vapaa keskustelu

Hautamäen kirjoituksen voi lukea ainakin Hakomajasta ja Omat Polut blogista

http://freepathways.wordpress.com/2010/01/14/avoinkeskustelu/

Linkki siihen kirjoitti:

Hautamäen kirjoituksen voi lukea ainakin Hakomajasta ja Omat Polut blogista

http://freepathways.wordpress.com/2010/01/14/avoinkeskustelu/

metaskeemaa kielletty pitämästä puhetta helsingin ry:llä? muistaako kukaan?

Sanoit tismalleen oikein; erilaisia ajatuksia siellä ei kyetä kauaa kuuntelemaan.
Joskus miesten omassa illassa olen käyttänyt puheenvuoroja, niin on pitänyt jättää ajatus kesken, kun joku alkaa puhumaan väliin aivan muista asioista.
On annettu ymmärtää, että oikein vaikeat asiat tulee käsitellä kahden kesken, eli vaikeita asioita ei pidä tuoda isossa ryhmässä kuulolle ollenkaan.

SRK.n pitäisi järjestää puhekoulu kurssi, jossa opetettaisiin oikein puhumaan. Suurin osa ei uskalla puhua koskaan, koska pelkää sanomisiaan ja seurauksia. Siksi olisi hyvä järjestää kurssi puhumattomille, jossa olisi kerrankin lupa puhua asiaa ja asian vierestä sekä neuvoa, miten seurakunnan edessä pitää puhua niin, että se on siunaukseksi, eikä hämmentäväksi.

No, kaikki, jotka seuroissa ovat vuosia käyneet, tietävät opettamattakin, miten tulee puhua. Kuitenkaan suurin osa ei puhu koskaan. Arkuudesta se ei pelkästään johdu, vaan siitä, ettei nämä puhumattomat halua puhua sitä samaa liturgiaa, kun se tuntuu itsestä vastenmieliseltä.

Ei edes riparilla aikoinaan syntynyt oikein kunnon henkevää keskustelua, kun silloin jo tajuttiin, ettei minulla ole rohkeutta esittää niitä kipeämpiä kysymyksiä.
Keskenämme puhuttiin jostakin, mutta ei edes kysymyslaatikossa esitettyihin kysymyksiin vastattu, ja se oli minulle pettymys. Olin kysynyt mm: Millä perusteella itsetyydytys on syntiä ja tupakointi ei?

Esim. hoitokokous asioista ei ole ikäpäivänä pidetty alustusta, ihmekkö tuo, kun ikäviä asioita ei ole lupa julkisesti tuoda keskusteluun.
Turhan usein puhutaan seurustelusta, kuinka silloin pitää mahtua Päivämies kahden nuoren väliin.
Ikinä en ole itse sattunut kuulemaan alustusta terveellisistä elämäntavoista, vaikka tupakoinnista saisi jatkuvasti pitää keskusteluja. Juuri luin tänään, että tupakointi pysyy suomessa vakiona, se ei enää vähenny ja kuinka nuoriso polttaa entistä enemmän, siis se 35 %, joka polttaa.

Kun tupakoinnin haitoista puhutaan ja kirjoitetaan julkisessa sanassa tiuhaan tahtiin, niin lestadiolaisten omissa kokouksissa ja tiedotuksissa siitä edelleen vaijetaan ja vain pakkotilanteissa ylimalkaisesti jotain sanotaan, mutta aina lopputoteamuksella, sehän ei ole syntiä.

Meidä "sopivankokosella" ryllä kyllä voi kuka vaa käydä puhumas. Tosin ei kukaa ole mitää radikaalia mielipitei käyny esittämäs mut kipeitä aiheita on käsitelty kyllä. ja "erilaisia"kin keskustelunalotuksia on pyritty jatkamaan. Että mielestäni aitoakin keskustelua käydään ja ry:n keskusteluillassa ei tarvitsekaan loppuun asti pureksii asioita. Vaikeimmat asiat keskustellaan sit pienemmissä piireissä. Tämä on meikän kokemus.

Leksa-Veksa kirjoitti:

Sanoit tismalleen oikein; erilaisia ajatuksia siellä ei kyetä kauaa kuuntelemaan.
Joskus miesten omassa illassa olen käyttänyt puheenvuoroja, niin on pitänyt jättää ajatus kesken, kun joku alkaa puhumaan väliin aivan muista asioista.
On annettu ymmärtää, että oikein vaikeat asiat tulee käsitellä kahden kesken, eli vaikeita asioita ei pidä tuoda isossa ryhmässä kuulolle ollenkaan.

SRK.n pitäisi järjestää puhekoulu kurssi, jossa opetettaisiin oikein puhumaan. Suurin osa ei uskalla puhua koskaan, koska pelkää sanomisiaan ja seurauksia. Siksi olisi hyvä järjestää kurssi puhumattomille, jossa olisi kerrankin lupa puhua asiaa ja asian vierestä sekä neuvoa, miten seurakunnan edessä pitää puhua niin, että se on siunaukseksi, eikä hämmentäväksi.

No, kaikki, jotka seuroissa ovat vuosia käyneet, tietävät opettamattakin, miten tulee puhua. Kuitenkaan suurin osa ei puhu koskaan. Arkuudesta se ei pelkästään johdu, vaan siitä, ettei nämä puhumattomat halua puhua sitä samaa liturgiaa, kun se tuntuu itsestä vastenmieliseltä.

