MInulla on aina ollut jonkinasteinen paniikkihäiriö ja se oli hyvin hallinassa. Minun on ollut aina vaikea nukahtaa, mutta olen ollut hyvä nukkuja. Olen luonteeltani herkkä ihminen reagoin voimakkaasti yleensä kaikkeen vaikka varsinaisesti en halua. Olen pitkään ollut todella väsynyt ja jonkinasteisesti masentunut. En kokenut mitään tarvetta kuitenkaan hakea apua. Kavereille silloin tällöin vain huomauttelin olevani tavallista uupuneempi. Sitten yhtäkkiä alkoi rintakipu, voimakas puristava ja raastava kipu josta olisin heti halunnut eroon, sitten tuli totaalinen unettomuus ja nyt tämä hulluus. Olen ollut TT-kuvassa, ylävatsan ultrassa ja verikokeita on otettu.
Nyt on 24/7 nyt päällä sellainen paniikki, että mietin kokoajan päivystykseen lähtöä ja sitä kautta jotain vahvoja pillereitä tai vaikka suoraan laitoshoitoa. Kirjoituksistanikin varmasti huomaa, että olen aivan hajomisen partaalla. Välillä sain oxamineilla oireet kuriin, mutta nyt nekään eivät enää auta. En nuku ja jos nukun niin pinnallisesti ja tunnin tai kaksi, tämän hetkisessä tilanteessa en voi nukkua ollenkaan, korkeintaan pyörtyä, minulla on nälkä ja oksettaa yhtä aikaa, paleltaa ja on hiki yhtä aikaa. Päässäni pyörii ja näkökentässäkin alkaa vilistä jo kaikenlaista. Epäilen itse jonkinasteista psykoosia, vaikka kaikki kovasti väittäväkin, että sitä ei itse huomaa. Järki jossain tuolla pääkopan sisällä sinnittelee vielä sen verran, että saan hätäistä puhetta tai tekstiä aikaiseksi. Jokin on mielestäni fyysisesti tai psyykkisesti pahasti vinossa.
Nyt joku järkevä sanoo minulle tuleeko minun hakeutua välittömään hoitoon vai odotella oireiden pahentumista neljän seinän sisällä. Lähete psykiatrille on, mutta siitä lähetteestä ei tähän hätään ole apua. Pelkään, että kohta en pysty enää lähtemään mihinkään vaan laskeskelen kohta pikku ukkoja täällä. Pystytäänkö tälläistä edes ensiavussa auttamaan, lääkkeet? jne?
Nyt on 24/7 nyt päällä sellainen paniikki, että mietin kokoajan päivystykseen lähtöä ja sitä kautta jotain vahvoja pillereitä tai vaikka suoraan laitoshoitoa. Kirjoituksistanikin varmasti huomaa, että olen aivan hajomisen partaalla. Välillä sain oxamineilla oireet kuriin, mutta nyt nekään eivät enää auta. En nuku ja jos nukun niin pinnallisesti ja tunnin tai kaksi, tämän hetkisessä tilanteessa en voi nukkua ollenkaan, korkeintaan pyörtyä, minulla on nälkä ja oksettaa yhtä aikaa, paleltaa ja on hiki yhtä aikaa. Päässäni pyörii ja näkökentässäkin alkaa vilistä jo kaikenlaista. Epäilen itse jonkinasteista psykoosia, vaikka kaikki kovasti väittäväkin, että sitä ei itse huomaa. Järki jossain tuolla pääkopan sisällä sinnittelee vielä sen verran, että saan hätäistä puhetta tai tekstiä aikaiseksi. Jokin on mielestäni fyysisesti tai psyykkisesti pahasti vinossa.
Nyt joku järkevä sanoo minulle tuleeko minun hakeutua välittömään hoitoon vai odotella oireiden pahentumista neljän seinän sisällä. Lähete psykiatrille on, mutta siitä lähetteestä ei tähän hätään ole apua. Pelkään, että kohta en pysty enää lähtemään mihinkään vaan laskeskelen kohta pikku ukkoja täällä. Pystytäänkö tälläistä edes ensiavussa auttamaan, lääkkeet? jne?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kyllä ne siellä sanovat pystyvätkö auttamaan. Ei täällä kukaaan voi sitä tietää.
