muuten joidenkin pitää esittää heti vastakysymys ja olla vastaamatta itse kysymykseen? Ja syytös vähän tyyliin että "ite oot"?
Joo, kyllä jonkin verran loukkaa varsinkin narsistien kylmät ja tunteettomat, syyttävät kirjoitukset. Yleesäkin narsistien toiminta on toisia loukkaavaa useimmiten.
suuruusharhaisuuteen.
Ehdottomasti sellaiset pitäisi saada hoitoo, sillä he sotkevat omilla päättömillä jutuillaan, asenteillaan ja vaatimuksillaan kaikkien läheistensä elämän. Kohta terveetkään eivät tiedä, miten asiat ovat tai miten niiden pitäisi olla.
Millä perusteella ne saisi hoitoon ja minne. B-sairaalatkin on lakkautettu tai muutettu mamujen asuntoloiksi.
Siksiko narsistinen sekavuus on niin yleistynyt??
Yxäxä, ongelma on varmaan siinäkin, että narsisteille ei ole tepsivää hoitoa olemassakaan.
Sitten ne pitäisi olla vain "säilytyslaitoksia" joissa narsistit olisivat poissa tuhoamasta ei-narsistien elämää... ja se ei liene mahdollista?
Siis olen sitä mieltä, että olisi hemmetin hyvä, jos hoitoa olisi olemassa, säästyttäisiin tuhansilta murhenäytelmiltä.
Kyllä, esitit kysymyksiä joihin minä en voinut vastata Temppuilijan puolesta, mutta tein sinulle vastakysymyksen kysyäkseni miksi uhri saa loukkaantua ja syyttää, mutta narsisti ei? Mitä eroa on narsistisella loukkuksella tai uhrutujan loukkauksella? Minusta kysymys on jokseenkin samasta asiasta.
Narsistisen loukkauksen takana on häpeän tunne, samoin uhriutujan loukkauksen takana kyse on häpeän tunteesta silloin, kun häntä loukataan. Molemmat tuntevat häpeää siitä, että eivät ole kelvanneet ja kokevat tulevansa hylätyksi.
"Joo, kyllä jonkin verran loukkaa varsinkin narsistien kylmät ja tunteettomat, syyttävät kirjoitukset. Yleensäkin narsistien toiminta on toista loukkaavaa useimmiten". Niinhän se on, mutta onhan se tiedossa. Jos ajattelen itseäni, niin enemmän minua loukkaa "terveen" ihmisen kylmä, tunteeton ja syyttävä asenne ja kirjoitukset kuin narsistin. Narsistia voin tavallaan ymmärtää, mutta normi- ihmisen tahallista ilkeää käytöstä on vaikeampi sulattaa. Voisiko narsistin käytöksen hyväksyä paremmin, jos ymmärtää, että hänellä tunneäly on kehittymätön ja itsetunto huono. Hän itse tavallaan ei kovasti pysty vaikuttamaan siihen, että on empatiakyvytön esim. uhreja kohtaan.
Minun tarkoitukseni ei ollut syyttää ollenkaan, vaan pohtia tätä uhri/narsisti loukkaus-asetelmaa.
Mihin mielestäsi vedettäisiin raja näiden narsistien ja "terveiden" välillä...?
Psykiatriko sen rajan määrittäisi?
Psykiatrit, jotka monesti omista narsistisista syistä hakeutuvat alalle, ja jotka ovat ihmisiä aivan siinä missä muutkin...
Nämä sanoisivat sitten missä vaiheessa ihmisen persoonallisuus on niin "vääränlainen" että hoito ja laitokseen sulkeminen olisi tarpeellista? Hmm...
Eikö sinne laitokseen pitäisi sulkea sitten kaikki turhien juorujen levittäjät, hankalat työkaverit yms. yms. jotka käytöksellään pilaavat ihmisten elämää? Täydellinen tuskin on meistä yksikään, joten kuka sen sanoisi, missä vaiheessa ihminen on niin"paha", että laitokseen sulkeminen olisi tarpeellista, jos henkilöt eivät ole mihinkään varsinaiseen rikokseen (välttämättä) sortuneet?
