Tämä on enemmänkin muistutukseksi itselleni. Lopetan nyt tähän internetissä pyörimisen ja näiden palstojen lukemisen.
Olen saanut käsiteltyä asiat pois päiväjärjestyksestä ja ne ovat nyt menneisyydessä, kuten niiden on omalla toiminnalla haluttukin olevan. Eli periaatteessa win-win tilanne :)
Yksi päivä sanoin kyllä miehelleni, että kaikesta huolimatta tunnen pientä syyllisyyttä ja huolta. Mieheni oli jotenkin huvittuneen ja hämmästyneen oloinen. Sanoi, että itsehän se on asiansa pilannut. Ja sanoi, että se olisi saanut minut monta kertaa, jos olisi halunnut. Että turha minun on siitä syyllisyyttä tuntea, kun nyt ei enää saa. Sanoin, että tunnen silti vähän, jos olen tehnyt pahan olon. Silloin mieheni kysyi, että eikö se sen vaimo pidä siitä huolta. Myös todeten ja osoittaen, että ei todellakaan ole minun asiani huolehtia tai pitää huolta. Ja se on aivan oikeassa. Täysin oikeassa. Taidan olla vähän sellainen, että ihan yleisesti ottaen huolehdin ja tunnen huolta miehistä vähän liikaa. On hyvä, kun on järjen ääni vieressä. Sanoo sitten itsestäänkin, jos hössötän liikaa ja että kyllä isänikin pärjää. Napsahdan takaisin jostain ihan ihme ajatuksista.
Kaiken kaikkiaan asiat jäi ihan hyvin. En pilannut mitään ja olet saanut ne asiat elämässäsi, jotka ilmankin minua ja varmaan samalla aikataulullakin. Ja minä olen tämän loppumisen ansioista taas löytänyt sen ihmisen, jonka kanssa loppuelämäni vietän ja osaan olla onnellinen. Ei voi sanoa, että olisi mikään katastrofaalinen loppu ollut, oikeastaan ihan hyvä ja siisti. Musta ainakin tuntuu siltä. Hyvä keskittyä vihdoin ihan omaan elämään ja sen elämiseen sen sijaan kun silloin joskus ennen vaan pelkäsi miten toinen elää elämäänsä. Nyt ihan vilpittömästi toivon sulle kaikkia asioita ja onnea ja keskityn oman elämäni elämiseen täysillä. On vihdoin itselläkin asioita, joita odottaa. Parempi tämä näin oli kaikille. Et ainakaan satuttanut ketään, mikä oli sulle tärkeää. Tai no mua ehkä, mutta eihän muhun sillä tavalla voikaan sattua. En ole niin kauhean herkkä :D No ei, vitsi. Aika pahasti kirpasi, mutta pääsin sen yli. Mutta muita ei sattunut ja munkin miehen sattuminen kumoutui ja sekin on nyt onnellinen.
Ehkä vähän vahingossa, mutta kuitenkin sait tehtyä siistin lopun. Siitä voi olla ihan iloinen.
Lopetan nyt. Otin kannettavasta virtajohdonkin pois, etten loruile liikaa :)
Olen saanut käsiteltyä asiat pois päiväjärjestyksestä ja ne ovat nyt menneisyydessä, kuten niiden on omalla toiminnalla haluttukin olevan. Eli periaatteessa win-win tilanne :)
Yksi päivä sanoin kyllä miehelleni, että kaikesta huolimatta tunnen pientä syyllisyyttä ja huolta. Mieheni oli jotenkin huvittuneen ja hämmästyneen oloinen. Sanoi, että itsehän se on asiansa pilannut. Ja sanoi, että se olisi saanut minut monta kertaa, jos olisi halunnut. Että turha minun on siitä syyllisyyttä tuntea, kun nyt ei enää saa. Sanoin, että tunnen silti vähän, jos olen tehnyt pahan olon. Silloin mieheni kysyi, että eikö se sen vaimo pidä siitä huolta. Myös todeten ja osoittaen, että ei todellakaan ole minun asiani huolehtia tai pitää huolta. Ja se on aivan oikeassa. Täysin oikeassa. Taidan olla vähän sellainen, että ihan yleisesti ottaen huolehdin ja tunnen huolta miehistä vähän liikaa. On hyvä, kun on järjen ääni vieressä. Sanoo sitten itsestäänkin, jos hössötän liikaa ja että kyllä isänikin pärjää. Napsahdan takaisin jostain ihan ihme ajatuksista.
