en oikeasti jaksa enää tätä elämää... ei mitään motivaatiota mihinkään, duuni on ihan pakkopullaa, ainaiset taloudelliset huolen, ihmissuhdeongelmat kaikki menee koko ajan pieleen.
en osaa olla yksin, mutta en jaksa seuraakaan.haluaisin suhteen mutta onnistun aina sössimään kaiken tunnen aina olevani kolmas pyörä joka paikassa, tuntuu että se olen aina minä jolle tapahtuu kaikkea... viimeisen kahden viikon tapahtumat ovat masentaneet entisestään ihan pohjalle! ensiksi jouduin tappeluun ilman mitään syytä, maahan muuttajat kävivät päälle, itselleni ei käynyt mitään mutta kaveri vietiin ambulanssilla sairaalaan. vähän ajan päästä tapailemani ihminen kertoo ettei hänellä ole välttämättä pitkään elinaikaa ja ei halua enää tapailla koska haluaa elää täysillä sen ajan mitä on jäljellä, olin häneen aivan ihastunut ja meillä oli paljon tulevaisuuden suunnitelmia ja kaikki haihtui savuna ilmaan. tänään kuulin että tosi hyvän kaverin äiti yritti itsemurhaa yöllä! näin hänet illalla, vaihtelin kuulumisiä yms ja kaikki näytti olevan silloin ok mutta kun oltiin lähdetty kaverin luota hän oli yrittänyt tappaa itsensä lääkkeillä...
ei yksi ihminen jaksa tällasta, aina kun luulee että kaikki on hyvin tapahtuu jotain... olen henkisesti ihan loppu! yritän olla positiivinen, keksiä uutta mielenkiinnon aihetta mutta mikään ei innosta.en osaa kuvailla tähän sitä miltä minusta tuntuu... aloin muutama kuukausi sitten saada paniikki kohtauksia, aloin itkeä en saanut kunnolla henkeä, menin istumaan työpaikan lattialle... asiakkaat tuijottivat kun mitäkin hullua.
minulla oli myös pitkään alkoholi ongelma, viitenä päivänä viikossa olitiin parhaan kaverin kanssa viihteellä vetämässä pää täyteen. nykyään edes humalassa minulla ei ole hauskaa niin kuin nuorempana, juon vaan sitä varten että unostaisin kaiken, yhteen aikaan käytin myös huumeita, siitä onneksi pääsin tahdonvoimalla irti enkä ole uudestaan kajonnnut kertakaan.
päältäpäin näytän ihan normaalilta iloiselta ihmiseltä joka on aina menossa mukana ja kavereiden kanssa pyörimässä jossain mutta totuus on ihan muuta..
mistä ihmeestä saatte elämäänne voimaa jaksaa eteenpäin? mikä tekee teidät onnelliseksi? olisiko minun syytä hakeutua ammatti auttajan hoitoon, miten?
en osaa olla yksin, mutta en jaksa seuraakaan.haluaisin suhteen mutta onnistun aina sössimään kaiken tunnen aina olevani kolmas pyörä joka paikassa, tuntuu että se olen aina minä jolle tapahtuu kaikkea... viimeisen kahden viikon tapahtumat ovat masentaneet entisestään ihan pohjalle! ensiksi jouduin tappeluun ilman mitään syytä, maahan muuttajat kävivät päälle, itselleni ei käynyt mitään mutta kaveri vietiin ambulanssilla sairaalaan. vähän ajan päästä tapailemani ihminen kertoo ettei hänellä ole välttämättä pitkään elinaikaa ja ei halua enää tapailla koska haluaa elää täysillä sen ajan mitä on jäljellä, olin häneen aivan ihastunut ja meillä oli paljon tulevaisuuden suunnitelmia ja kaikki haihtui savuna ilmaan. tänään kuulin että tosi hyvän kaverin äiti yritti itsemurhaa yöllä! näin hänet illalla, vaihtelin kuulumisiä yms ja kaikki näytti olevan silloin ok mutta kun oltiin lähdetty kaverin luota hän oli yrittänyt tappaa itsensä lääkkeillä...
