Kerronpa nyt tänne tarinaani kun ei ole muutakaan kelle kertoa ja kaipaisin ehkä neuvoja..
Oon seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa 3 vuotta (oon 22 vuotias). Ennen tätä liikuin erään pojan seurassa, johon tutustuin 15-vuotiaana ja oltiin molemmat kovin ihastuneita mutta ei virallisesti seurusteltu. Molemmilla oli suhde siinä 16-17 vuotiaana emmekä sinä aikana tapailleet kunnes taas alettiin tapailla ja sen vuoksi jätin sen aikaisen poikaystäväni. Olin rakastunut tähän tyyppiin ja odotin että aloittaisimme kunnon suhteen (se oli sellaista muuten seurustelua mutta ilman seksiä), mutta olin tyhmä enkä osannut edetä siitä mihinkään mitä meillä oli. Sitten yhtäkkiä tämä tyyppi lopetti yhteydenpidon eikä vastannut soittoihin. Olin tosi surullinen ja odotin vaan että jotain kuuluisi..
Sitten tapasin nykyiseni ja se auttoi pikku hiljaa pääsemään yli tästä edellisestä. Silti se pyöri mielessäni paljon ja salaa toivoin meidän vielä joskus kohtaavan. Tuli jopa aika jolloin luulin jo päässeeni yli hänestä, mutta nyt tässä on vierähtänyt 3 vuotta ja ikävä on taas iskenyt. En tiedä mitä tehdä…:(
Sillä tyypillä on nykyisin lapsi, jonka äidin kanssa ei kuitenkaan ole yhdessä vaan on sinkku. Se oli aina kova ryyppäämään ja teki työkseen hanttihommia..oli ehkä alkoholiriippuvuus, joka ei kuulemani mukaan ole mihinkään hävinny… En ymmärrä miksi en voi vaan unohtaa ja jatkaa elämää. Olen ite hyvässä koulussa opiskelemassa ja nykyinen poikaystäväni tulee valmistumaan todella hyvään ammattiin. Tulevaisuus siis näyttäisi hienolta. Mutta kaipaan vaan tätä ”renttua” ja se on saanut tunteet nykyistä kohtaan jopa hiipumaan... Ja tuntuu nololta sanoa, mutta en oo edes ketään halunnu seksuaalisesti koskaan niin kuin sitä tyyppiä..
Oon seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa 3 vuotta (oon 22 vuotias). Ennen tätä liikuin erään pojan seurassa, johon tutustuin 15-vuotiaana ja oltiin molemmat kovin ihastuneita mutta ei virallisesti seurusteltu. Molemmilla oli suhde siinä 16-17 vuotiaana emmekä sinä aikana tapailleet kunnes taas alettiin tapailla ja sen vuoksi jätin sen aikaisen poikaystäväni. Olin rakastunut tähän tyyppiin ja odotin että aloittaisimme kunnon suhteen (se oli sellaista muuten seurustelua mutta ilman seksiä), mutta olin tyhmä enkä osannut edetä siitä mihinkään mitä meillä oli. Sitten yhtäkkiä tämä tyyppi lopetti yhteydenpidon eikä vastannut soittoihin. Olin tosi surullinen ja odotin vaan että jotain kuuluisi..
Sitten tapasin nykyiseni ja se auttoi pikku hiljaa pääsemään yli tästä edellisestä. Silti se pyöri mielessäni paljon ja salaa toivoin meidän vielä joskus kohtaavan. Tuli jopa aika jolloin luulin jo päässeeni yli hänestä, mutta nyt tässä on vierähtänyt 3 vuotta ja ikävä on taas iskenyt. En tiedä mitä tehdä…:(
Sillä tyypillä on nykyisin lapsi, jonka äidin kanssa ei kuitenkaan ole yhdessä vaan on sinkku. Se oli aina kova ryyppäämään ja teki työkseen hanttihommia..oli ehkä alkoholiriippuvuus, joka ei kuulemani mukaan ole mihinkään hävinny… En ymmärrä miksi en voi vaan unohtaa ja jatkaa elämää. Olen ite hyvässä koulussa opiskelemassa ja nykyinen poikaystäväni tulee valmistumaan todella hyvään ammattiin. Tulevaisuus siis näyttäisi hienolta. Mutta kaipaan vaan tätä ”renttua” ja se on saanut tunteet nykyistä kohtaan jopa hiipumaan... Ja tuntuu nololta sanoa, mutta en oo edes ketään halunnu seksuaalisesti koskaan niin kuin sitä tyyppiä..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.