Näille väärintekijöille on jo sitä paitsi omat laitoksensa, niitä kutsutaan vankiloiksi. Olisihan se hauska varmasti, kun ihmiselle voitaisiin jo syntyessä lyödä k*sipään leima otsaan, joka ehkäisisi tekemättömiä rikoksia, ainakin tuon ajattelun mukaan...Missäs se raja tulee vastaan tällaisessa ajattelussa. Mielestäni henkilö joka edes ajattelee tällä lailla ylittää sen rajan, jonka perusteella tuonne kuviteltuun laitokseen sulkeminen olisi tarpeellista.
Jos aletaan vertailemaan näitä juttuja täällä keskenään, tunnen kyllä kuuluvani siihen terveiden porukkaan...Myönnän sentään omat virheeni, toisin kuin suurinosa tuntemistani ihmisistä.
En tiedä kuvittelenko vain...vai huomaako joku muukin, miten nämä terveiksi julistautuneet tuntuvat omaavan ehkä jopa enemmän narsismia, kuin nämä, jotka asian myöntävät...?
Kunhan mietiskelen näin aikani kuluksi... :)
by the way...Minkähänlaiseen kaaokseen tämä maailma joutuisi jos kaikki narsistiksi todetut sullottaisiin laitoksiin. Olisi hauska nähdä. ;)
"Olkaa uhrit uhreja ja eläkää urheasti uhreuttanne. Olen pahoillani, jos olen ajatuksillani loukannut teitä. Se ei ole ollut tarkoitukseni. Mutta kaikki muut, jotka ovat tiellään edenneet ... kiertäkää se pirun puu ja katsokaa sitä eri kulmista. Kiivetkää vaikka sen latvaan katsomaan miltä se näyttää ylhäältä. Se on elämän puu. Kaivakaa sen juuret esiin, mutta älkää tappako sitä, sillä se puu mitä katsotte, olette te itse. Ihme jeesusteluksi tää menee... mä oon vaan tällanen."
No täytyy sanoa etten oikein ymmärtänyt mitä "jeesustelullasi" tarkoitat.
Siis pidemmälle edenneitä uhreja kehotat kiertämään sen puun ja katsomaan eri kulmista - onko puu mielestäsi narsisti vai narsismi?
Jos tarkoitat narsismia niin selvitäkseen narsistin uhri on joutunut totaaliseen uupumiseen asti tarkastelemaan asiaa nimeltä narsismi edetäkseen narsistista irtautumisessa ja narsistin tuottamien vammojensa hoitamisessa.
"Kaivakaa sen juuret esiin mutta älkää tappako sitä" - onpas dramaattista - mitä tarkemmin ottaen tarkoitat ettei saa tappaa, ihan konkreettisesti eikä sanahelinä-kuvainnollis-kielellä?
"...sillä se puu mitä katsotte, olette te itse" - häh? tuntuu siltä, että kivasti kiepautettu taas sellaiseksi että kaikki narsistin pahat teot olette te itse, vai mitä ihmettä mahdat tarkoittaa? Ja minusta haiskahtaa taas jotenkin syyllistämiseltä. Tarkoitatko, että narsisti/narsismi mitä katsotte olettekin te itse - uhrit? Eli vastuu narsistin teoista onkin lopulta uhrin? Vai tarkoitatko, että uhrilla on sellaisia heikkoja kohtia, mitä voi sanoa narsistin mentäväksi aukoksi? Varmaan usein onkin mutta se ei tee yhtään ymmärrettävämmäksi ja hyväksyttävämmäksi narsistin itsensä tekoja.
Its the real chaos way. . .Yhteiskunnan rattaat pysähtyisivät, tulisi pirusti työpaikkoja kun puolet suomalaisista olisi laitoksessa ja puolet heitä hoitamassa.
Kaaoksen voisi varmistaa siten että annettaisiin kansalaisille oma valta päättää kuka naapureista, virkamiehistä, työkavereista, puolisoista jne on narsisti..maalaisjärkihän siihen juorujen mukaan riittää..
Ne jotka ehtivät lyödä otsaansa "uhri"-leiman, ovat jahdin ulkopuolella. Peli alkakoon.
Hih hih :-P
Musta on parempi sanoa narsistipariskunta, vaikka todella siinä toinen näyttää uupuvan enemmän. Se on vaikeaselkoinen symbioosi, jossa se uhrimpi antaa vahvemmalle tavallaan aseet.