Kaiken kaikkiaan asiat jäi ihan hyvin. En pilannut mitään ja olet saanut ne asiat elämässäsi, jotka ilmankin minua ja varmaan samalla aikataulullakin. Ja minä olen tämän loppumisen ansioista taas löytänyt sen ihmisen, jonka kanssa loppuelämäni vietän ja osaan olla onnellinen. Ei voi sanoa, että olisi mikään katastrofaalinen loppu ollut, oikeastaan ihan hyvä ja siisti. Musta ainakin tuntuu siltä. Hyvä keskittyä vihdoin ihan omaan elämään ja sen elämiseen sen sijaan kun silloin joskus ennen vaan pelkäsi miten toinen elää elämäänsä. Nyt ihan vilpittömästi toivon sulle kaikkia asioita ja onnea ja keskityn oman elämäni elämiseen täysillä. On vihdoin itselläkin asioita, joita odottaa. Parempi tämä näin oli kaikille. Et ainakaan satuttanut ketään, mikä oli sulle tärkeää. Tai no mua ehkä, mutta eihän muhun sillä tavalla voikaan sattua. En ole niin kauhean herkkä :D No ei, vitsi. Aika pahasti kirpasi, mutta pääsin sen yli. Mutta muita ei sattunut ja munkin miehen sattuminen kumoutui ja sekin on nyt onnellinen.
Ehkä vähän vahingossa, mutta kuitenkin sait tehtyä siistin lopun. Siitä voi olla ihan iloinen.
Lopetan nyt. Otin kannettavasta virtajohdonkin pois, etten loruile liikaa :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
lukenut näin säälittävää tekstiä täältä
Mukava kuin olet pääsyt yli ,älä lannistu ,tai muuta mieltä
tai jos muutat ,muuta täällä vain! Onnea kuitenkin!
itsekin että ei ollut terveen ihmisen kirjoitus. Sairasta on touhusi ja elämäsi. Voi sinua ressukkaa joka olet niin kovin olevinasi ja olet pelkkä pelle.
että todellakin alat elämään sitä ihan omaa elämääsi. Käy kuitenkin jossain psykologilla varmistamassa että jaksat myös puolenvuoden kuluttua keskittyä siihen omaasi, etkä taas tyrkytä itseäsi milloin milläkin verukkeella. Ihmettelen miestäsi, sitä kuinka jaksaa ymmärtää ja uskotella itselleen että olet järkevä ja miellyttävä ihminen. Alusta saakka tiesin, ettet koskaan tule ymmärtämään sitä koska pitäisi antaa periksi ja lopettaa nolaamasta itseään. Edelleenkään en tosissani usko sinun koskaan lopettavan ja jäänkin nyt odottelemaan sitä seuraavaa dramaattista yhteydenottoasi. Puolivuotta näyttää se sykli sinulla olevan, joten kuulumisiin sitten taas kesä-heinäkuussa.
Eikös sillä ole heinäkuussa se laskettu aika ;) Vai sekotankos nyt ihmiset. Heh ;) Ap, go on sistah!
senkään tietää. Ehkä siinä tulee vähän ikäkin vastaan?
Mä fuulasin vähä ;) Ne on menos vaa naimisiin. Lapsia vasta sen jälkeen kuulemma. Heh heh. Terhi pyöräyttää kakaran heinäkuus. Ei oo mun! ;) Hyvä päivä!
Joku osaa aina keskittyä olennaiseen!!!! :)
Oho :/
Positiivinen puoli: säästit 20 000 elatusmaksuissa.
