Valtioneuvosto teki vuonna 2003 periaatepäätöksen sosiaalialan tulevaisuuden turvaamiseksi. Tämän periaatepäätöksen toisen luvun kohdan ”Palvelujen varmistaminen yhteistyössä” mukaan: ”Palvelurakenteen tulee perustua alueellisesti joustaviin ratkaisuihin. Sosiaalipalveluiden järjestäminen alueellisesti, seudullisesti ja paikallisesti toimivana kokonaisuutena edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon tiivistä yhteistyötä sekä lisäksi yhteistyötä opetus-, asunto-, työ- ja liikenneviranomaisten kanssa. Palvelujen monipuolinen järjestäminen edellyttää kuntien sekä yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyön kehittämistä.”
Valtioneuvosto antoi oikeusministeriön esittelystä 15.3.2007 asetuksen (269/2007) kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnasta. Tämän asetuksen 2 §:n 1) -kohdan mukaan neuvottelukunnan tehtävänä on edistää yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten kesken. Neuvottelukunta koostuu kansalaisyhteiskunnan, tutkimuksen, elinkeinoelämän sekä ministeriöiden ja muiden viranomaisten edustajista. Viranomaisista neuvottelukunnassa edustettuina ovat ulkoasiainministeriö, oikeusministeriö, opetusministeriö, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, ympäristöministeriö, Patentti- ja rekisterihallitus sekä Verohallitus. Kansalaisyhteiskunnasta neuvottelukunnassa on yksi edustaja keskeisistä liikuntajärjestöistä, lapsi- ja nuorisojärjestöistä, taide- ja kulttuurijärjestöistä, sosiaali- ja terveysjärjestöistä, ympäristö- ja asukasjärjestöistä, ihmisoikeus- ja maahanmuuttajajärjestöistä sekä lisäksi yksi kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen edustaja ja kaksi elinkeinoelämän edustajaa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudesta annetun lain (733/1992) mukaan valtioneuvosto vahvistaa joka neljäs vuosi sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman. Vuosia 2008 - 2011 koskeva ohjelma vahvistettiin 31.1.2008. Ohjelma nimettiin Kaste-ohjelmaksi. Kaste-ohjelmassa määritellään lähivuosien sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistavoitteet ja keskeisimmät toimenpiteet, joilla ne voidaan saavuttaa. Ohjelma antaa sekä kokonaiskuvan ohjelmakaudella kuntiin suuntautuvasta ohjauksesta että nostaa esiin ne keskeisimmät toimenpiteet, joihin vuosina 2008 - 2011 suunnataan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työterveyslaitoksen ja
aluehallintovirastojen työpanosta sekä muita kehittämistoiminnan resursseja.
Ohjelman päätavoitteet perustuvat hallinnonalan keskeisiin pitkän aikavälin strategisiin tavoitteisin. Tavoitteena on, että kuntalaisten
- osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähentyy
- hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat
- palveluiden laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat, alueelliset erot vähentyvät
Ohjelmassa nostetaan esiin myös konkreettisia, mitattavissa olevia osatavoitteista. Tarkoitus on, että kunnat suuntaavat kehittämistoimintaansa siten, että muutos näissä osatavoitteissa olisi havaittavissa.