Uhrina ei ole pakko olla sekunttiakaan, mutta monet, itsekin, ovat vuosikausia. Miksi? Sitä on hyvä pohtia.
Minun mielestä taas ei ole noin eli jos on narsistin kanssa niin ei ole myös itse narsisti. Tietysti voi olla niinkin että molemmat on.
Olen toista mieltä myös siitä että uhrina ei ole pakko olla sekuntiakaan sillä ei narsisti alkuun paljasta itseään ja uhri taas ei voi olla tietoinen että niin häikäilemättömiä ihmisiä on olemassakaan, kun sitten kaikki paljastuu niin narsisti on sekoittanut uhrinsa mielen ja manipuloinut jo niin että onkin vaikea päästä eroon.
Hyväksyn vastauksesi sellaisenaan koska noin itsekin ajattelin.
Mutta olen myös pohtinut sitä näin jälkeenpäin että mikä minun tunnemaailmassani mahdollisti tuon manipuloinnin. Olinko niin tottunut, sokea, omaan itsekeskeisyyteeni, että olin tavallaan suojaton, kyvytön asettamaan rajoja joutuessani "kehittyneemmän" narsistin käsittelyyn?
Pysyitkö kärryillä? :) Eli ajatus että narsistinen ihminen on niin tottunut määräysvaltaansa, että kuluu tovi ennen kuin käsittää että toinen hallitseekin häntä. Kysymys on voimasuhteista.
Mun teorioitani...älä stressaa :)
Sanoin kerran että puuta voi katsoa yhdestä suunnasta, tai voi kävellä sen ympäri ja tarkastella joka suunnasta. Mutta latvaan kiipeämisen ja juurten tutkimisen opin nyt! :)
Kävin katsomassa Avatarin, siinä vasta puita, elämän puita!
"Olinko niin tottunut, sokea, omaan itsekeskeisyyteeni, että olin tavallaan suojaton, kyvytön asettamaan rajoja joutuessani "kehittyneemmän" narsistin käsittelyyn?"
"Käsittelyyn"? Eikö parisuhteessa pitäisi olla niin että kumpikaan ei joutuisi toisen KÄSITTELYYN? Vai onko ajatukseni utopisen lapsellinen?
Tai kun narsisti-vanhempi rikkoo lapsensa minän, pitäisikö lapsenkin varautua käsittelyyn?
Tai siis ilmeisesti yxex kerroitkin itsestäsi ja omasta suhteestasi, et yleistäen? :-)
Temppuilija, koska olet täällä kertonut olevasi narsisti (niin olen ainakin käsittänyt) niin voisitko valaista minua mistä luulisit johtuvan sen että exäni, jolla on todella narsistin piirteet vaikkei ole niitä virallisesti tietääkseni diagnosoitukaan, vielä vuosia eromme jälkeen yrittää roikkua minussa epätoivoisen tuntuisesti ja väittää rakastavansa minua vaikka olen selkeästi ilmoittanut että en halua mitään suhdetta hänen kanssaan? Hän muutti eromme jälkeen välittömästi valmiiksi lämmitellyn heilansa luokse asumaan mutta olisi milloin vain valmis pettämään tätä kanssani (ja luulen että monen muunkin kanssa). Mistä takertuminen mielestäsi johtuu? Hänelle olen suoraan (yhtä suoraan kuin joskus tälläkin palstalla erinäisillä nimimerkeillä) kertonut mielipiteeni hänen teoistaan ja toiminnastaan ja tuntuu kummalliselta, että mitä suorempaan sanon sitä enemmän hän takertuu minuun?
Lisäys:
Onko kysymys vain siitä että pääasia että saa huomiota vaikka negatiivistakin?
"Sinä kiinnityit häneen, loit kiintymyssuhteen häneen ja hänellä on kiintymyssuhde vain itseensä. Ei se sen kummempaa ole. Heijastit häneen oman rakkautesi."
Luulen, että noin on. Ja hänen on vaikea hyväksyä sitä, etten enää heijasta häneen omaa rakkauttani?
Ikäkysymyskin voi olla. Mielestäni exässä on myös sosiopaatin piirteitä. Hän on ehkä ruvennut pohtimaan vanhemmiten itseään ja kertoo että valvoo öitäkin tuskaisissa pohdinnoissaan. Tai sitten on vaan saanut kusetettua mua puheillaan että lankeisin taas hänen pauloihinsa ja ei oo muuttunut tippaakaan. Mutta sosiopaatit kai voi hieman muuttua ikääntyessään.