Hei Pelokas_!
Olen tässä parina päivänä sattumoisin lukenut näitä sun kirjoituksia, kun jäit mieleeni. Tuntuu niin kurjalta puolestasi.
Ihan selkeästi sun vaivat ei ole fyysisiä, mutta ne ilmenee myös fyysisinä. Oireet on mulle todella tuttuja, koska mulla oli juuri samanlaista kun olin saanut toisen lapseni. Se oli niin hirveetä, että ehkä siksi jäi niin vaivaamaan nuo sun kirjoitukset. Ymmärrän sen kauheuden!
Sun on päästävä jonnekin ja pian! Älä kaunistele mitään vaan sano suoraan että nyt on todella hätä, että tää ei ole enää vain tunne hulluksitulemisesta vaan oikeesti kohta tapahtuu jotain, jollet saa apua. Ongelma nimittäin on juuri siinä, että kun rupeat itseäsi "lääkitsemään" eli pilleriä ja alkoholia, niin voi käydä miten vaan. Älä ota sitä riskiä! Mutta kerro päivystyksessä, että teet sitä, koska et muuten selviä, niin ehkäpä se auttaa hoitoon pääsemisessä!!
Tiedätkö, että sun tulevaisuutes on ihan muuta kuin nyt! Et varmaan usko sitä. En mäkään uskonut, vaan masennuin kun ajattelin että lapseni ja mieheni saavat "hullun" äidin, ettei se ikinä lopu. Ihmeellistä, mutta totta, se loppui!! kestin ilmeisesti siis jotenkin sen, koska en ehtinyt saada lääkitystä, kun oireet jo rupesivat vähenemään. minua auttoi osaltaan se, että uskoin vihdoin, ettei ongelma ole fyysinen, että olen terve. Silloin en enää pelännyt niin paljoo kuolemaa, mutta silti koin että tuun hulluksi. No jokatapauksessa aika jotenkin paransi oireet. Pahinta oli jäädä kotiin, vaikken olis mitenkään pystynyt edes ovesta ulos. Tarkkailin itseäni kokoajan, siis oloani tai ainakin tiedostin kokoajan oloni. se oli kaiken pahan juuri ja alku. Se, siis, että olin tietoinen itsestäni. Kun sitten unohdin vahingossa itseni pidemmäksi aikaa eli jouduin rankasti hoitamaan sairasta lastani, niin unohdin itseni ja oireeni helpottuivat.
Usein paniikkioireiden taustalla on masennusta. Se pitää ehdottomasti hoitaa! Se helpottuu, kun saa apua. Vaikeaa kuitenkin on se, että apua ei tahdo saada kun sitä tarvii. Pitäis jaksaa olla sitkeä sen hakemisessa. kantsii siis hiukan liioitella mielummin tilannetta, jotta saa apua. Varmasti yhdistelmänä terapia-lääkkeet toimisivat parhaiten. On se outoa kuinka terapia oikeesti voi tollasessa auttaa, mutta lä'hipiirissä on todisteita siitä. Tarvii vaan uskaltautua avautua ja olla rehellinen itselleen.
Laitathan tänne välillä kuulumisiasi. Olet mielessä!