Valtioneuvosto antoi oikeusministeriön esittelystä 15.3.2007 asetuksen (269/2007) kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnasta. Tämän asetuksen 2 §:n 1) -kohdan mukaan neuvottelukunnan tehtävänä on edistää yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten kesken. Neuvottelukunta koostuu kansalaisyhteiskunnan, tutkimuksen, elinkeinoelämän sekä ministeriöiden ja muiden viranomaisten edustajista. Viranomaisista neuvottelukunnassa edustettuina ovat ulkoasiainministeriö, oikeusministeriö, opetusministeriö, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, ympäristöministeriö, Patentti- ja rekisterihallitus sekä Verohallitus. Kansalaisyhteiskunnasta neuvottelukunnassa on yksi edustaja keskeisistä liikuntajärjestöistä, lapsi- ja nuorisojärjestöistä, taide- ja kulttuurijärjestöistä, sosiaali- ja terveysjärjestöistä, ympäristö- ja asukasjärjestöistä, ihmisoikeus- ja maahanmuuttajajärjestöistä sekä lisäksi yksi kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen edustaja ja kaksi elinkeinoelämän edustajaa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudesta annetun lain (733/1992) mukaan valtioneuvosto vahvistaa joka neljäs vuosi sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman. Vuosia 2008 - 2011 koskeva ohjelma vahvistettiin 31.1.2008. Ohjelma nimettiin Kaste-ohjelmaksi. Kaste-ohjelmassa määritellään lähivuosien sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistavoitteet ja keskeisimmät toimenpiteet, joilla ne voidaan saavuttaa. Ohjelma antaa sekä kokonaiskuvan ohjelmakaudella kuntiin suuntautuvasta ohjauksesta että nostaa esiin ne keskeisimmät toimenpiteet, joihin vuosina 2008 - 2011 suunnataan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työterveyslaitoksen ja
aluehallintovirastojen työpanosta sekä muita kehittämistoiminnan resursseja.
Ohjelman päätavoitteet perustuvat hallinnonalan keskeisiin pitkän aikavälin strategisiin tavoitteisin. Tavoitteena on, että kuntalaisten
- osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähentyy
- hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat
- palveluiden laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat, alueelliset erot vähentyvät
Ohjelmassa nostetaan esiin myös konkreettisia, mitattavissa olevia osatavoitteista. Tarkoitus on, että kunnat suuntaavat kehittämistoimintaansa siten, että muutos näissä osatavoitteissa olisi havaittavissa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lapsuus- ja nuoruusiässä luodaan pohja hyvinvoinnille koko elämän ajaksi. Sen vuoksi ohjelmakauden osatavoitteena on erityisesti estää lasten ja nuorten syrjäytymistä. Perheitä on tuettava erilaisin tavoin, jotta tarve lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle vähenee. Peruskoulun jälkeisestä opiskelusta ulosjääminen on selkeä riskitekijä muulle syrjäytymiselle. Pitkäaikainen eläminen viimesijaisella toimeentulotuella syrjäyttää nuoren yhteiskunnasta, on omiaan luomaan alakulttuuria ja samalla passivoi. Tukiriippuvuuden pitkittyessä edellytykset integroitua yhteiskuntaan heikkenevät.
Työelämästä syrjäytyminen koskee edelleen suurta joukkoa aikuisia, jotka tarvitsevat paljon tukea toimintakyvyn ylläpidossa löytääkseen reitin työmarkkinoille. Tarvitaan vahvaa yhteistyötä myös työ- ja elinkeinohallinnon kanssa, jotta tavoite pitkäaikaistyöttömyyden alentamisesta voidaan saavuttaa.
Kirkon toiminnassa seurakunnat ovat toiminnan tärkein ja perustavin taso Niinpä Kirkkolain 4 luvun 1 §:ssä todetaan seurakunnan tehtävistä näin: Toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunta huolehtii jumalanpalvelus¬ten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä.
Diakoniatyön piirissä seurakunnissa jouduttiin jo 1990-luvulla arvioimaan omaa tehtäväkuvaa radikaalisti uudelleen. Tilastot osoittavat, että diakoniatyön asia¬kaskunta on nuorentunut. Kun aikaisemmin painopiste oli ikääntyneen ja vanhus¬väestön piirissä tehtävässä työssä, on diakoniatyön asiakkaina tänä päivänä yhä useammin varhaisessa keski-iässä olevia henkilöitä. Miesten osuus diakoniatyön asiakkaina on lisääntynyt.