"Olet hänelle vain lähde, et sen enempää. Kuulostaa varmaan pahalta, mutta, jos hän oikeasti on narsisti, sinun merkityksesi hänelle on siinä."
Niinpä, ja sen vuoksi haluaisinkin että hän jättäisi minut rauhaan. Tiedän, ettei hän pysty normaaliin parisuhteeseen (jota minä taas haluan) ja se täytyy vaan hyväksyä, häneltä ikään kuin puuttuu jokin tunne-elämän palikka päästään, kai. Enempiä selittelemättä olen kyllä tosissani pyrkinyt eroon hänestä, muuttanut ym. mutta hän pystyy kaivamaan minut esille jne jne jne. Enää ei onneksi ole ollut väkivaltaista uhkaamista.
Nimenomaan itsestäni ja omasta suhteestani, enkä yleistäen, enkä ole narsistisesti vaatimassa että teoriani täytyy olla totta ja sopia kaikille.
Vaihdan sanan ennenvanhakielelle niin se ei kuulosta niin sairaalta. Olin nuoruuteni suhteessa melko itsekeskeinen, mutten tajunnut sitä. Kun tapasin tämän seuraavan, hyvin hurmaavan naisen, rakastuin ja syöksyin päätäpahkaa ilman mitään "suojia" suhteeseen. Noin vuoden kuluttua olin lyöty mies ja alistettu monin tavoin. Hurmuri-naisen ailahteleva luonne ja loputon itsekeskeisyys uuvutti minut täysin. Olin mitätöity, arvoton, pelkäsin hylkäämistä kunnes en pelkoja enää kestänyt vaan karkasin.
Olen siis näennäisesti uhri. Mutta kun olen nyt toipumassa, ja ties kuinka kauan, niin olen yksinäisyydessäni joutunut katsomaan peiliin useamman kerran, ja huomannut myös että olin tajuamattani itsekeskeinen siellä edellisessä suhteessa. On kuule kamala tunne oivaltaa olevansa narsisti. Tästä alkaa toivottavasti myös paranemiseni. I hope so.
Oikeasti uskon että toista ihmistä ei saa käsitellä, muovata, jyrätä, eikä pakottaa muuttumaan, vaikka minun kohdallani se avasi silmäni tarkastelemaan itseäni.
Täällä palstallapa on hiljaista tänään...
Hmm...Minkäslaisia piirteitä? Jos saa kysyä..?
Samoja piirteitä huomaan olevan sun eksässä, mitä minussakin oli aikaisemmassa suhteessani (ja suhteen ulkopuolella), joten osaan ehkä joitain kohtia valaista, tai ainakin yrittää...Niiden juttujen pohjalta mitä nyt itestäni olen tajunnut. Ehkä opin samalla siinä itsekin jotain... :)
Tuosta"lähdeteoriasta"olen samaa mieltä 'temppuilijan' kanssa. Meinasin tässä ensin omaa näkemystäni alkaa kirjoittamaan, kunnes huomasin toistavani vain samaa asiaa eri sanoin...Noinhan se asia menee.
Faija kertoi että on kova paikka tappaa ihminen, mutta sodassa uskoteltiin että venäläinen ei oo ihminen vaan vihollinen, niin kummasti se vaan onnistui..
Otetaanko sama linja kusipäitä kohtaan? No ei tietysti ammuta, mutta ollaan välittämättä.. :)
Kun en oivaltanut, :), täysin tuota spesifiä oivalluskyvyn puutetta niin googlasin sen ja eka vastaus oli "Cleckleyn psykopatiakuvaus". Ei se ainakaan Sinuun sovi! Vaikutat lämminhenkiseltä kaverilta.
Tykkään lukea, ja otan mielelläni vinkkejä vastaan.
Okei, pistin tuon muistilapulle kirjastoreissua varten. Mielenkiintoinen nimi! Tarkoittanee että ei pidä tehdä kenestäkään idolia, vaan tulee arvottaa oma elämänsä arvokkaammaksi itselleen. (ei kuitenkaan muiden yläpuolelle)
Osuitpa naulan kantaan ja peukaloon!!!!!!!!!!!!!