Pääsin viikko sitten sairaalan vuodeosastolle tekemään sijaisuuksia. Osastonhoitaja lupasi minulle ensimmäisen pätkän syyskuuhun asti.
Kyselin pomolta että miten noita yöuoroja tehdään ja kuinkamonta niitä pitää peräkkäin olla (teemme itse työvuorot) pamppu sanoi että jokainen tekee miten parhaaksi näkee. Sanoin hänelle että sairastan epilepsiaa ja en mene vannomaan että pystyn tekemään kauhean montaa yötä kuukaudessa ja yksi yö kerrallaan sopii minulle..
no sitten alkoi valitus. siitä ei tule mitään jos tänne tulee uusia ihmisiä ja alkavat sanomaan etteivät tee yövuoroja. Sanoin tälle sitten että tekisin mielelläni yövuorja , mutta valitettavasti sairauteni estää tälläiset koska minulle ei ole sairaus edelleenkään kovin hyvin tasapainossa ja yövuorot rasittavat sitä vielä enemmän.
Voipi olla että tämä osasto jää historiaan minä en todellakaan aijo kauaa olla tollasen pomon alaisena joka ei ymmärrä tämän sairauden päälle paskaakaan. Ennen minulla oli ihana pomo joka taas ymmärsi asian ja kyseli aina vointiani yövuorojen jälkeen. Pystyin tästä sairaudestani kertomaan entisille työkavereilleni ja he ymmärsivät myös täysin asian....(joskus aamulla jouduin jopa poissaolokohtauksen takia huilaamaan hetken taukohuoneessa ) Millaisia kokemuksia teillä muilla on ollut työelämässä sairauden takia?
Kyselin pomolta että miten noita yöuoroja tehdään ja kuinkamonta niitä pitää peräkkäin olla (teemme itse työvuorot) pamppu sanoi että jokainen tekee miten parhaaksi näkee. Sanoin hänelle että sairastan epilepsiaa ja en mene vannomaan että pystyn tekemään kauhean montaa yötä kuukaudessa ja yksi yö kerrallaan sopii minulle..
no sitten alkoi valitus. siitä ei tule mitään jos tänne tulee uusia ihmisiä ja alkavat sanomaan etteivät tee yövuoroja. Sanoin tälle sitten että tekisin mielelläni yövuorja , mutta valitettavasti sairauteni estää tälläiset koska minulle ei ole sairaus edelleenkään kovin hyvin tasapainossa ja yövuorot rasittavat sitä vielä enemmän.
Voipi olla että tämä osasto jää historiaan minä en todellakaan aijo kauaa olla tollasen pomon alaisena joka ei ymmärrä tämän sairauden päälle paskaakaan. Ennen minulla oli ihana pomo joka taas ymmärsi asian ja kyseli aina vointiani yövuorojen jälkeen. Pystyin tästä sairaudestani kertomaan entisille työkavereilleni ja he ymmärsivät myös täysin asian....(joskus aamulla jouduin jopa poissaolokohtauksen takia huilaamaan hetken taukohuoneessa ) Millaisia kokemuksia teillä muilla on ollut työelämässä sairauden takia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yleensä olen jo työhaastattelussa kertonut sairastavani epilepsiaa, ettei työssä tule ikäviä yllätyksiä. Olen lähihoitaja (kuten ilmeisesti sinäkin joko lähäri tai sairaanhoitaja) ja jouduin usein töihin missä oli yövuoroa ja sanoin heti haastattelussa, etten niitä tee. Ja muutenkin koin reiluksi heti haastattelussa kertoa, että minulla on epilepsia mihin lääkitys ei vielä kunnolla pure, koska muuten työsuhteen ehkä elttua, voisi tulla ongelmia siitä etten olisi kertonut.
Jos minua ei ole valittu töihin sairauteni takia, tiedän, etten siinä työssä olisi voinut toimia muutenkaan.