Diakoniatyöntekijän ahdistus on siinä, että hänen tehtäväkseen on kaatunut turvaverkon kutominen niille ihmisille, jotka ovat pudonneet läpi kaikkien oletet¬tujen turvaverkkojen. 1990-luvun laman seurauksen näkyvät vielä pitkään ja hyvin kipeinä yhteiskunnassamme paikallisella tasolla. Paikoin hälyttävän suuri määrä ihmisiä on ajautunut hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolelle. Ne, jotka ovat
vaikeuksissa, ovat joutuneet yhä useampien ongelmien keskelle. Usein on kysymys ongelmakimpusta tai onnettomuusvyyhdestä, jossa ovat mukana pitkäaikaistyöttömyys, ylivelkaantu¬minen, parisuhteen rikkoutuminen, päihdeongelmat, heikot tai olemattomat asumisolot, jatkuva tai kroonistunut sairastelu.
Hyvinvointipalvelujen kehittäminen on yksi Kaakkois-Suomen maaseutuohjelman elinkeinollisia painopisteitä. Kaakkois-Suomessa laajalla yhteistyöllä toteutettu hyvinvointipalvelujen teemaohjelma nostaa tärkeimmiksi kehittämistavoitteiksi maaseudun asukkaiden hyvinvointipalvelujen turvaamisen, maaseudun monimuotoisuuden kehittämisen sekä yhteisöllisyyden lisäämisen.
Itämeren kaupunkien liiton (UBC) koordinoiman New Bridges - kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus -hankkeen esitteen mukaan: Kukin kaupunkiseutu ja sen kehitys ovat riippuvaisia kaupunki- ja maaseutualueista sekä vuorovaikutuksesta näiden eri alueiden välillä. Vuorovaikutus ja liikkuminen kaupungin ja maaseudun välillä rajoittuvat harvoin kuntarajoihin, vaan ulottuvat laajemmalle kaupunkiseudulle. Lisäksi kaupungin ja maaseudun sekä niiden välisen vuorovaikutuksen määritelmät ja käsitykset vaihtelevat paljon Itämeren alueella eri ihmisten, maiden sekä suunnittelu- ja päätöksentekokulttuurien välillä. Riippumatta asuinyhteisön koosta tai hallinnollisesta rakenteesta, yksi asia yhdistää kaupungin ja maaseudun vuorovaikutusta Itämeren alueella: Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksen parempi hallinta mahdollistaa kaupunkien ja seutujen houkuttelevuuden ja kilpailukyvyn parantamisen!
Vittu mitä paskaa. Kiinnostaa kun paskapapana perskarvassa. Painu helvettiin viesteinesi.
http://www.ely-keskus.fi/fi/tiedotepalvelu/2010/Sivut/Tyollisyyskatsaus1209KASELY.aspx
Työllisyyskatsaus joulukuu 2009
Kaakkois-Suomessa oli vuoden 2009 joulukuun lopussa lähes 21000 työttömänä olevaa työnhakijaa, 14 % työvoimasta. Työttömien määrä on lisääntynyt 22,3 % vuoden takaisesta. Koko maassa työttömyysaste oli 11,3 % työ- ja elinkeinohallinnon rekisterin mukaan eli pienempi kuin Kaakkois-Suomessa. Työttömien määrä on kuitenkin koko maassa kasvanut enemmän kuin Kaakkois-Suomessa eli 28,6 %.
Tarjolle tulleiden työpaikkojen määrä väheni Kaakkois-Suomessa vajaa 18 %, koko maassa vähemmän eli 4,5 %.
Työttömyys on edelleen selvästi kasvanut. Kasvuvauhti on kuitenkin pienentynyt kesäajan luvuista.
Nuorten työttömyys on jo jonkin aikaa kasvanut enemmän kuin kokonaistyöttömyys. Kuitenkin myös sen kasvuvauhti on hidastunut kesän luvuista. Joulukuun lopussa nuoria, alle 25 –vuotiaita oli työttömänä lähes 2800 henkeä, vajaa 40 % enemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Kaakkois-Suomen seutukunnista työttömien määrä on lisääntynyt eniten Kotkan-Haminan ja vähiten Imatran seudulla. Kuitenkin työttömyysaste on Imatran seudulla muita seutukuntia korkeampi.