T: Nykyään onnellinen, paniikkivapaa keski-ikäinen äiti kolmelle :)
kokeile vanhaa kunnon asperiinia rintakipuihisi
mene vaan sinne ensiapuun aina kun siltä tuntuu tiedän ettei sinne kukaan huvikseen mene
pyydä nitro suihke rinta kipuihin
ota saattaja mukaan varmuuden vuoksi
mistä tuo tt-kuva on otettu . oliko se keuhkoverisuonten varjoaine kuva vai jokin muu
sulkisi pois keuhkoembolian
Oireet alkoivat 3kk sitten, eli en enää itsekkään jaksa uskoa ainakaan vakavaan fyysiseen syyhyn. Taustalla voi olla esim. astma, tukiranka tai lihasperäiset kivut, jota kautta paniikkihäiriöni riistäytyi käsistä tai sitten vain pelkkä paniikkihäiriön radikaali pahentuminen lievästä vaikeaksi. Minulta otettiin koko vartalon laaja TT-kuva. Nyt sain yöllä peräti pari tuntia nukuttua, kun vedin pilleriä nassuun. Tänään soitin ensin paikalliselle psykiatrian polille. Kertoivat, että lähete käsitellään ensi keskiviikkona. Sen jälkeen soitin omalääkärin ajanvaraukseen ja ei ollut enää mahdollista saada aikaa tälle päivälle eli ensiviikolle sekin olisi mennyt. Sitten soitin kriisipsykiatrian polille, josta vain todettiin, että ei meillä ole täällä yhtään lääkäriä. Neuvottiin vain ensiapuun, jos tuntuu, että ei pärjää. Tähän väliin paikkakunta TAMPERE! Eli näin hyvin asiat skulaa, jos jollakulla kilahtaa päässä. Melkeinpä kamalinta tässä on, että nyt taas hetkellisesti tuntuu, että jotenkin pärjään, mutta illalla olen todennäköisesti taas sekaisin kuin seinäkello. Pahimmassa paniikkitilassa ajaminen ainakin on hengenvaarallista, jos mikä. Ilman pahimpia paniikkioireita, jos ensiapuun lähtee niin naurahtavat vain ja käskevät kotiin. Epätodellinen olo, hikoilu, rinnan puristus ja sekavat ajatukset ovat kokoajan, mutta niitä on ihan turha ensiavussa selittää. Siellä pitää olla pää kainalossa ja jalat solmussa, että jotain tapahtuu. Tiedän jo etukäteen, että luukulta vain todetaan "suahan on tutkittu jo vaikka kuinka paljon, ei sulla mitään ole" omalääkärin kautta pitää tälläset hoitaa. plaa plaa plaa.
Mikähän tässä nyt maksaa, antoivat minulle ensiavusta seroquelia ja rintatuntemukset pahenivat entisestään. Välillä väsymys ja siitä sekoaminen oli pää oire, mutta nyt taas rintaa puristaa ja sattuu niin vietävästi taas, että se vie jopa tästä kuoleman väsymys sekoamisolosta voiton?? Mitä tämä oikein on? Rintatuntemukset olivat ehkä jopa häipymään päin ja unettomuus oli pahempi ongelma ennen seroquelia.
aiheuttaa usein sydäntuntemuksia, rytmihäiriöitä, on kyllä mainittu ohjeissakin. Ihme jos psykiatri ei sitä sanonut.
Ja ketiapiini auttaa unettomuuteen
miksi sinulla on Seroquel? Miksi ei huomattavasti edullisempi Ketipinor? Vai onko sinulla pitkävaikutteinen, eli prolong-muoto Seroquelista?
Täältä hinnat laskureineen:
http://www.yliopistonapteekki.fi
Käytän satunnaisesti ketiapiinia unettomuuteen, koskaan en ole ottanut ulos Seroquelia vaan Ketipinorin (tosin resepti on nyk.kirjoitettu ketiapiinille, vaikuttavalle aineelle)
Kyllä niitten piilereitten kaa saa varoo, koska monet niistä antaa fyysisiä sivuoireita. Jos on ph, niin tilanne niitten kanssa jopa pahentua. Kokeile, jos sulla on mahdollisuuksia vaikka yksityisellä puolella ottaa yhteyttä terapeuttiin jolla on kokemuksia ph:n hoidosta.
Haluan vielä kysyä, että onko muita joilla paniikkihäiriö pyörii pääasiassa rinnan puristuksen/kivun ja rintatuntemusten ympärillä ja se on se syy miksi uni ei tule? Tottakai lopulta unettomuus ruokkii itse itseään.
