Näistäkin on varmaan palstalla keskusteltu? Mutta mikä on sinun rakkain Lada muistosi. Itselläni niitä on niin monia, että yhtä helmeä sieltä on vaikeaa nostaa muiden yläpuolelle.
Rakkain Lada muisto
Bamgula
20421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Yksi on sellainen kun olin katollani ojan pohjassa. Ladan ajo-ominaisuudet tekivät ns. temput ohitustilanteessa. Siinä vyössä roikkuen paksussa umpihangessa katselin miten kaikki tavarani olivat katon sisäpinnassa pääni vieressä.
Toinen on sellainen kun kovalla pakkasella naapuri starttaili autoaan. Minä huikkasin hänelle että notkistankin konetta ensin vähän veivillä ja sen jälkeen lähtee Lada kuin palmun alta. No niinhän siinä kävi että naapuri lähti töihin autollaan ja minä kävelin.
Oli Lada vm 1972 alle 100 000 ajettu öljynpaineen valo syttyi siinä pelko että moottori meni eikä liikoja rahoja,tuttu asentaja tutki ja sanoi vaihdetaan uusi öljypummpu niin teimme ja valo ei palanut ajoin ladalla vuosia vielä.
muisto on vuodelta joko -85 tai -86 oli pitkään pakkasta meillä päin jatkuvasti kolmeakymmentä ja päällekkin. Ladastani oli jäätynyt jotenkin takaoven lukkomekanismi ovi ei pysynyt kiinni. Tälläisessä tilanteessahan aina käy niin että joku tulee apua pyytämään, niin kävi nytkin. Naapuri joka ei koskaan arvostanut Ladaa kovin korkealle, mutta nyt hänen autonsa oli sanonut että "sitte kevväämmällä" kun oli yrittänyt käymään. Pakko hänen oli päästä asioille ja tuli pyytään apua siihen. Lupasin lähteä poikani käskin menemään siitä takaovesta joka juonitteli autoon ja pitämään ovea kiinni ajon aikana. Lämmitystä emme ehtineet laittaa autoon kun avun pyyntö tuli arvaamatta ja pyytämättä, siitä huolimatta Ladani lähti käymään. Autoon tulijat vetivät ovensa kiinni poikani hihkasi että isä ovi pysyy kiinni, sanoin että niinhän sen pitää pysyä.
Talvi 85-86 oli pakkasia etelä-Suomessakin melkoisesti, Lada 1200 lähti käyntiin ilman lohkolämmitintä jotta tärähti. Samaisena talvena ajattelin että josko vaihtaisin talvitermostaatin, olisiko ollut 92 C kylmemmän termarin tilalle. Kone oli kyllä tuolla viileämmälläkin termostaatilla lämmennyt ihan mukavasti. Termarin vaihdettuani totesin että vikatikki, -25 C pakkasellakin autossa täytyi vähentää palttoota tai tuli oikeasti hiki jo noin 10 km ajon jälkeen.
Silloin meidän lada myytiin pois, eikä uutta tullut tilalle.
Siitä asti ajeltu Volkkarilla, eikä ole muuta kaduttu, kun että ei luovuttu ladasta aikaisemmin.
jokaisella on paras muisto kun Lada on saatu vaihdettua oikeaan autoon
ja paras hetki oli kun ajoin Lada1200L pihaan. Väriltään Lada oli sininen ei taivaan sininen vaan siinä oli sellaista harmaan sävy. Malliltaan henkilöauto komein malli mitä maa päällään kantoi siihen aikaan. Kuusi vuotta ja melkein 300.000 km. Ostin sen uutena mielestäni ajo kilometrit olivat halpoja. Vertaan niitä aina kolmen seuraavan auton kilometreihin joita oli tämän Ladan jälkeen. Olen jälleen Ladan omistaja, ostettu käytettynä.
oli tutun ladassa ajettu jo hurjat 60tkm kun piti remontoida yhtä sun toista. Ja parhaita aamuja kun petti moottori 5 aikaan aamulla. Oi niitä aikoja, onneksi nykyisin tuttu omistaa japanin ihmeen.
no mulla tämmönen että oli vuosi 1977 tai sinneppäin jolloin ostin uuden ladan 1500, no kromihan siinä kiilsi siihen malliin että viikonloppuna ajeltaessa se keräs mimmejä kyytiin ihan pipona.olihan siinä 1500 kone verrattuna korollan 1200 mottiin.
no kävi niin että loppuillasta piti kokeilla miten selkänojat taittuu ja taittuhan ne ;)
sitten oltiin nalkissa ladassa ja 9kk kuluttua synty ihana lapsemme:)
thanx lada 1500
Vanha totuus. Mutta haaveilla saa silti vaikkei pystyisikään oikeaa autoa ostamaan.