ei yksi ihminen jaksa tällasta, aina kun luulee että kaikki on hyvin tapahtuu jotain... olen henkisesti ihan loppu! yritän olla positiivinen, keksiä uutta mielenkiinnon aihetta mutta mikään ei innosta.en osaa kuvailla tähän sitä miltä minusta tuntuu... aloin muutama kuukausi sitten saada paniikki kohtauksia, aloin itkeä en saanut kunnolla henkeä, menin istumaan työpaikan lattialle... asiakkaat tuijottivat kun mitäkin hullua.
minulla oli myös pitkään alkoholi ongelma, viitenä päivänä viikossa olitiin parhaan kaverin kanssa viihteellä vetämässä pää täyteen. nykyään edes humalassa minulla ei ole hauskaa niin kuin nuorempana, juon vaan sitä varten että unostaisin kaiken, yhteen aikaan käytin myös huumeita, siitä onneksi pääsin tahdonvoimalla irti enkä ole uudestaan kajonnnut kertakaan.
päältäpäin näytän ihan normaalilta iloiselta ihmiseltä joka on aina menossa mukana ja kavereiden kanssa pyörimässä jossain mutta totuus on ihan muuta..
mistä ihmeestä saatte elämäänne voimaa jaksaa eteenpäin? mikä tekee teidät onnelliseksi? olisiko minun syytä hakeutua ammatti auttajan hoitoon, miten?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mene työterveyshuoltoon tai terveyskeskuslääkäriin. Ja jos et kehtaa tai halua, niin voit mennä yksityiselle psykiatrille.
Hae apua.
>mikä tekee teidät onnelliseksi?
Olin vuosikausia masennuksen partaalla, kunnes pääsin lääkikseen.
Nyt kun tiedän että minusta tulee lääkäri, mikään ei enää masenna.
Aina on toivoa, kun ei toivo liikoja.
Saan elämään voimaa olemalla havittelematta mitään, haluamatta muuta kuin sen, mitä minulla on. Tyydyn siihen. Olkoon se sitten vaikka masennusta tai yksinäisyyttä. Siihen lisään oppimani positiivisen ajattelun: on sentään asunto pään päällä, en sentään ole nälässä, tai kuolemansairas.
Osaltaan ymmärrän sua hyvinkin. Älä vaan päästä irti tuosta että yrität tehdä asioita joista saisit mielihyvää, koska jos jäät paikoilleen kotiin nyhjäämään ilman harrastuksia niin sitten on ote lipsunut ja tie alaspäin. Mä olen ollut nyt 3 vrk niin maassa ettei ole tosikaan ja opin että kun lääkitys on hyvin kohdallaan, että ei mennä sorkkimaan omin päin, ei edes aikataulua muuteta.
Masensi niin vietävästi kun jokainen harrastukseni oli katkolla käsivamman takia, mutta tänään pääsen jo
rauhallisesti kättä liikaa rasittamatta hiihtämään ja voin mm. askarrella lasten kanssa Ystävänpäiväkortteja! Noista saan täksi päiväksi iloa ja valoa eli mua auttaa tuo mielekäs tekeminen kun pääsin siihen rytmiin jotta ei joutunut pakosta vääntäytymään harrastuksiin kuten alussa, ei olisi huvittanut mutta onneksi menin.
Jeh kuten aiemmin sanottu, mä myös olen jopa onnellinen kun ihan tavallinen arki sujuu ja hommat rullaavat mutta ei saa jättää kasautumaan mitään asioita koska sitten ne tuntuvat niin paljon raskaammilta hoitaa. Hoida kaikki asiat välittömästi! Tai jos hoitamattomia asioita on kasaantunut, tee suunnitelma niiden hoitamiseksi ja noudata sitä.
Älä enää käytä alkoholia äläkä huumeita, se on ihan eka joka muista. Kyllä minusta olisi hyvä jos menisit työpaikkalääkärille tai yksityiselle puhumaan, mahdollisesti oot masentunut hyvinkin.