Rinnan puristus johtuu lihaskrampeista, niihin ei auta kuin bentsot, joista Diapam on paras. Yritä verikaasuanalyysiin, veresi ph on todennäköisesti liian matala.
tarkoitin tuolla tt-kuvalla keuhkoverisuonten kuvausta varjoaineella
rintakivut ,hengitysvaikeudet , hyperventilaatio ja myös unettomuus kuuluvat kroonisiin keuhkosairauksiin ,mulla myös kylmähiki
kokeile vanhaa kunnon konstia pureskella asperiini kohtaukseen.
jos auttaa niiin pyydä sitä nitroa ja edes kokeeksi marevan
tiedän ettet ole hullu koska olen kokenut saman kohtelun
ootko mies vai nainen tupakoitko käytätkö e pillereitä oletko ollut pitkällä lentomatkalla
oletko ollut tapaturmassa josta olisi mahdollisesti syntynyt hyytymä laskimoon
oireesi samoja kuin mulla keuhkoemboliassa
se ei kuitenkaan näy millään muulla kuin
tuolla varjoainekuvalla keuhkoverisuonista
minkälaisia lukemia verenpaineesi on , varmaan aika korkeat
Saattaa ollla että unettomuutesi johtuu rintakivun aiheuttamasta huolestumisesta. Rintakivut on suht tyypillisiä paniikkihäiriö oireita, mutta silti kannattaa varmistaa ettei vain johdu mistään muista syistä lääkärillä...
Jos päässä huippaa, se saattaa tulla hyperventilaatiosta... Jos näin on, yritä esim. internetistä kattoo jos osuu kohdalle ohjeita hengitysharjoituksiin, taikka kun alkaa pelottaan, ala keskittyyn rauhalliseen ja syvään alavatsa hengitykseen. Hyperventilaation tuloksena on HO2 väheneminen verenkierrosta, ja siitä seurauksena aivoverisuonien supistuminen, joka aiheuttaa huippaamista, näköhäiriöitä ja lopuksi jopa pyörtymistä... Luojan kiitos kaikki on suht harmitonta, sillä pyörtymisen jälkeen kaikki palautuu normaaliksi... Eli se kaikki on päästä kiinni.
Vartalon laaja TT-kuvaus varjoaineen kera otettiin, luultavasti keuhkoverisuonetkin näkyvät? Tänään kävin psykiatrilla, joka vain kaiveli menneisyyttäni, jota en itse koe syyksi. Unettomuus on itselläni aivan mieletöntä, toissa yönä nukuin parisen tuntia ja viime yönä en ollenkaan. Ja nää lääkkeet vaa aiheuttaa pirullisia sivuoireita, mutta eivät anna unta. Nukahtaminen olisi tässä kierteessä vaikeaa jo ilman tuota kipuakin saati tuon kivun kanssa. Ensi torstaina menen kardiologille vaikka rahaa ei olisi. Sydämen kuuntelu, ultraus ja ekg asiantuntevan lääkärin kommentit asiaan, jos vikaa ei löydy mistään fyyisestä niin unettomuuskuolemahan tässä odottaa. Psykiatrin määräys oli ketipinor 50 -> 100mg, mutta en jaksa enää uskoa lääkeapuun. Kivun syy pitää löytää ja jos kipu on vaikka lihaksessa tai rangassa niin kai siihen pakko jotain kipulääkkeitä alkaa sitten syömään. Lääkärit laittaneet kipulääkkeet pannaan refluksin takia. Ei todellakaan närästä!
On hyvä eliminoida mahdolliset sydänhäiriöt, ja saada sitten diagnoosi jonka mukaan toimia. Joko sulle on diagnostisoitu paniikkihäiriö?
Kahvia juodessa paineet olivat 130/90, kehon puhdistuksen aikana ne ovat olleet happojen irrotessa noin 150/100, ja nykyään, kun keho alkaa olla jo melko puhdas, 115/75.