-on tainnu sitten latassa haista esarin alunen ja varpaan väli jos penetraatiota ootte harrastanu sielä,onneksi latassa on hyvä läpiwirtaus tuuletus sitä varte.
Rakkainta Ladassa on, että se on oikea katseiden kääntäjä ja ihmisten ilo. Monet voivat tulla juttelemaan, tahtovat katsoa sisälle ja ovat kiinnostuneita moottorista jne. Kaikkialla missä Ladalla operoi kääntyvät ihmisten päät ja voit nähdä iloiset hymynaamat. Eli jos joku haluaa erottua porukasta, on Lada paitsi luotettava, niin myös yksilöllinen ratkaisu. Vaikka en itse olekaan huomionkipeä, niin silti en pane pahakseni sitä, että Lada kiinnostaa ihmisiä.
Kaikenkaikkiaan ajattelisin niin, että ensi Lada kuitenkin on se joka jokaiselle on ollut rakkain. Itselläni se on nykyinen Lada, joka tarjoaa kaikki ne hienoudet ja ominasuudet jota autolta vaaditaan.
Have a life, Have a Lada.
Tuhannentuhatta metsätienmutkaa hiljaisessa kainuun korvessa. Vain tuulen huminaa joskus. Kuiva kangasmaasto , Ei muita. Elämys voittaa kaiken muun.
omistin punaisen lada 1300 oliko se nyt 2105, siinä ei ollu vielä poppivehkeitä vaan etupenkillä radiokasettisoitin ja heikoilla pattereilla sitten kuunneltiin c-kasetteja, vou vouuu vooouuuu..
Oliko riekkoja tai teeren poikasia liikenteessä? Vai kävitkö lakkasuolla, tai puolukoita poimimassa?
että oli. Hirvenjälkiä, vasan ,suden ja jäniksenpoikasia hyvin liikkeellä. Venäänpuolelta kulotussavujen tuoksua.........joutsenet sekä muut linnut reviirejään kuuluttivat. Paikkapaikoin kelirikkoa, eli tie notkelmassa vellinä. Ja eikun Ladalla yli vaa. On maavara senverran hyvä. Neuvopa kuule mulle seuraava yhtä halvaksi tuleva ja kenttäkorjaamolla huollettava menopeli. Nimim. Bensaako suonissa naisella.....vai
Minulle on Ladasta jäänyt mieleen ikuinen häpeä. Vaikka aina kielsin isää jättämästä minua lähellä koulua pois niin eikö vain joku keksinyt että meillä on Lada. Sitä häpeän tunnetta en pysty sanoin kuvailemaan. Enää ei ole isällä Ladaa ja puolueen jäsenkirjastakin on luovuttu.
Meidän perheessä oli Lada 1200 ja yksi muistoistani oli,että edes mennyt isäni yritti startata sitä ja ei käynnistynyt.Mutta aikansa startattua autosta kuului aikamoinen pamaus ja öljy korkki kolahti nokka peltiin ja tippui maahan.No isäni laittoi öljy korkin kiinni ja kokeili taas startata ja se hörähti käyntiin,Se on kyllä yksi Lada muistoistani ja täytyy sanoa,että lujaa laatua Lada oli ainakin silloin.Meidän perheessä oli toi Lada siinä 90-luvun alussa ja sitä ennen oli yksi polski Fiatti ja se ei kyllä tuolle Ladalle pärjännyt.
Tädillä oli kanssa toi Lada 1200 ja kyllä Ladoista on lapsuus kokemuksia.
Isän Ladalla oli mukava ajaa jäällä talvisin,kun sai luvan ajaa.:-)
jäsenkirjalla Ladakuski tekee. Käske isin ostaa heti uudestaan Ladan.
jokakesäiset suviseuramatkat Ladan takapenkillä. Edessä 2 aikuista ja yksi lapsi. Takana seitsemä (7) lasta. Yhteensä siis 10 henkeä koko kärryssä ja takaluukussa ja kattotelineellä matkatavarat. Matka meni tapelleessa ja nahistellessa. Minä nukuin usein takaikkunalla ja katselin perässä tulevaa poliisiautoa.
Moottori ärjyi, avoimet ikkunat humisivat, lattia lämpeni tulikuumaksi. Kerran irtosi bensaletku kesken ajon. Nesteitä vuoti yms., mutta aina päästiin perille.