Kaakkois-Suomen työttömistä työnhakijoista oli miehiä 60 % eli tämän ajan työttömyyden tuttu miesvaltaisuuden piirre jatkuu. Työttömyyden kasvusta melko suuri osa on lomautettuna olevien määrän kasvua, mutta myös muita työttömiä on lähes 2500 enemmän kuin vuosi sitten. Pitkäaikaistyöttömyys kääntyi marraskuun aikana pitkään jatkuneen laskuvaiheen jälkeen kasvuun. Joulukuun lopussa vähintään vuoden työttömänä olleita työnhakijoita oli 3700. Määrä on 6 % suurempi kuin vuotta aikaisemmin
Työttömyys on lisääntynyt paitsi lomautusten ja irtisanomisten vuoksi, myös siksi, että työmarkkinoiden tarjoamien työpaikkojen määrä on vähentynyt ja mm. nuoret opiskelunsa päättävät sijoittuvat työelämään aiempaa huonommin. Joulukuun aikana työ- ja elinkeinotoimistojen työnvälitykseen saatiin uusia työpaikkoja hieman yli 600. Määrä on 18 % pienempi kuin edellisen vuoden joulukuussa. Kuten jo koko syksyn aikana, paikkoja oli eniten tarjolla erilaisissa henkilökohtaisissa ja muissa palveluissa, kaupan alalla sekä terveydenhuolto- ja sosiaalityössä.
Ime parsaa!
HANKKEEN TAUSTA JA TARVE
Sosiaali- ja terveydenhuollon vuosia 2008 - 2011 koskevan kansallisen kehittämisohjelman (KASTE) tavoitteena on, että kuntalaisten
• osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähentyy
• hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat
• palveluiden laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat, alueelliset erot vähentyvät
Tavoitteen ”osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähentyy” osatavoitteet ovat seuraavat:
1. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä suhteessa ikäryhmään kääntyy laskuun
2. Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17 - 24-vuotiaiden nuorten osuus ikäluokasta jää alle 10 prosentin
3. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneiden 18 - 24-vuotiaiden nuorten osuus vastaavasta ikäluokasta puolittuu
4. Pitkäaikaistyöttömyys laskee alle 30 000 henkilön
5. Pitkäaikaisasunnottomuus puolittuu
Tavoitteen ”hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat” osatavoitteet ovat seuraavat:
1. Alkoholijuomien kokonaiskulutus vähenee vuoden 2003 tasolle
2. Ylipainoisten osuus työikäisistä palautuu vuosien 1998 - 2001 tasolle
3. Tupakoivien 16 - 18-vuotiaiden osuus vähenee viisi prosenttiyksikköä
4. Lapsiperheiden pienituloisuusaste vähenee alle 10 prosenttiin
5. Vanhusten ikävakioitu toimintakyky paranee
6. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmakuolemat ja vakavat tapa turmat vähenevät 10 %
Tavoitteen” palveluiden laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat, alueelliset erot vähentyvät” osatavoitteet ovat seuraavat:
1. Asiakaspalautteessa havaittu tyytyväisyys palveluihin paranee
2. Terveydenhuollon hoitoon pääsyn aikarajat toteutuvat
3. Vanhuspalvelujen tarpeen arvioinnin määräajat toteutuvat
4. Tarpeenmukainen säännöllinen kotihoito on tarjolla 14 %:lle yli 75-vuotiaista.
5. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevia yli 75-vuotiaita enintään 3 prosenttia.
