Mitä mieltä olette, voisiko hän olla? Kotona hän on liian tarkka mm. siisteydestä ja se menee todella yli jos nurkassa on vaikka yksikin pölypallero, hän voi sanoa että onks täältä imuroitu lainkaan. lapsilta evätään autossa kulkeminen jos koskee autonikkunaan käsineellä, hän manipuloi ja alistaa, hänen kanssaan on hyvin vaikea tehdä kompromisseja ja sopia mitään jos hän on ottanut jossain asiassa pään vaikka muiden mielestä kyseisessä asiassa ei olisi päätä eikä häntää.
Hänen on toisinaan hyvin vaikea pyytää anteeksi ja voi muuttua yhtäkkiä kylmäksi ja kiukutella monta päivää (olemalla ilkeä tai ihan hiljaa) jos on joutunut "alistumaan" toisen tahtoon.Ja usein tietysti raivo ollut mukana jos hänelle on sanonut jotain mitä hän ei tunnu kestävän.
Toisinaan hän ikäänkuin "vetää" näytelmää jos hänen vanhempansa ovat paikalla.
Hän on tyyliin "hän osaa kaiken, muut ei, hän näyttää miten tehdään".
Hän polkee lasten oikeuksia jalkoihinsa jos hän on päättänyt jonkun asian, hänen on vaikea myöntyä muiden tahtoon, hänen on vaikea nöyrtyä.
Hän kontrolloi hirveästi oman perheensä jäseniä, ikäänkuin huohottaa niskaan eli kyttää miten toimitaan, mitä lapset tekevät, enemmän kieltää jatkuvasti lapsia kuin kehuu.
Löytää aina jotain asioita joista valittaa vaikka että jostain eteisen matolta lapset ovat liikkuneet yli sallitun pois.
Hän on sanonut olleensa jo lapsena hyvin tarkka kaikesta ja hänelle on sanottukin ettei saisi olla niin tarkka ja pitäisi opetella hillitsemään itsensä.
Hänen on hyvin vaikea myöntää olevansa väärässä ja yleensä niin ei tapahdu että hän myöntäisi.
Hän komentaa lapsia ja "kasvattaa" itse kiroilemalla ja ties mitä ja samaan aikaan lapsille ettei saa kiroilla.
Eläinten hyvinvoinnista hän ei tunnu välittävän, kissa sais hänen puolestaan olla ulkona kun repii tapetit. joutu taannoin olemaan vielä kylmässä eteisessä kunnes tämä keksi sille kopin vessasta.. koirakaan ei saa olla kuin joskus eteisessä yötä kun hänen mielestään se rikkoo paikat.
Tuntuu et ihmiset on hänelle ikäänkuin välineitä joita hän loppupeleissä voi kohdella miten vain ja hänelle empatia on vaikeaa tai ainakin toisen ihmisen asemaan asettuminen.
Tavarat on hänelle ikäänkuin "palvonnan kohde"..
Lasten hiustenleikkuunkin hän olisi oman päänsä mukaan evännyt kevääseen tai kesään ettei hiuksia menisi vaikka kylppärin viemäristä alas. itse hän leikkaa koneella hiuksensa vessassa jonka jälkeen sitten imuroi.
Hän on halunnut näyttää kaikille läheisillenikin että hän on kuin jokin johtaja joka tekee ja osaa kaiken. Muiden mielipiteitä hänen on vaikea kuunnella ja silloin saattaakin irvistellä toisinaan kuin koira.
Kaipaisin asiallisia vastauksia että onko tuollainen rarsismia?
mitä mieltä ootte tällaisesta?
Hänen on toisinaan hyvin vaikea pyytää anteeksi ja voi muuttua yhtäkkiä kylmäksi ja kiukutella monta päivää (olemalla ilkeä tai ihan hiljaa) jos on joutunut "alistumaan" toisen tahtoon.Ja usein tietysti raivo ollut mukana jos hänelle on sanonut jotain mitä hän ei tunnu kestävän.
Toisinaan hän ikäänkuin "vetää" näytelmää jos hänen vanhempansa ovat paikalla.
Hän on tyyliin "hän osaa kaiken, muut ei, hän näyttää miten tehdään".
Hän polkee lasten oikeuksia jalkoihinsa jos hän on päättänyt jonkun asian, hänen on vaikea myöntyä muiden tahtoon, hänen on vaikea nöyrtyä.