Ei edes riparilla aikoinaan syntynyt oikein kunnon henkevää keskustelua, kun silloin jo tajuttiin, ettei minulla ole rohkeutta esittää niitä kipeämpiä kysymyksiä.
Keskenämme puhuttiin jostakin, mutta ei edes kysymyslaatikossa esitettyihin kysymyksiin vastattu, ja se oli minulle pettymys. Olin kysynyt mm: Millä perusteella itsetyydytys on syntiä ja tupakointi ei?

Esim. hoitokokous asioista ei ole ikäpäivänä pidetty alustusta, ihmekkö tuo, kun ikäviä asioita ei ole lupa julkisesti tuoda keskusteluun.
Turhan usein puhutaan seurustelusta, kuinka silloin pitää mahtua Päivämies kahden nuoren väliin.
Ikinä en ole itse sattunut kuulemaan alustusta terveellisistä elämäntavoista, vaikka tupakoinnista saisi jatkuvasti pitää keskusteluja. Juuri luin tänään, että tupakointi pysyy suomessa vakiona, se ei enää vähenny ja kuinka nuoriso polttaa entistä enemmän, siis se 35 %, joka polttaa.

Kun tupakoinnin haitoista puhutaan ja kirjoitetaan julkisessa sanassa tiuhaan tahtiin, niin lestadiolaisten omissa kokouksissa ja tiedotuksissa siitä edelleen vaijetaan ja vain pakkotilanteissa ylimalkaisesti jotain sanotaan, mutta aina lopputoteamuksella, sehän ei ole syntiä.

"SRK.n pitäisi järjestää puhekoulu kurssi, jossa opetettaisiin oikein puhumaan. Suurin osa ei uskalla puhua koskaan, koska pelkää sanomisiaan ja seurauksia. Siksi olisi hyvä järjestää kurssi puhumattomille, jossa olisi kerrankin lupa puhua asiaa ja asian vierestä"

Kurssi, jossa opeteltaisiin puhumaan olisi erittäin tärkeä. On ihmisiä, jotka eivät kykene muodostamaan puhetta kysyttäessä heidän osuuttaan asioihin, vaikka ovat itse päähenkilöitä. He ovat täysin puhekyvyttömiä.

kutsutaan heti ennalta määrätty puheenvuoron pitäjä ohjaamaan "keskustelu" oikeille raiteille. Olenhan minäkin muutamassa vl-"keskustelussa" elämäni aikana ollut.

Leksa-Veksa kirjoitti:

Sanoit tismalleen oikein; erilaisia ajatuksia siellä ei kyetä kauaa kuuntelemaan.
Joskus miesten omassa illassa olen käyttänyt puheenvuoroja, niin on pitänyt jättää ajatus kesken, kun joku alkaa puhumaan väliin aivan muista asioista.
On annettu ymmärtää, että oikein vaikeat asiat tulee käsitellä kahden kesken, eli vaikeita asioita ei pidä tuoda isossa ryhmässä kuulolle ollenkaan.

SRK.n pitäisi järjestää puhekoulu kurssi, jossa opetettaisiin oikein puhumaan. Suurin osa ei uskalla puhua koskaan, koska pelkää sanomisiaan ja seurauksia. Siksi olisi hyvä järjestää kurssi puhumattomille, jossa olisi kerrankin lupa puhua asiaa ja asian vierestä sekä neuvoa, miten seurakunnan edessä pitää puhua niin, että se on siunaukseksi, eikä hämmentäväksi.

No, kaikki, jotka seuroissa ovat vuosia käyneet, tietävät opettamattakin, miten tulee puhua. Kuitenkaan suurin osa ei puhu koskaan. Arkuudesta se ei pelkästään johdu, vaan siitä, ettei nämä puhumattomat halua puhua sitä samaa liturgiaa, kun se tuntuu itsestä vastenmieliseltä.

Ei edes riparilla aikoinaan syntynyt oikein kunnon henkevää keskustelua, kun silloin jo tajuttiin, ettei minulla ole rohkeutta esittää niitä kipeämpiä kysymyksiä.
Keskenämme puhuttiin jostakin, mutta ei edes kysymyslaatikossa esitettyihin kysymyksiin vastattu, ja se oli minulle pettymys. Olin kysynyt mm: Millä perusteella itsetyydytys on syntiä ja tupakointi ei?

Esim. hoitokokous asioista ei ole ikäpäivänä pidetty alustusta, ihmekkö tuo, kun ikäviä asioita ei ole lupa julkisesti tuoda keskusteluun.
Turhan usein puhutaan seurustelusta, kuinka silloin pitää mahtua Päivämies kahden nuoren väliin.
Ikinä en ole itse sattunut kuulemaan alustusta terveellisistä elämäntavoista, vaikka tupakoinnista saisi jatkuvasti pitää keskusteluja. Juuri luin tänään, että tupakointi pysyy suomessa vakiona, se ei enää vähenny ja kuinka nuoriso polttaa entistä enemmän, siis se 35 %, joka polttaa.

Kun tupakoinnin haitoista puhutaan ja kirjoitetaan julkisessa sanassa tiuhaan tahtiin, niin lestadiolaisten omissa kokouksissa ja tiedotuksissa siitä edelleen vaijetaan ja vain pakkotilanteissa ylimalkaisesti jotain sanotaan, mutta aina lopputoteamuksella, sehän ei ole syntiä.

"tuhlattuja" rahoja eduskunnan puhujanpöntöstä käsin taannoin. Olikohan SRK:n tilaama tupakkamyönteinen puheenvuoro? Vai onko K.K. itse sitä mieltä, että tupakka on ainoa asia, mikä pitää nuorison SRK:n yhteydessä?