Lievän paniikkihäiriön tiedostan itsekin, mutta kipu on kokoaikaista ja valvomisesta aiheutuvat tihenevät paniikkikohtaukset saavat lääkärit luulemaan tätä pelkäksi paniikkihäiriöksi. Nyt kun olen rauhassa ja ajan kanssa miettinyt ja tunnustellut asiaa niin epäilen vahvasti jotain hermosto/ranka/lihas peräistä kipua. Kivun tuntu kuitenkin on kova ja kun tarkkaan kokeilee niin asentokin vaikuttaa jonkin verran. Tässä muutama mietintä, A) kipulääkkeistä parempi apu kuin mielialalääkkeistä tramadol vei koko kivun sairaalassa pois ja naproxen kotioloissa lievittää, olen ominpäin mennyt ottamaan lääkäreiden kiellosta huolimatta. 1kk olin täysin ilman särkylääkkeitä välillä, eikä vaiva helpottanut. B) Minulla on selässä skolioosi ja vartaloni on epätasapainossa juuri sillä tavalla, että vasen puoli rasittuu enemmän. C) Olen kaatunut monta kertaa pyörällä pahasti ja olen ollut kolarissa, jonka jälkeen selkä ja muukin vartalo ollut helskutin kipeä viikon putkeen. Tarkistutan kuitenkin sydämeni ammattilaisella vielä ja hankkiudun selän magneettikuvaukseen. Tässä tilanteessa ei enää auta muutakuin pumpata vähäiset rahat yksiyiselle. Yleisellä puolle olen jo "hullu". Jos olen hullu niin sitten olen, mutta vielä en halua myöntää sitä. Itselleni tälläinen kipu on erittäin paha, koska olen poikkeuksellisen herkkä uninen, herään pieniinkin ääniin tai tuntemuksiin. Esim, jos joku koskettaa minua tai nukun huonossa asennossa. Unen saaminen normaalistikin kestää 1-2h. Viekö tramal psyykkestäkin johtuvan kivun pois?
kysy kuuitenkin kardiologilta mahdollisuutta kokeilla nitroa ja marevania
olen joskus lukenut ,että rintakipuihin kannatta kokeilla noita
ja kyllä voit ihan ominesi kokeilla tuota asperiinia .se nimittäin ohentaa verta jahelpottaa sydän ja verisuoni ongelmissa
Ok, sitten olisi paikallaan neurologinkin mielipide, jos vaikka olisi joku hermovaurio. Magneettikuvauksella sen pitäis selvitä, koska yleensä juuri neurologit ja neurokirurgit niitä arvioi. Yleisesti ottaen rintakivut ovat joko psykologisia taikka kardiologisia, mutta ei se aina ole sanottu.
Tramal ei vie psyykkeestä johtuvia kipuja, ellei itte ole vakuuttunut että vie. Jokatapauksessa, paniikkihäiriö ei ole yhtä kuin hullu. Ole rauhassa, siitä kärsivät monet, mutta sen pystyy onneksi hoitamaan suht hyvällä menestyksellä.
Olen 19v mies eli sydänperäinen kipu erittäin epätodennäköinen. Tässä tilassa jo kuitenkin toivon jotain fyysistä syytä, koska jos tämä on psyykkistä niin pahemmassa liemessä tässä olen, koska kipu on niin kovaa.
hei pelokas
et ole kertonut itsestäsi aikoihin . mitä sulle kuuluu oletko saanut apua.
missä olet kun et ole ilmoitellut itsestäsi pelokas-
En ryhdy neuvomaan tai analysoimaan mitään, koska sinulla on selvästi tutkimukset kesken, ainakin edellisten viestiesi perusteella. Alkuvuosi on ollut itselleni jostain syystä poikkeuksellisen rankka, joten en ole käynyt kovin usein lukemassa ketjua, mutta minäkin haluaisin kuulla, että mitä mitä Sinulle Pelokas_ tällä hetkellä kuuluu?