Hän kontrolloi hirveästi oman perheensä jäseniä, ikäänkuin huohottaa niskaan eli kyttää miten toimitaan, mitä lapset tekevät, enemmän kieltää jatkuvasti lapsia kuin kehuu.
Löytää aina jotain asioita joista valittaa vaikka että jostain eteisen matolta lapset ovat liikkuneet yli sallitun pois.
Hän on sanonut olleensa jo lapsena hyvin tarkka kaikesta ja hänelle on sanottukin ettei saisi olla niin tarkka ja pitäisi opetella hillitsemään itsensä.
Hänen on hyvin vaikea myöntää olevansa väärässä ja yleensä niin ei tapahdu että hän myöntäisi.
Hän komentaa lapsia ja "kasvattaa" itse kiroilemalla ja ties mitä ja samaan aikaan lapsille ettei saa kiroilla.
Eläinten hyvinvoinnista hän ei tunnu välittävän, kissa sais hänen puolestaan olla ulkona kun repii tapetit. joutu taannoin olemaan vielä kylmässä eteisessä kunnes tämä keksi sille kopin vessasta.. koirakaan ei saa olla kuin joskus eteisessä yötä kun hänen mielestään se rikkoo paikat.
Tuntuu et ihmiset on hänelle ikäänkuin välineitä joita hän loppupeleissä voi kohdella miten vain ja hänelle empatia on vaikeaa tai ainakin toisen ihmisen asemaan asettuminen.
Tavarat on hänelle ikäänkuin "palvonnan kohde"..
Lasten hiustenleikkuunkin hän olisi oman päänsä mukaan evännyt kevääseen tai kesään ettei hiuksia menisi vaikka kylppärin viemäristä alas. itse hän leikkaa koneella hiuksensa vessassa jonka jälkeen sitten imuroi.
Hän on halunnut näyttää kaikille läheisillenikin että hän on kuin jokin johtaja joka tekee ja osaa kaiken. Muiden mielipiteitä hänen on vaikea kuunnella ja silloin saattaakin irvistellä toisinaan kuin koira.
Kaipaisin asiallisia vastauksia että onko tuollainen rarsismia?
mitä mieltä ootte tällaisesta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Asiallista narsisteilta? Tottakai.
Minusta oikea lähetymistapa tuohon olisi se, että pohtisit, miltä sinusta itsestäsi tuntuu miehesi käytös?
Ei niinkään se, kuinka miehesi valitsee käyttäytyä. Kohtuullinen henkinen irtautuminen tuollaisesta voisi olla paikallaan. Ja jos sinusta tuntuu siltä, että kissa tai koira joutuvat kärsimään, vie ne lopettaviksi.
Onko puskalla mielipiteitä?
"Johtavan kirjoittajan" Temppuilijan arvokas mielipide ja "puskan" vähempiarvoinen ininä, vai? Miksi minulle tulee aina tuollainen mielikuva?
Se on sitä narsismia, ystävä hyvä.
Mutta joskus, voi olla myös yoisinpäin, lukija kantakoon vastuun siitä mitä ottaa vastaan.
Vaika sanoa onko miehesi narsisti vai ei mutta sen voin sanoa varmuudella, että tuollainen käytös ei ole toisia ihmisiä ja heidän elämäänsä kunnioittavaa, narsistisia piirteitä ainakin nähdäkseni löytyy ja tuolla en tarkoita "terveitä" narsistisia piirteitä.
Sinun pitäisi tehdä jotain, lastesi vuoksi, itsesi vuoksi, kissan vuoksi. Jopa kissalla on oikeus elämään jossa ei joku itsekäs ihminen pura pahuuttaan siihen, se on eläinrääkkäystä. Melkein tekisi mieli sanoa että älä usko Temppuilijan sanomaa että vie eläimet lopetettavaksi vaan mieluummin eliminoi öykkäri-miehesi pois elämästäsi, jos mikään muu ei auta.
Miten olisi perheterapia, yksilöterapia miehellesi, jos hän on "vain" kypsymätön, itsekäs ihminen, niin voisi tietenkin auttaa jos ei ole NPH.
Kenenkään ei ole pakko kärsiä huonosta kohtelusta, joten sun on alettava toimia asian hyväksi. Voimia sinulle siihen.
Mielenkiintoista seurata muuten saako Temppuilija tuohon halventavaan puska-termin käyttöön muita kirjoittajia kuin muutaman hoviinsa kuuluvan hännystelijänsä. ;)
Jatkan tähän vielä "missä mättää" ... ota lusikka kauniiseen käteen ja kirjoita laadukkaampia kommentteja tänne. Ei kai se niin vaikeaa ole?
