selailen näitä Suomi24-palstoja satunnaisesti, jotakin enempi ja jotakin vähempi: nämä politiikkapalstat kuuluvat niihin vähemmän selattuihin MUTTA... aina joskus niillä viihtyy jonkun aikaa ja osa kirjoituksista on ihan mukavia. Niitä jaksaa lukea ja eilen huomasin, että Sinä Kapi olet taas kirjoittanut tyylillesi uskollisesti keskustapoliitikkaa sivuavan matkakertomuksen ja hyvä niin: onhan elämä paljon muutakin kuin vain autioituvia kyliä ja peräkammaripoikia. kiitos Kapi toisenlaisesta näkökulmasta.
Ja syy tähän kirjoitukseen? No, se syy on tuolla omassa avauksessasi, jossa joku tyypillinen kepukekkuli tavoilleen uskollisena syyttää sinua siitä, että kirjoitat itse itsellesi kiitospuheita. Tässä on nyt toinen kiitos ja Sinä ja minä tiedämme ettet tätä itse kirjoittanut. En minäkään muuten mutta joskus hölmöläisten hohottelut alkavat keittämään yli.
Ja syy tähän kirjoitukseen? No, se syy on tuolla omassa avauksessasi, jossa joku tyypillinen kepukekkuli tavoilleen uskollisena syyttää sinua siitä, että kirjoitat itse itsellesi kiitospuheita. Tässä on nyt toinen kiitos ja Sinä ja minä tiedämme ettet tätä itse kirjoittanut. En minäkään muuten mutta joskus hölmöläisten hohottelut alkavat keittämään yli.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinpä niin, kautta uuden ukin vannomme tapahtuneen, kikkelit Lipposen kirjalla, ja sormi kaverin pyllyssä, jonka sitten vannomisemme jälkeen putaaksi nuolaisemme.
Mpp:n toimiessa virallisena valvojana toverituomioistimessa suoritettavaa tilaisuutta.
Buahhahhaahaaaaaaaaaaaaa, buahahhaaaaaaaaaaaaaaaaa, buahahahhaaaaaaaaaaaaaaaa
"Keskimäärin mukavampaa on saada kiitosta kuin moitetta", on joku sanonut, ja totta se on, joskin minä olen joskus todennut, että otan noiden tarkoittamiesi kepuleiden töryn toisaalta tunnustuksena siitä, että olen onnistunut. Onnistunut missä, vai? No, vaikkapa osoittamaan, ettei kannata lähestyä kepua, jolla on sellaisia kannattajia. Sitä olen vain jäänyt joskus pohtimaan, että hakeutuvatko juuri tuollaiset kepun kannattajiksi ja miksi, vai tekeekö kepu kannattajistaan sellaisia ja miksi. Luotaantyöntävää järki-ihmiselle yhtä kaikki.
Joo, olenhan taas tänäänkin saanut kuulla itse itseäni kiittelevän, mutta sellaiseenkin olen jo tottunut, ja pidän sitä jokseenkin varmana osoituksena siitä, että nuo itse niin tekevät - olen nähnyt joskus kiiteltävän sellaisesta, josta kenenkään toisen en voisi uskoa kiittelevän - ja he luulevat sitten muidenkin niin tekevän.
Kiittämisista ja moittimisista puheenollen tulee vielä mieleeni, että täälläkin usein siteeraamani 1100-luvulla elänyt persialaine ajattelija ja runoilija Omar Khaijam sanoi haluavansa tulla mieluummin moitituksi arabiaksi kuin kiitetyksi persiaksi (farsiksi). Hän tarkoitti tuolla arabiankielen poikkeuksellista kykyä taipua kaunopuheisuuteen. Noiden kepulien kieli ei taida olla samantyylistä!