Hei,
Tänään todellakin totesin itselleni, että elämäni on jotenkin seisahtanut, siten että ei ole ketään kenestä olisin kiinnostunut, kaikki vain ovat varattuja tai muuten vaan idiootteja. Ennen sitä saattoi ihastua milloin ja missä vaan, mutta nyt ei vain kolahda.
Olen 45 vuotias nainen ja nykyisin yksinään tallailen. Onkohan ikä tuonut minulle nuita tunteita vai herääkö määrätyt tunteet vielä joskus henkiin.
Mitäs tuumaatte tästä?
Tänään todellakin totesin itselleni, että elämäni on jotenkin seisahtanut, siten että ei ole ketään kenestä olisin kiinnostunut, kaikki vain ovat varattuja tai muuten vaan idiootteja. Ennen sitä saattoi ihastua milloin ja missä vaan, mutta nyt ei vain kolahda.
Olen 45 vuotias nainen ja nykyisin yksinään tallailen. Onkohan ikä tuonut minulle nuita tunteita vai herääkö määrätyt tunteet vielä joskus henkiin.
Mitäs tuumaatte tästä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nyt kehityksessäsi elämäntiellä on se kuuluisa pysähtyneisyyden aika.
jolloin mikään ei tunu missään, eikä kukaan kaipaa ketään.
Tämä on normaalia aikuistuessa ?
Kunhan kesä tulee ja mennään kohti syksyä, sinulla on jo muunlaiset ajatukset, eikä elämä ole tylsää.
Saat jopa hoivattavaksi jonkun lapsen usko vaan. Ei hoito lasta van sellaisen joka käy kylässä ja pitää sinusta. Aikuistakin seuraa löytyy sekä sitä toivomasi toista sukupuolta- leski mies.
Envastaa muille.
Hei,
Kiitos ensinnäkin että jaksoit vastata. :)
Onkohan kenties puoliväli saavutettu. ;) Se todellakin tuntuu kuin tunteet ovat pysähtyneet, ehkä alkaa uusi aikakausi. ;)
Niin, onhan minulla lapsenlapseni, mutta hän on vielä liian nuori yksin kulkemaan ja asuukin sen verran kaukana...hmmm.
Vielä mieskin näkyvissä ja leski sellainen. :) Leski voikin olla juuri sellainen kun pitää, varattu ei käy ja eronnutkin voi olla "karannut" jne. ;))