6. Perusterveydenhuollon lääkäri- ja hammaslääkärivaje vähenee
7. Sosiaalityöntekijävaje vähenee
8. Alueelliset erot erikoissairaanhoidon vaikuttavuudessa vähenevät
Oikeusministeriön johdolla on vuonna 2009 valmisteltu demokratiapoliittista asiakirjaa, jonka tavoitteena on muodostaa yleiskuva suomalaisen demokratian tilasta sekä tunnistaa keskeiset kehittämiskohteet kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistamiseksi. Asiakirjatyö on jatkoa viime hallituskaudella toteutetulle kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmalle. Demokratiapolitiikan suuntaviivat -keskusteluasiakirjassa tarkastellaan kansalaisten osallisuutta sekä edustuksellisen demokratian että kansalaisyhteiskunnan ja omaehtoisen kansalaistoiminnan näkökulmasta. Keskeisiä teemoja ovat osallistumisen muutos, nuorten ja erityisryhmien osallisuuden vahvistaminen, uusien osallistumis- ja vaikutuskanavien avaaminen sekä kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten turvaaminen. Tarkoituksena on, että valtioneuvosto keskusteluasiakirjan pohjalta linjaisi näkemyksensä tarvittavista toimenpiteistä kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistamiseksi.
Vahva kansalaisyhteiskunta on irrottamaton osa suomalaista osallistuvaa demokratiaa. Suomalaisen
kansalaisyhteiskunnan ytimen muodostavat järjestöt, joissa suomalaiset ovat perinteisesti rakentaneet omaa ja yhteistä hyvinvointia sekä kehittäneet yhteiskuntaa. Järjestöt tuottavat monia yhteiskunnan kannalta tärkeitä palveluita ja rakentavat osaltaan suomalaista yhteiskuntarauhaa ja vakautta vahvistamalla kansalaisten osallisuutta, vaikutusmahdollisuuksia ja keskinäistä luottamusta.
Kymenlaakson Voimanpesä -hanke tukee kaikkia kyseessä olevan Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman tavoitteita. Omassa toimintansa Kymenlaakson Voimanpesä -hanke suunnittelee tavoitteiden ”osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähentyy” ja ”hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat” pohjalta.
Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen mukaan joulukuun lopussa 2009 koko maan työvoima oli noin 2 669 000 henkilöä Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen mukaan joulukuun lopussa 2009 koko maan työvoima oli noin 2 6609 000 henkilö, joista työ- ja elinkeinotoimistoissa oli kaikkiaan 519 500 henkilöä (19,5 %) työnhakijana, mikä on 80 900 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työnhakijoista oli työssä olevia 104 800, joista 68 600 oli yleisillä työmarkkinoilla ja 36 100 sijoitettuna työ- ja elinkeinohallinnon tukitoimenpitein. Työvoimaan kuulumattomia työnhakijoita oli 59 800. Työttömyyseläkkeen saajia oli 50 000, mikä on 1 300 enemmän kuin vuosi sitten.
Työttömäksi työnhakijaksi kirjautuneina joulukuun 2009 lopussa oli 300 601 henkilöä, joista oli miehiä 180 500 (60 %) ja naisia 120 100 (40 %). Marraskuusta miesten työttömyys nousi 15 200:lla ja naisten 11 300:lla. Edellisvuoden joulukuuhun verrattuna miesten työttömyys
nousi 47 600:lla (36 %) ja naisten 19 200:lla (19 %).
Joulukuun lopussa alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 37 200, mikä on 11 400 enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Nuorten työttömyys nousi marraskuusta 4 400:lla. Alle 20-vuotiaita oli työttömänä 9 400. Yli 50-vuotiaita oli työttömänä 89 300 eli 9 000 enemmän
kuin vuotta aikaisemmin. Yli 55-vuotiaita oli työttömänä 59 400, mikä on 4 200 enemmän kuin vuosi sitten. Ikäryhmittäiset työttömien työnhakijoiden lukumäärät eivät sisällä lomautettuja.
Joulukuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 47 300, mikä on 5 500 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yli kaksi vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä olleita näistä oli 14 400, mikä on 3 400 vähemmän kuin vuosi sitten.