Katotaan nyt vielä jos jaksan opetella tavaamaan sen nimen :)
Enkö saakkaan sua? Johtuuko se siitä et mulla on herpes! Mä voin selittää sen. Itken täällä kun kaikki kiusaa. Sä olisit ollu mulle paras kakkonen. Se mun herpes tarttuu vaan aktiivivaihees... pliis anna säälipano. Muuta mä en sulta haluu... pliis. Ei kerrota kellekkää. Sä et oo mun tyyppii niinku mun vaimo on mut mä oon halunnu kaataa sut. Pliis...
itsesi kuntoon ja unohda nämä sivut kokonaan.
Pakko vielä uhmata tätä viestiä. Ei, tykkään olla hullu. Päässä laskeminen on liian rankkaa.
Arvasinkin, että tällasia ilmaantuu sen mun aamullisen tekstin takia :D
Hokasit sitte itte typeryytes, tai ei et hokannu, se kerrottiin sulle täälä.
Tuli mieleen sellainen esimerkki...että jos joku antaisi ties kuinka monennen kerran vielä toisen ymmärtää että rakastaa...vain jotta saa itselleen "paremman fiiliksen"...ja tulkitsee sen anteeksiannoksi että joku jota on loukannut myöntää silti rakastavansa sinua....ei kai siihen muuta voi sanoa kuin että "soronoo". Hyvä fiilis tai muisto ei taida silloin tpaauksessa olla molemminpuolista vaan sen toisen tunteita on aikalailla taas hyväksikäytetty ja jahka sen kukin tajuaa...ei sitä unohda.
se "toinen" tajuaa...
Noin voi muuten sanoa kummin päin vaan. Kumminpäin tarkoitit? Tottakai siitä tulee itselleni parempi olo, että sanon tuntemukseni ääneen. Se on oma tapani käsitellä satuttaneet asiat pois. Jauhaa ne kyllästymiseen asti. Ja kun jauhan ne yksinäni, jonka osaan nykyään varmasti paremmin kuin minkään muun, ne tulevat ulos aina samana omana ajatuksena. Sillehän kuinka vahvasti joskus tunsin ja mitä nyt tunnen en mitään voi. Ne ovat minun tunteitani ja olen halunnut niitä käsitellä. Enkä sillekään voi mitään, että olisi helpompi kuulla etten välitä enää tippaakaan. Koska tunnen niin kuin tunnen ja haluan käsitellä omat tunteeni. Tiedän kuinka paljon se voi satuttaa, että annetaan ymmärtää että vielä rakastetaan tms. Tiedän ihan hyvin. Mutta mä ainakin olen ajatellut, että on miten on, ei siitä ennenkään mitään tullut.
Rakastaa voi, vaikka ei olisi antanut anteeksi. Kuka vaan voi. Vääriä tulkintoja ja mä pyrin välttämään sellaisia, varmaan muutkin.
En tahdo hyväksikäyttää kenenkään tunteita, mutta ihan oikeasti haluan käsitellä omani. Ehkä sen, joka tuntee tunteitaan hyväksikäytetyn pitäisi myös käsitellä omat tunteensa, jotta niitä ei voi hyväksikäyttää.
Ymmärrän ihan hyvin sen, että tietyissä tilanteissa toisesta voi tuntua siltä, että sen tunteista vaan revitään. Mulla vain on yksi tapa käsitellä tunteeni, joka toimii ja siinä sitten käy niin tilanteen takia. En tee niin pahantahtoisuuttani, vaikka ymmärränkin asian. Toisen pitäisi ehkä käsitellä niitä omia tuntemuksiaan. Ja jos ei saa sitä tehtyä tai vain muunlaiset tavat käsitellä toimivat, niin kyllä mäkin voin auttaa siinä. En halua repiä, vaan ihan oikeasti, että on nätti loppu. Sellainen, mistä on ihan jokaisen parempi jatkaa. Mutta jos/kun mun apua ei kaivata, niin sille en mitään voi.