Täällä on monia kirjoittajia, joilla on parempia kommentteja kuin minulla. Muutama esimerkki hyvistä kirjoittajista: Halebob, Ilkikurimus, "terve mieli", yxex, j.ok.u, BorjeStina, Queen of Hearts .. muutamia mainitakseni.
Eli jos minun narsistista ylivertaisuutta pursuavat kommenttini ärsyttävät, anna tulla vaan ärsytyksesi ylos, mutta tee se palstan tyyliin kuuluvasti: laadukkaasti. Ymmärrätkö? Tai voit tehdä sen vähemmän laadukkaasti, mutta silloin on turha tulla sanomaan, että toiset kirjottaa paremmin. Vai mitä?
"Asiallista narsisteilta?"
Temppuilija, mitä ihmettä tarkoitit?
Vai oliko tuokin sinulta provosoiva keino saada huomiota?
Tarkoititko että kun täällä kysyy jotain niin vastaajat ovat narsisteja AINA?
Käsittääkseni olet itse julistautunut narsistiksi mutta tämä palsta on tarkoitettu kaikille, myös ei-narsisteille?
Tosin minust tunnut dominoivan ketjua kuin ketjua dominoivilla vastauksillasi, tuo nyt on vain minun mielipiteeni ja jos on asiaton niin sen kun poistatte viestini.
"Minusta oikea lähetymistapa tuohon olisi se, että pohtisit, miltä sinusta itsestäsi tuntuu miehesi käytös?"
Mutta sitähän kirjoittaja juuri pohtiikin miltä hänestä tuntuu kun hänen miehensä valitsee käyttäytyä noin. Minusta vastauskommenttisi oli vain sanoilla kikkailua ja turhaa syyllistämistä eli turhaa syyllistävää sanahelinää.
Olet oikeassa tuon dominoinnin kanssa. Ja erityisen oikeassa, että palsta on todellakin tarkoitettu KAIKILLE!!!
Eli antakaa tulla vaan juttuja. Mä himmailen vähän. Tosiasia on, että ton "terve mielen" kanssa ollaan innostuttu vähän liikaakin täällä jubailieen. Otan tämän kritiikin tosissani ja annan teille muillekin tilaa.
Se minkä vuoksi kritisoin tuota 'puskaa', on juuri tuo eilen nähty episodi, joka valui tuolta huuhaa palstalta tänne. Argumentoida voidaan, eri mieltä voidaan olla, mutta minusta ei ole mitään järkeä siinä, että yksi nimimerkki ottaa kaiken paskan vastaan nimettömiltä kirjoittajilta. Mutta samaan hengenvetoon myönnän, ettei ole mitään järkeä myöskään dominoida palstaa ... sellainen on yksinpuhelua.
Kiitos vain kaikille, areena on vapaa. En kirjoita tähän ketjuun tänään enempää. Mutta hillun kyllä toisissa ;)
On vaikea sanoa onko joku narsisti vai ei. Edes ammattilaisille se ei ole helppoa. Ja lopuppupeleissä on kai ihan sama onko puoliso narsisti vai ei, jos elo ja olo tuntuu ahdistavalta ja huonolta tämän ihmisen seurassa.
Kaikissa meissä on narsismia. Hyvä narsismi on positiivinen asia, ja paha taas...no se on paha asia. Välillä ihan terveellä ja normaalilla ihmisellä rajat venyvät ja vääntyilevät. Elämänkokemukset, kriisit, pettymykset ym voivat siirrellä veteen piirrettyä hyvän ja pahan välistä viivaa.
Varsinainen persoonallisuushäiriö on sitten sellainen, että siinä ei ole epäselvyyttä rajan venymisestä ja siirtymistä liiallisesti toiselle puolelle. Onko näin miehesi kanssa, on mahdoton kysymys. Narsismia pidetään valitettavan usein kaatopaikkana kaikille niille piirteille joita emme toisessa siedä tai josta emme pidä. Toki miehessäsi on kirjoituksesi perusteella narsismiin sopivia piirteitä, mutta jonkun toisen kirjoittamassa luonnekuvauksessa sinustakin saisi varmaan piirrettyä narsistisen kuvan.