Työttömistä työnhakijoista oli ulkomaiden kansalaisia 18 700, mikä on 3 600 enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Ulkomaalaisista työttömistä työnhakijoista oli EU/ETA-maiden kansalaisia joulukuun lopussa 4 000, mikä on 1 100 enemmän kuin vuosi sitten.
Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen työllisyyskatsauksen mukaan Kymenlaakson työvoima joulukuun 2009 lopussa oli 85 343 (3,2 prosenttia koko maan työvoimasta). Kouvolan työ- ja elinkeinotoimiston alueen työvoima oli 44 725 henkilöä ja Kotkan työ- ja elinkeinotoimiston alueen työvoima 40 618 henkilöä. Kymenlaakson työ- ja elinkeinotoimistoissa oli tällöin 22 082 työnhakijaa (25,9 prosenttia työvoimasta). Kouvolan toimiston osuus tästä oli 10 797 henkilöä (24,1 prosenttia työvoimasta) ja Kotkan toimiston Kotkan työ- ja elinkeinotoimiston osuus tästä oli 11 282 henkilöä (27,8 prosenttia työvoimasta). Työttömiä työnhakijoita Kymenlaakson työ- ja elinkeinotoimistoon oli kirjautuneina 11 979 henkilöä (14,0 prosenttia työvoimasta), joista Kouvolan työ- ja elinkeinotoimistoon kirjautuneita 5 945 henkilöä (13,3 prosenttia työvoimasta) ja Kotkan työ- ja elinkeinotoimistoon kirjautuneita 6 031 henkilö (14,8 prosenttia työvoimasta).
Työttömistä työnhakijoista Kymenlaaksossa oli naisia 39,2 prosenttia, ts. 4 696 henkilöä. Näistä Kouvolan työ- ja elinkeinotoimiston alueella 38,2 prosenttia, ts. 2 271 henkilöä ja Kotkan työ- ja elinkeinotoimiston alueella 40,2 prosenttia, ts. 2 425 henkilöä.
Työttömistä työnhakijoista Kymenlaaksossa oli lomautettuna 1 513 (12,6 prosenttia työttömistä työnhakijoista), joista Kouvolan työ- ja elinkeinotoimiston alueella 892 henkilöä (15,0 prosenttia työttömistä työnhakijoista) ja Kotkan työ- ja elinkeinotoimiston alueella 621 henkilöä (10,3 prosenttia työttömistä työnhakijoista).
Työttömistä työnhakijoista Kymenlaaksossa oli alle 25 -vuotiaita 1 546 henkilöä (12,9 prosenttia työttömistä työnhakijoista) Näistä Kouvolan työ- ja elinkeinotoimiston alueella oli 792 henkilöä (13,3 prosenttia työttömistä työnhakijoista) ja Kotkan työ- ja elinkeinotoimiston alueella 754 henkilöä (12,5 prosenttia työttömistä työnhakijoista).
Yli vuoden työttömänä olleita henkilöitä oli Kymenlaaksossa 2 289 henkilöä (19,1 prosenttia työttömistä työnhakijoista). Näistä Kouvolan työ- ja elinkeinotoimiston alueella oli 1 056 henkilöä (17,8 prosenttia työttömistä työnhakijoista) ja Kotkan työ- ja elinkeinotoimiston alueella 1 233 henkilöä (20,4 prosenttia työttömistä työnhakijoista).
Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma vuosille 2008 - 2011 KASTE
Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelman vuosia 2008 - 2011 koskevan kehittämisohjelman pohjalta on laadittu
- Etelä-Suomen alueellisen kehittämistoiminnan suunnitelma vuosille 2008 – 2011 ja
- Etelä-Suomen Lapsen ääni -kehittämisohjelma vuosille 2009–2011
Edellä mainittujen ohjelmien mukaan kunta- ja palvelurakenneuudistus muuttaa Kaakkois-Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteita voimakkaasti. Pohjois-Kymenlaakson kuusi kuntaa ovat yhdistyneet uudeksi Kouvolaksi, jonka seurauksena syntyi 89 000 asukkaan vahva peruskunta. Etelä-Kymenlaakson viisi kuntaa muodostavat Etelä-Kymenlaakson yhteistoiminta-alueen, jonka väestöpohja on 88 000 asukasta. Nämä alueelliset uudistukset vaativat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteiden kehittämisen voimakasta resursointia koko Kaakkois-Suomen alueella ja tarjoavat samalla ainutlaatuisen mahdollisuuden vertailla erilaisten ratkaisujen vaikutuksia luonnollisessa ympäristössä, kvasikokeellisin menetelmin.
