Nyt olen sitten liiaksi kiintynyt erääseen naiseen, joka on aviossa, itse olen eronnut.
En haluaisi heidän välejään huonontaa, kaikki alkoi runsas pari vuotta sitten.. ystävyydestä.
Mutta, välillä tuntuu vaikealta pitää pelkkänä ystävyytenä, koska tunteet tulleet enemmän pintaanja on kuitenkin molemminpuolista.
Ja ystävyys muuttuu jos sänkyyn menemme, siitä olen varma, enkä halua sellaista tehdä kun aviossa on.
Eli kuinka muilla vastaavassa tilanteessa.. onko ollut vaikea pitää se vain ystävyytenä??
En haluaisi heidän välejään huonontaa, kaikki alkoi runsas pari vuotta sitten.. ystävyydestä.
Mutta, välillä tuntuu vaikealta pitää pelkkänä ystävyytenä, koska tunteet tulleet enemmän pintaanja on kuitenkin molemminpuolista.
Ja ystävyys muuttuu jos sänkyyn menemme, siitä olen varma, enkä halua sellaista tehdä kun aviossa on.
Eli kuinka muilla vastaavassa tilanteessa.. onko ollut vaikea pitää se vain ystävyytenä??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikka parikymmentä vuotta nuorempi olenkin, niin tiedän kyllä, miltä se tuntuu... Mun tuuria tuntuu olevan se, että kun itse seurustelin aikoinani, niin mitä mukavimman oloiset miehet osoittivat mielenkiintonsa. Nyt kun olen vapaa, niin ne miellyttävimmät miehet taas on varattuja. Ja varsinkin se yksi, jolta saatu tekstari jo saa sukat pyörimään jaloissa. Vaikkei siis viestit sisällä kuin luennon alkamisaikoja tai jotain...
Minä en ainakaan lähde tietoisesti yhtään suhdetta rikkomaan. Olen kerran kokenut, miltä tuntui muuttua pakolliseksi pahaksi, kun mies löysi toisen. Täällä vaan kärvistelen tuskissani. Ja hänet nähdessäni pidän hauskaa, niin kuin kaverit pitävät. Illalla se sitten taas sattuu kovaa.
Olen kuten se nainen josta kerroit - yhä aviossa ("kulissi-sellaisessa", jossa tunteet aika kuolleita). Olen ihastunut eronneeseen mieheen, joka hakeutuu seuraani ja minä hänen joka päivä. Hän on ns. kunnon mies ja tietää minun olevan aviossa vielä. Välillämme ei ole tapahtunut mitään uskottomuudeksi laskettavaa, paitsi että ajattelen häntä noin joka toinen minuutti. Enkä tiedä mitä tehdä; en edes tiedä kuinka kiinnostunut hän on minusta. Tässä asiassa ei varmaan voi toiselle antaa neuvoja; itse toivoisi aloitetta miehen puolelta. Siinä kuitenkin voi riskeerata ystävyyden - toisaalta tässä iässä on jo sen verran elämänkokemusta että asian voi esittää aika pehmeästi ja tunnustellen ja katsoa millaista palautetta saa. Harva nainen loukkaantuu siitä, jos mies kauniisti kertoo tunteistaan, mutta jättää naiselle perääntymistien. Sitäpaitsi: mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää - eli elekieli kertoo ihastuksestasi vaikket siitä sanoisi sanaakaan (ellet ole mestari peittämään tunteitasi). Tunteissa on aina riski, mutta täällä eletään vain kerran. Itse yrittäisin puhua asiasta... Onnea sinulle ja ihastuksen kohteellesi; kävi miten kävi!
Se suhteen muuttaminen ystävyydeksi on aivan yhtä vaikeaa, yritän sitä juuri nyt.Hyvä alku on , jatkosta en tiedä. Toivottavasti itse pystyt päättämään onko suhde vai ystävyys. Suosittelen ystävyyttä, oman kokemukseni perusteella, suhteessa varattuun on liikaa pahaa oloa.
Tee jotain, sama se mitä. Sydämeni on riekaleina miehen takia, joka ei tee sitten yhtikäs mitään asioiden ratkaisemiseksi. Pitäisi unhotaa hänet, mutta vaikea on sydäntään käskeä.