Siihen on lääkkeitä ja terapioita, jotkut pärjäävät pelkillä lääkkeillä, jotkut terapialla. Aina voi kuitenkin saada apua ja voit myös itse vaikuttaa siihen, mitä apua tahdot tai koet hyväksi kun sulle ensin joku selkokielellä kertoo, mitkä ovat avun polut, lääkäri tai mielenterveystoimisto kertoo kyllä. Ei, kaikkien jotka esim. käyttävät mielialalääkeitä eivät ole mielenterveyspoliklinikan asiakkaita jos se sua kauhistuttaa niin muutenkin voit hoitaa itseäsi mutta en osaa sanoa, laittavatko potilaan masistapauksen sinne kunnallisella puolella, mä en ole saanut kehoitusta saati lähetettä sellaiseen kun käyn yksityisellä eikä kai ole tarvettakaan, lääkkeillä pärjään. Iloa ja valoa ja muista: vierivä kivi ei sammaloidu eli älä vaan jysähdä paikoillesi murehtimaan asioita vaan hae apuuuuuva :)
Mä mietin joka päivä mikä mut vois tehdä onnelliseks...En saa mielihyvää mistään... Alkoholia menee aika runsaasti naiseksi, annoksia kerralla jopa 20. Ja rauhoittavia sun muita tulee otettua vielä että olosta tulisi mahdollisimman "rentoutunut."
Olen halunnut kuolla jo monta vuotta. Miks? Epäonnistun kaikessa, etenkin ihmissuhteissa. Enkä jaksa paljoa mitään tehdä paitsi kännätä kavereitten kanssa viikonloppuisin.
Sit ku ihminen on heikko niin pienetkin vastoinkäymiset tuntuu ylivoimaisilta..yhteistä masentuneille. Milläs tästä eteen päin?
Kertoiko tapailemasi ihminen miksi hän ei elä enää kauaa? Kuulostaa surulliselta..todella.
... viina voi auttaa ahdistuksen hetkellisesti, mutta sitten sen jälkeen onkin aina pahempi depis.
Miten olisi ensiksi vaikka AA.kerho tai A.-klinikka?
Kyllähän tuon jokainen tietää, mutta itselläni on ainakin sellainen tilanne, ettei ole enää mitään menetettävää, ei ketään, joka oikeasti välittää. Lääkkeet, huumeet ja viina sentään poistavat pahan olon hetkeksi ja auttavat paniikkihäiriööni. Olen mieluummin sekaisin kemikaaleista kuin sekaisin itsesäälistä..
tapa itseesi? silloin saisit rauhan eikä yhteiskunnan tarvitsisi hoitaa sinua, ethän mitään tuotakaan paitsi alkoholiveron muodossa. Ota kunnolla rauhoittavia ja viinaa päälle, niin johan helpottaa!
Mistä sinä tiedät, mitä mikäkin ja kukakin "tuottaa" tai ei tuota ja mikä saldo kenestäkin tänne lopulta jää! Muistetaanko sinun panoksesi sadan vuoden päästä? Esim.?
Count your blessings, eli Laske siunauksesi, sanoo amerikkalainen.
Luultavasti sulla on monia asioita, joista olla kiitollinen.
Joten tajua ne hyvät asiat: onko sinulla koti, onko sinulla toimeentulo. Eilen ehkä murehdit huomista, ja mites sitten tänään, kun se murehdittu huominen on tullut? Putosiko taivas niskaan?
Eli ei elämä tämän kummempaa ole - lopulta.
kiitos kaikille vastanneilleille tosi paljon, ootte oikeessa kaikkea vaan sattuu eikä sille voi mitään... kuin ihmeen kaupalla kaikki on alkanut järjestyä! olen paljon iloisempi ja katson elämää eteenpäin.
kysyin pomoltani työterveys lääkäristä ja hän lupasi järjestää minulle hoitoa heti kun sitä itse haluan, en vielä kuitenkaan mene haluan vielä yrittää pärjätä ilman....
näin tänään sen miehen jota tapailin, ei puhuttu hänen sairaudestaan, hän tajusi että ei halua olla ilman minua joten tapailemme jälleen ja olemme niinkuin silloinkin kun en tiennyt sairaudesta. ja sain lisä tietoa ettei sairaus ole niin vakava kun hän antoi viimeksi ymmärtää, hän voi elää 30-vuotiaaksikin ilman mitään operaatioita ja myöhemmin tarvitsee luultavasti elinsiirron... mutta se on sitten sen ajan murhe.
eli täysillä vaan eteenpäin ja tsemppiä kaikille :)
Asioilla on tapana järjestyä, vaikken aina itsekään jaksaisi siihen uskoa. Olen tosi iloinen puolestasi! :)
Voimia tuleviin "koitoksiin" ja käy täällä kertomassa kuulumisiasi välillä.
olet etuoikeutettu kun sinulla on paikka josta voit hakea apua..oikeasti