Ajattelen jotenkin niin näistä asioista, että oma subjektiivinen kokemus siitä, miten voin toisen ihmisen läheisyydessä, kertoo minulle kaiken olennaisen. Riippumatta siitä, millainen persoonallisuus toisella on. Jos voin jonkun ihmisen seurassa huonosti, tunnen itseni mitätöidyksi, sivuutetuksi, esineeksi ym. niin en jää mielelläni sellaisen ihmisen läheisyyteen. Sen pohtiminen, että mikähän vika toisella on, on aika triviaalia. Kannattaisi mieluummin pohtia, että mitä sellaista tapahtuu eri tilanteissa joka saa minut voimaan huonosti. Joskus peiliin katsomalla löytyykin omassa asenteessa ja suhtautumisessa parantamisen varaa.
Ja parisuhteessa toista ei voi muuttaa. Vain itseään. Se on tylsä ja jauhettu asia, mutta niin niin totta. Syyttämällä toista ei myöskään päästä yhtään mihinkään. Väsyneenä ja turhautuneena toisen syyttely on inhimillistä, mutta aivan turhaa asioiden paranemisen kannalta.
Ja vaikka inhoankin sitä, että tuntematon kolmas osapuoli kertoo mielipiteensä tuntemattomasta ihmisestä, ja vielä toisen kertomana, niin sanon silti kaiken uhmalla mielipiteeni. Miehesi selvästi kontrolloi. Se ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti narsismia. Kontrollin takana on usein pelkoa, epävarmuutta, sisäistä kaaosta. Ja ulkoisia asioita kontrolloimalla pidetään se sisäinen kaaos kurissa, tai jos ei nyt kurissa, niin kuvitellaan, että jotain hallitaan. Joillakin ihmisille homma voi riistäytyä käsistä ja kehittyä pakkoneuroosiksi asti, eli yletöntä käsien pesua, tavaroiden paikoilleen laittelua, roskien ja pölypallojen kammoamista jne.
Eli täältä sivusta ja puskista mielipiteiden huutelu on aika hankalaa. Kysy joskus mieheltäsi, rauhallisesti, että ahdistaako häntä itseään niin pikkutarkka asioihin puuttuminen. Kysy sitten, kun haluat saada aidon vastauksen. Uskoisin, että miehesi oma toiminta on myös hänelle itselleen aika epämielyttävää. Ja hän saattaa tarvita sinun, tai jonkun ulkopuolisen, apua.
Mielestäni voisit saada asiallisempia vastauksia pulmiisi narsistien uhrien tuki ry:n vertaistukipalstan sivuilta kuin täältä, koska tämä palsta on avoin myös narsisteille itselleen jolloin he pääsevät täällä toteuttamaan itseään.
Nyt meni hemppa.
Mikään ei ole tasokkaampaa, kuin kunnon narsistin rehellinen kommentti. Minkä vuoksi minulle tulee mielettömät häpeäntunteet aina, kun menen nutin palstalle lukeen niitä juttuja? Ja täällä noita häpeäntunteita ei tule? Mikä ero näillä palstoilla on?
Vastaan itselleni, koska minulla niitä ylivertaisia piirteitä on:
Jos laitetaan koko joukko ihmisiä katsomaan puuta samalta puolelta, eikä kukaan katso sitä sieltä toiselta puolelta, eikö se silloin näytä kaikille samanlaiselta?
Narsistin vaikutuspiirissä kärsinyt ihminen on saanut yliannostuksen narsistien "tasokkaita" kommentteja, kun sen vihdoin tajuaa niin kannattaa haistattaa pitkät p...t narsistien kommenteille! :)
Kyseessä voi olla ns. vaativapersoona, johon liittyy myöskin narsistista käyttäytymistä. Nämä persoonat ovat hyvin tunnontarkkoja ja pikkutarkkoja, huolellisia, itsepäisiä, varovaisisa ja jäykkiä. Heiltä puuttuu avoimuus ja he ovat saitoja. Heillä voi ilmetä ihan selviä pakko-oireita, mutta yleensä hyvin lievänä muotona, eli käyttäytyminen on kaavamaista ja heidän on vaikea sopeutua muutoksiin.
Vaativaan persoonaan kuluu myös sellaisia piirteitä kuin täydellisyyden tavoittelu, ylitunnotarkkuus ja joustamattomuus. Yleensä he ovat sulkeutuneita omissa oloissaan viihtyviä ja tehottoman oloisia. Tykkäävät, että kaikki toimii kuin armeijassa, sääntöjen ja aikataulujen mukaan.Ovat kylmiä ja empatiakyvyttömiä. Itsellä on kokemusta tälläisen persoonan kanssa elämisestä ja voin sanoa, että kestämistä oli.