Syrjäytymisen ehkäisyn painotus on työllisyyden, kuntoutuksen ja aktivoinnin asiakaslähtöisten toimintamallien kehittäminen, aikuissosiaalityön uusien tehtävärakenteiden ja toimintakäytäntöjen ja työmenetelmien käyttöönotto sekä maahanmuuttajatyön kehittäminen ja asumisen
tukijärjestelmät sekä alkoholihaittojen vähentäminen ehkäisevän päihdetyön lähtökohdista käsin. Kymenlaakson Voimanpesä -hankkeessa jatketaan sitä kehittämistyötä, mitä Kaakkois-Suomen kunnissa on tehty ja jatketaan sitä kehittämistyötä, mitä Kaakkois-Suomessa on
kunnissa tehty ja hyödynnetään aiempien hankkeiden aikana kehitettyjä hyviä käytäntöjä ja levitetään niitä.
Syrjäytymisen ehkäisyn painotus on työllisyyden, kuntoutuksen ja aktivoinnin asiakaslähtöisten toimintamallien kehittäminen, aikuissosiaalityön uusien tehtävärakenteiden ja toimintakäytäntöjen ja työmenetelmien käyttöönotto sekä maahanmuuttajatyön kehittäminen ja asumisen tukijärjestelmät sekä alkoholihaittojen vähentäminen ehkäisevän päihdetyön lähtökohdista käsin.
Etelä-Suomen Lapsen ääni -kehittämisohjelman tavoitteena on uudistaa lasten, nuorten ja perheiden palveluja kokonaisuutena yli sektorirajojen, korostaen peruspalveluiden kehittämistä yhteistyössä erityispalveluiden kehittämisen kanssa. Erityisesti vaikutetaan lasten ja perheiden palveluiden toiminnallisten kokonaisuuksien luomiseen uudistettavissa kunta- sekä sosiaali- ja terveyspiiriorganisaatioissa.
Hankekokonaisuuden tarkoituksena on luoda Etelä-Suomen alueelle vaikuttavat lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevien palvelujen rakenteet, verkostot sekä toimintamallit Kaste- ja Remontti-ohjelmien periaatteiden mukaisesti.
Kehitystyön tavoitteena on rakentaa uudenlaisia toimintamalleja kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Kaakkois-Suomessa haasteena on tiedontuotanto, jolla riittävän nopeasti pystyttäisiin puuttumaan alueen hyvinvoinnin ongelmiin. Alueella on tarvetta tutkimuksesta,
joka kuvaa huono-osaisuutta ja hyvinvointieroja tyhjenevillä maaseutumaisilla seuduilla (jossa hyvinvoinnin problematiikka on lähes selvittämättä) sekä kaupunkimaisessa elinympäristössä. Hyvinvoinnin alueellisten erojen tutkimuksen perusteella tiedetään, että psykososiaalinen ulottuvuus nivoo yhteen köyhyyden, lastensuojelutarpeen, alkoholin käytön ja työttömyyden. Nämä kaikki ovat osa Kaakkois-Suomen hyvinvoinnin problematiikkaa. Tavoitteena on kehittää hyvinvoinnin ja terveyden seurantajärjestelmä yhteistyössä valtakunnan muiden toimijoiden kanssa. Tämän avulla voidaan seurata väestön hyvinvoinnin ja terveyden tilaa, sen muutoksia ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä palvelujärjestelmän kykyä vastata palvelutarpeisiin.
IME PARSAAAAAAA!